maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jatketaan...

Nyt tulee paljon voimasanoja!!!! Olin kirjoittanut ties kuinka paljon, kun tää päätti ihan omatoimisesti hävittää kaiken tekstin. Voitte uskoa, että nyt sieppaa ja lujaa. Miksei tämän automaattisesta tallennuksesta voi jäädä edes jotain luonnokseksi?? Mä vaan kysyn....

Ukkokulta yllätti mut eilen tultuaan töistä. Hänellä alkoi tästä päivästä ( tiistaista) 2 viikon kesäloma. Loput 2 viikkoa on sitten myöhemmin kesällä. Viikko ainakin on siinä kohtaa, kun mennään viettämään pidennettyä viikonloppua mun kavereille.

Tämä yskä alkaa hiljalleen ärsyttää. Heräsin taas viime yönä kolmen tunnin unien jälkeen yskimiseen. Olin tunnin kaksi hereillä, kun mietin, kannattaako mennä vai jatkuuko yskiminen. Päätin kuitenkin mennä yrittämään ja yllätys. sainkin nukuttua 3 tuntia lisää. Teki hyvää; kahden kolmen tunnin yöunet ovat liian lyhyet.
ä ja
Alkaa mennä hermot tuon huivin kanssa . Yhden kerroksen tekeminen kestää iäisyyden. Juu, tiedän ettei iso huivi valmistu päivässä, mutta silti...
Jotenkin huomaa, että pitkäjänteisyyteni on ihan kadoksissa. Sukkien ja tumppujen tekoon sitä riittää, mutta iso huivi... e-hei. No, on mulla vielä reilu kuukausi aikaa kutoa se valmiiksi.
Kurjaa vaan, että alkaa kaksi  juhannus-jouluaatto neuletempausta, joihin olen molempiin ilmoittautunut. Toisin sanoen, tuo huivi pitäisi saada valmiiksi 24.6. mennessä, että pääsisin heti aloittamaan nuo tempaukset. Tuskin onnistuu.

Meillä kävi viime yönä ukkonen ja satoi. Vettä tuli sen verran, että uskon / toivon sen tuoneen siitepölyt maahan. Nyt sitten mielenkiinnolla seuraamme, onko sillä ja antihistamiineilla mitään vaikutusta oloon (siis nuhaan ja yskään)

Kai se täytyy mennä kutomaan.
Tulen lisäilemään tekstiä, jos jotain tulee mieleen.

Aurinkoista tiistaita!

Ajatuksia pitkästä aikaa






Se ei kyllä tiedä hyvää, kun alan ajatella ;)
Viime akoina on ollut hyviä öitä aikaa ajatella, kun yskänpuuskat herättävät keskellä yötä. Melkein siinä tulee pari tuntia sitten valvottua, kun ei uskalla mennä takas nukkumaan, kun epäilee sen yskän alkavan uudestaan. Käy niin Ukkokulta sääliksi, että melkein siirryn öisin sohvalle nukkumaan ja yskimään, jotta toinen saa nukuttua.

Pari yötä takaperin tuli tuossa aamuyöllä mieleeni, miten nuoruusajan ja varhaisaikuisuuden kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Samalla paikkakunnalla asuessa pidettiin tosi paljon yhteyttä, mutta kun muutin pois, jäi yhteydenpitokin. Mä muutaman kerran soitin kyselläkseni kuulumisia, mutta kun se jäi yksipuoliseksi, mäkin lopetin. Oltiinko me kuitenkaan ns. oikeita kavereita? Toki tajuan sen, että ajat muuttuu ja tulee uusia juttuja ja kavereita vanhojen tilalle, mutta silti. Eipä niiltä ajoilta jäänyt kuin pari hassua kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin aamuyön pimeinä tunteina.
Onneksi olen saanut täältä  uusia kavereita / ystäviä, joiden kanssa voi höpistä, puhua henkeviä ja tehdä kaikkea kivaa 
Eikä pidä unohtaa paria muutakin ystävää, joiden kanssa puhutaan / tekstaillaan lähes päivittäin.

Käsityörintamalla on hidasta edistymistä. Yhdet sukat sain valmiiksi, mutta muuten aika menee tuon yhden huivin kutomisessa. Alkaa puolipyöreässä huivissa olla jo sen verran silmukoita, että kerroksen kutomiseen menee aikaa. Alkuunpääseminen oli työn ja tuskan takana, mutta lopulta onnistui. Kerran jouduin purkamaan 30cm ja aloittamaan ihan alusta, mutta sitten älysin alkaa laittaa elämänlankaa, ettei tarvitse ihan alkuun purkaa tai purkaa silmukka kerrallaan. Mutta sitä mä ihmettelen, että edellisellä kerroksella kaikki silmukat täsmäsivät ja niitä oli tarpeeksi, mutta seuraavalla kierroksella viimeisestä sektorista puuttui 13 silmukkaa. Juu, kaikki muut olivat kuten piti ja kuvio tuli niin kuin piti. Ihme juttu!
Tällainen siitä pitäisi tulla paitsi sinisävyinen. Lankana Novita Elegia


Mulla olis Elegiaa violetti-harmaanakin...Vähän polttelisi tehdä toinenkin jossain kohtaa. Tämä nyt tekeillä oleva menee 70 vee lahjaksi kesällä.

Mutta sen mä sanon, että mä olisin varmaan vetänyt itseni jo leukakeinuun, ellei mulla olisi noita käsitöitä ja Ukkokultaa. Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa.

Joulupaniikki meinaa jo iskeä. Onkohan mulla 3 valmiina ja paljon tekemättä. Ja marraskuun alkupuolella alkaa taas se kakkuruljanssi.Se on kuulkaas 27 viikkoa jouluun. Kyl se siitä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Miksei tästä tule mitään???

Niin suurieleisesti uhosin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan tosi säännöllisesti blogiini. Onko näin käynyt? Ei.
En käsitä,mikä tässä on niin vaikeaa. Monta kertaa olen ollut tulossa kirjoittamaan aatoksiani, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. *huoh*

Ollut aikas lämmin toukokuu - ehkä turhankin lämmin mun makuuni. Monta kertaa olen suunnitellut kastavani talviturkin, mutta saatuani kesäflunssan (on muuten sitkeä) en sitten kuitenkaan ole mennyt. No, on tässä vielä kesää jäljellä. 
Nuhan kanssa aina pärjäisi, mutta tämä yskä. Mmmrrrrrrrr!!!! Olen nukkunut ainakin 1.5 viikkoa sohvalla, että Ukkokulta saa nukuttua eikä herää koko ajan mun yskimiseen. Ei ole kovin hyvä nukkua tuo meidän sohva - ainakaan niin ettei sitä levitä, jolloin siitä tulisi 120cm leveä.
Eilen yskä ei ollut valppaana eli ehdittiin nukahtaa ennen kuin tuli ärsytysyskä. Että oli ihana nukkua sängyssä pitkästä aikaa. Olen kyllä juonut puolipulloa yskänlääkettä. Ja kun siitepölyt ovat nyt näin runsaita, aloin syödä myös antihistamiinia. Ei sitä tiedä, vaikka osa nuhasta ja yskästä johtuisi niistä.
Alkuvaiheessa, kun tämä yskä kesti ja kesti, ehdin jo huolestua, että olen tullut sukkalangoille allergiseksi, mutta ehken kuitenkaan. Mun maailmani murenisi, jos en pystyisi kutomaan.

Unet ovat jääneet 2-4 tunnin mittaisiksi tämän nuhinan,yskimisen ja kuumuuden takia. Joko mä olen kertonut, että vihaan kesää. Talvella pystyy sentään pukeutumalla säätelemään, mutta kuumaa vastaan on aika vaikea taistella. Uiminen olisi yksi, mutta kun ei vielä uskalla tän flunssan takia.
Toinen syy, miksi venytän uimaanmenoa on se, että mun jalkanihan ovat olleet tosi turvoksissa viimeiset pari kuukautta ja viimeisen kuukauden,kun on ollut kuumaa, ne ovat olleet ihan mahdottomat. Kaiken huippu oli se, että oikeaan sääreen tuli säärihaavan alku. Onneksi mut saatiin painostettua lääkäriin ja lääkärin määräämät antibiootteja sisältävät rasvalaput paransivat tuo jalan. On se vielä ehkä hitusen punaisempi kuin toinen eli pidän sitä silmällä ja desinfioin Neo Amiseptilla useamman kerran päivässä.

Käsitöitähän pitää tietenkin tehdä koko ajan - oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Nyt olen saanut tehtyä viime vuodenksi tarkoitetut synttärilanjasukat ja toiset sukat, Mutta olen saanut taas yhdet joululahjasukatkin tehtyä. Kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu nekin. Jouluun on sentään vielä aikaa. :)


Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2018 nilkkuriversiona

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017

kaverin miehelle joululahjasukat

ihana koulukaverini lukiosta ilahdutti mua pitkillä sukilla. Nyt munkin jalat tarkenevat :)
Mä tiesin, että jotain unohtui. Tässä toukokuun kynnet; mä otin ja repäisin itseni pois perinteisestä ;D
Vedenvihreää ja blingiä. Mut kyllä mun kädet näyttävät vanhan ihmisen käsiltä. Huoh :(


Oliskohan tässä päivitystä riittämiin tämän päivän osalta... Heipähei seuraavaan kertaan.
Nauttikaa kesästä!

Kuvahaun tulos haulle kesä

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Aikuisten oikeasti....

... miten tämä aika menee näin nopeasti?? Toisaalta taas menee ihan liian hitaasti. Saisi pian tulla kesä ja uintikelit.  Mä nimittäin vihaan kaikista vuodenajoista eniten juuri kevättä. Jostain syystä kevät ei ole koskaan ollut mun vuodenaikani; tämän voisi aivan hyvin jättää väliin. olen keväisin selkeästi masentuneempi ja ahdistuneempi kuin muulloin.
Saisi äkkiä ilmat lämmetä ( ja vedet), jotta saisi uimakauden alkuun -  sen jälkeen elo on taas siedettävämpää,kun pääsee polskimaan. Mutta menee se näinkin - etenkin,kun unenlahjoja on riittänyt. Pahimpina päivinä en ole ollut kuin max 8 tuntia hereillä ja muun ajan nukkunut. Hoitaja on sitä mieltä, että pitää nukkua kun nukuttaa - kun kuitenkin mulla on aikoja, jolloin unet jää 2-4 tuntiin. Viime yönäkin pällistelin 3 tuntia keittiössä miettien, menisikö kutomaan vai mitä tekisi.

Ystis kävi tänään värjäämässä mun hiukset. Hieman piristi, kun sain taas voimakkaamman oranssipunaiset hiukset. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi.

Tää perhana kaatui ja kaikki se pitkä teksti, minkä olin kirjoittanut, otti ja katosi. Pääsi muutama ärräpää. Olin kirjoittanut jopa ihan fiksuja aatoksia.

Käsityörintamalla on ollut nyt isompia töitä eli kudoin Ukkokullalle ja Ystikselle torkkupeitot. Ukkokulta sai vihreän ( itse valitsi värin) ja Ystis luonnonvalkoisen. Tosi kiva ja helppo malli kutoa. Välillä vaan kohelsin kutoessani eli molempiin tuli pari virhettä. Mua kyllä lohduteltiin Facen neulonta -ryhmässä, että virheet ovat käsityön merkki. No, sovitaan niin, vaikka ne jäivätkin hieman kaivelemaan.
Vielä pitäisi kutoa serkkuni aikuisille lapsille torkkupeitot, mutta ne ehtii syksyllä,kun annan ne joululahjaksi. Toisaalta, jos on kylmä kesä, niin voihan ne kutoa lämpimikseen jo aiemmin :)

Ukkokullan torkkupeitto 

Ystiksen torkkupeitto
  Kävin viime kuussa jälleen geelauttamassa kynnet. Tällä kertaa tällaiset:

 Laittaja kokeili ensikerran tuollaista tarranauhaa, vai miksikö tuota sanoisi. Ei pysynyt tarralla, sillä seuraavana päivänä oli puolet jo irronneet. Tällä hetkellä on enää pikkurilleissä jäljellä tuo nauha. Hän lupas paikata kynnet ilmaiseksi, mut ei taida kannattaa, kun seuraava geelaus on jo 15.5. Täytyy tinkiä silloin vähän hinnasta :)

Mun ihana,rakas koulukaverini lukiosta kutoi mulle pitkät polvarit. Että vanhan jalat nauttivat. Ei vedä enää suonta, kun saa kiskaista pitkät sukat jalkaansa. Muistelin, että mulla olisi ainakin kahdet muutkin, ja pienen (??!!) penkomisen jälkeen löysinkin kassin, missä oli villasukkia MULLE!!!!!! Siis vain ja ainoastaan minulle. Että osasi olla ihana löytö.

Olisikohan tässä vielä jotain mielenpäällä, mistä kirjoittaisi. Sen voisi mainita, että nuo peitot kudoin nro 12 puikoilla. Jatkoin eilen kauan sitten aloitettua sukkaa ja että osasi 3,25mm puikot tuntua kuin silmäneuloilla kutoisi. Oli pakko oikein tarkistaa puikkomitalla puikkojen koko. Ihan kuin piti tarkistaa, oliko minkä vahvuinen lanka oli menossa. Että tuntui 7 veikan vahvuinen lähes rullalangalta, kun peitot kudottiin 3-kertaisella langalla. Oli huisa tunne kutoa sukkaa niiden peittojen jälkeen.

Olisikohan tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja jättäkää viestejä, että tiedän lukeeko kukaan näitä. Jätä vaikka vain viesti "Moi" :)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Se olis Huhtikuu

Tervehdys taas!
Olen viime päivinä kirjannut lankojani ja samalla katsonut, mitkä niistä joutavat myyntiin. Aika päättäväisesti olen toiminut ( nostan hattua itselleni ), sillä varmaan puolet koko lankavarastostani lähtee nyt myyntiin etsimään uusia koteja. Miksi säilyttää niitä, kun tiedän, etten tule niistä mitään tekemään.
Mut ihan järkyttävä homma: ensin kirjaaminen jäävistä langoista vihkoon tehtyihin taulukoihin ja jääville langoille paikkojen etsiminen. Seuraavaksi,kunhan tämä vaihe on tehty, alkaa epätoivoisin vaihe eli myyntilankojen kuvaaminen,tietojen kirjaaminen eka tekstinkäsittelyohjelmaan ja sieltä sitten kopioi -> liitä Faceen. Viimeinen homma on sitten omien lankojen kirjaaminen koneelle. Tuntuu, että isoimmat hommat edessä. Plääh!

Kudontarintamalla on nyt isojen töiden vuoro. Päätin kutoa neljä 114 x 142cm torkkupeittoa läheisilleni. Ohjeessa sanottiin langanmenekiksi 900g, mut katinkontit! Tuolla määrällä peitto on vasta puolivälissä. Ilmeisesti ohjeeseen on eksynyt painovirhepaholainen ja oikea määrä on 1900g. Ei auttanut kuin tilata vähistä rahoistani lisää lankoja. Harmittaa! Mut kun olin jo tilannut langat, niin olihan se pakko tilata lisää, että saa ne peitot valmiiksi eikä niistä tule mitään postimerkin kokoisia.

Tällä välin, siis edellisen postauksen ja tämän välillä olen kutonut aikas vähän. Valmistuneita on Anelma kervisen Anelmaiset ja Niina Laitisen Taimitarhan syyssukat 2016. Niin ja Ystikselle kynsikkäät ja samaa sarjaa olevat sukat.





Olen jotenkin nyt jäänyt noihin kirjoneuleisiin koukkuun. Täytyy tuossa jossain kohtaa tehdä Ystiksellekin Anelmaiset, Ensin kuitenkin tuo lankarumba loppuun.

Taidan mennä jatkamaan lankahommelia! Mukavaa keskiviikkoa!

torstai 15. maaliskuuta 2018

kevättä ilmassa

Talitintit ovat alkaneet laulaa titityy, vaikka välillä niille tulee artikulointivirhe ja laulu onkin titity. No, eivätköhän ne saa oikeasta melodiasta kiinni ennen pitkää.

Muuten en ole ollenkaan kevätihminen. Päinvastoin. En todellakaan tykkää valoisasta ajasta. Ihmettelin aina, kun äiti oli ihan innoissaan keväästä, jolloin luonto herää puhtaalta pöydältä kasvattamaan luonnon ihmeitään. Mä en vain pidä keväästä enkä ole koskaan pitänyt. Okei, pienen hetken tykkäsin omakotitalossa asuessa, kun piti aamulla päästä heti katsomaan, mitä oli noussut yön aikana. Se oli tilapäinen mielenhäiriö.
Siinä tapauksessa tykkään keväästä ja / tai kesästä, että pääsee uimaan. Toivottavasti tänä kesänä pääsisi.

Tein elämäni ensimmäiset Anelmaiset, jotka on suunnitellut Anelma Kervinen. Mä jäin koukkuun.

Käytiin äsken viemässä ne saajalle, joka oli aivan lumossa. Hän jäi miettimään, raaskiiko niitä edes pitää. Ystis haluaa muuten samanlaiset, mutta vaaleanpunainen korvataan vaaleansinisellä. Kävin hakemassa tuota harmaata Veikkaa, että saan ne työnalle. Tai no, ennen niitä täytyy tehdä Niina Laitisen Taimitarhan syyssukat . Lisäksi mun toinen kaveri haluaisi ne Anelmaiset vihreä-valkoisena. Ei se mitään, kyllä mä kudon. Nuo Anelmaiset(kin) ovat kivat kudottavat. Muutenkin kudon mielelläni nyt kirjo-ja pitsisukkia ; ilmeisesti perussukkakiintiö on tilapäisesti täynnä. No, tuleehan niitäkin kudottua telkkaa katsellessa.

En muista, olenko laittanut jo kuvan Ystiksen alpakkasukista, mutta tässä sekin


Tilasin reilu viikko sitten lähestulkoon ilmaisia mini grip -systeemillä toimivia pusseja. 100 kpl maksoi 0,60e. Olen epätoivoisesti odotellut niitä, että voisin aloittaa lankaprojektin. Muutan vähän säilytystapaa. Samalla ajattelin myös kirjata koneelle koko lankavarastoni: väri sana- llisesti, väri- ja eränumero, määrä ja tietenkin langan nimi. Mahdollisesti myös koostumus. Saa nähdä, kuinka isoksi projektiksi tuokin laajenee. Toisaalta voisi laittaa myös puikkokoon, metrit ja tiheyden/10cm. 
Taitaa nyt jo mopo keulia tuossa suunnitelmassa.

Nyt taidan siirtyä joko jurottamaan tai kutomaan. Mukavaa torstaita kaikille!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Tympeää

Että on osannut ketuttaa ja turhauttaa muutaman päivän. Tuttu pyysi kutomaan itselleen 5 paria sukkia ja toi langat. Sovittiin parille hinta, mutta nyt kun olisi pitänyt maksaa, hän maksoi 1.5 paria ja ilmoitti, ettei ole varaa maksaa lopuista. Arvatkaa olotila tuossa kohtaa. Ketuttaa kuin pientä oravaa! Jos olisin tuon tiennyt, en olisi edes suostunut kutomaan niitä. Ei tullut mieleeni, että tuttu ihminen tekee noin.
Hän kun oli vielä sitä mieltä, että villasukkia saa parilla eurolla. Ostakoon sitten,kele, niitä.
On tietyt ihmiset joille kudon lahjaksi ja muuten vaan sukkia, mutta ko. henkilo pelasi itsensä ulos kaikista kutomuksistani. Tai no, jos saan maksun eka, niin sitten voin ehkä harkita kutomista hänelle.
Ko henkilön äiti pyysi minua kutomaan sen paljon puhutun lehtimyssyn siitä mustasta alpakasta. No, kudoin ja  summa sovittiin, kun ilmoitin myssyn olevan valmis. Sainko rahaa? En. Sain kahvipusseista tehdyn kassin ( ei mulla niitä ollutkaan valmiiksi kuin 4 kpl) Jälkeenpäin hän oli tuolle sukkia maksamattomalle tyttärelleen sanonut, että me sovittiin vaihto kassiin jo ennen joulua. En muista sellaista, eikä muistanut Ystiskään, joka oli paikalla,kun lupasin tehdä sen myssyn.
Sellainen tytär kuin on äitikin. Sanoinkin Ystikselle, etten kudo tuolle em.parivaljakolle enää koskaan mitään.
Mä tein hienon taulukonkin, mihin merkkaan myytyjen summat, materiaalikulut ym. mutta tappiollista hommaa ainakin toistaseksi. Normaalihinnoilla olisin tienannut ja jos olisivat maksaneet, tähän mennessä 151e, mutta 110e on tullut takkiin. Kannattaako myydä? Ei.

Kertokaa, millä saan tuon ketutuksen ja mielipahan pois? Tuntuu vaan niin kurjalta. 

Nyt pitäisi aloittaa elämäni ensimmäisten Anelmaisten teko. Ohjeen on suunnitellut Anelma Kervinen ja olen nähnyt aivan ihania väriversioita niistä. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee.
Kaikkein mieluiten kutoisin nyt jotain aivotonta. Ei vaan jaksaisi keskittyä...tai saa keskityttyä. Ajatukset kiertää vielä siinä parivaljakossa.

Ennen kuin lopetan, laitan parit kuvat tähän.

Entiselle kirjanpitäjälleni tein Strömsön Lehtimyssyn korjatulla ohjeella. Sääli vaan, että salama pilaa kuvan ja ilman salamaa tulee liian sotkuinen ja tumma. Lankana akryylikimalle lanka. Riittävän pehmeä sairastuneelle.

Ukkokullan Broken Seed sukat valitsemillaan väreillä

ihan tavissikat 7 veikasta

Ystikselle sukat kierrejoustimella koristettuna

piirakkasukat 7 veikasta