Hah! Minäkö muka paransin tapani ja kirjoitan säännöllisemmin. Uskoo ken haluaa - ainakaan alku ei vaikuta lupaavalta. Taas tällainen kuukauden tauko. Kävisikö selityksestä, että olen innostunut kutomaan Lovikka -lapasia oikein urakalla. Nyt on valmistunut kaiken värisiä ja eri kokoisia reilut 20 paria. Ja osa ehti poistua taloudesta ennen kuvausta. En tiedä,mikä ihmeen tumppuvillitys mulla on menossa.... Lisäksi mulla on ideoita tumppuihin. mutta kun on vain kaksi kättä.... Vaikea arvata,mitä tänä vuonna immeiset saavat joululahjaksi :D

Järkytyin tuossa ennen joulua siitä,että mulla on melkein 150kg lankavarasto. Niinpä olen Ystiksen kanssa mennyt lankojani läpi ja löytänyt 3 jätesäkillistä sellaisia lankoja,jotka menevät etsimään kotia. on vaan ihan järkyttävä homma kuvata ne yksitellen ja kirjata ensin tiedot vihkoon,sitten koneelle ( tekstinkäsittelyohjelmaan ja sieltä myynti-ilmoitukseen( ja lopuksi poistaa ne koneella olevan lankakirjanpidon saldoista. Huoh! mutta pakko se vaan on tehdä. Mutta sen jälkeen voi olla rauhassa - kunnes päätän  karsia jääneitä lisää. Avokki vaikuttaa liian tyytyväiseltä,kun vähennän lankaa. Toisaalta, en ole ihan kaikkia tulleita lankoja tunnustanut hänelle. Niin se vaan on,että langan määrä on vakio :D :D Mutta pakko myöntää, että isoin työ on vielä edessä. 

Muuten on ollut aika tasaisen rauhallista. olen kotiutunut hyvin taas omakotitalo elämään. Ihana oma rauha eikä tarvitse välittää oikein mistään mitään. Voi metelöidä (popittaa)  kunnolla eikä tarvitse miettiä, häiriintyykö naapuri.

Nyt menen hetkeksi kutomaan ennen kuin Ystis tulee. Vielä olis 5 lankalaatikkoa katsomatta. Sen jälkeen alkaa tuo työläin vaihe.

Aurinkoista päivää kaikille. Anteeksi,kun tämä kirjoittaminen on näin epäsäännöllistä. Toivottavasti joku vielä käy kurkkimassa,kirjoitanko mä mitään tänne. 🌞🌞🌞🌞

Nyt hävettää ja lujaa.....

 On jäänyt bloggaaminen ihan kokonaan. En edes keksi niin hyvää selitystä, että kehtaisin laittaa sitä tänne. Kai se on rehellisesti sanottava, että olen ollut vain niin saamaton.

Yksi hyvä selitys mulla on: Muutin / muutettiin viime marraskuussa avokin peruskorjaamaan ja osittain uutta rakentamaan omakotitaloon,mikä oli Ukkokullan kotitalo. Vieläkin on osa tavaroista purkamatta, mutta onhan tässä aikaa :) On suunniteltu, että asutaan tässä seuraavat 75 vuotta (ma olen sillon 125v ja Kultsi 114 vee) joten on aikaa purkaa tavarat.

Tärkeimpiä purettavia ovat olleet tietenkin langat; järkytyin - vaatimattomat 130 kg kirjattuna ja kirjaamattomiakin on vielä. Oooo-ho.....Mites nyt näin....Toisaalta,maailmasta VOI loppua lanka eli pitää tytön olla omavarainen. Eikö totta..😜 Tuossa sohvankul---päällä on ihan hirveä kasa lankoja odottamassa, että naputtelisin ne Faceen myyntiin. Jessus sitäkin hommaa - menee henki ja terveys niitä kuvatessa ja laitellessa. Huoh! No, ei auta valittaa.

Piti purkaa kamerasta käsityökuvia ym.,muttei ole pienintäkään hajua,missä kameran johto on. Helpottaisi hommaa aika ratkaisevasti, kuten myös kameran lataamista. Kultsi meni katsomaan Tokmannilta, josko sieltä löytyisi oikeanlainen johto. Olen kädet olkapäitä myöten ristissä.

Raksu parka on saikulla. Sen oikea olkapää on tosi kipeä - pelkkä liikuttaminen tekee tosi kipeää eikä välillä tarvitse edes liikuttaa sitä. Hän kävi eilen magneettikuvissa eli nyt odotellaan lääkärin soittoa ja tuomiota. Pelottaa, että se joudutaan leikkaamaan. Lääkäri oli jo väläytellyt veistä,kun raksu kävi viime viikolla vastaanotolla. No,pääasia, että käsi saadaan kuntoon. Ärsyttää vaan, että yksi tietty Raksun työkaveri soittaa päivittäin vähintään 4 kertaa. Toisaalta, ymmärtäähän sen, kun hän,siis tää soittelija,on varsinainen lusmu ja työvieroksuja, joutuu nyt tekemään oikeasti töitä, kun mun ahkera ja tunnollinen ja joustava Rakuni on saikulla. Yx kaunis kerta mä vielä kommentoin nähdessäni sille lusmulle,mitä mieltä olen noista jatkuvista soitoista. Periaatteessa Raksu vois pitää työpuhelintaan kiinni saikulla ollessaan, mutta eihän hän sellaista tee.

Lättäsin sitten kerralla paljon kuvia. Siinä on Raksun sukkia,kauluri,pipo ja tumput,parit mun sukat, joululahjoja ym. Jos seuraavalla kerralla ei tulisi näin paljon kerralla :D

Taas kuukausi vaihtui huomaamatta

Tai no ei oikeastaan. 1.7. alkaen stressasin synttäribileitä, jotka järjestin hieman etukäteen eli viime lauantaina (huomenna 7.7. on oikea päivä) Panostin juhliin normaalia enemmän,koska nyt tulee 50 täyteen. Mä en halua olla näin vanha ..tai siis vielä tänään olen 49 :)
Säätiedotus seilasi väliä sataa-ei sada, mutta onneksi isommalta sadepäivältä vältyttiin. Tuli vain pieniä kuuroja aina välillä. Juhlat pidettiin tulevassas kodissa ( on kyllä vielä remontti kesken eli istuimia taiottiin vähän sieltä sun täältä) ja vaikkei siellä vielä ole huonekaluja kaappeja ja tasoja lukuunottamatta, mahduimme ihan hyvin sinne.
Sanoisin, että olen ihan  juhliini. Tarjottavat riittivät hyvin ja vaikutti siltä, että kaikki viihtyivät.
Sain niin paljon kukkia ja lahjoja, etten voi olla ajattelematta, että mä taidan sittenkin olla ihan mukava tyyppi. 😍 Kiitos tätäkin kautta mukana olleille, jotka teitte päivästä unohtumattoman.

Lauantai ei kuitenkan alkanut ihan putkeen. Olin lähdössä kampaajalle ja meikattavaksi 8.30 maissa ja pakkailin Mäelle vietäviä tavaroita. Olin saanut muut pakattua, mutta piti laittaa vielä toinen makaronisalaattikulho kassiin. Kansi oli auennut osittain ja nostaessani astiaa, se luiskahti auki ja 1/3 salaatista oli lattialla.Onneksi kulho päätyi oikeinpäin volttinsa jälkeen. Koko rappu ä kaikui,kun jupisin. No, ei kun rätti käteen ja keräämään salaatti pois lattialta. Siinä kohtaa kello oli niin paljon, etten alkanut pestä lattiaa. Ei kun menoksi.
Kampaajalla,kun hiuksia pestiin,mä totesin unohtaneeni sen pussin,missä oli pinnit ja valkki,kotiin. Soitto Ystikselle, joka lupasi käydä hakemassa sen meiltä. Hän haki avaimen ja lähti meille. Eipä se pussi ollutkaan kotona. No, Ystis oli ihana ja ajoi Mäelle kysymään sitä Ukkokullaltani,joka arveli tietävänsä missä se pussi on. Se oli Mäellä yhdessä kasseista,koska se ei mahtunut mun käsveskaan. Niinpä Ukkokulta toi sen ja kaikki oli hyvin.
Laitettiin mulle ne magneettisella kajaalilla kiinnitettävät irtoripset. Vaikka toinen laittoi ne, se oli haastavaa. Epäilen, etten itse saa niitä laitettua, vaikka olivat tosi kivat. Oikeastaan ne olivat ihanat. Ikinä ei ole silmät erottuneet naamasta niin hyvin.Tykkäsin kovasti. Yllattävän hyvin pysyivät,vaikka repsottivat 5mm ulkoreunastaan molemmat.Eivät halunneet pysyä sieltä kiinni.

Juhlien epävirallinen osuus alkoi klo 18 jälkeen. Ukkokullan työkavereita piti tulla 5 kpl,mutta vain kaksi tuli. Ei sen väliä - kaksi kivointa tuli :)
Aikamme turistiin ja kello livahti niin nopeasti, että alettiin grillata vasta iltayhdeksän jälkeen. Se oli puolenyön haminoilla, kun lähdettiin sitten kotiin. Jälleen kerran mun Koskista tulleet ystävät heittivät meidät kotiin.
Olin aivan naatti,  kun tultiin,mutta ärsytti niin paljon se rasvainen iso läntti,mihin se salaatti putosi, että pesin vielä keittiön lattiasta sen osan ennen kuin annoin itselleni luvan olla väsynyt.
Mut sen verran rankat oli juhlat, että nukuin n.11 tuntia seuraavana yönä. Viime yönäkin nukuin 10 tuntia....Miten niin väsynyt... Eikös sen pitäisi mennä niin, että vanhana tarvitsee vähemmän unta.... Jos menee,niin mä olen sitten poikkeus (ainakin ajoittain)

Eilinen meni sitten toipuessa. Vasta illalla sain kutimen käteeni. Herttinen,oli melkein 2 päivää, etten kutonut.

Mut sen verran olin pönttö, etten älynnyt ottaa kakuista kuvaa. Olivat tosi kauniit ja maukkaat. Tepan voileipäkakku on ihan mielettömän hyvää eikä tilatuissa täytekakuissakaan ollut mitään vikaa.

Tänään Ystis kävi aamukahvilla ja syötiin voileipäkakun loppu pois. No, huomenna tulee uusi,kun tulee vielä muutama vieras käymään kahvilla noin niin kuin virallisena päivänä. Ihan kiva.

Nyt teen pesän sohvalle ja menen kutomaan.
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti sateet loppuisi.

26.6. ja edelleen liian kuuma

Ja nyt joku sanoo, ettei saa valittaa,kun on lämmin,mutta silti mä valitan. Ei tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin.. Joku 20-24 °C olisi sopiva. Ensi viikoksi lupaavat sellaista,mikä on hyvä; ei tarvitse paahtua synttäribileissä.-


Synttäribileisiin liittyen, kävin eilen kampaajalla koekampauksessa - tykkäsin lopputuloksesta. Mut oli se, että ensin täytyi pestä ja suoristaa mun tukka,ennen kujn pääsi tekemään itse kampaiusta. Kampaaja hieman jupisi,kun mun hiukset ovat luonnostaan niin säkkärät ja niitä on heti huolella liian paljon.

Laitan tähän ennen ja jälkeen kuvat

Hiukset suoristettuna eli tästä lähdettiin...

Ja tähän tultiin

Menin tilaamaan maailmalta 2 mekkoa 50 vee juhliani varten. Myöhemmin tilattu on jo tullut Suomeen ja tulee maanantaina mulle. Toukokuussa tilattu on edelleen "käsitellään" tilassa vaikka käsittelyajaksi on kerrottu 5-7 arkipäivää. Sen mukaan mekon olisi pitänyt olla käsiteltynä kesäkuun alkupuolella. Toimitusajaksi kerrottiin 17-22 päivää eli sen olisi pitänyt tulla ajoissa mulle. Mutta ei. Se on yhä käsitellään tilassa. Olen laittanut ties kuinka monta tulikiven katkuista viestiä sekä sähköisen lomakkeen että sähköpostin kautta. Aina tulee sama litania "käsittelyaika on 5-7 arkipäivää, toimitus niin ja niin kauan. Voi olla ruuhkaa sesongin ja korona takia blaablaablaa..."
Mutta miksi sitten myöhemmin tilattu on jo tullut??? Mä en vaan jaksa ymmärtää...
Äsken tuli mitta jo niin täyteen, että laitoin molempia väyliä kautta viestin, että jos mekko ei muutu toimitettu -tilaan 3.7. mennessä,tulen tekemään rikosilmoituksen petoksesta. Täytyy vain selvittää poliisilta, miten homma menee,kun toinen osapuoli on ulkomailla.
Toinen,mistä vinguin ko firmaan, oli se, ettei mistään käy ilmi,missä maassa se on ja siitä, että tuotteen hinnan ja postituksen hinnan lisäksi, pitää maksaa myös tulli. Tässä mun tapauksessa tämän nyt tulevan 30 euron mekon hinnaksi tulee n.100e. Arvatkaa, ketä kyrsii ja lujaa!!!!!! Ihan suoraa kusetusta, en muuta sano.
Toisekseen, ilmeisesti tilaamani koko tästä nyt tulevasta oli loppu ja he mitään puhumatta vaihtoivat sen numeroa pienempään. Epäilen vahvasti, ettei se mahdu mulle. Veetuttaa aikas lujaa sekin. Ihan persuuksista, jos menee 100e hukkaan. Se olisi ollut aivan ihana sifonkimekko. (eka kerta,kun löysin sellaisen riittävän isossa koossa)
Palauttaminen ulkomaille on taas oma juttunsa, ja siinä tulee takkiin,koska he eivät hyvitä palautuksesta aiheutuneita kuluja.
Että osaa jurppia lujaa!!!

Mut se siitä, nyt on valitettu riittävästi :)

Vaikka onkin kuuma, ei ole liian kuuma kutoa. Okei, myönnän että välillä täytyy käydä pesaisemassa kädet kylmällä vedellä ja sitten taas kutominen jatkuu. Perskules, kun se joulukin lähenee. Onneksi mulla on jo osa lahjoista kudottuna.

Saas nähdä, toteutuuko muutto jo syyskuun alussa. Vähän tuntuu siltä, että talo ei välttis ole vielä muuttovalmis silloin. Täytyy ottaa huomioon, että elokuussa pitäisi saada molemmissa päissä tavarat  pakattua ja purettua sekä siivottua.
Tää pitäisi irtisanoa heinäkuun loppuun mennessä, jos syskuun eka muutetaan. Sanoin kyllä Ukkokullalle, ettei tarvitse ottaa stressiä, tässä on katto päänpäällä juuri niin kauan kuin tarvitaan. Täytyy vain reilua kuukautta aikaisemmin tietää muuttopäivä, että saa kaikki hoidettua ajallaan.
Yhteiseen kotiin täytyy ennen muuttoa ostaa sohva ja pakastin, sekä käydä hakemassa sen kiertoilmauuni eli onko se sitten se keraaminen liesi ( siis se, mihin käy normi kattilat )
Mutta pakko mun on myöntää, että mä meinaan stressata tästä muutosta ja kaikesta pakkaamisesta ja purkamisesta. Vaikka siivosinkin jo varastoa,täytyy edelleen vähentää tavaraa sieltä ja sisältä. En käsitä,miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon.....Huh siunatkoon.

Jos mä nyt kuitenkin ensin keskittyisin juhliini. Bileet on 4.7.,mutta olen luvannut keittää kahvia halukkaille oikeanakin päivänä eli 7.7.

Kuvittelin vuosi sitten, että voitaisiin jäädä yöksi yhteiseen kotiimme bileiden jälkeen,mut ei onnistu. Muutamaa tuolia ja paria pöytää lukuunottamatta siellä ei ole huonekaluja vielä, vaikka  toisin luulin. No, pikkuhiljaa. Kyllä se muutto sieltä tulee.

Nyt tää menee kutomaan! Aurinkoa ja lempeitä tuulia kaikille!

ps. Nyt mä olen sitten vanha. Pankki lähetti mulle synttärikortin. Hmph!
 

Tämä ei ole edes todellista !!!!!

Mä en käsitä, miten voi olla näin vaikeaa tämä blogin päivittäminen. Ei vaan ymmärrä.
Ei tarvitsisi tehdä mitään metrien pituisia päivityksiä,kunhan nyt jotain laittaisi,mutta ei....

Kesä alkoi ja lämmintä on riittänyt vähän liiankin kanssa - ainakin mun mielestä. Tuollainen max +20- 24 °C olisi sopiva. Olisi kesäistä,muttei tukaduttavan kuumaa. Noilla helteillä,mitä on ollut, ei oikein kutominenkaan maistu. Sanoo hän, joka on kutonut pelkkiin sukkiin  5kg lankaa tänä vuonna. Pareja on tullut 30 kpl.

Kutomisen lisäksi päivät ovat menneet Ystiksen kanssa. Onko käyty ajelemassa ja nähty kahvin merkeissä päivittäin. Sunnuntaina käytiin Kärkkäisellä Lahdessa ja tultiin Heinämaan kautta kotiin. Ette ikinä arvaa. kenet me nähtiin Heinämaalla! Costello! En ollut ennen nähnytkään Costelloa livenä. Niinpä oli pakko pysähtyä ottamaan kuva. Kannatti, sillä Costello jäi oikein poseeraamaan - ilmeisesti tottunut olemaan kuvattavana.

Olisi saanut lähempää paremman kuvan,mutta oli niin syvä ja leveä oja, etten yrittänyt yli. Toisin sanoen, terve järki voitti :D

Ukkokulta oli 3 viikkoa kesälomalla ja vielä olisi 4 viikkoa jäljellä. Hänen lomansa laahaa vuoden perässä,mistä kirjanpitäjä oli huomauttanut hänen pomolleen. Ukkokulta suunnitteli,että hän olisi taas ensi viikon lomilla ja pomokin oli kysynyt siitä. Ukkokulta on vaan niin kiltti, että kun nyt olis  enemmän hommia töissä, hän ehkä siirtää lomaansa. Ei saisi olla liian kiltti, ei ne muutkaan siellä jousta missään asiassa.
Kun esim ajatellaan, että heitä on siellä kymmenkunta, niin vain Ukkokulta ja yksi muu päivystävät. Muut eivät voi päivystää sen takia, ettei voi vapaasti nähdä kavereita ja viettää vapaa-aikaa,jos vaikka tulee ovenaukaisu tms. Olen kolmelle avautunut asiasta. (Välillä ihmettelen, että se mun ikäni olikaan mikä )

Iästä puheenollen - kahden viikon päästä tähän aikaan on sitten tämä tyttö pyörähtänyt seuraavalle vuosikymmenelle. Ahdistaa. Aikuisten oikeasti. Mä tunnen itseni paljon nuoremmaksi kuin mitä numerot näyttää. Lisäksi mua ahdistaa se, että  takana on enemmän elämää kuin edessä. Epäreilua! Enkä ole ehtinyt kutoa vielä tarpeeksi. Täytyy ainakin kutoa Ukkokullalle paaaaaaaljon sukkia, että pärjää sitten,kun en ole enää kutomassa niitä..

Ukkokulta on rempansnut perintötaloaan urakalla. Saas nähdä,päästäänkö muuttamaan 1.9. vai meneekö pitemmälle. Täytyy tarkkaan suunnitella se,koska tästä täytyy vuokrasoppari sanoa kk aikaisemmin irti ja hoitaa muitakin asioita ennen muuttoa.
No, asia kerrallaan.

Taidan mennä jatkamaan kutomista. Laitan tähän muutaman kuvan vimeksi valmistuneista.

Aurinkoista kesäviikkoa! Älkää polttako itseänne ja muistakaa juoda.

KORJAUS 9.TAMMIKUUTA TEKSTIIN

Kirjoitin silloin näin: "Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat."

Tänään,noin 4 kuukautta myöhemmin ko "Noita" laittoi mesessä viestin, että kyllähän hän kysyi ,sopiiko se. Juu, niin kysyi. Mä vaan olen niin kynnysmatto,että sanoin sen käyvän,vaikka olin tyytyväinen meihin kolmeen.

Eli kirjoitin väärin silloin 9.1.

Tää on niin toivotonta. Kuten olen kertonut, en ole kevätihminen; päivien piteneminen ja kirkastuminen eivät ole mun juttuni. Ilmeisesti minuun iski kevätvit....väsymys, sillä nukun ihan hirveitä määriä.....tai sitten nukkuminen on vaan niin kivaa 😉 Toisaalta - stressaa ja ketuttaa se, että ensin nukkuu jostain puoliltaöin aamukuuteen, sitten valvoo kahdeksan haminoille, nukkuu klo 10- 11 asti, on pari tuntia hereillä ja sitten taas nukkuu melkein siihen asti, että raksu tulee klo 16 maissa. Sitten tunti hereillä ja tirsat raksun kanssa. Illalla hereillä 4-5 tuntia ja homma alusta. Eihän joka päivä ole noin paha,mutta kuitenkin.
Olen jo miettinyt, onko kilpirauhasarvot päälaellaan,mutten haluaisi mennä labraan näin korona aikana;lähete kyllä on odottamassa. Jos tämä ei ala muuttua,niin pakko mennä, ja varmaan muutenkin olisi hyvä käydä siellä.
Sekin saattaa vaikuttaa nukkumiseen, että heräilen yöllä ihan järkkyyn päänsärkyn,joka välillä ehtii mennä migreeniksi ennen kuin herään. Olen todennut, että mun hartiat ovat niin totaalisen jumissa. Miten niin kutonut liikaa?? Ei se ole mahdollista. Ei todellakaan. Ei kukaan voi kutoa liikaa!!!!!

Pakko kyllä myöntää, että olen kutonut tosi paljon ja saanut aikaiseksikin jotain valmista. Nyt on kutominen tuntunut tosi kivalta.Sääli vaan, että hartiat vähän laittavat hidastamaan vauhtia ja pitämään taukoja vaikken millään haluaisi.
Joulukin tulee kovaa vauhtia...

Pakko myöntää, että mä alan olla täynnä tuota koronaa, mitenkään tautia vähättelemättä. Mutta kun sitä tulee joka tuutista ja torvesta. En vaan jaksa. Jos mä koronan saan ja siihen kuolen, niin Herra on katsonut sen sitten niin. Saattaahan olla, että Hän on sen jo päättänyt sillä hetkellä,kun päästin synnäillä ensimmäisen rääkäisyni.
Meillä ei kotona oltu mitenkään uskovaisia, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että elämä jatkuu pilvenreunalla ilman sairauksia ja siten, että olemme siellä parhaimmillamme. Mulle se ainakin on lohduttava ajatustapa - tiedän näkeväni äidin, isän,Mammun ja Papan sitten,kun on mun aikani mennä. Äitikin lupas tulla portille  vastaan. Ihan niin kuin me on Raksunkin kanssa suunniteltu, että ensin mennyt tulee vastaan,jotta löydämme toisemme.
Silloin,kun äidin syöpä uusiutui kolmannen kerran,otti äiti ajatustavakseen,että "meille on syntymässä jaettu kortit,joilla pitää pelata mahdollisimman hyvin,koska uutta jakoa ei saa. Ja siinä jaossa on määritelty myös kuoleman aika ja syy" Mun mielestä tuo oli erittäin hyvin sanottu. Olen yrittänyt pitää tuota mielessäni ja elää elämääni siten, että voin olla siihen tyytyväinen; aika tyytyväinen olenkin. Toki joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä,mutta ehkä ne ovat, ainakin osittain, niitä asioita,jotka ovat tehneet minusta minut.
Lisäksi sen äidin viimeisen reilun 6 kk aikana opin elämään niin, että tärkeitä oli tämä hetki tässä,koska seuraavasta päivästä ei ollut takeita. Äidin viimeinen 6 kk meni siten, että alussa diagnoosi oli, että pahimmassa tapauksessa äti elää vain kuukauden; siinä ei paljon suunnitelmia tehty. Musta tuntui ja tuntuu yhä hyvältä muistella sitä, kun äiti sanoi, ettei hän olisi uskonut minun  pystyvän elämään niin hyvin hänen rinnallaan tässä ja nyt -periaatteella. Kyllä se välillä olikin vaikeaa,mutta tein sen - välillä paremmin välillä huonommin. Mutta kyllä niitä itkujakin tuli. Ja tulee taas - olen itkenyt koko ajan kirjoittaessani tätä.
Olen saattanut kirjoittaa tämän aikaisemminkin,mutta tuli taas tarve kirjoittaa tämä tunne pois minusta.
Mutta nyt vaihdetaan aihetta.

Tilasin itselleni Suomen Liivineulomosta itselleni edestäsuljettavat valkoiset liivit, joissa on näkymättömät eli silikoniolkaimet. Olen tilannut sielä aiemmin jo mustat + valkoiset edestäsuljettavat mittatilausliivit ja edestä suljettavat pushup -liivit. En voi kuin kehua! Liivit istuvat kuin nenä päässä. Ensimmäisiä läheteltiin edestakaisin,kun muokkailtiin sopivaksi, mutta se kannatti. Seuraavat olivatkin sitten helpommat tehdä,kun oli kaikki valmiiksi tiedossa
Jos tarvitsette ,eikä kaupasta löydy,niin suosittelen lämpimästi. Taidon lisäksi,sieltä saa todella ystävällistä palvelua. Hinta-laatu suhde on 100% hyvä.

Ja nyt loppuun rentouttavia käsityökuvia. ( pari jää puuttumaan,mutta ne sitten myöhemmin) O-ho !!! Ei niitä ollutkaan kuin kaksi. Yhdet tumput ja sukat jäävät jemmapiiloon,koska..no joo... Ehkä ne jossain kohtaa tulevat tänne.

 Aurinkoista viikkoa!