tiistai 9. syyskuuta 2014

En ymmärrä, mihin nämä päivät menevät...vai liunko vain niin sujuvasti hetkestä toiseen ilman, että jää mitään mieleenpainuvaa. Sekin on ihan mahdollista. Jotenkin on viime päivät olleet aika raskaita. Onneksi minulla on ollut lohtupeittoni, jonka alle käpertyä.
Tänään olin jo sitä mieltä aamusta että on paskempaakin paskempi päivä, mutta postin tultua, en voinut enää olla sitä mieltä. Taas liikutuin itkuun asti. Eräs ystäväni oli kutonut minulle todellakin pitkät kirjoneulesukat ihan yllättäen. Ne olivat ja ovat niin ihanan värikkäät ja minun näköiseni, etten voinut kuin jälleen itkeä. Pakko se kai on uskoa, etten ole ihan huono ihminen, kun minulle tehdään peitto ja sukat... Tuo sukkien tekijä on kyllä aivan uskomaton taituri - hän ei nimittäin missään kohtaa ottanut edes mittoja paksusta pohkeestani vaan mittaili salaa silmämääräisesti. Tältä ne näyttävät jalassa:

(olisin laittanut toisen kuvan, missä sukat ovat paremmin edukseen, mutta niin olivat jalkanikin. Näytin normaalia enemmän pieneltä ja pyöreältä... :(  )
 
Kiitos Piivi ihanista sukista <3 <3

Kyjykin etenee hitaasti, mutta varmasti. Kahdeksas työ valmistui - taas saapassukat.



Seuraavakin KyJy on puikoilla, mutta sen tekeminen on hidasta, koska menin testineulojaksi yksiin sukkiin. Hitto, olen ennenkin kutonut pitsisukkia, mutta noiden testisukkien varren ensimmäisten 40 kerroksen aikana minulla on vaikeuksia - suuria vaikeuksia. Olen kuusi kertaa jo purkanut aloituksen ja nyt on seitsemäs yritys menossa. Josko tällä kertaa onnistuisi. Mielestäni lasken oikein, mutta hupskeikkaa, yhtäkkiä ei silmukat menekään oikeille kohdille. Aaaargh! Jos nyt en onnistu, luovutan.
Alkaa joulukin painaa jo päälle ja vasta 2 lahjaa valmiina. No, pääsenpähän tänäkin vuonna panikoimaan lahjojen kanssa.

Miksiköhän jotkut ihmiset on rakennettu niin, että jouluksi pitää höösätä kauheasti? Meilläkään ei ole suvussa, jotka ovat "lahjalistalla" kuin yksi alle 18 vee -  hänkin on jo lähestulkoon 18. Siitä huolimatta pitää tehdä hirveä stressi lahjoista; minun tapauksessani sukkien ja huivien kutomisesta. *hymähdys*

5 kommenttia:

  1. Kauniit sukat. Minäkin toivon salaa, että joku muistaisi minua ja saisin pienen paketin. Oikeastaan käy aina kateeksi, kun joku kirjoittaa, että on saanut ystävältään tai tuntemattomalta jotai itseneulottua ja ajatuksella tehtyä. Minulla ei sellaisia ystäviä ole :(

    VastaaPoista
  2. Ihanat sukat ja peitto! Päivät voivat olla paskoja, mutta näillä pääsee niistäkin yli :) On onnea omistaa tuollaisia ystäviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, niin on. Ja tuo saamani peitto tuli ihan yllärinä. Tuntuu edelleen niin oudolta, että niin moni osallistui sen tekoon ja että ylipäänsä joku otti asiakseen sen.

      Piritta tuossa edellä kirjoitti, ettei hänellä ole sellaisia ystäviä, jotka tekisi hänelle jotain. Niinpä päätin laittaa hyvän kiertämään ja kysyin häneltä lempivärejä ym. Josko jossain kohtaa saisin aikaiseksi tehdä hänelle jotain.

      Poista
    2. Ihanaa kun laitat hyvän kiertämään =) Täällä ilmoittautuu toinen joulustressaaja! Nyt olen ihan asiakseni päättänät, että tänä vuonna neulon mitä huvittaa. Jos huvittaa tehdä joululahjoja niin sitten teen, mutta jos ei huvita niin saavat olla ilman minun neuleitani! Sit saavat kaupasta lahjat.

      Poista
  3. Ihanat sukat olet saanut ja ihanat sukat olet tehnyt =) Niin ja minä yleensä teen Sukkasadossa joululahja sukkia. Ja niin teen tänäkin vuonna=)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)