tiistai 6. toukokuuta 2014

Aatoksia...

Tämä ei ikinä tiedä hyvää, kun alan ajatella. Lopputulos on harvemmin hyvä - pääsääntöisesti saan päänsäryn ja isomman stressin.

Jostain syystä, tänään on taas ollut päivä, jolloin olen ollut ajatuksissani koko päivän. Mihinkään en saa oikein tartuttua eikä mikään huvita. Olen oikeastaan ajatellut elämääni, vanhempiani ja sitä, etten ole elämässäni saanut mitään aikaan. Ikinä ei ole ollut edes vakituista työpaikkaa, vaan kaikki ovat olleet määräaikaisia. Yksi syy varmaan on se, että silloin nuorena, kun olisi ollut minun ikäluokkani vuoro siirtyä työelämään, oli 90 -luvun lama. Sen verran olen kuullut tutuista ikätovereistani, että meitä on reilu puolet samassa tilanteessa. Toki olisin voinut tehdä toisenlaisia valintoja aikoinani, mutta niitä on nyt myöhäistä itkeä.
Muutenkin olisin voinut elää elämäni toisin ainakin joiltakin osin.
Minusta on alkanut tuntua, että elämä on jo ohi, kun kesällä täytän 44v. Mitä olen saanut aikaan? En yhtään mitään mainitsemisen arvoista ja tuskin saankaan. Minulla on siis ollut ja on ihan turha elämä.
Ei varmaan kovinkaan moni jäisi kaipaamaan, jos lakkaisin olemasta. Monena iltana nukkumaan mennessä olen ajatellut, että edesmennyt äitini tulisi yöllä hakemaan lapsensa pois ja kuinka pettynyt olen ollut, kun olen herännyt uuteen päivään. On vaan niin paha olla.

Monta päivää olen suunnitellut, että pitäisi käydä lukemassa seuraamiani blogeja, mutta sitäkään en ole saanut aikaiseksi. Täytyy yrittää, jos tänään tai huomenna saisin edes sen verran aikaan.
Lisäksi olen alkanut miettiä, lähdenkö sinne serkkuni tytön ylioppilasjuhliin vai laitanko vain lahjan postissa. Sinne meneminen vaatii niin isoja ponnistuksia ja miten ihmeessä jaksan seurustella osittain ventovieraiden ihmisten kanssa.

Olen käynyt tänään moneen kertaan katsomassa Kelan sivuilla, joko olisivat tehneet päätöksen kuntoutustuesta, muttei ole vielä ollut. Jotenkin stressaa sekin. Karu fakta kuitenkin on, ettei se päätös tule yhtään nopeammin, vaikka käyn katsomassa siellä useamman kerran päivässä. Saisi se silti tulla pian.

Anteeksi tällainen vuodatusbloggaus, mutta näin tänään...

5 kommenttia:

  1. Hei, kovasti voimia siulle. Moni on sanonut, että tänä vuonna kevät on ollut rankka. Jospa lähenevä kesä hieman helpotusta toisi myös sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Toivotaan, että olo paranee, kunhan keväästä selvitään

      Poista
  2. Pitääkö Sinun odottaa kutsua yojuhliin? Aikaisempina vuosina ei kutsuja lähetetty vaan vieraat kiersivät talosta toiseen onnittelemassa valmistuneita. :) Neulot sen upean lahjan valmiiksi ja menet reippaasti ponnari keikkuen onnittelemaan. Kivaa Sinulla kuitenkin siellä on. Usko vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että täytyy, mutta puhuin serkkuni kanssa, joka sanoi, että on selvää että menen sinne. Just eilen mietin, etten tunne kuin muutaman ihmisen sieltä. Jännittää ja stressaa sekin. No, kai siitä selviää.

      Poista
  3. Kyllä sä selviät. Sä olet taistelijaluonne. Sähän kesytit ne UWAtkin ja sen lahjahuivin. Kyl sä selviät.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)