Nyt se on myönnettävä, että talvi on tulossa; autoon vaihdettiin talvirenkaat. Ensi viikolla pitäisi katsastaa auto, minkä takia renkaat oikeastaan vaihdettiin. Kesärenkailla auto tuskin olisi saanut leimaa.
Tässä pari päivää sitten miesystäväni ilmoitti haluavansa Kätyrit -pipon. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa suunnitella sitä.. Hetki siinä meni, mutta sitten sain juonesta kiinni. Tänään pipo sitten valmistui. Samalla kun tein sitä, kirjoitin myös ohjeen eli nyt on taas uusi oma ohje valmiina :)
Onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
Samalla,kun kuvasin tuon, kuvasin vielä kuvaamatta olleet loput Kyjytyöt sekä tähän asti valmistuneet Helavyö -sukat. Vielä on kutomatta aikas paljon, mutta eiköhän ne tästä valmistu.
Valmistumista hieman hidastaa, kun välillä täytyy piirtää paperille niitä ideoita, jotka pyörii mielessä.
Tässä lisää Helavyö -sukkia
Olen tekemässä Fazerin kanssa lisenssisopimusta, mikä antaa luvan tehdä käsityönä myyntiin esim. sukkia, joissa on joku Fazerin tuote tai tuotteen kuosi. Sopimuspaperi on lähetetty ja nyt vain odotetaan, että saan oman kappaleeni allekirjoitettuna takaisin.
Nyt siirryn kutomoon. Mukavaa viikonloppua!
Muutaman sadepäivän jälkeen on vihdoin kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Tuulet ovat riepotelleet puita niin paljon, että suurinosa lehdistä on pudonnut maahan. Tuli mieleeni, kuinka ala-asteelle kulkiessani oli ihana kahlata pudonneissa, kauniin värisissä vaahteranlehdissä. Oikeastaan syksy ei ole hullumpi vuodenaika - luonto on niin täynnä erilaisia värejä. ( helppo näin kerrostalossa asuvana sanoa)
Tänään oli se radiologian polilla käynti. Ihan suotta jännitin.
Ystävättäreni lähti mukaan - onhan se mukavampi mennä kahdestaan, jos vaikka joutuu odottamaan ajasta huolimatta. Olimme molemmat varautuneet käsityöllä, mutta kumpikaan ei ehtinyt tehdä silmukkaakaan. Olin siellä vastaanotolla kaikki 5 minuuttia. Vähän jäi kaivelemaan, menikö kaikki niin kuin piti. Saamissani ohjeissa puhuttiin vasrjoaineen laittamisesta, mutta ei minulle mitään varjoainetta laitettu. No, kaipa hoitajat tiesivät mitä tekevät ( ainakin katsoivat tietokoneella tietoni )
Oli pieni kommellus ennen lähtöä. Ystävättäreni laittoi tuosta talon edestä viestin "Tule jo". Soitin hänelle ja sanoin, ettei me kai vielä mennä - kello on 6.50 ja aika on 8.30. No, hän lähti tankkaamaan ym. ja tuli uudella yrityksellä noin klo 7.30, jolloin minäkin olin jo valmiina. Tekevälle sattuu, vai mitä ystäväiseni. Kiitos, kun olit mukana. :)
Kotiuduttuani en ole saanut oikein mitään aikaan. Kutoa pitäisi, mutta jotenkin on homma hakusessa vajaan 5 tunnin unien jälkeen. No, eiköhän ne puikot vielä käteen tartu tänään.
Kyjystä voisin sanoa sen verran, että nyt se on valmis eli 20/20 työtä on tehty. Oikeastaan ne valmistuivat noita Helavyösukkia tehdessä. Olen ihan tyytyväinen, että sain tuollaisen projektin vietyä loppuun. Hyvä minä!
Nyt tämä tyttö menee keittämään iltapäiväkahvit!
Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille!
Tein nukkumisen vähyydessä oman ennätykseni pitkään aikaan - 3 tuntia. Silmiä väsyttää, mutta pää käy ihan kierroksilla. Varmaan osansa tekee se, että jännitän sitä maanantaista poliklinikkakäyntiä.
Auto pitäisi käyttää leimalla 10.11. mennessä. Olisin varmaan jo vienytkin sen, mutta täytyy odottaa viime metreille, koska täytyy laittaa talvirenkaat ennen katsastusta. On meinaan niin huonot kesärenkaat, etten uskalla luottaa siihen, että autoa ei hylätä sen takia. No, joulukuun alussa ne olis joka tapauksessa pakko vaihtaa eli kuukausi sinne tai tänne.
Järkytyin tuossa just joku päivä, että auto on 12 vuotta vanha ja kohta 13 vuotta. Mikään ei ole ikuisesti uusi.
Eilen illalla sain kudottua yllättävän paljon. Nyt pitäisi saada samanlainen flow päälle. Käsitöistä tuli mieleeni, että ensi kuussa olisi kädentaidot -messut Tampereella. Vuosiin en ole käynyt siellä. Kovasti tekisi mieleni mennä, mutta ei taloudellinen tilanne anna periksi... edes pääsymaksuun eikä siihen, että jotain ostaisi. Jos ensi vuonna....
Tämä päivä on alkanut puuhakkaissa merkeissä. Heti klo 9 laitoin pesukoneen päälle ja tuon koneellisen jälkeen pitäisi pestä vielä toinen. Astianpesukone pitäisi tyhjentää, mutta jostain syystä se on sellainen homma, jota inhoan.
Puikkoihin pitäisi tarttua, kun ei ne vieläkään osaa toimia ilman minua ;)
Eilen ajattelin taas äitiä ja isää. Äiti olisi nyt 71v ja isä 87v. Iän puolesta molemmat voisivat vielä olla ihan täysiään. Aina se ei vaan mene niin, että kuollaan vanhuuteen. Äiti oli 62 vkuollessaan ja isä täyttänyt just 65 v. Tuolla laskuopilla minä nukun pois 59 -vuotiaana. Joo, tiedän, ettei sitä voi noin laskea. Tuolla laskuopilla kun laskee, niin minulla olisi jäljellä 14 vuotta. Onneksi sitä ei tiedä etukäteen koska nukkuu pois ja miten. Olisi aika stressaavaa, kun tietäisi päivän etukäteen - elämä olisi jotenkin ajastettu ja kaikki tekeminen saattaisi olla pakonomaista, jotta ehtisi tehdä kaiken mitä haluaa. Parempi mennä näin ja elää niin kuin haluaa ja tehdä niitä asioita, mitkä milloinkin tuntuvat tärkeiltä ja oikeilta.
Ajallisesti olen varmaan jämähtänyt 80-luvulle. Kuuntelen 80-luvun poppia, niin ulkolaista kuin suomalaista, ja otsatukka on "tuulenvastuksena" mikä oli in silloin 80-luvulla. Hitsi, minusta on tullut niin vanha, että totean "Kaikki oli toisin silloin 80-luvulla" . Minulla oli vanhemmat eikä ollut tietoakaan siitä, etteivät vanhempani suinkaan kuole vanhuuteen. Toki tekisin joitakin asioita ihan erilailla, mutta eiköhän meillä kaikilla ole asioita, jotka näillä tiedoilla olisi tehnyt aiemmin toisin. Noista 80-luvun ja sitä vanhempien kotimaisten (ja joidenkin ulkomaalaisten) biisien tykkäämiseen jäin niin kiinni, että on uudempia ulkolaisia biisejä en todellakaan tiedä. Kotimaisia sentään tiedän, mutten ollenkaan niin hyvin kuin aikaisempia...ja se menee niin, että biisin saatan tietää, mutta esittäjästä ei ole hajuakaan. Pitääkö sitä kaikkea tytön tietää ?!?
Jaa-a. Kai se täytyy mennä laittamaan pyykit kuivamaan ja sitten kutomaan.
Mukavaa lauantaita kaikille.
Paljon on ehtinyt taas tapahtua tämän nettihiljaisuuden aikana. Perhetuttuni lapsuudestani saakka, josta viime postauksessa kirjoitin, nukkui sitten pois. Alkaa linkit äitiin hiljalleen hävitä. Aika tekee tehtävänsä, mutta jotenkin tuntuu kurjalta.
Minä puolestani jännitän ensi maanantaina, kun minulla on aika radiologian polille tämän ärsyttävän, 30 vuotta kestäneen, mutta parin viime vuoden aikana pahentuneen käsien vapinan takia. Ei ole oikein mitään käsitystä, mitä odottaa siltä käynniltä. Päätä tutkitaan (heheheh) eli nähdään , onko korvien välissä mitään vai kumiseeko tyhjyyttä. Vähän kaksi piippuinen juttu ... kumpi on parempi a) että korvien välistä löytyy jotain vai b) ei löydy (edes aivoja, joiden pitäisi olla siellä :D :D )
Nukkuminen on taas ollut hyvin vaihtelevaa. Minä joko nukun piiiiitkät yöunet tai sitten vain muutaman tunnin, mikä tarkoittaa 5-6 tuntia, mikä on minulle ihan liian vähän. Olisi ihanaa, kun pystyisi nukkumaan säännöllisesti vaikka 8 tuntia yössä. Tuo 8h on ihan minimi määrä minulle.
Tietokone päätti kanssa järjestää oman ohjelmanumeronsa. Viruksentorjuntaohjelma petti (minkä seurauksena minut heitettiin joistakin Face -ryhmistä pois 2 viikon ajaksi). Oli koko illan operaatio ensin poistaa vanha ja sitten laittaa uusi ja ajaa se läpi. Yllättävän paljon löytyi pöpöjä. Olen nyt ajanut pari kertaa sen ohjelman läpi ja nyt ei löydy enää mitään. Huh! Taas nähtiin, että toimiva tietokone saattaa ihan itsekseenkin tehdä mitä tykkää. Ei vaan ollut kiva, että se lähetti roskapostia muille.... Mutta minkäs teet. Luotin vaan liian sokeasti siihen "Mikkisoftan" virustorjuntaan. No, nyt on uusi :)
Helasukat alkavat tulla jo korvista, mutta yllättävästi jaksan niitä kutoa. Kaipa yksi syy on se, että se kuvio on tullut jo niin tutuksi, ettei enää tarvitse koko ajan katsoa mallipiirustusta. Kyllä ne siitä valmistuvat.
Joululahjojen kannalta tämä on vähän kurja juttu, mutta ajattelin antaa lahjakortteja ja varsinaiset lahjat tulevat sitten joulun jälkeen, kun on aikaa kutoa niitä.
On vain niin hirveästi kerääntynyt sukkamalleja todo -listalle. Sormet syyhyää päästä tekemään niitä.
Siitä tulikin mieleeni, että laitan seuraavaan postaukseen niitä kuvia sukista = Kyjyistä. KyJy on hyvällä mallilla - enää yksti työ, niin sitten kaikki KyJyt ovat valmiit :)
Tänään olisi taas saunapäivä. Ihanaa! Mikä olisi ihanampaa kuin päästä sadepäivänä saunaan lämmittelemään. Meillä on laitettu pikkuisen lämpöä pattereihin, mutta lattia on niin kylmä. Villasukista huolimatta tuntee sen, kuinka lattia hohkaa kylmää, vaikka asun 2.kerroksessa.
Ruoaksi pitäisi keksiä taas jotain. Ei kenelläkään olisi hyviä ideoita...?
Syksy on sitten kai saapunut. Päivisin on vielä aurinkoista ja aurinko hivenen lämmittää, mutta oikeastaan koko viikon on ollut yöpakkasia. Kylmimmillään mittari on näyttänyt -6,3C . Kuulin huhua, että ensi viikolla pitäisi lämmetä, mutta antaas katsoa.
Aamupäivällä kävin ystävättärelläni kahvilla, mutta kotiuduttuani sieltä, en ole saanut mitään aikaiseksi. Puikotkin vain pötköttävät sohvalla tekemättä mitään.
Iltapäivällä sain perhetutun vanhimmalta tyttäreltä viestin, että äitinsä on nyt sitten saattohoidon viimeisessä vaiheessa. Itku tuli. Osaksi itkin hänen takiaan, mutten voi kieltää, etteikö äitikin noussut taas ryminällä pintaan. Juu, tiedän olevani tunneihminen, mutta silti reaktio oli aikamoinen. Onneksi minulla on ystävä, jolle saatoin vuodattaa tuntemukset ja itkeä silmät päästäni.
Luulin jo päässeeni tämän vaiheen yli, mutta ilmeisesti yhdistettynä sanat äiti - syöpä - saattokoti olivat liikaa. Perhetutun tytär kirjoitti myös, että ovat puhuneet asiat selviksi ja virret lyöty lukkoon - ihan niin kuin mekin teimme äidin kanssa. Ehkä se on äitien tapa auttaa vielä hautajaisasioissa ennen kuin kokonaan erkanevat maallisesta vaelluksesta.
Meillä äiti vei mut jopa hautaustoimistoon, missä hän näytti millaisen arkun ja uurnan hän haluaa. Kukat sain sentään valita sitten itse. Äiti teki lisäksi minulle ranskalaisilla viivoilla listan, mitä täytyy hoitaa ja missä järjestyksessä. Väliajat sain olla hysteerinen (näin hän opasti ennen kuin joutui saattohoitoon) Mikään tai kukaan ei ole niin huomaavainen kuin äiti; tai no, riippuu se varmaan äidistäkin. Tosi asia kuitenkin on, että antaisin mitä vain, jos saisin äidin takaisin. ( ja taas silmän tiivisteet falskaa, vaikka äidin kuolemasta tulee tänä vuonna 9 vuotta. )
Jotenkin meni into tehdä mitään tuon uutisen jälkeen.
Mutta iloisempiin asioihin. Olisi hirveä into päästä virkkaamaan taas mattoa. Taitaa vaan mennä kevääseen, kun nyt on niitä Helavyösukkia sen verran tekemättä. Mutta heti, kun saan ne sukat valmiiksi, virkkaan maton. Piste. (..tai sitten kudon itselleni sukat tai ystävälleni tai...)
No, katsotaan sitten, mikä tuntuu kivalta työltä siinä kohtaa.
Kaunis, aurinkoinen syyspäivä, jonka aloitin ystäväni seurassa käymällä "suuressa kaupungissa" asioilla. Oikeastaan ystävälläni oli asioita ja minä olin seurana. Ainahan se on mukavampi mennä seurassa kuin yksistään. Asioiden jälkeen ystäväni vei kahville. Syötiin kahvin kanssa isot juustosarvet ja se vei kielen mennessään. En ole eläissäni syönyt niin hyvää juustosarvea! Hävettää, kun hän on joutunut viime aikoina tarjoamaan, kun olen niin p a :( No, vielä tulee aika, jolloin pystyn vuorostani tarjoamaan.
Kotiuduttuani tein raparperikiisselin, mikä meni ketuiksi. En ymmärrä, miten onnistuinkin kämmäämään sen. Ensiksi jäi liian veteläksi ja kun kiehautin sitä uudestaan ja lisäsin vähän perunajauhoa, muttei se siitä oikein korjaantunut. Kiukuttaa tällainen tunaaminen!!!! En ole nimittäin ikinä ennen epäonnistunut kiisselin teossa.
Olin ajatellut itselleni päivän myöhäiseksi lounaaksi kaurapuuroa ja raparperikiisseliä, mutta nyt täytynee luopua suunnitelmasta. En yhtään tykkää noin vetelästä raparperikiis...keitosta. Jossain se raja menee.
Puikkoja en ole vielä saanut käteen tänään - jotenkin tämä tietokone vetää puoleensa. Olisi kyllä pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan, muuten ne Helavyösukat eivät valmistu ikinä. Sitten,kun ne ovat valmiit, hypin päälläni riemusta.
Pitäisi katsoa lankoja taas myyntiin. Alkaa vaan olla varastoni pienentyä uhkaavasti. Kohta ei enää ole valinnanvaraa itsellä. Tuntuu, että olen jo myynyt kaikki puhumattomat langat ja osan puhuvistakin. Täytyy tuijotella niitä ja katsoa, olisiko jotkut etsimässä uutta kotia.
Yksi kyllä olisi ostamassa Pallaksia, mutta niistä en ole vielä valmis luopumaan. Kai....
Nyt on pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan. Sii juu!
Miten tämä kirjoittaminen on näin vaikeaa? Ehkä minulla on sensuuri niin suuri sen suhteen, mitä kirjoitan tänne. Jos sensuuria ei olisi, saattaisi tulla mielenkiintoisia palautteita. Toisin sanoen, yritän pitää tämän neutraalina blogina ilman suurempia taisteluja.
Käsityörintamalla on vaihtelevaa. Pakko olisi kutoa niitä Helavyösukkia - vielä puuttuu luvattoman paljon. Kaikki koon 44 sukat ovat nyt valmiit ja pääsin siirtymään koon 42/43 sukkiin. Nyt vain jostain inspistä niiden tekemiseen...
Samalla valmistui KyJyjäkin, missä tilanne on nyt se, että aloitettuja on 20/20 ja valmiita 14/20. Lankaa on mennyt tähän mennessä 2690g. Vielä 6 kyjyä ja sitten se olisi valmis.
Joululahjoja ei varmaan tänäkään vuonna ehdi tehdä, vaikka niin piti aloittaa heti viime joulun jälkeen. Ajattelin, että annan lahjaksi sukkalahjakortteja, joita sitten saa kutoa rauhassa ja ajatuksella. Ideoita niihin on vaikka kuinka paljon... Mutta mistä aikaa?
Sen verran sivuan arkaa aihetta, että olen ollut aika kiukkuinen näistä maahanmuuttajista - turvapaikanhakijoista- elintasopakolaisista..millä nimellä heitä kukakin haluaa nimittää. En ymmärrä, miten päättäjämme voivat olla niin ...nattomia, että kun turvapaikanhakija uhkaa nälkälakolla, niin heti ollaan muuttamassa heidän ruokaansa sellaiseksi kuin he haluavat. En jaksa hetkeäkään uskoa, että jos me menisimme pakolaisena jonnekin, niin kukaan ei korvaansa lotkauttaisi sille, että joku ruoka ei ole meidän makuumme. Samaan aikaan toisaalla nähdään nälkää, mutta näille ei kelpaa mikään. Eikä pidä unohtaa sitä, että me suomalaisetkin joudumme turvautumaan ruokajonoihin eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että saa jotain. Jostain hiljattain luin jostain lapsiperheestä, joka jonotti aikansa ja kun tuli heidän vuoronsa, kohauteltiin heille olkapäitä ja sanottiin, että loppu. Eikö ensin pitäisi pitää huoli oman maan kansalaisista, ennen kuin aletaan hyysätä ja haalia muita tänne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos ruoka ei kelpaa, niin olkoot syömättä ja menkööt sinne mistä tulivatkin - tarkoitan etenkin näitä hyväkuntoisia nuoriamiehiä, joita on tullut vaikka kuinka paljon. Missä on naiset ja lapset, jotka oikeasti ovat niitä sodan uhreja eivätkä mitään elintasopakolaisia. Mutta... Eihän niissä maissa naisella ole mitään arvoa.
Entäs heidän mutinansa asuinoloista. Myönnän, ettei varmasti ole kiva olla isossa salissa vastaanottokeskuksessa, mutta eivät he voi olettaa, että heille olisi hienot hotellimajoitukset valtion piikkiin, ja eihän se "salimajoitus" ole pysyvää.
Eihän heille sopinut kasarmialueenkaan punkat - ihmeen hyvin meidän maamme omat nuoret miehet asuavat niissä oloissa armeijan ajan ja heille kelpaa hernekeitot, kaurapuurot ym. ruuat.
Juu, tiedän tämän olevan vastakainasettelua, mutta pitkään aikaan ei ole ärsyttänyt niin paljon kuin nyt. Tuntuu, että joillakin näistä tulijoista on asiat kuitenkin paremmin kuin isolla osalla oman maamme kaikkein köyhimpiä ja vanhuksia.
Lisäksi on tullut mieleeni, että kuinka helppo esim. Isikseen kuuluvien on tämän pakolaisryntäyksen myötä levitä huomaamatta Eurooppaan ja tänne Suomeenkin. Mielestäni se on aika pelottava ajatus.
Hupsista, nyt mä kuitenkin innostuin tuohon ja tulin kiukkuiseksi. Ehkä on paras pitää pieni tauko ja vetää henkeä.
Tätä ei oltu tarkoitettu sodan julistukseksi, mutta tulinpahan kertoneeksi ajatuksiani ( vain murto-osan)
Älkää hermostuko ja täyttäkö mun kommenttikenttiäni uhkauksilla tai muilla. Tämä nyt oli vain ajatuksenpurkuani. Taitaa olla ensimmäinen kerta bloggausurani aikana, kun kommentoin jotain asiaa näin. Yleensähän kerron vain omia kuulumisia ja käsityöjuttuja.
Nyt täytyy varmaan mennä laittamaan ruokaa. Palaillaan myöhemmin.
