Lähdin siinä päivällä käymään Kultsilla kahvilla. Mentyäni sinne, hän kertoi, että liesituulettimessa rapistelee hiiri. Oli pudonnut pystysuoraa putkea alas eikä päässyt pois. Ollessani siellä, ei rapinaa kuulunut, mutta toisen kahvin aikana rapina alkoi.
Tovin siinä mietimme, että mitäs nyt. Lopulta päädyimme rakentamaan barrikaadeja, jotta hiirulaisella olisi suora reitti seinänviertä ulko-ovelle js ulos. Melkein tunti siinä rakennellessa ja rakoja tilkkiessä meni.
Suunnitelma meni uusiksi.
Pieni, kaunis hiirulainen nökötti liesikuvuntorven päällä kuin odottaen "mitäs nyt tapahtuu..". Tilanne oli niin rauhallinen, että ehdin rauhassa laskea saavin alas lattialle ja vastoin kaikkia odotuksia, ottamaan hiiren käsin kiinni.
Hieman raukka vinkaisi viedessäni sitä ulos, vaikka yritin pitää sitä hellän tukevasti kiinni, ettei se karkaa kesken matkan.
Ulkona hiirulainen otti komean loikan ja suuntasi kohti metsänreunaa. Vaikutti siltä, ettei se ollut vahingoittunut seikkailunsa aikana - muuten kuin, että sen mieli saattoi kyllä järkkyä. Onhan se stressaavaa olla jumissa paikassa, josta ei pääse omin avuin pois.
ps. Kultsi oli kyllä yllättynyt ( ainakin vähän ) siitä, että otin hiiren käsin kiinni ja kannoin käsissäni ulos. Kuollutta hiirtä en olisi kyllä ottanut...
Muuten tämä on ollut ihan hirveä päivä. Menin viime yönä nukkumaan klo 02.10 ja heräsin aamulla klo 6, mistä alkaen olenkin ollut hereillä. Koko päivän olen käynyt ihan ylikierroksilla. Kroppa on väsynyt ja silmät, mutta kun koetin ottaa tirsat, pää vaan on ihan kierroksilla.
Yö venähti sen takia, kun kudoin sitä huivia enkä malttanut millään lopettaa. Varmaan tuohon maaniseen kutomiseen vaikuttaa se, että minulla alkaa olla joulupaniikki. Pahasti.
Kai tästä täytyy siirtyä taas kutomaan.
Mukavaa lauantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)