Kertokaa mulle

...miksi tämä kirjoittaminen on niin vaikeaa? Monena päivänä on pitänyt kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta.

Toisaalta, olen kutonut tosi paljon ja viime lauantaina leivoin 4 pellillistä omenapiirakkaa. Soitin Ystiksen kahville ja että uunituore omenapiirakka vaniljakastikkeella osasikin olla hyvää. Ukkokulta otti kotiuduttuaan aperitiiviksi puoli pellillistä sitä. No, hän on niin laiha eikä häneen tartu mikään, niin hyvähän se on herkutella. Itse ei tarvitse kuin ajatella jotain hyvää,niin johan tulee pari kiloa lisää. Saatiin sitä piirakkaa 2.5 pellillistä pakastimeen asti. Eri asia kauanko ne sielläkään säilyy. ( tai siis säilyisihän ne, mutta tiedän meidän herkuttelijan ottavan sieltä niitä pussi kerrallaan sulamaan)
Enkä mä oikeasti mutise; musta on kiva tehdä ( ainakin välillä ), kun on joku joka tykkää syödä niitä <3

Sukkia valmistuu tasaseen tahtiin, vaikka välillä kutominen on pakkopullaa. Pakko kuitenkin kutoa - joulu tulee. Laskinkohan mä, että sukkia puuttuu 5-6 paria. Lisäksi puuttuu 2 isoa torkkupeittoa ja 2 isoa huivia. Täytyy tehdä nuo isot pois heti, kun ilma viilenee tarpeeksi.
Sitten varmaan tulee 1-2 paria pitkiä tilaussukkia em. lisäksi. Ja taas mulla on joulupaniikki.

Muruseni soitti äsken ja kertoi ajelevansa mun autolla taas muutaman päivän. Nyt kun se sai muuten autonsa kuntoon, niin nyt siitä hajos ohjaustehostin. No, enpä mä autoa pahemmin tarvi. Ja toisekseen, Allu kiukkus mulle tänään jokaisessa paikassa, missä joutui sammuttamaan auton. Ensin taistelin autotallissa 20 min ennen kuin se lähti käymään.Seuraava taistelu, 10min, oli Ystiksen pihassa ja viimeinen 10 min taistelu K- marketin pihassa. Alkaa ärsyttää hiljalleen. Vika lienee virtalukossa, mutta missä siellä. Pitäisi purkaa koko hökötys, mutta koska. Ja saako Raksu sitä kuntoon vai pitäisikö viedä oikein korjaamolle. Ja sehän sitten maksaakin erilailla. Kettu sentään!!!


Tässä saldo niistä sukista, mitä on valmistunut:

"sirot" koon 48 sukat Ukkokullan työkaverille

.

Ystikselle sukat

Ystikselle sukat

Serkun pojalle koon 46 sukat

serkun tytön avokille sukat

serkun tytölle Niina Laitisen "twist or not" -sukat

Laitan tänään tuonne "Myytävät" -sivulle muutamat kotia etsivät sukat. 

Tervehdys!

Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa)
Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa) Toisaalta saattaa olla, että käydään vaan siellä min kaverilla kahvilla ja suunnataan sitten kotiin.

Ainoa tosi ihana asia, pikkuserkulla oleilun lisäksi, oli se,  että  tehtiin mun entisen luokkakaverin kanssa "treffit" Ei oltu nähtykään sitten vuoden 1983 kevään. Mitä nyt yksi 35 vuotta välissä. Vaikka olinkin nähnyt Jarkon kuvan Facessa, en ollut varma, tuntisinko livenä. Ei hätää, Jarkko bongas mut jo kaukaa.  Leikilläni kysyin,mistä hän tunnisti mut,niin vastaus tuli samantien "hiuksista". Ihan niin kuin muutama vuosi sitten sanoi toinen mun luokkakaverini ala-asteelta. Kaikki muuttuu, paitsi mun punaiset hiukseni.
Jarkko oli tosi kiva koulussa ja on edelleen. Jarkko ei koskaan haukkunut mun pyöreydestäni eikä mennyt muiden mukana,jotka nälvivät mulle. Oikeastaan luokalla oli 4 sellaista poikaa, jotka eivät ikinä haukkuneet mua ja olivat " salaa" mun kavereita, kun muut eivät nähneet.

Nyt ei irtoa tämän enempää!  Hyvää kuunvaihdetta! Tää lähtee nyt kutomaan!

Aika kuluu ihan huomaamatta

Jotenkin tässä on mennyt taas yli kuukausi kirjoittamatta. Sovitaan, että se johtuu näistä helteistä. En vaan ole jaksanut kirjoittaa - olen vain ollut tuskastuneena tähän kuumuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kesällä saa valittaa kuumuudesta, kunhan ei talvella valita kylmästä. Kylmää vastaan pystyy pukeutumaan, mutta helteellä ei ole mitään konstia.
Kaiken huippu on se, että ainoa kunnon uintipaikkakin on mennyt oudoksi näiden helteiden takia, vaikka onkin lähdepohjainen järvi. Itse en ole siellä käynyt,mutta kuulin, että iho jää limaiseksi uinnin jälkeen eli kotona on pakko mennä suihkuun. Niinpä ratkaisin asian siten, että käyn vain suihkussa kotona - enpähän polta nahkaani auringossa. Toisekseen, mä saan niin helpolla ihottuman, että olisi silkkaa tyhmyyttä mennä uimaan sinne. Tieto tuosta limaisuudesta tuli kaverilta, joten uskon sen pitävän paikkansa.

Kotonakaan ei pääse kuumuutta pakoon. Olisi kyllä ilmastointikone,muttei paikkaa,mihin sen saisi. Eksä kyllä teki "vaihtoikkunan"missä on paikka ilmastointikoneen poistoputkelle, mutta saranat ovat joka ikkunaan väärällä puolella. Eipä sille muutenkaan oikein paikkaa olisi. Jos sitten joskus, kun muutan Mäntymäelle Ukkokullan luokse.
Niinpä ratkaisuna on ollut, että verhot visusti kiinni ja kaksi pöytätuuletinta pörrää viipperät punaisena. Helpottaa vähän.....kun on viipperän vieressä.

Syöminen on jäänyt tosi vähiin. Joo, tiedän, että pitäisi syödäkin juomisen lisäksi. Mä en vaan jaksa ( eikä huvita) laittaa ruokaa. Pitäisi tehdä joku salaatti tms. Kaikki vaan on kiinni Ukkokullasta, kun se "omi" mun auton,kun omansa on rikki. Meillä syödään sitä,mitä hän sattuu tuomaan kaupasta. Eilen toi Italian padan ja jauhelihaa,mutta lopputulos oli se, ettei kumpikaan halunnut syödä mitään lämmintä.

Tuli tuossa parisen viikkoa sitten täytettyä vuosia :( Enää yksi numero välissä ennen 50ntä. Mä en halua olla näin vanha. Joo, tiedän, että ikä on vain numeroita,mutta siitä huolimatta... Mulla on vielä liian paljon kutomatonta lankaa enkä muutenkaan ole vielä kutonut tarpeeksi. Muutenkin on paljon asioita,mitä pitää vielä tehdä,nähdä ja olla.
Yksi syy mun vanhenemiskam..ahdinkooni on se, että isä oli just täyttänyt 65v ja äiti oli 62v kuollessaan. Fiksuna olen laskenut, että tuolla kaavalla mä olen 59v kuollessani. Arvatkaa, ahdistaako tuo ajatus, joka on ollut korvien välissä jo monen monituista vuotta. ( laskin sen aika pian äidin poismenon jälkeen ja siitäkin tulee tänä vuonna 12 vuotta)

Siitä  olen tyytyväinen, että olen jaksanut heilutella puikkoja, vaikka onkin ollut näin kuuma. Tein pikkuserkulle 70vee lahjaksi huivin ja parit sukat sekä joululahjojakin on valmistunut. Olisikohan tämä se vuosi, ettei tule joulupaniikki. Toisaalta - jouluun on enää vajaat 23 viikkoa, jos laskin oikein.

joululahjaksi Piirakkasukat

joululahjaksi Niina Laitisen Twist or not -sukat

varressa kierrejoustin. Nämäkin menossa joululahjaksi

Lisää piirakkasukkia joululahjapakettiin

toiset kierrejoustin sukat Pukin konttiin

Kamun raitasukat

Novita Elegiasta tehty huivi 70 vee lahjaksi pikkuserkulle

tärähtänyt kuva ekoista tekemistäni ampiaispesistä. Uskomatonta, mutta ne toimii. Ei ole koko kesänä ollut parvekkeella amppareita sen jälkeen,kun laitoin yhden pesän sinne

Oltiin viime viikon torstaina "Noitien" kanssa viettämässä mökkipäivää Urajärvellä, mistä yksi Noita oli vuokrannut mökin kesäksi. Osui sitten lähestulkoon kesän ainoa viileä/kylmä päivä. Sisukkaasti istuttiin rannassa kutomassa -  Fleece takit päällä. Oltiin niin suunniteltu uivamme ja lilluvamme järvessä, muttei ilma houkutellut.  (Noita --nimitys tulee käsityöpiiristämme, jolle ulkopuolinen keksi nimen Noitapiiri) Niinpä me nautimme mökkipäivästä muuten - syötiin hyvin,höpötettiin ja naureskeltiin.

Asiasta kuudenteen, sain toukokuussa Kamulta nimpparilahjaksi Karjalanneidon. Siitä sanotaan, ettei se viihdy paahteisella paikalla. Ilmeisesti mulle tulleille ei ole kerrottu sitä, koska mun parveke on tosi paahteinen. Jos se viihtyi viime vuonna siellä, niin viihtyy se nytkin, vaikka on paljon kuumempaa kuin viime kesänä.

Eka kuva otettu 26.5. ja toinen kuva pari päivää sitten. Päätelkää itse, viihtyykö Karjalanneito mun partsilla :D

Pitkästä aikaa paljon kuvia :)

Nyt tää menee keittämään kahvia ja siirtyy sitten kutomaan. Kuten sanottu - joulu tulee väistämättä koko ajan lähemmäksi.

Aurinkoisia kesäpäiviä kunnes jälleen kohtaamme. Yritän kirjoittaa nopeammin kuin viimeksi....

Jatketaan...

Nyt tulee paljon voimasanoja!!!! Olin kirjoittanut ties kuinka paljon, kun tää päätti ihan omatoimisesti hävittää kaiken tekstin. Voitte uskoa, että nyt sieppaa ja lujaa. Miksei tämän automaattisesta tallennuksesta voi jäädä edes jotain luonnokseksi?? Mä vaan kysyn....

Ukkokulta yllätti mut eilen tultuaan töistä. Hänellä alkoi tästä päivästä ( tiistaista) 2 viikon kesäloma. Loput 2 viikkoa on sitten myöhemmin kesällä. Viikko ainakin on siinä kohtaa, kun mennään viettämään pidennettyä viikonloppua mun kavereille.

Tämä yskä alkaa hiljalleen ärsyttää. Heräsin taas viime yönä kolmen tunnin unien jälkeen yskimiseen. Olin tunnin kaksi hereillä, kun mietin, kannattaako mennä vai jatkuuko yskiminen. Päätin kuitenkin mennä yrittämään ja yllätys. sainkin nukuttua 3 tuntia lisää. Teki hyvää; kahden kolmen tunnin yöunet ovat liian lyhyet.
ä ja
Alkaa mennä hermot tuon huivin kanssa . Yhden kerroksen tekeminen kestää iäisyyden. Juu, tiedän ettei iso huivi valmistu päivässä, mutta silti...
Jotenkin huomaa, että pitkäjänteisyyteni on ihan kadoksissa. Sukkien ja tumppujen tekoon sitä riittää, mutta iso huivi... e-hei. No, on mulla vielä reilu kuukausi aikaa kutoa se valmiiksi.
Kurjaa vaan, että alkaa kaksi  juhannus-jouluaatto neuletempausta, joihin olen molempiin ilmoittautunut. Toisin sanoen, tuo huivi pitäisi saada valmiiksi 24.6. mennessä, että pääsisin heti aloittamaan nuo tempaukset. Tuskin onnistuu.

Meillä kävi viime yönä ukkonen ja satoi. Vettä tuli sen verran, että uskon / toivon sen tuoneen siitepölyt maahan. Nyt sitten mielenkiinnolla seuraamme, onko sillä ja antihistamiineilla mitään vaikutusta oloon (siis nuhaan ja yskään)

Kai se täytyy mennä kutomaan.
Tulen lisäilemään tekstiä, jos jotain tulee mieleen.

Aurinkoista tiistaita!

Ajatuksia pitkästä aikaa

Se ei kyllä tiedä hyvää, kun alan ajatella ;)
Viime akoina on ollut hyviä öitä aikaa ajatella, kun yskänpuuskat herättävät keskellä yötä. Melkein siinä tulee pari tuntia sitten valvottua, kun ei uskalla mennä takas nukkumaan, kun epäilee sen yskän alkavan uudestaan. Käy niin Ukkokulta sääliksi, että melkein siirryn öisin sohvalle nukkumaan ja yskimään, jotta toinen saa nukuttua.

Pari yötä takaperin tuli tuossa aamuyöllä mieleeni, miten nuoruusajan ja varhaisaikuisuuden kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Samalla paikkakunnalla asuessa pidettiin tosi paljon yhteyttä, mutta kun muutin pois, jäi yhteydenpitokin. Mä muutaman kerran soitin kyselläkseni kuulumisia, mutta kun se jäi yksipuoliseksi, mäkin lopetin. Oltiinko me kuitenkaan ns. oikeita kavereita? Toki tajuan sen, että ajat muuttuu ja tulee uusia juttuja ja kavereita vanhojen tilalle, mutta silti. Eipä niiltä ajoilta jäänyt kuin pari hassua kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin aamuyön pimeinä tunteina.

Onneksi olen saanut täältä  uusia kavereita / ystäviä, joiden kanssa voi höpistä, puhua henkeviä ja tehdä kaikkea kivaa :)

Eikä pidä unohtaa paria muutakin ystävää, joiden kanssa puhutaan / tekstaillaan lähes päivittäin.

Käsityörintamalla on hidasta edistymistä. Yhdet sukat sain valmiiksi, mutta muuten aika menee tuon yhden huivin kutomisessa. Alkaa puolipyöreässä huivissa olla jo sen verran silmukoita, että kerroksen kutomiseen menee aikaa. Alkuunpääseminen oli työn ja tuskan takana, mutta lopulta onnistui. Kerran jouduin purkamaan 30cm ja aloittamaan ihan alusta, mutta sitten älysin alkaa laittaa elämänlankaa, ettei tarvitse ihan alkuun purkaa tai purkaa silmukka kerrallaan. Mutta sitä mä ihmettelen, että edellisellä kerroksella kaikki silmukat täsmäsivät ja niitä oli tarpeeksi, mutta seuraavalla kierroksella viimeisestä sektorista puuttui 13 silmukkaa. Juu, kaikki muut olivat kuten piti ja kuvio tuli niin kuin piti. Ihme juttu!

Tällainen siitä pitäisi tulla paitsi sinisävyinen. Lankana Novita Elegia

Mulla olis Elegiaa violetti-harmaanakin...Vähän polttelisi tehdä toinenkin jossain kohtaa. Tämä nyt tekeillä oleva menee 70 vee lahjaksi kesällä.

Mutta sen mä sanon, että mä olisin varmaan vetänyt itseni jo leukakeinuun, ellei mulla olisi noita käsitöitä ja Ukkokultaa. Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa.

Joulupaniikki meinaa jo iskeä. Onkohan mulla 3 valmiina ja paljon tekemättä. Ja marraskuun alkupuolella alkaa taas se kakkuruljanssi.Se on kuulkaas 27 viikkoa jouluun. Kyl se siitä.

Miksei tästä tule mitään???

Niin suurieleisesti uhosin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan tosi säännöllisesti blogiini. Onko näin käynyt? Ei.
En käsitä,mikä tässä on niin vaikeaa. Monta kertaa olen ollut tulossa kirjoittamaan aatoksiani, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. *huoh*

Ollut aikas lämmin toukokuu - ehkä turhankin lämmin mun makuuni. Monta kertaa olen suunnitellut kastavani talviturkin, mutta saatuani kesäflunssan (on muuten sitkeä) en sitten kuitenkaan ole mennyt. No, on tässä vielä kesää jäljellä. 
Nuhan kanssa aina pärjäisi, mutta tämä yskä. Mmmrrrrrrrr!!!! Olen nukkunut ainakin 1.5 viikkoa sohvalla, että Ukkokulta saa nukuttua eikä herää koko ajan mun yskimiseen. Ei ole kovin hyvä nukkua tuo meidän sohva - ainakaan niin ettei sitä levitä, jolloin siitä tulisi 120cm leveä.
Eilen yskä ei ollut valppaana eli ehdittiin nukahtaa ennen kuin tuli ärsytysyskä. Että oli ihana nukkua sängyssä pitkästä aikaa. Olen kyllä juonut puolipulloa yskänlääkettä. Ja kun siitepölyt ovat nyt näin runsaita, aloin syödä myös antihistamiinia. Ei sitä tiedä, vaikka osa nuhasta ja yskästä johtuisi niistä.
Alkuvaiheessa, kun tämä yskä kesti ja kesti, ehdin jo huolestua, että olen tullut sukkalangoille allergiseksi, mutta ehken kuitenkaan. Mun maailmani murenisi, jos en pystyisi kutomaan.

Unet ovat jääneet 2-4 tunnin mittaisiksi tämän nuhinan,yskimisen ja kuumuuden takia. Joko mä olen kertonut, että vihaan kesää. Talvella pystyy sentään pukeutumalla säätelemään, mutta kuumaa vastaan on aika vaikea taistella. Uiminen olisi yksi, mutta kun ei vielä uskalla tän flunssan takia.
Toinen syy, miksi venytän uimaanmenoa on se, että mun jalkanihan ovat olleet tosi turvoksissa viimeiset pari kuukautta ja viimeisen kuukauden,kun on ollut kuumaa, ne ovat olleet ihan mahdottomat. Kaiken huippu oli se, että oikeaan sääreen tuli säärihaavan alku. Onneksi mut saatiin painostettua lääkäriin ja lääkärin määräämät antibiootteja sisältävät rasvalaput paransivat tuo jalan. On se vielä ehkä hitusen punaisempi kuin toinen eli pidän sitä silmällä ja desinfioin Neo Amiseptilla useamman kerran päivässä.

Käsitöitähän pitää tietenkin tehdä koko ajan - oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Nyt olen saanut tehtyä viime vuodenksi tarkoitetut synttärilanjasukat ja toiset sukat, Mutta olen saanut taas yhdet joululahjasukatkin tehtyä. Kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu nekin. Jouluun on sentään vielä aikaa. :)

Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2018 nilkkuriversiona

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017

kaverin miehelle joululahjasukat

ihana koulukaverini lukiosta ilahdutti mua pitkillä sukilla. Nyt munkin jalat tarkenevat :)

Mä tiesin, että jotain unohtui. Tässä toukokuun kynnet; mä otin ja repäisin itseni pois perinteisestä ;D

Vedenvihreää ja blingiä. Mut kyllä mun kädet näyttävät vanhan ihmisen käsiltä. Huoh :(

Oliskohan tässä päivitystä riittämiin tämän päivän osalta... Heipähei seuraavaan kertaan.
Nauttikaa kesästä!

Aikuisten oikeasti....

... miten tämä aika menee näin nopeasti?? Toisaalta taas menee ihan liian hitaasti. Saisi pian tulla kesä ja uintikelit.  Mä nimittäin vihaan kaikista vuodenajoista eniten juuri kevättä. Jostain syystä kevät ei ole koskaan ollut mun vuodenaikani; tämän voisi aivan hyvin jättää väliin. olen keväisin selkeästi masentuneempi ja ahdistuneempi kuin muulloin.
Saisi äkkiä ilmat lämmetä ( ja vedet), jotta saisi uimakauden alkuun -  sen jälkeen elo on taas siedettävämpää,kun pääsee polskimaan. Mutta menee se näinkin - etenkin,kun unenlahjoja on riittänyt. Pahimpina päivinä en ole ollut kuin max 8 tuntia hereillä ja muun ajan nukkunut. Hoitaja on sitä mieltä, että pitää nukkua kun nukuttaa - kun kuitenkin mulla on aikoja, jolloin unet jää 2-4 tuntiin. Viime yönäkin pällistelin 3 tuntia keittiössä miettien, menisikö kutomaan vai mitä tekisi.

Ystis kävi tänään värjäämässä mun hiukset. Hieman piristi, kun sain taas voimakkaamman oranssipunaiset hiukset. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi.

Tää perhana kaatui ja kaikki se pitkä teksti, minkä olin kirjoittanut, otti ja katosi. Pääsi muutama ärräpää. Olin kirjoittanut jopa ihan fiksuja aatoksia.

Käsityörintamalla on ollut nyt isompia töitä eli kudoin Ukkokullalle ja Ystikselle torkkupeitot. Ukkokulta sai vihreän ( itse valitsi värin) ja Ystis luonnonvalkoisen. Tosi kiva ja helppo malli kutoa. Välillä vaan kohelsin kutoessani eli molempiin tuli pari virhettä. Mua kyllä lohduteltiin Facen neulonta -ryhmässä, että virheet ovat käsityön merkki. No, sovitaan niin, vaikka ne jäivätkin hieman kaivelemaan.
Vielä pitäisi kutoa serkkuni aikuisille lapsille torkkupeitot, mutta ne ehtii syksyllä,kun annan ne joululahjaksi. Toisaalta, jos on kylmä kesä, niin voihan ne kutoa lämpimikseen jo aiemmin :)

Ukkokullan torkkupeitto 

Ystiksen torkkupeitto

  Kävin viime kuussa jälleen geelauttamassa kynnet. Tällä kertaa tällaiset:

 Laittaja kokeili ensikerran tuollaista tarranauhaa, vai miksikö tuota sanoisi. Ei pysynyt tarralla, sillä seuraavana päivänä oli puolet jo irronneet. Tällä hetkellä on enää pikkurilleissä jäljellä tuo nauha. Hän lupas paikata kynnet ilmaiseksi, mut ei taida kannattaa, kun seuraava geelaus on jo 15.5. Täytyy tinkiä silloin vähän hinnasta :)

Mun ihana,rakas koulukaverini lukiosta kutoi mulle pitkät polvarit. Että vanhan jalat nauttivat. Ei vedä enää suonta, kun saa kiskaista pitkät sukat jalkaansa. Muistelin, että mulla olisi ainakin kahdet muutkin, ja pienen (??!!) penkomisen jälkeen löysinkin kassin, missä oli villasukkia MULLE!!!!!! Siis vain ja ainoastaan minulle. Että osasi olla ihana löytö.

Olisikohan tässä vielä jotain mielenpäällä, mistä kirjoittaisi. Sen voisi mainita, että nuo peitot kudoin nro 12 puikoilla. Jatkoin eilen kauan sitten aloitettua sukkaa ja että osasi 3,25mm puikot tuntua kuin silmäneuloilla kutoisi. Oli pakko oikein tarkistaa puikkomitalla puikkojen koko. Ihan kuin piti tarkistaa, oliko minkä vahvuinen lanka oli menossa. Että tuntui 7 veikan vahvuinen lähes rullalangalta, kun peitot kudottiin 3-kertaisella langalla. Oli huisa tunne kutoa sukkaa niiden peittojen jälkeen.

Olisikohan tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja jättäkää viestejä, että tiedän lukeeko kukaan näitä. Jätä vaikka vain viesti "Moi" :)