Pakkanen paukkuu ja aurinko paistaa eli kaunis talvipäivä, mutta vähän on liian kylmä. Mittari näytti aamulla -28 astetta. Ei yhtään tekisi mieleni lähteä ulos,mutta pakko lähteä kauppaan.

Käsityöinnostus on edelleen voimissaan. Kudon niitä koon 45 sukkia ja ne jopa etenevät. Hurja ajatus yrittää saada ne tänään valmiiksi. Rohkenen kyllä hieman epäillä...

Muuten on taas vähän matalapainetta. Vähän meinaa olla ikävä Kultsia ja yhteisiä aikoja. Miten erosta toipuminen voi olla näin vaikeata.. Onneksi kuitenkin nähdään edelleen suht usein ja soitellaan päivittäin. Ja mikä tärkeintä, voin edelleen puhua hänelle vaikeista asioista. Myös se on minulle tärkeää, että hän on tarvittaessa olkapäänä ja tukena - ystävänä.

Joskus siinä päivällä ystävättäreni poikkesi kahvilla. Alunperin piti tavata kylällä, mutta ehdin kotiin ennen kuin tiemme kohtasivat. Suunnittelimme, että voitaisiin taas ensi viikolla leipoa pullaa ;) Tämä alkaa olla huolestuttavaa, jos alan leipoa pullaa kerran viikossa ;D

Nyt, kun olen taas rauhoittunut paikalleni ja ihmettelen itsekseni kotona, hiipi yksinäisyydentunne kaveriksi. Sen tietää, että iltaa myöten alan sitten taas ajatella liikaa asioita ja muistella menneitä. Kunpa osaisi olla ajattelematta.
Kävi tuossa jo mielessäni, että lähtisin iltaa kohden ajelemaan Koskiin ja olisin yön siellä, mutta hylkäsin ajatuksen melkein heti. Ehkä kuitenkin odotan mukavampaa säätä ja muutenkin on kivampi ajaa päivänvalolla kuin pimeässä; matkaa on kuitenkin lähes 150km. Ja säästyypähän bensat.

Ehkäpä mä käperryn tuonne sohvannurkkaan ja otan kutimen käteen. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!