perjantai 11. elokuuta 2017

Musarit on käyty - tai siis Koskin vierailu(t). Torstaina mentiin mun pikkuserkulle,missä olimme ekan yön. Se oli kuin asuntohotelli; he asuivat alakerrassa ja yläkerrassa (missä pikkuserkkuni ennen perheineen asui) oli meille oma "koti" keittiöineen kaikkineen.
Torstai meni rupatellessa ja grillatessa, kun kerrankin olimme niin, ettei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana ympäri Koskia paikasta toiseen.
Onnistuin aiheuttamaan sydämentykytyksiä silloin torstaina. Menimme oleilemaan siihen yläkerran parvekkeelle ja mä päätin laittaa oven kunnolla kiinni, ettei mene savua sisälle. Muuten hyvä - ovi vain meni lukkoon. No, eihän siinä muu auttanut, kuin Ukkokullan kiivetä parvekkeen kaiteen yli ja kurotella itsensä palotikkaille ja siitä alas. Ennen kuin hän tuli   mut sisälle, oli hänen pakko kertoa pikkuserkulleni, mitä oli tapahtunut. Tosi reilua!!!Al
Perjantaina mentiin sitten mun ystävän luo ja olimme siellä sunnuntaihin asti. Aika meni rupatellessa ja tuli siinä muutama siiderikin otettua. Itse musareille emme menneet, kun siellä ei ollut oikein mitään "pakollista" nähtävää.
Mut kyllä se on myönnettävä, että olemme tulleet vanhoiksi - mentiin viimeistään yhdeltä nukkumaan.  :o

Sunnuntaina tulimme kotiin. Mukava oli käydä Koskissa, mutta kyllä koti on aina koti.

Tämän kuun alussa hemmottelin itseäni, vaikkei oikein olisi ollut rahaa. Kävin kasvohoidossa ja kynsihuollossa. Taas on kivat kynnet.



Se mua kiukuttaa, kun vasemman käden nimettömästä on kynsi katkennut tosi syvältä. Se kyllä lastoitettiin, mutta taas se meinaa revetä lisää. :(  Mutta ei uskoisi, että vasemman käden keskisormen kynsi on tosi nysä, kun se repesi samallalailla. Siihen tehtiin tosi kätsy feikkikynsi :) Se on kestänyt hyvin.
Kunhan tuo nimettömän kynsi kestäisi tämän kuun 30.päivään, jolloin on seuraava kynsihuolto.

Ens kuun alussa hemmottelen vielä itseäni jalkahoidolla, kun sukkien käyttö lähenee niin on sitten pehmeät ja hyvinvoivat jalat.
Lisäksi varasin pitkästä aikaa itselleni taas hieronnan. Täytyy alkaa käydä pari kertaa kuussa taas hierojalla,kun syksy alkaa.

Parit sukatkin on valmistunut, tai siis oikeastaan kolmet. Tässä kuvat kahdesta parista.
Novita Nalle Garden koko 42

Novita 7 veljestä Viidakko "maasto" koko 42/43

Ai joo, kaikkein kauhein meinas unohtua. Kaksi ystävää saivat houkuteltua mut lähtemään kanssaan vesijumppaan. Ilmoittautuminen on ensi viikolla ja tieto, pääseekö, tulee seuraavalla viikolla.
Tylsää, että täällä täytyy pitkien hiusten olla kiinni, vaikka ne olisi kasteltu  ja pesty. No, täytyy hommata uimalakki. Ukkokulta lupasi kyllä maksaa sen ja vesijumpan, jos me pääsemme sinne. On se niin kultainen.
(olin mäkin eilen kultainen; keitin hälle riisipuuroa, vaikken itse sitä syönytkään. Mun mielestä se kuuluu jouluun...)

Nyt siirryn katsomaan kisoja ja kutomaan.
Aurinkoista päivää!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Mä en ala! Vasen korva on kolmatta päivää lukossa ja nyt sitä särkee. On sitä särkenyt aikaisemminkin, mutta nyt särkee tosissaan. Onkohan mulla elämäni toinen korvatulehdus..? Olin jo asennoitunut, että korva on muuten vaan lukossa ja aukeaa itsekseen, mutta näyttää siltä, että täytyy mennä näyttämään sitä arvauskeskukseen. Kunhan kello vaan tulisi 8.00. Ajattelin, että yritän varata aikaa hoitajalle / lääkärille - ei huvittaisi istua koko päivää päivystyksessä.
Yritin tuossa kutoakin, mutta korva häiritsee keskittymistä.

Eilen varmistui, että Musari -perinne jatkuu eli ens viikolla lähdetään Koskiin ystävän luo viikonlopuksi. Tosi kivaa! Toivottavasti sää suosii, eikä sada vettä ja ole kylmä. Toisaalta - ei tarvitsisi olla mikään megakuumakaan.
Varsinaisesti Musari -tapahtuma itsessään ei houkuttele - siellä ei oikein ole mitään minuun iskevää esiintyjää. Mulle riittäisi pelkkä viikonloppu ystävän luona. He varmaan menevät itse tapahtumaan ainakin käymään, kun siellä esiintyy Tuure Kilpeläinen. Ystäväni vaimoke tykkää siitä tosi paljon.

No niin.... Nyt on käyty asioilla ja lekurissa. Elämäni toinen korvatulehdus.Ensimmäisen sairastin n. 25 -vuotiaana. Korvakäytävä on niin turvoksissa, ettei lääkäri edes nähnyt tärykalvoa. Niinpä korvaa ei huuhdeltu vaan sain 7 päivän satsin antibioottitippoja.Hurraa! ( lue ei niin ilahtuneella äänellä)
No, jospa se siitä asettuisi ennen kuin lähdetään Koskiin.
Tuntuu, että korva on nyt kipeämpi, kun sitä ronkittiin. Höh! :(

Kai tässä täytyy mennä yrittämään, josko puikot pysyisi kädessä. Palataan taas!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Tervehdys!

Miten nopeasti aika meneekään. Taas on mennyt melkein 2 viikkoa, etten ole kirjoittanut mitään. Monta kertaa on ollut aikomus kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt.

Olimme Noitapiirin ( 3 ihmisen käsityöpiiri) tiistaina mökkeilemässä tässä lähellä. Varasimme mökin jo hyvissä ajoin, jotta saadaan toteutettua Noitin kesäpäivä. Ei ollut kovin kallis mökki järven rannalla - 50e/päivä eli n. 16,70e per nuppi. Järvi tosin ei ollut niitä puhtaimpia eli pohjaa ei nähnyt veden sameuden takia, mutta siitä huolimatta vesi oli uimakelpoista.  (tarkistettiin se netistä) 
Olin eka suunnitellut uivani, mutta muutin mieleni, kun sää ei meinannut alkuun suosia meitä ollenkaan. Heti, kun saatiin käsityöt ja tuolit vietyä aurinkoon, alkoi vartin sisällä sataa vettä. Pari kertaa kokeiltiin tuota, mutta sitten annettiin periksi ja mentiin sisälle laittamaan tuli takkaan ja tekemään ruokaa. Samaan kähyyn laitettiin saunakin tulille, kun oli saatu tieto, että se lämpiää aikas kauan.

Ruokaa oltiin sitten varattu kuin isommallekin komppanjalle, huomioiden, että meitä oli 3 aikuista ja yksi vieraileva pikkunoita ( erään noidan lapsenlapsi ). Yllättävän hyvin tuli kaikkien syötyä lopputuloksella, että kaikki olimme ihan ähkyjä. Hauskinta oli se, että meillä oli mukana myös vohveli tarvikkeet ja pari jäljelle jäänyttä makkarapakettia, kun yksi grillattiin ruoan kanssa syötäväksi. Ihmeen hyvin kaikki meni eli ei ollut paljon kotiin kannettavaa.

Pikkunoita oli  varsinainen vesipeto - Hän viihtyi yksistään järvessä ainakin 6-7 tuntia meidän kutoessa mökin terassilla. 
Kolmesta noidasta kaksi kävi uimassa - ettekä usko, minä menin ja kastoin talviturkkini. Vaikka järvi oli pieni ja matala, niin ei se vesi mitään lämmintä ollut... Ei todellakaan, vaikka pikkunoita oli koko päivän niin vakuutellut meille. Mutta onpahan uitu tällekin kesälle. paljon saa vesi ja ilma lämmitä ennen kuin seuraavan kerran menen uimaan.

Kotiuduttuani olin niin väsy ( ja varmaan saanut raitisilmamyrkytyksenkin) että sammuin yöunille harvinaisen aikaisin.
Mutta oli kiva päivä Noitien kanssa.

Eilen kävin Ystiksellä päiväkahvilla ja hakemassa kaupasta ananasjukua. Mä olen niin koukussa siihen. Pakko hakea huomenna lisää. Se on niin NAM!!!
Saattaa olla, että käytän Ystistäni tk:ssa verikokeessa, jos vävynsä ei pääse. Mielelläni jeesaan häntä tänä aikana, kun hän ei saa ajaa autoa ja muutenkin toipilasajan. Hän tekisi varmaan saman mulle.

Kutomisrintamallakin tapahtuu. Sain eilen miesten sukkaparin taas valmiiksi ja laitoin seuraavan puikoille. Oli vaan kovin vaikeaa saada 13 silmukalla/puikko saada osumaan 2o2n siten, että kerros loppuu kahteen nurjaan. Siis ihan oikeasti...En käsitä, mitä mä olen ajatellut aloittaessani sitä joustinta; ilmeisesti en vain osannut laskea ja saada käsiä tekemään oikein. Toisella aloituskerralla homma sitten meni oikein. Mut miten ihminen, joka on kutonut 41 vuotta mokaa noin??!!??

Nyt täytyy mennä laittamaan ruokaa. Ukkokulta on ihan nälissään.

Mukavaa päivää!




lauantai 8. heinäkuuta 2017

En ymmärrä miten aika menee näin nopeasti. Taas melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Omituista!

Olen ehtinyt vanheta vuodella tässä välissä eli 50vee on taas askeleen lähempänä. Onneksi on vielä kahdet synttärit ennen viittäkymmentä :D En varsinaisesti odottanut ketään käymään, kun ystäväni oli päässyt vain pari päivää aikaisemmin sairaalasta kotiin, mutta niin hän vaan tuli käymään. Sain häneltä perinteisen lahjan eli hiusvärin sekä keittiöveitsi sarjan. än oli painanut mieleensä, kun olin manaillut veitsiäni. Vähän hänen jälkeensä tuli toinen ystäväni, jolta sain kaksi hiusväriä. Loistavia lahjoja sanon minä :D

Annoin itselleni synttärilahjaksi jalkahoidon paikallisessa Beauty Shopissa. Tuntui, että suorastaan leijuin sieltä pois. Lähdettyäni kävin apteeksissa ja sitten alkoi vastoinkäymiset; auto ei suostunut inahtamaankaan parkkiksella. Hätääntyneenä soitin Ukkokullalle ja kysyin,missä hän on. No, mun tuurilla hän oli menossa Mallusiin. Sain neuvon laittaa auton lukkoon ja jättää sen siihen parkkikselle.   Lisäksi hän soitti työkaverilleen, joka tuli hakemaan mut ja toi kotiin. Mutta voitte uskoa, että kiukutti se auto! Ikinä ennen se ei ole jättänyt mua tienpäälle vaan aina olen päässyt kotiin ja saanut auton talliin.
Töiden jälkeen Ukkokulta meni katsomaan,mitä voi autolle tehdä.  Hänkin oli joutunut yrittämään käynnistystä kymmeniä kertoja ennen kuin auto oli lopulta käynnistynyt.Diagnoosi: virtalukon pohja rikki eli ei lue avainta joka kerta.
Mitä sen jälkeen olen autolla kulkenut, ei ole ollut mitään ongelmia.

Viime torstaina kävin kynsien geelilakkauksessa ja manikyyrissä. (Minkan hemmotteluviikko siis) Että sekin tuntui ylelliseltä. Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta.
Pakko myöntää, että pääsin niin hemmottelun makuun, että varasin itselleni vielä kasvohoidon elokuun alkuun. Samalle päivälle osuu myös kynsien lakan poisto ja uusi geelaus. Ajattelin, että sijoitan kerran kuussa 35e kynsien ja käsien hemmotteluun.




Eilen lauantaina oli  ystäväni 60 vee juhlat hänen ystävänsä luona. Oli onnistuneet ja mukavat juhlat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Olin mennyt kimppalahjaan Ukkokullan kanssa eli lahja, jossa oli risteily ja kiertoajelu ja ruoka Tallinnassa. Meitä oli siinä kimpassa neljä. Yllättäen mun nimeni oli unohdettu kortista. Tuntui tosi nololta, kun ystäväni luki ääneen korttejaan eikä meitä mainittu. Saatoin ylireagoida, mutta laitoin ystävälle, joka oli meidät siitä unotanut aika tulikivenkatkuisen tekstarin. Se poiki pitkän viestien vaihdon, mutta en ole pahoillani siitä. Tuskin ystäväni olisi itsekään tykännyt, että hänet olisi unohdettu kortista.
Hän perusteli unohdusta sillä, että on ollut muuta mielessä (hän joutui yllättäen sairaalaan viikoksi vakavan tilanteen takia), mutta kuitenkin kolmen muun nimien laittaminen korttiin muistui mieleen. itku tuli juhlapaikalla, kun tuntui niin nololta. Me kun olimme menneet tyhjin käsin kuvitellessamme, että meidät mainitaan tässä kimppalahjassa. Enää en lähde kimppoihin - ennemmin annan vaatimattomamman lahjan omani ja Ukkokullan nimissä.
Toivottavasti ystäväni ja mun välit eivät kuitenkaan tulehtuneet kovin pitkäksi aikaa, En haluaisi olla riidoissa hänen kanssaan, mutta en voi mitään sille, että loukkaannuin, kun minut oli unohdettu kortista. Jos olisi oikeasti ottanut asiakseen, olisi jo rahan saadessaan laittanut ylös, että olen kimpassa mukana. En usko, että itse unohtaisin tuollaista. No, meitä on moneksi...

Olen saanut, yllätys yllätys, kudottuakin. Tein tilaussukkina 2 paria miesten sukkia kokoa 46 ja 2 paria naisten sukkia kokoa 38.







Vielä olisi tilattuna miesten sukat kokoja 42 ja 43. Pienemmät noista on aloitettu.

Talviturkki on edelleen kastamatta. Jos lämpöisiä päiviä ei ole kuin 2-3 peräkkäin, taitaa jäädä uiminen tältä kesältä. Ellei sitten, tilaisuuden tullen, käy saunasta uimassa tai ainakin niin, että uinnin jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään ;)

Ai niin, paras meinasi unohtua. Sain kahdelta ystävältäni aivan ihanan synttärilahjan: Kätyri yövalon. Ei se paljon valaise, mutta ihana se on.



Nyt tämä menee kutomaan.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!






sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Olen koettanut kutoa apinan raivolla, kun muuten on taas liikaa ajatuksia. Yksi syy saattoi olla se, että maanantaina olisi ollut mun ja exän 15 -vuotis hääpäivä. Mutta niin ne asiat muuttuu - ja tällä kertaa muuttui parempaan suuntaan. En siinä mielessä muuttaisi mitään. "Kotiasiat on kunnossa" , niin kuin Kummelin Timo Silakka sanoisi.

Pakko kyllä myöntää, että tässä oli pari päivää, jotka meni melkein nukkuessa. Tiedä sitten, miksi olin niin julmetun väsynyt. Tai sitten se on vaan tämä kesä, joka ei ole lempi vuodenaikani, etenkään kun ei ole vielä uskaltautunut kastamaan talviturkkia. Saisi olla muutama tosi lämmin päivä, ennen kuin uskaltaudun Kallikselle. ( lähdepohjainen järvi eli ei ole oikeastaan koskaan lämmin)

Jäin tässä eräänä päivänä miettimään elämääni taaksepäin, mikä ei sinänsä ole kovin fiksua. Jouduin toteamaan, etten ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi aikuisiällä tai nuorempanakaan. Asiat jotka exän ja Ukkokullan lisäksi nousivat pinnalle, olivat vanhempieni ja isovanhempieni kuolemat ja se, että kertaakaan minulla ei ehtinyt olla vakituista työpaikkaa, joka kuitenkin olisi kuulunut normaaliin elämään. Nyt, kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sen huomaa eläkkeen suuruudessa. Ei ole kovin hääppöinen eläke. No, minkäs teet. Näillä on mentävä. Onneksi on tuo Ukkokulta elämässäni tuomassa turvallisuuden tuntua ja rakkautta. En tiedä, olisiko minua enää, jos ei Ukkokulta olisi tullut elämääni.
Jotenkin vaan kovin vähän asioita, joista voi olla iloinen tai onnellinen. Tai siis onhan mulla ystäviä, jotka ovat kultaakin kalliimpia, mutta muuten...
Ja kaiken lisäksi alan tuntea itseni vanhaksi. Iästä voisi ottaa huoletta 27 vuotta pois. Olisi vielä molemmat vanhemmat, Mammu ja muutenkin voisi tehdä joitakin toisenlaisia valintoja. Mutta tämä on sitä kuuluisaa jossittelua.

Ihana Ystäväni kävi värjäämässä mun hiukseni tuossa jokin aika sitten. Ihanaa olla taas oma itsensä. Jotenkin se aina piristää,kun juurikasvu peitetään. Mihinköhän joutuisin ilman häntä? Ei mulla olisi rahaa värjäyttää tätä kampaajalla ja itse laittaen lopputulos olisi varmaan muuta kuin tasainen. Kiitos Ystäväiseni!

Kai mä menen katsomaan, hyppäisikö puikot käteen.
Lämmintä sunnuntaita kaikille!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Viime viikko ei ollut kyllä mun viikkoni. Alkuviikosta tein vispipuuroa ja vaikka levy oli ykkösellä, räiski se sitä puuroa ympäriinsä kiehuessaan. Yksi kohde oli käsivarteni, mihin tuli ihan kunnon palorakkula. En siis ehtinyt riittävän nopeasti viilentämään sitä, koska en halunnut jättää puuroa kesken, kun teki niin lujaa mieleni sitä.
Seuraavaa haaveria en enää muista, mutta viikko huipentui siihen, kun kompastuin tuolla alaoven edessä olevaan betonirappuseen. Taisin kyllä kompastua hameenhelmaan, jos tarkkoja ollaan. Kauppakassissa olleet tavarat lensivät sinnetänne, kun olin polvillani sen rappuritilän päällä. Ensimmäiseksi tarkistettiin, katkesiko kynsiä ja vasta sitten muut vauriot. Oikea sääri on ruvella ja mustelmilla. Siitä olen tyytyväinen, että sen sijaan, että olisin äkkiä katsonut näkikö kukaan, mä keräsin itseni ja tavarat vilkuilematta, minkä jälkeen suoristin selkäni ja jatkoin arvokkaasti matkaa käytävään. Tuossa välitasanteella vilkaisin ikkunasta, minkä verran ulkona liikkui ihmisiä :) Isä olisi sanonut että "kompurasta tulee hyvä hevonen" :)

Ystiksen kanssa käytiin ajelulla Korialle Novitan myymälään. Yritin etsiä lankaa siihen pikkuserkkuni keeppiin. Löysinkin vaaleansinistä puuvilla-bambua ja ostin huivillisen verran sitä. Kotona aloitin huivia, mutta koska olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisella langalla, ei siitä tullut nättiä. Tuli siis turha ostos. Kurjaa.
Kotimatkalla poikettiin Matkakeitaassa syömässä - siitä on tullut perinne Korialla käydessä. Ja tulee tehtyä rengasmatka.

Ukkokulta toi meille tässä eräänä päivänä valkosuklaiset Magnum -jäätelöpuikot. Mua odotti yllätys, kun avasin paperin. Mun jädessä oli jäätelön ja kuorutteen välissä tikku pystyssä.


Otettuani tikun pois, mittasin sen leikilläni - se oli 4,5cm pitkä. Laitoin Ingmannille reklamaation, saas nähdä kuuluuko mitään.


Niin ja onhan tässä yhdet sukatkin valmistuneet Ukkokullalle. Arkisukat työkenkiin.



Eilen käytiin Ystikseni kanssa Porvoossa TeeTeen kaupassa katsomassa, saisinko sieltä siihen keeppiin langat. Mulla ei ollut varaa ostaa niitä, minkä takia en ihan tosissani katsellutkaan. Ystis kuitenkin sanoi ottaneensa rahaa mukaan sen takia, että saan ne langat, jos ne löytyy. Ei tuollaisia Ystäviä ole kuin 1/100:sta - ellei sitten 1/1000:sta. Nolottaa, kun saan maksettua ne vasta heinäkuun alussa hänelle..

Niin ja käytiin me Café Helmissä teellä ja herkulla - tällä kertaa se oli kinkkupiirakka. Kurjaa vaan, kun ovat alkaneet keittää tummasta paahdosta kahvin. :( Niinpä jouduttiin siirtymään teehen. Suolaisen jälkeen syötiin vielä porkkanakakun palanen puoliksi. Nam!

Kotiuduttuani tein heti mallitilkun siitä ostetusta langasta ja tämä lanka toimii keepissä :) Huh! Ei tullut lisää hutiostoksia. Täytyy ihan oikeasti alkaa katsoa lankoja myyntiin. Mä hukun noihin kasoihin.

Aloin toissapäivänä tehdä Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia. Fiksu minä alkoi tehdä 3,25mm puikolla ja tein sen aloitusresorin. Toista sukkaa aloittaessani, alkoi kuitenkin vaivata se puikon koko ja tarkistin. %%#¤"%&¤ Olisi pitänyt tarkistaa jo ensimmäiseen sukkaan - se tehdään 3mm puikolla. No, ensimmäinen aloitus meni purkuun
Olen ohjelmoinut itseni niin, että päivisin teen niitä ystävänpäiväsukkia ja iltaisin perussukkia. Kaveri pyysi tekemään kolmet lastensukat ja toki lupasin. Etenkin, kun kaverille tuli alkuvuodesta ongelmia sydämen kanssa ja kutominen aiheuttaa pahoja tykytyksiä. 
Mä en halua edes ajatella, että joutuisin luopumaan kutomisesta - mitä mä sitten tekisin??!!??

Kai se täytyy siirtyä kutomoon.
Mukavaa toukokuun viimeistä päivää ja mukavaa kesäkuun alkua.
Kesälämmöt saisivat pikkuhiljaa tulla, että pääsisi uimaankin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Aurinkoinen ja lämmin tervehdys

Ihan uskomatonta, kun on ollut jo monta lämmintä päivää peräkkäin. Tämä taitaa olla jo neljäs päivä.
Mietin tuossa jo viikonloppuna, olisiko kanttia mennä kastamaan talviturkki, mutta päätin vielä siirtää. Kalliojärvi on kuitenkin lähdepohjainen järvi eli ei se ainakaan lämmitä vettä.
Viime vuonna kastoin talviturkin tasan vuosi sitten - oli kyllä ihan toisenlainen kevät kuin tänä vuonna.

Taas on aika mennyt ihan huomaamatta. Oikeastaan en ole saanut mitään aikaan, mitä nyt vähän kutonut. Kutominenkaan ei oikein iske nyt, vähän pakkomaista kutomista.
Kuitenkaan en osaa olla kutomatta mitään eli nyt on Ukkokullalle tulossa taas uudet ohuet sukat. Sen jälkeen on taas Ystiksen sukkien vuoro :)

Kuten mainitsin, olen ollut tosi saamaton ja haluton tekemään mitään. Ihan perusjuttujenkin tekeminen vaatii hirveä psyykkaamisen ja "voimien keräämisen" . Eikä tarvitse ajatella kuin astianpesukoneen tyhjentämistä ja täyttämistä tai ruoanlaittoa. Ne vaan tuntuvat tosi vaikeilta tehdä tai ainakin aloittaa niiden tekeminen. Ei kiva!

Löysin kivan keeppi ohjeen, minkä ajattelin tehdä pikkuserkulleni synttärilahjaksi. Ainoa ongelma on se, että ohjeen lankaa ei valmisteta enää ja korvaavan löytäminen on tosi hankalaa. Alkuperäinen oli Novitan Luxus Wind -lanka (silkkivilla) , mut Novitalta ei löydy mitään, millä voisi sen korvata. Tekstiiliteollisuudella olis muutama, jotka tulisivat kyseeseen. Täytyy eka käydä katsomassa tuossa paikallisessa Megamyynnissä,kun sielläkin on TeeTeen lankoja, ennen kuin lähtee ajamaan Porvooseen. Ja vielä kun tiedän saajan värimaailman, niin sekin karsii vaihtoehtoja. Onneksi tässä on vielä reilu kuukausi aikaa tehdä se. Lankaongelma vaan täytyy ratkaista tällä viikolla.

Pitäis taas penkoa ja järjestää langat sekä katsoa, josko jotain lähtisi etsimään uutta kotia.
Pakko karsia, vaikka pahaa tekee. Toisaalta täytyy pitää mielessä, etten myy kaikkea, mitä sitten kadun. On tullut sekin tehtyä pariin otteeseen. Tavoite olisi, että langat mahtuisivat kolmeen kaappiin ja pääsisi muovilaatikoista eroon. Se voi olla toiveajattelua, kun viime viikolla käytiin hakemassa kolme 47 litran laatikkoa lisää. ..... Oho......

Taidan mennä ottamaan pikku tirsaset jos sitten olisi puhtia tehdä jotain.

Sain kuitenkin Ukkokullan ohuet  "arkisukat" valmiiksi ja jopa omat sukkani, jotka ovat olleet melkein 2kk työnalla.
 
Ukkokullan arkisukat (ohuet)



Mun Novita Nalle "päivänkakkarat"