Taas on päivä hurahtanut ihan huomaamatta iltapäivän puolelle.
Aamusella kävin hoitamassa asioita ja poikkesin samalla ystävättärelläni. Mittari ei näyttänyt montaakaan astetta pakkasta, mutta viima teki ilman huomattavasti kylmemmäksi. Meinasi suorastaan tulla kylmä.
Postista hain sen Bemun blogiarvonnassa voittamani Kultasuklaan suklaarasian. Pakko oli heti maistaa ja hyviä ovat. Nyt kysytään tahdonlujuutta, etten syö ihan putkeen niitä vaan nautiskelen aina silloin tällöin suklaan.

Olen tässä hymyillyt itsekseni, miten hyvissä ajoin Runebergin tortut ja laskiaispullat ilmestyvät myyntiin. Kumpaankin on vielä tovi matkaa. Toisaalta, ilmestyväthän joulukrääsätkin jo lokakuussa kauppoihin, niin miksei sitten em. leivonnaisetkin.

Eilen sain valmiiksi ne ystävättärelleni menevät sukat. (uwatyö) Niistä hieman enemmän höpinää tuolla UWA -sivulla. Tällaiset niistä tuli:

Lankana OnLine Supersocke silk. Ihan kauniit, vaikka itse sanonkin eli olisivat kelvanneet minullekin ;)

Äsken oli hirveä vimma mennä kutomaan, mutta sitten iski lorvimato tai siis lorvikatarri, niin kuin isä aina sanoi. Jotenkin jämähdin muistelemaan äitiä ja isää sekä lapsuuttani, jolloin kaikki oli hyvin ja sai olla ilman huolenhäivää. Ainakin näin jälkikäteen tuntuu siltä. Sääli, ettei aikaa saa käännettyä takaisinpäin. Voisin ainakin hetkeksi haluta siihen aikaan, jolloin vanhempani olivat vielä elossa ja kaikki oli hyvin.  Varmaan tuo pitkäaikaisen perhetutun kuolema sai taas nämä ajatukset valloilleen. Jotenkin tunnen itseni välillä niin yksinäiseksi, vaikka minulla nämä ystäväni ovatkin. Varmaan tuo on ihan normaalia.