Kaunis, aurinkoinen syyspäivä, jonka aloitin ystäväni seurassa käymällä "suuressa kaupungissa" asioilla. Oikeastaan ystävälläni oli asioita ja minä olin seurana. Ainahan se on mukavampi mennä seurassa kuin yksistään. Asioiden jälkeen ystäväni vei kahville. Syötiin kahvin kanssa isot juustosarvet ja se vei kielen mennessään. En ole eläissäni syönyt niin hyvää juustosarvea! Hävettää, kun hän on joutunut viime aikoina tarjoamaan, kun olen niin p a :( No, vielä tulee aika, jolloin pystyn vuorostani tarjoamaan. 

Kotiuduttuani tein raparperikiisselin, mikä meni ketuiksi. En ymmärrä, miten onnistuinkin kämmäämään sen. Ensiksi jäi liian veteläksi ja kun kiehautin sitä uudestaan ja lisäsin vähän perunajauhoa, muttei se siitä oikein korjaantunut. Kiukuttaa tällainen tunaaminen!!!! En ole nimittäin ikinä ennen epäonnistunut kiisselin teossa.
Olin ajatellut itselleni päivän myöhäiseksi lounaaksi kaurapuuroa ja raparperikiisseliä, mutta nyt täytynee luopua suunnitelmasta. En yhtään tykkää noin vetelästä raparperikiis...keitosta. Jossain se raja menee.

Puikkoja en ole vielä saanut käteen tänään - jotenkin tämä tietokone vetää puoleensa. Olisi kyllä pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan, muuten ne Helavyösukat eivät valmistu ikinä. Sitten,kun ne ovat valmiit, hypin päälläni riemusta.

Pitäisi katsoa lankoja taas myyntiin. Alkaa vaan olla varastoni pienentyä uhkaavasti. Kohta ei enää ole valinnanvaraa itsellä. Tuntuu, että olen jo myynyt kaikki puhumattomat langat ja osan puhuvistakin. Täytyy tuijotella niitä ja katsoa, olisiko jotkut etsimässä uutta kotia.
Yksi kyllä olisi ostamassa Pallaksia, mutta niistä en ole vielä valmis luopumaan. Kai....

Nyt on pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan. Sii juu!