Niin ne päivät vierivät.. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaan - ainakaan tarpeeksi. Edelleen on purkamattomia säkkejä ja laatikoita muuton jäljiltä. Siihen päälle siellä sun täällä lojuvat varastoon ja roskikseen menevät tavarat... Ja pisteeksi i:n päälle se, että kaappitila loppui kesken. Luovuus joutuu koetukselle, kun yritän keksiä lopuille tavaroille paikan. Sanalla sanoen - tuskastuttavaa.

Tätini käväisi viime keskiviikkona täällä ja oli sitä mieltä, että tästä tulee kaunis koti, etenkin kun saan loput tavarat jonnekin piiloon. Se oli ihan mukava kuulla. Enon vaimoke lähetti tätini mukana mulle itse kutomansa eteisen pitkän maton (olin kyllä antanut mitat ja tilannut sen )Että se matto oli kaunis. Laitan kuvaa siitäkin, sitten kun saan sen lattialle ( lue: saan raivattua eteiseen tilaa sen verran, että saa maton lattiaan ) Oli ihan ihanaa, että tätini ajoi tänne.

Käsitöitä en ole tehnyt moneen viikkoon. Eräänä iltana kaivoin kyllä pari työtä esille, mutten saanut tehtyä kuin pari kierrosta sukanvarteen. Ei vain irtoa; on joko liian kuuma tai sitten olen liian väsynyt. Olen ollut kuin nukkuneen rukous viime aikoina; tuntuu, ettei mikään uni riitä. No, onneksi tässä on aikaa vielä nukkua ja kerätä voimia - työkokeilu jatkuu vasta 6.8.
Käsitöistä sen verran, että pitäisi pingottaa 4 huivia. Arvatkaa vain, huvittaako..

Ei maar, kai täytyy mennä taas katselemaan noita purkamattomia tavaroita ja miettiä, mitä niiden kanssa tekee.

Aurinkoista viikkoa kaikille.

ps. Oli pakko tulla vielä leveilemään, että sain purettua tavaroita :) Vielä olisi yksi muovilaatikko, jonka tavaroille tarvitsisi paikan. Se on lähinnä paperitavaraa ja kyniä. Niille kun löydän paikan,niin koti on yhtä rullaverhoa ja taulujen laittamista vaille valmis. :)