Hyvää Joulun jatkoa,rakkaat lukijani

Niin se meni tämäkin kuukausi, enkä saanut juuri mitään kirjoitettua. Jos teksi uudenvuodenlupauksen ja lupaisi yrittää kirjoittaa säännöllisemmin. Huom! Yrittää.

Jouluaatosta on selvitty. Vähän tämä oli erilainen joulu, kun en leiponut pipareita ja muutenkin menin siitä, mistä aita on matalin. Tein kyllä piparitaikinan, mutta sen laitoin pakastimeen. Jos vaikka alkuvuodesta leipoisi sen pois. Tämä oli ensimmäinen joulu, kun ei ollut pipareita...Kun nyt ajatellaan, että olen nähnyt 47 joulua (jos lasketaan ihan alusta asti)

Yllättäen antamani lahjat koostuivat pääsääntöisesti villasukista. Paras ystäväni täällä sai kyllä muutakin :) Häneltä saamani lahja, pudotti leuan lattiaan; mä sain vakumointikoneen, mistä olen haaveillut. Mukana oli vielä pussipaketti. Kyllä mun kelpaa. Lisäksi sain käsirasvaa,mikä on kova sana kutojalle. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin kuivat kädet, mihin lanka jää kiinni.

Aloitin tänään taas kudontaprojektin eli liityin Jyjyyn (jouluyöstä juhannusyöhön) Pitäisi tehdä tuona aikana 20 työtä. No, saapahan joululahjoja tehtyä.
Mielenkiintoista nähdä, onko mulla joululahjat ajoissa valmiina vai onko ensi vuonna sama paniikki ennen joulua.  Toivottavasti ei ole paniikki - oli tämä sen verran ahdistavaa tänä vuonna.

Taidan siirtyä kutomaan, kun nyt ei irtoa oikein mitään kirjoitettavaa. Mukavaa joulua!

Mä en käsitä...

.... miten tämä kirjoittaminen on taas näin vaikeaa. Tai no, joulustressi. Kakut olen saanut urakoitua, mutta sitten tuli stoppi. Piti tehdä tiistaina piparitaikina ja leipoa Itsenäisyyspäivänä,kuten meillä oli Mammun kanssa tapana, mutta toisin kävi. Olin niin väsynyt ja lopussa, etten tehnyt taikinaa. Pakko se on jossain kohtaa vielä tehdä - on omat piparit niin paljon parempia kuin kaupan ( ja se oma piparitaikina. Jos mä saisin päättää, niin piparit syötäisiin taikinana)

Kutoakin olen yrittänyt, mutta silti on edelleen 6 paria kutomatta + nuo 2 keskeneräistä paria. Sanoisin, että nyt ahdistaa.

Muutenkin on ollut ahdistava olo viime aikoina. Tuntuu, että mä olen aivan lopussa. Ihmiset näkevät tavallisen minut, mutta yksinollessa annan itselleni luvan romahtaa. Melkein päivittäin tulee itku ja epätoivo vähän kaiken suhteen. Miksi pitää olla taas näin vaikeaa? Tai no, osansa tekee tuo joulustressi ja ahdistus siitä, että yritän apinanraivolla saada nuo sukat kudottua. Ja muka aloitan ajoissa joululahjat...Katin kontit. Joka vuosi mä olen tässä samassa tilanteessa.

Muutama suklaarasia olisi pitänyt vielä hankkia, mutta hankkimatta jää; menee rahat apteekkiin. Että joulu osaakin stressata!

Jottei tämä mene ihan valittamiseksi, laitan tähän monta kuvaa valmistuneista sukista.
Opin muuten tekemään Broken seediä :D Hyvä minä!

mun ihan ekat broken seed -sukat

Niina Laitisen suunnittelemat Väinö -sukat

Kohta saunaan ja sen jälkeen taas puikot käteen.

Mukavaa torstaita!