Aamulla oli sitten ensilumi maassa. Kyllä se vaan on myönnettävä,että luonto on paljon kauniimpi ja valoisampi saatuaan valkoisen lumipeitteen. Ei sitä lunta paljon tullut,mutta voinee sanoa maan olevan valkoinen,vaikka nurmikostakin kuultaa hieman vihreää läpi.Varmaan tuo lumi ainakin pari päivää pysyy,kun on luvattu pakkasta. Tiet nyt ovat synkän tummat ja paikoittain liukkaat.

Muuten ei ole ollut mitään kovin mullistavaa. Ystäväni kävi kahvilla,minkä jälkeen mä kerskakulutin ja kävin oikein kampaajalla leikkauttamassa tukkaani. Yleensä Kultsi hoitaa sen homman,mutta tällä kertaa päätin mennä oikealle kampaajalle. ;)

Käsityörintamalla on aika hiljaista. Toinen saapassukkapari on edelleen työnalla, ja tuntuu,ettei se valmistu ikinä. Eikä varmaan valmistukaan,kun koko ajan keksii sijaistoimintaa kutomiselle - tai sitten vain haahuilee ympäriinsä saamatta mitään aikaan. Ärsyttää tämä saamattomuus.
Toinen,mikä ärsyttää tosi paljon on se,että koko ajan ajattelee ja pyörittää samoja asioita mielessään. Ei ne siitä muuksi muutu,vaikka kuinka pyörittää, mutta minkä ihminen itselleen voi.
Onneksi on muutama ystävä,jotka pakottavat välillä ajattelemaan muutakin ja saavat siis rikottua tuon ajatusten kehän.
Loppupeleissä ystävät ovat kullanarvoisia,mutta aina on asioita,joita ei pysty kertomaan edes hyville ystäville,vaan ne täytyy käsitellä itsekseen. Kyse on kai siitä,ettei keneenkään kuitenkaan luota niin paljon,että kertoisi kaikkein pahimmat / raskaimmat ajatuksensa. Kurjaa,mutta totta.

Kai se täytyy yrittää, jos ne puikot pysyisivät edes hetken kädessä. Paljon on keskeneräisiä töitä jäljellä (KyJyjä) ja uusiakin pitäisi kai tehdä mm. ne Neulomon pipotempauksen pipot...