Niin ne päivät vierivät.. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaan - ainakaan tarpeeksi. Edelleen on purkamattomia säkkejä ja laatikoita muuton jäljiltä. Siihen päälle siellä sun täällä lojuvat varastoon ja roskikseen menevät tavarat... Ja pisteeksi i:n päälle se, että kaappitila loppui kesken. Luovuus joutuu koetukselle, kun yritän keksiä lopuille tavaroille paikan. Sanalla sanoen - tuskastuttavaa.

Tätini käväisi viime keskiviikkona täällä ja oli sitä mieltä, että tästä tulee kaunis koti, etenkin kun saan loput tavarat jonnekin piiloon. Se oli ihan mukava kuulla. Enon vaimoke lähetti tätini mukana mulle itse kutomansa eteisen pitkän maton (olin kyllä antanut mitat ja tilannut sen )Että se matto oli kaunis. Laitan kuvaa siitäkin, sitten kun saan sen lattialle ( lue: saan raivattua eteiseen tilaa sen verran, että saa maton lattiaan ) Oli ihan ihanaa, että tätini ajoi tänne.

Käsitöitä en ole tehnyt moneen viikkoon. Eräänä iltana kaivoin kyllä pari työtä esille, mutten saanut tehtyä kuin pari kierrosta sukanvarteen. Ei vain irtoa; on joko liian kuuma tai sitten olen liian väsynyt. Olen ollut kuin nukkuneen rukous viime aikoina; tuntuu, ettei mikään uni riitä. No, onneksi tässä on aikaa vielä nukkua ja kerätä voimia - työkokeilu jatkuu vasta 6.8.
Käsitöistä sen verran, että pitäisi pingottaa 4 huivia. Arvatkaa vain, huvittaako..

Ei maar, kai täytyy mennä taas katselemaan noita purkamattomia tavaroita ja miettiä, mitä niiden kanssa tekee.

Aurinkoista viikkoa kaikille.

ps. Oli pakko tulla vielä leveilemään, että sain purettua tavaroita :) Vielä olisi yksi muovilaatikko, jonka tavaroille tarvitsisi paikan. Se on lähinnä paperitavaraa ja kyniä. Niille kun löydän paikan,niin koti on yhtä rullaverhoa ja taulujen laittamista vaille valmis. :)

Vuosi lisää ja auton vika isompi kuin näytti

Taas sitä on vanhennuttu vuodella.. Höh! Ystävättäreni kävi päivällä synttärikahvilla ja toi lahjaksi perinteisen hiusvärin sekä Vuonna '85 dvd:n <3
Muuten päivä on mennyt melkeinpä oleillessa; ilmeisesti otti niin koville tämä vanheneminen. ;D
Tai no, purin aamulla pari laatikkoa eli olohuone alkaa kohta olla mallillaan.

Sain sitten suru-uutisia autosta. Kytkinkotelo on haljennut, kun viottunut laakeri on yrittänyt etsiä tietään ulos. Toisin sanoen, on joko vietävä kotelo palolaitokselle puhdistettavaksi ja etsittävä sitten alumiinihitsaaja tai sitten ostettava uusi vaihdelaatikko. Ei sen puoleen, paikkakunnalla olisi myytävänä yksi kunnostettu laatikko samanikäisestä autosta, mutta se maksaa 1500e. Jostain syystä ei naurata. Liike kyllä myy osamaksusopimuksellakin, mutta silti...

Käsitöitä en ole tehnyt aikoihin - on tämä muutto vienyt kaikki mehut. Nyt meinaa kyllä olla pieni polte ottaa sukkakudin käteen. Pitäisiköhän käyttää fiilis hyväkseni...?

Palaillaan taas, kunhan irrottaudun muuttotouhuista.
Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille!

Muuttoähkyä uudessa kodissa

Tervehdys täältä uudesta kodista. Viikko sitten kannettiin tavarat uuteen kotiin. Muuttomiehiä oli niin paljon, ettei siihen mennyt taukojen kanssa kuin kolmisen tuntia. Isoimmat huonekalut hakivat heti paikkansa, mutta pienempien kanssa on vielä hakemista.
Kultsi oli maanantaina asentelemassa koneita ja irroitti lamput ja laittoi ne uuteen kotiin. Muutenkin oli mukava, kun hän auttoi muutossa. Maanantaina iltapäivästä tuli lisää apuja siivoamiseen ja muuhun. Ei niin, etteikö mulla iskenyt siivouskohdassakin epätoivo, mutta onneksi apu oli lähellä. Meitä oli kaikkiaan neljä touhuamassa eli hetkessä oli verhotkin ikkunoissa. Enää puuttuu päätyikkunan säleverho ja makuuhuoneen rullaverho.

Uusi koti täällä kakkosakerroksessa sen sijaan on yhtä kaaosta edelleen. Tietokone on ollut maanantaista asti toiminnassa, mutta operaattori tunasi eli netti alkoi toimia maanantain sijaan vasta tiistaina. ( Oli kyllä parempi, kun netti ei toiminut - tunnun eksyvän turhan usein koneelle vaikka pitäisi purkaa tavaroita)
Keittiöstä loppui kaappitila kesken eli tässä joutuu vielä olemaan luova.
Vaatekaappien suhteen toivon, että kaikki vaatteet ovat jo löytyneet, mutta minulla on hirveä pelko, että niitä löytyy vielä..
Lankahuone pitäisi mahduttaa kahteen kaappiin. Heh! Tekisi mieleni nauraa hysteerisesti tässä kohtaa. Miten zipata huoneellinen lankaa pariin kaappiin... Kas, siinäpä pulma.

Olohuone on aika hyvällä mallilla; lasiesineet ovat vitriinissä, isot kalusteet paikallaan ja käsityökirjat hyllyssä. Seuraavaksi pitäisi laittaa käsityölehdet kaappiin sekä muut kirjat.Ja samalla pesukone laulaa - tuntuu, että on pyykkiä vaikka kuinka paljon, vaikka pesin just ennen muuttoa kaikki pois.
Sitten onkin lähellä se tilanne, että pääsee setvimään makuuhuoneeseen vietyjä säkkejä, jotka todennäköisesti sisältävät lankaa suurimmaksi osaksi.

Kyllä tästä hyvä koti tulee, kunhan tavarat ovat paikoillaan.

Ja jotta elämä ei olisi missään nimessä liian helppoa, autoni hajosi keskiviikkona. Se sylkäisi vaihdelaatikkoöljyt pihalle. Auto, jolla on ajettu 50 000 km! Okei, se on vuosimallia 2003, mutta silti. Ensimmäisenä tuli mieleen, että vaihdelaatikko hajosi eli se olisikin sitten useamman tuhannen euron korjaus ( johon ei olisi ollut varaa ) Sitten kuitenkin tarkempi diagnoosi osoitti, että kyseessä olikin vaihteiston pääakselin laakeri tms eli summa putosi murto-osaan, vaikka samalla vaihdetaan myös kytkinlevy.
Mutta ihan oikeasti - en olisi tarvinnut enää tätä tähän,.

Olenkohan nyt notkunut riittävästi koneella eli pitäisi varmaan mennä tekemään jotain tavaroiden purkamiseen liittyvää.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Muuttoähky on iskenyt. Pitäisi tehdä vielä vaikka mitä, mutta nyt on mennyt kaksi päivää, etten ole tehnyt mitään. Tulee vielä kiire, koska sunnuntai-iltana voi alkaa viedä tavaroita. En ihan oikeasti jaksa. Olen aivan loppu. Rehellisesti sanoen, tämä on ottanut niin voimille, että haluaisin vain nukkua.
Ja kun nämä tavarat pitää vielä purkaakin... Plääh.

Eilen olisi tehnyt mieleni kutoa, mutta olin liian puhki ottaakseni puikkoja käteen. Varmaan se tappavan kuuma ilmakin vaikutti asiaan.
Tänään onneksi hieman viileni ukkoskuuron jälkeen - parvekkeella istuu ihan mielikseen.

Huomenna on pakko ryhdistäytyä ja pakata loput tavarat.

Oli tosi fiksu idea käydä saunassa... Nyt läkähtyy ja tuntuu, että on vähintään yhtä kuuma kuin aiemminkin. Olen vain sitä mieltä, että sauna on ihan eri juttu kuin käydä suihkussa.
On tässä suihkussa tullut ravattuakin tämän riehumisen tiimellyksessä.

Huomenna ajattelin motivoida itseäni pakkaamiseen ja siivoamiseen sillä, että käyn hakemassa manssikoita ja vaniljajäätelöä. Sitten,kun kaikki hommat on tehty, voin palkita noilla herkuilla itseni.

Saattaa olla, että palaan ääneen vasta, kun tämä muutto on onnellisesti ohitse.
Aurinkoisia kesäpäiviä, kunnes jälleen tapaamme! :)

Muutto lähestyy, mutta ajattelin kirjoittaa tämän kaiken siivoamisen ja pakkaamisen keskellä muutaman rivin. Olen tänään pessyt kaappeja ja laappinut pahimmat sormenjäljet pois. On vaan niin turkasen kuuma, että vähän väliä pitää taukoilla.
Tavarat on sentään pakattu käyttövaatteita ja -astioita lukuunottamatta. Viikonloppuna täytyy purkaa sänky ja divaanisohva sekä kirjahylly. Ja varmaan viikonloppuun jää ikkunoiden pesukin.
Huomenna ajattelin pestä loput kaapit ja lattiat siltä osin kun pystyy.
Tänään täytyy vielä illan mittaan imuroida ja pakata mausteet ym., että pääsee pesemään nekin kaapit.
Yritän saada nämä ensin pois ja sitten viimeiseksi pesen uunin, jääkaapin ja pakastimen. Ne ehtii ensi viikolla, kun avain täytyy palauttaa vasta 3.7.

Ystävättäreni poikkesi töiden jälkeen kahvilla ja toi tullessaan kahvipaketin ja jäätelöä. Että ne osasivat maistua hyvälle; varmaan siihen vaikutti sekin, kun oli raatanut tässä helteessä.

Kutimeen en ole pariin päivään koskenut. Eiku -huivissa on menossa nirkkokerros eli paljosta ei ole sen valmistuminen kiinni. Jos tänään jaksaisi illalla vähän kutoakin.

Onpas tässä mennyt  aikaa ilman, että olen kirjoittanut mitään. Oho :o

Työkokeilu on tältä erää loppunut, mutta jatkuu taas elokuussa. Varmaan ihan hyvä, että pysyy tämä rytmi ja että sen myötä on pakko lähteä kotoa jonnekin.
Viimeisellä viikolla ( eli viime viikolla ) oli se lasten jälkimmäinen kudontakurssi. Otti koville.
Mutta kauniita töitä ne lapset tekivät - ja yllättävän nopeasti.

Tämä viikko on mennyt muuttolaatikoita pakatessa. Sunnuntaista viikon päästä voi alkaa viedä tavaroita uuteen kämppään. Hirveä homma tässä on - etenkin kun samalla perkaa pois tavaraa. Kaikki eivät millään mahdu uuteen paikkaan ja toisekseen, miksi säästää tavaraa, jota ei ole ottanut viimeiseen kahteen vuoteen kaapista pois.
Eilen en saanut yhtään pakattua ja sama linja näyttää jatkuvan edelleen. Täytyisi pakottaa itsensä pakkaamaan tänään edes yksi laatikko ja asennoitua, että juhannuksen kunniaksi pakkaaminen alkaa huomenna heti aamusta. On sekin tapa viettää juhannusta ;) Olen tässä ollut huomaavinani, etteivät tavarat itsekseen mene laatikoihin, vaikka kuinka odottaisi ;D

Käsitöitä olen tehnyt harvakseltaan. Puikoilla on taas Eiku-huivi. Taitaa olla jo neljäs huivi tekeillä. Kuvailen kaikki sitten samalla kertaa - kun nyt saan tämän muuton ensin alta pois. On tuossa pahan päivän varalle pari sukantekelettäkin - langat kun on jo muuten pakattu.

Kultsi poikkesi eilen meillä pitkästä aikaa. Oli jo ollut ikävä, vaikka on ainakin tekstailtu päivittäin.
Tänään hän kävi hakemassa tuoreita mansikoita ja vaniljajäätelöä, millä me herkuttelimme Kultsin luona ennen kuin hän lähti töihin. Että tuo yhdistelmä maistui kesältä <3 <3

Kotiuduttuani en ole saanut muuta aikaan kuin suunniteltua, että pitäisi  alkaa pakata. Heh! Onneksi yläkerran naapuri, joka tekee myös muuttoa, tuli käymään. Hyvä syy olla pakkaamatta. Juotuamme meillä kahvit, siirryttiin tuonne yläkertaan. Tulen kaipaamaan yhteisiä kahvihetkiämme, kun hän muuttaa pois. Kolikon toisella puolella on kyllä se, että pääsen muuttamaan hänen asuntoonsa, joka on pienempi kuin tämä nykyinen kotini.
Toisaalta taas tuntuu haikealta purkaa kotia; olihan tämä kuitenkin minun ja Kultsin viimeinen yhteinen koti. Asioissa on monta puolta. Juu, tiedän että pitää mennä eteenpäin eikä takertua menneeseen. Sydän vain meinaa olla eri mieltä aina välillä....

Yritän päivittää vähän aktiivisemmin blogiani. Jotenkin olen vain ollut nyt niin väsynyt ja saamaton, ettei ole tullut kirjoitettua.

Hauskaa ja aurinkoista Juhannusta!

Niin on taas reilu viikko mennyt. Oikeastaan olen ollut koko viikon tosi väsynyt. Yksi syy voi olla se, että Käsityökeskuksella oli lasten kudontakurssi ja tunnetusti en pidä lapsista kovin paljon. En osaa olla luonteva niiden kanssa. Työnkuva on ollut lasten auttamista kangaspuiden kanssa ja kuteiden kerimistä, jotta lasten ei tarvitse kuin kutoa.
Ensi viikolla on toinen lasten kudontakurssi. Plääh! Ja viikonloppuna pitsipäivät eli ensi viikolla tulee viisi päiväinen viikko, mutta sitten se loppuu - jatkuakseen taas elokuun puolessavälissä.

Kotona olen hieman jaksanut kutoa, mutta yhtäkään huivia en ole saanut pingotettua. Taitaa huivien pingottaminen siirtyä, koska nyt täytyy pakkailla tavaroita. Muutan heinäkuun alussa samassa talossa olevaan kaksioon.
On se uskomatonta, miten paljon sitä kertyy tavaraa ja vaatetta, kun mitään ei ikinä raaski heittää pois. Tähän mennessä on kolme jätesäkillistä pois menevää tavaraa ja homma ei ole vielä edes puolivälissä.
Löysin pakatessani yhden laatikon, mitä en ollut vuosiin avannut - siellä oli äidin tavaroita. Niin sitä tuli itku niitä penkoessani. Tuntui toisaalta kuin olisin ollut tekemässä jotain luvatonta penkoessani niitä..

Tänään en aio tyhjentää kuin yläkaapit keittiöstä ja eteisestä ja muuten keskityn kutomiseen. Ainakin tuo on suunnitelma, mutta ainahan suunnitelmat voivat muuttua.

Viime viikolla kävin Kultsilla kahvilla ja hain samalla lainaan muovilaatikoita muuttoa varten. Samalla reissulla puhuttiin henkeviä kuolemasta, jäljelle jäävien omaisten surusta ja käytännön asioista. Parhaani mukaan olen Kultsille tukena sen, minkä hän antaa minun olla siinä tehtävässä. Muuta annettavaa minulla ei ole kuin se, että olen kokenut aikaisemmin tämän, mitä hän käy nyt läpi. Kaikkien suru on kuitenkin yksilöllistä eli en voi antaa hänelle mitään yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa käsitellä asiaa, mutta vertaistukea kuitenkin.

Olin suunnitellut nukkuvani tänään pitkään, mutta heräsin ovikelloon, kun naapuri tuli norkoilemaan aamukahvia. Keitettyäni kahvin totesimme ettei meillä ole maitoa, joten siirryimme kahvikuppien kanssa heille. Mahtoi se olla näky :D
Tulee kyllä ikävä häntä, kun hän muuttaa pois. ( muutan häneltä vapautuvaan kaksioon) Onneksi ajomatka hänen uuteen kotiinsa ei ole kuin 40min, joten sitä voi silti ajella kahville ( sen mitä rahavarat antavat myöten)

Aurinkoista sunnuntaita! Tää menee nyt kutomaan :)