" Vanheneminen tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvia, lopulta kuolemaan johtavia muutoksia elimistössä. Ihmisellä ruumiin rappeutuminen alkaa jo noin kolmenkymmenen vuoden iässä "
On ollut taas parina päivänä liikaa ajatella. Toisin sanoen, olen ajatellut sitä, kuinka vanha jo olen. juu, periaattessa tiedän, ettei 47 ole vielä ikäloppu, mutta tänä vuonna tulee 48 täyteen ja sitten ei ole enää kuin yksi luku ennen kuin tulee 50 täyteen. Todennäkisesti olen jo ylittänyt elämänkaareni puolivälin :(
Hitto, ei tässä kerkiäisi potkaisemaan tyhjää vielä 100 vuoteen - mä en ehdi kutomaan tarpeeksi. Ja mitä tapahtuu mun ihanille langoille. Tai no, olen kyllä ohjeistanut jo alustavasti Ukkokultaani, miten toimia niiden kanssa.
Mut mä en halua olla näin vanha!!!!! (juu, tiedän iän olevan vain numeroita,mut nyt ei se lohduta) Muutenkin olen taas ajatellut synkeitä ajatuksia ja näin ollen kutominenkin on tökkinyt.
Suurin tai toiseksi suurin syy tökkimiseen on se perskatin musta pitsi-/palmikko myssy. En ikinä enää kudo mustaa neuletta, vaikka olis kuinka pieni. Tai no, mustat perussukat voin kutoa, mutta siihen se jää. Nih!
Täytyisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä taas penkomaan lankoja myyntiin. Alkaa vaan olla jo vaikea valita, mitkä olisivat valmiita lähtemään uusiin koteihin. Täytyy kysyä, jos Ystis tai Ukkokulta tulisivat seuraksi. Ei niin, että mä annan heidän päättää lähteviä lankoja, mutta ovat fyysisesti läsnä, jolloin voi pohtia erilailla ääneen langan kohtaloa. Välillä toisen kommentti voi olla se ratkaiseva tekijä omaan jahkaamiseen.
Että tämä päivä tuntuu pitkältä. Kello on 13.00 ja tuntuu, että tämä päivä on nyt jo kestänyt ihan sika kauan. Ehkä asiaan vaikuttaa, että heräsin 5.51. Oho :o
Nyt tämä tyttö menee keittämään kahvia ja sitten taas kudin käteen. Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)