tiistai 15. joulukuuta 2015

Pauttiarallaa viikko jouluaattoon

Äkkiä on mennyt tämä syksy - nyt ollaan jo niin pitkällä, että jouluun on viikko ja päivä. Lahjat jäivät tekemättä eli ihmiset saavat joululahjoiksi lahjakortteja. Parit sukat ehdin kutoa, mutta muuten aika on mennyt leipomiseen ja lepäämiseen. Pakko myöntää, että leipomusten välillä on ollut pakko ottaa / pitää lepopäiviä. Ei vaan ole jaksanut painaa niin kuin ennen.

Miesystävän työkaveri pyysi tekemään pari kätyripipoa, jotka valmistuivat eilen.



Viime perjantaina exäkin poikkes hakemaan sukkansa. Luulin, että nuo karhusukat ovat vaikeammat tehdä, mutta erehdyin, Oikeastaan niitä oli ihan kiva kutoa. Vois tehdä miesystävällekin tällaiset.
 

Lisäksi nämä Pallaksesta menevät perussukat olivat hänelle. 
 

Niin kuin olen aiemmin jupissut, että ainoat ohuet sukkani menivät rikki aika pahasti. Kävin tässä eräänä päivänä kaverilla viemässä tiikerikakun, niin hän halusi antaa minulle kuvan sukat. Olin otettu.  Nyt tassuillani on yhdet ohuemmat sukat. Kenkiinhän noita ei voi laittaa noiden nauhojen takia.
 
 Lisäksi eilen valmistui myös miesystävän pomon joululahja. Ajateltiin antaa maustekakku sukkien lisäksi joulumuistamisena hänelle.




Tänään pitäisi aloittaa 3 -vuotiaalle Minioni (Kätyri) pipo. Se varmaan valmistuu aika nopsaan, vaikka hieman joudunkin soveltamaan ohjetta lapselle sopivaksi.

Kohta pitäisi tai siis parin tunnin päästä mennä käymään ystävällä aamukahvilla ja viemään yhdet puikot. Samalla täytyy poiketa ottamaan lankapaketti matkahuollosta, kun piti tilata Minionin keltaista lisää.... ihan varmuuden vuoksi.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Se olisi sitten joulukuu,Ystäväiseni

Niin ne kuukaudet ja viikot menevät - nyt ollaan jo joulukuun puolella ja jouluaatto on 22 päivän päästä. Arvatkaas, kuka ei ole tehnyt vielä yhtäkään joululahjaa ( ellei kuivakakkuja lasketa) ?
Arvasitte ihan oikein: Minä.
Oikeastaan olen ratkaissut ongelman siten, että he, joiden lahjaa en ehdi  valmistaa, saavat jouluna lahjakortin esim. sukkiin  ja toimitus on keväällä. Vannon, että ensi vuonna tähän aikaan kaikki lahjat ovat valmiita ja paketoituina. Nih!

Tämä viikko alkoi maanantaina siten, että leivoin 5 sitruunakakkua Mammun hyväksi todetulla ohjeella. Puolikkaan jätin syöntiin, mutta se ei kauan säilynyt, kun miesystäväni hieman maistoi sitä. Oli kuulemma hyvää. Sanoin, että se paranee vielä, kunhan vähän aikaa saa maustua, mihin hän totesi, että sittenhän se on varmaan älden hyvää. Hän on sellainen herkkupylly, että varmaan hän tietää ;D

Eilen yritin kutoa, mutta oli niin nuutunut olo, ettei siitä oikein tullut mitään. Täytyisi ihan oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja asennoitua siihen kutomiseen. Illalla kutominen alkoi sujua, mutta sitten tuli väsy ja piti mennä nukkumaan. Ei oikein osu yksiin nämä ajoitukseni.
Toisaalta, olen saanut jotain valmistakin. Ystäväni joululahjasukat ovat odottamassa paketointia, kuva tulee joulun jälkeen. Tiedän hänen lukevan blogiani, joten en pilaa yllätystä ;)
Tämän talon huoltomies pyysi kutomaan itselleen Regia Activesta sukat. Olin jo aiemmin kutonut hänelle parin samasta langasta eri värisenä. Nyt hän sai kaksi paria, niin pärjää taas hetken.

Tuli noista huoltomihen sukista mieleeni, että on se ihanaa, kun saa uusia villasukkia. Kaikkihan tiedämme sanonnan "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä", omalta kohdaltani sanoisin, että sukankutojalla itsellään ei ole ehjiä sukkia. Kuvassa on mun ainoat ohuesta sukkalangasta kudotut villasukkani. Toissapäivänä heitin ne sitten roskikseen, koska tuo isompien reikien sukka muuttui sellaiseksi, ettei ollut oikein mistään kiinni. Täytyisi jostain repiä aikaa kutoa itselleni sukat.
On minulla yhdet vahvemmat ehjät sukat ( aivan ihanat kettusukat), mutta ne ei mahdu kenkiin.

 

Tänään heräsin hyvissä ajoin ja ajattelin aloittaa piimäkakku-urakan heti aamusta. Juu, tarkoitus oli hyvä, mutta kello oli yli puolenpäivän ennen kuin aloitin. Nyt on 2 valmiina ja tämän päivän viimeiset 3 ovat uunissa. 
Törmäsin taas siihen, että piimää on purkillinen liikaa. Koska mä muistaisin, että 2 purkkia riittää 10 kakkuun..? Täytynee olla fiksu ja kirjoittaa ohjeen kulmaan, että vain kaksi purkkia piimää. Nyt olen siinä tilanteessa, että pakko tehdä vielä kolmas 5 kakun satsi. Ihmettelen vaan, mihin joudun niiden "ylimääräisten" kahdeksan kakun kanssa.. No, onneksi pakastin on keksitty, eikä ne mene siellä pahaksi. Masentavaa vain ajatella, että vasta kolmannes piimäkakuista tehty, kunhan nuo viimeistet tulevat uunista.

Kun nuo kakut saa pois, aion istua kutomaan. Seuraavat kakut saavat odottaa huomiseen. Todennäköisesti.

Säästä voisin pikaisesti mainita, että meillä ei ole vielä nähty lunta ollenkaan. On säätiedotus lupaillut lunta / räntää tänne meille, mutta totuus on ollut toinen. En kauheasti lunta kaipaa, mutta saisi olla sen verran, että olisi  hieman valoisampaa.
 

tiistai 24. marraskuuta 2015

Jos edellisessä päivityksessä ei ollut näkynyt vilaustakaan lumesta, niin nyt on. Maassa on sen näköinen valkoinen kerros kuin olisi tomusokeria heitelty sinne tänne. Toista se on Koskissa, missä tuli kuulemani mukaan perjantaina 30cm lunta. Ihan hirveä ilmasto sielläpäin ;)

Olen kudoskellut sukkia, mutta enemmän pitäisi saada kudottua. Kutominen alkaa jäädä kohta paitsioon, kun täytyy aloittaa joulukakkujen tekeminen. Olen jo hamstrannut jotain aineita, mutta täytyy ottaa kantaja mukaan, kun lähtee hakemaan jauhoja, margariineja ja sokereita.
Ensimmäiseksi teen sitruunakakut - hain tänään sitruunoita, maitoa ja korppujauhoja... Siinä olisi viiteen "sittikseen" aineet.
Huomenna en ehdi varmaan leipoa, mutta jos sitten torstaina ja perjantaina.
Viikonloppuna täytyy hakea kaikki muut puuttuvat aineet ja siirtyä tekemään piimäkakkuja.
( väliajat tietenkin kudotaan)

Facessa on taas kerran keskustelu / taistelu siitä, kumpi on oikein : neulotaan sukkia vai kudotaan sukkia. Itse olen aina kutonut ja aionkin kutoa. Tuo on kai vähän riippuvainen murrealueestakin, miten sukkien yms. kutominen ilmaistaan. Välillä vaan tuntuu, että Facessa saadaan mitättömän pienestä asiasta ihan hirvittävä sota.

Asiasta ihan kuudenteen, paitsi että kutomisessa pysytään. Miesystäväni ja hänen työkaverinsa ovat kohdanneet iloisia ilmeitä kulkiessaan Kätyri -pipoissaan. En ole ollenkaan varma, olisiko minulla kanttia vetää sellaista pipoa päähän ja liikkua ihmisten ilmoilla. Epäilen ettei...

Nivelrikkoiset polveni ovat olleet ihan älyttömän kipeät viimeisen kuukauden - etenkin tuo vasen. kuulisittepa millaisen rutinan se pitää istuutuessa. Miesystäväni kuuli sen ja oli sitä mieltä, että liitutauluun terävällä esineellä vetäminen ei ole mitään tuon polven rutinan rinnalla. Ei se  kovin kipeää tee, mutta ärsyttävää se on. Ei tee mieli kovin tiheään tehdä istuun-ylös-istuun-ylös sarjoja.
Varasin eilen ajan arvauskeskukseen, että saan kortisonipiikit polviini; jos vaikka sitten taas helpottaisi.

Parit sukatkin ovat valmistuneet, mutta laitan kuvia sitten kerralla enemmän. Vielä ajattelin ottaa samaan kuvakavalkaadiin yhdet Karhu -sukat ja yhdet perussukat Regia Activesta. Nuo Activet ovat menossa tämän talon huoltomiehelle, kun hän ihastui niihin, mitkä kudoin hänelle aiemmin.

Mutta nyt laittamaan ruokaa! Sii juu!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Ihan uskomaton marraskuu - nytkin ulkona on +7 lämmintä eikä lumesta ole näkynyt vilaustakaan; vettä kyllä jaksaa sataa. Ei niin, että lunta kovasti kaipaan, mutta olisi luonto kauniimpi ja päivät hieman valoisampia, kun olisi lunta.

Tietokone on alkanut oikutella oikein kunnolla. No, onhan tämä jo n. 10 vuotta vanha eli siihen nähden kestänyt ihan hyvin. Täytyisi vaan rikastua, että saisi uuden läppärin. Siitä tulikin mieleeni, että täytyy tehdä taas varmuuskopio koneesta. En tykkäisi yhtään, jos kone hajoaisi ja kaikki menisi sen siliän tien. Olen koettanut opettaa itseni siihen, että tekisin kerran viikossa varmuuskopion. ( hyvä päätös, joka toimii säännöllisen epäsäännöllisesti )

Puikotkin ovat pysyneet aika hyvin kädessä. Sain tehtyä kaikki koon 38 Helavyö -sukat eli enää olisi kokoja 42/43 ja 44/45 jäljellä.


Lisäksi tein miesystävän työkaverille Kätyrit -pipon. Hän oli niin tykästynyt  siihen miesystäväni pipoon. Sen verran pipoilla on eroa, että toisella on kaksi silmää ja toisella yksi. Täytyyhän saman työpaikan pipoilla olla jotain eroa :) Tovi sitten kuulin, että pipon uusi omistaja oli tyytyväinen pipoonsa. Hyvä niin.
Yllätin itseni olemalla niin fiksu, että kirjoitin varmuuden vuoksi molempiin pipoihin ohjeen, niin seuraavien kanssa ei tarvitse pähkäillä.


Seuraavaksi pitäisi laittaa puikoille ensimmäiset joululahjasukat. Arvatkaa, tuleeko kiire joululahjojen kanssa.....
Ja arvatkaa, kuka viime vuonna vannoi, että seuraavana vuonna joululahjasukat ovat valmiina jo kesällä...
Jos ensi vuonna ei tulisi kiire.

Mitäköhän ruokaa sitä keksisi tälle päivää.... Kai teen tylsästi jotain pastaa ja siihen kastikkeen ja hitu juustoraastetta. Mutta ennen sitä ihan pakko saada kahvia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 5. marraskuuta 2015

Vaikea uskoa,

että on marraskuu alkanut. Viime päivinä lämpötila on heilunut siinä +13C:ssa ja elämme marraskuuta. Toista se oli ennen vanhaan, tähän aikaan oli jo talvi. Tänään oli aamulla maa kuurassa ja yöllä on käyty pakkasen puolella.

Kävin eilen siellä neurologian polilla. Päässä kaikki hyvin eli ei löytynyt muuta kuin aivot. Se olisikin ollut noloa, jos ei olisi mitään löytynyt :)
Se vapina on neurologin mukaan ns. hyvänlaatuista vapinaa eli vaikka se on ärsyttävää, se ei käy hengenpäälle, Hän laittoi minut vielä varmuuden vuoksi verikokeisiin, jolla hän sulkee pois vielä kaksi mahdollisuutta. Ajatella, että kerrankin osui "Lääkäri" kohdalle. Sain lääkkeen, jolla yritetään saada sitä vapinaa pois tai ainakin vähennettyä sitä. Läääkäri laittaa postissa minulle soittoajan kuukauden päähän, jolloin katsotaan, onko lääke auttanut. Sain tänään haettua sen ja huomisaamusta aloitan. Toivottavasti se auttaisi - on tämä vapina sen verran ärsyttävää.

Maanantaina käytin auton katsastuksessa ja leima tuli vielä kehujen kanssa. Katsastusmies sanoi, että erinomaisessa kunnossa ikäisekseen - se kun ei ole enää mikään uusi auto. Vaikka tiesin auton saavan leiman, niin silti jännitti viedä se. Sille ei tehty mitään, ei edes katsottu läpi, ennen katsastusta. Pakokaasut kävin mittauttamassa muualla, koska konttorilla se on ihan sikakallista.

Parina päivänä olen käynyt ystävättärelläni kahvilla. Että hänen kanssaan on aina mukava jutella. Tänään sovittiin, että hän tulee huomenna käymään meillä. Jeee, taidankin ottaa huomisen levon kannalta enkä poistu kotoa mihinkään. Olen sen ansainnut - tällä viikolla on ollut joka päivä jotain menoa.

Vielä vajaa 2 tuntia ja sitten pääsee saunaan. Onneksi tässä talossa on vuokraan kuuluva saunavuoro ja tuo sauna alakerrassa. On saunassakäynti ihan eri asia kuin suihku,

Aurinkoista loppuviikkoa ja palaillaan taas :)




lauantai 31. lokakuuta 2015

Nyt se on myönnettävä, että talvi on tulossa; autoon vaihdettiin talvirenkaat. Ensi viikolla pitäisi katsastaa auto, minkä takia renkaat oikeastaan vaihdettiin. Kesärenkailla auto tuskin olisi saanut leimaa.

Tässä pari päivää sitten miesystäväni ilmoitti haluavansa Kätyrit -pipon. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa suunnitella sitä.. Hetki siinä meni, mutta sitten sain juonesta kiinni. Tänään pipo sitten valmistui. Samalla kun tein sitä, kirjoitin myös ohjeen eli nyt on taas uusi oma ohje valmiina :)



Onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
Samalla,kun kuvasin tuon, kuvasin vielä kuvaamatta olleet loput Kyjytyöt sekä tähän asti valmistuneet Helavyö -sukat. Vielä on kutomatta aikas paljon, mutta eiköhän ne tästä valmistu.
Valmistumista hieman hidastaa, kun välillä täytyy piirtää paperille niitä ideoita, jotka pyörii mielessä.
Tässä  lisää Helavyö -sukkia




Olen tekemässä Fazerin kanssa lisenssisopimusta, mikä antaa luvan tehdä käsityönä myyntiin esim. sukkia, joissa on joku Fazerin tuote tai tuotteen kuosi. Sopimuspaperi on lähetetty ja nyt vain odotetaan, että saan oman kappaleeni allekirjoitettuna takaisin.

Nyt siirryn kutomoon. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Uskomatonta

Muutaman sadepäivän jälkeen on vihdoin kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Tuulet ovat riepotelleet puita niin paljon, että suurinosa lehdistä on pudonnut maahan. Tuli mieleeni, kuinka ala-asteelle kulkiessani oli ihana kahlata pudonneissa, kauniin värisissä vaahteranlehdissä. Oikeastaan syksy ei ole hullumpi vuodenaika - luonto on niin täynnä erilaisia värejä. ( helppo näin kerrostalossa asuvana sanoa)

Tänään oli se radiologian polilla käynti. Ihan suotta jännitin.
Ystävättäreni lähti mukaan - onhan se mukavampi mennä kahdestaan, jos vaikka joutuu odottamaan ajasta huolimatta. Olimme molemmat varautuneet käsityöllä, mutta kumpikaan ei ehtinyt tehdä silmukkaakaan. Olin siellä vastaanotolla kaikki 5 minuuttia. Vähän jäi kaivelemaan, menikö kaikki niin kuin piti. Saamissani ohjeissa puhuttiin vasrjoaineen laittamisesta, mutta ei minulle mitään varjoainetta laitettu. No, kaipa hoitajat tiesivät mitä tekevät ( ainakin katsoivat tietokoneella tietoni )
Oli pieni kommellus ennen lähtöä. Ystävättäreni laittoi tuosta talon edestä viestin "Tule jo". Soitin hänelle ja sanoin, ettei me kai vielä mennä - kello on 6.50 ja aika on 8.30. No, hän lähti tankkaamaan ym. ja tuli uudella yrityksellä noin klo 7.30, jolloin minäkin olin jo valmiina. Tekevälle sattuu, vai mitä ystäväiseni. Kiitos, kun olit mukana. :)

Kotiuduttuani en ole saanut oikein mitään aikaan. Kutoa pitäisi, mutta jotenkin on homma hakusessa vajaan 5 tunnin unien jälkeen. No, eiköhän ne puikot vielä käteen tartu tänään.
Kyjystä voisin sanoa sen verran, että nyt se on valmis eli 20/20 työtä on tehty. Oikeastaan ne valmistuivat noita Helavyösukkia tehdessä. Olen ihan tyytyväinen, että sain tuollaisen projektin vietyä loppuun. Hyvä minä!

Nyt tämä tyttö menee keittämään iltapäiväkahvit!

Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Tein nukkumisen vähyydessä oman ennätykseni pitkään aikaan - 3 tuntia. Silmiä väsyttää, mutta pää käy ihan kierroksilla. Varmaan osansa tekee se, että jännitän sitä maanantaista poliklinikkakäyntiä.

Auto pitäisi käyttää leimalla 10.11. mennessä. Olisin varmaan jo vienytkin sen, mutta täytyy odottaa viime metreille, koska täytyy laittaa talvirenkaat ennen katsastusta. On meinaan niin huonot kesärenkaat, etten uskalla luottaa siihen, että autoa ei hylätä sen takia. No, joulukuun alussa ne olis joka tapauksessa pakko vaihtaa eli kuukausi sinne tai tänne.
Järkytyin tuossa just joku päivä, että auto on 12 vuotta vanha ja kohta 13 vuotta. Mikään ei ole ikuisesti uusi.

Eilen illalla sain kudottua yllättävän paljon. Nyt pitäisi saada samanlainen flow päälle. Käsitöistä tuli mieleeni, että ensi kuussa olisi kädentaidot -messut Tampereella. Vuosiin en ole käynyt siellä. Kovasti tekisi mieleni mennä, mutta ei taloudellinen tilanne anna periksi... edes pääsymaksuun eikä siihen, että jotain ostaisi. Jos ensi vuonna....

Tämä päivä on alkanut puuhakkaissa merkeissä. Heti klo 9 laitoin pesukoneen päälle ja tuon koneellisen jälkeen pitäisi pestä vielä toinen. Astianpesukone pitäisi tyhjentää, mutta jostain syystä se on sellainen homma, jota inhoan.
Puikkoihin pitäisi tarttua, kun ei ne vieläkään osaa toimia ilman minua ;)

Eilen ajattelin taas äitiä ja isää. Äiti olisi nyt 71v ja isä 87v. Iän puolesta molemmat voisivat vielä olla ihan täysiään. Aina se ei vaan mene niin, että kuollaan vanhuuteen. Äiti oli 62 vkuollessaan ja isä täyttänyt just 65 v. Tuolla laskuopilla minä nukun pois 59 -vuotiaana. Joo, tiedän, ettei sitä voi noin laskea. Tuolla laskuopilla kun laskee, niin minulla olisi jäljellä 14 vuotta. Onneksi sitä ei tiedä etukäteen koska nukkuu pois ja miten. Olisi aika stressaavaa, kun tietäisi päivän etukäteen - elämä olisi jotenkin ajastettu ja kaikki tekeminen saattaisi olla pakonomaista, jotta ehtisi tehdä kaiken mitä haluaa. Parempi mennä näin ja elää niin kuin haluaa ja tehdä niitä asioita, mitkä milloinkin tuntuvat tärkeiltä ja oikeilta.

Ajallisesti olen varmaan jämähtänyt 80-luvulle. Kuuntelen 80-luvun poppia, niin ulkolaista kuin suomalaista, ja otsatukka on "tuulenvastuksena" mikä oli in silloin 80-luvulla. Hitsi, minusta on tullut niin vanha, että totean "Kaikki oli toisin silloin 80-luvulla" . Minulla oli vanhemmat eikä ollut tietoakaan siitä, etteivät vanhempani suinkaan kuole vanhuuteen. Toki tekisin joitakin asioita ihan erilailla, mutta eiköhän meillä kaikilla ole asioita, jotka näillä tiedoilla olisi tehnyt aiemmin toisin.  Noista 80-luvun ja sitä vanhempien kotimaisten (ja joidenkin ulkomaalaisten) biisien tykkäämiseen jäin niin kiinni, että on uudempia ulkolaisia biisejä en todellakaan tiedä. Kotimaisia sentään tiedän, mutten ollenkaan niin hyvin kuin aikaisempia...ja se menee niin, että biisin saatan tietää, mutta esittäjästä ei ole hajuakaan. Pitääkö sitä kaikkea tytön tietää ?!?

Jaa-a. Kai se täytyy mennä laittamaan pyykit kuivamaan ja sitten kutomaan. 
Mukavaa lauantaita kaikille.

torstai 22. lokakuuta 2015

Paljon on ehtinyt taas tapahtua tämän nettihiljaisuuden aikana. Perhetuttuni lapsuudestani saakka, josta viime postauksessa kirjoitin, nukkui sitten pois. Alkaa linkit äitiin hiljalleen hävitä. Aika tekee tehtävänsä, mutta jotenkin tuntuu kurjalta.

Minä puolestani jännitän ensi maanantaina, kun minulla on aika radiologian polille tämän ärsyttävän, 30 vuotta kestäneen, mutta parin viime vuoden aikana pahentuneen käsien vapinan takia. Ei ole oikein mitään käsitystä, mitä odottaa siltä käynniltä. Päätä tutkitaan (heheheh) eli nähdään , onko korvien välissä mitään vai kumiseeko tyhjyyttä. Vähän kaksi piippuinen juttu ... kumpi on parempi a) että korvien välistä löytyy jotain vai b) ei löydy (edes aivoja, joiden pitäisi olla siellä :D :D )

Nukkuminen on taas ollut hyvin vaihtelevaa. Minä joko nukun piiiiitkät yöunet tai sitten vain muutaman tunnin, mikä tarkoittaa 5-6 tuntia, mikä on minulle ihan liian vähän. Olisi ihanaa, kun pystyisi nukkumaan säännöllisesti vaikka 8 tuntia yössä. Tuo 8h on ihan minimi määrä minulle.

Tietokone päätti kanssa järjestää oman ohjelmanumeronsa. Viruksentorjuntaohjelma petti (minkä seurauksena minut heitettiin joistakin Face -ryhmistä pois 2 viikon ajaksi). Oli koko illan operaatio ensin poistaa vanha ja sitten laittaa uusi ja ajaa se läpi. Yllättävän paljon löytyi pöpöjä. Olen nyt ajanut pari kertaa sen ohjelman läpi ja nyt ei löydy enää mitään. Huh! Taas nähtiin, että toimiva tietokone saattaa ihan itsekseenkin tehdä mitä tykkää. Ei vaan ollut kiva, että se lähetti roskapostia muille.... Mutta minkäs teet. Luotin vaan liian sokeasti siihen "Mikkisoftan" virustorjuntaan. No, nyt on uusi :)

Helasukat alkavat tulla jo korvista, mutta yllättävästi jaksan niitä kutoa. Kaipa yksi syy on se, että se kuvio on tullut jo niin tutuksi, ettei enää tarvitse koko ajan katsoa mallipiirustusta. Kyllä ne siitä valmistuvat.
Joululahjojen kannalta tämä on vähän kurja juttu, mutta ajattelin antaa lahjakortteja ja varsinaiset lahjat tulevat sitten joulun jälkeen, kun on aikaa kutoa niitä.
On vain niin hirveästi kerääntynyt sukkamalleja todo -listalle. Sormet syyhyää päästä tekemään niitä.
Siitä tulikin mieleeni, että laitan seuraavaan postaukseen niitä kuvia sukista = Kyjyistä. KyJy on hyvällä mallilla - enää yksti työ, niin sitten kaikki KyJyt ovat valmiit :)

Tänään olisi taas saunapäivä. Ihanaa! Mikä olisi ihanampaa kuin päästä sadepäivänä saunaan lämmittelemään. Meillä on laitettu pikkuisen lämpöä pattereihin, mutta lattia on niin kylmä. Villasukista huolimatta tuntee sen, kuinka lattia hohkaa kylmää, vaikka asun 2.kerroksessa.

Ruoaksi pitäisi keksiä taas jotain. Ei kenelläkään olisi hyviä ideoita...?

perjantai 9. lokakuuta 2015

Taisi se tehdä syksyn

Syksy on sitten kai saapunut. Päivisin on vielä aurinkoista ja aurinko hivenen lämmittää, mutta oikeastaan koko viikon on ollut yöpakkasia. Kylmimmillään mittari on näyttänyt -6,3C . Kuulin huhua, että ensi viikolla pitäisi lämmetä, mutta antaas katsoa.

Aamupäivällä kävin ystävättärelläni kahvilla, mutta kotiuduttuani sieltä, en ole saanut mitään aikaiseksi. Puikotkin vain pötköttävät sohvalla tekemättä mitään.

Iltapäivällä sain perhetutun vanhimmalta tyttäreltä viestin, että äitinsä on nyt sitten saattohoidon viimeisessä vaiheessa. Itku tuli. Osaksi itkin hänen takiaan, mutten voi kieltää, etteikö äitikin noussut taas ryminällä pintaan. Juu, tiedän olevani tunneihminen, mutta silti reaktio oli aikamoinen. Onneksi minulla on ystävä, jolle saatoin vuodattaa tuntemukset ja itkeä silmät päästäni.
Luulin jo päässeeni tämän vaiheen yli, mutta ilmeisesti yhdistettynä sanat äiti - syöpä - saattokoti olivat liikaa. Perhetutun tytär kirjoitti myös, että ovat puhuneet asiat selviksi ja virret lyöty lukkoon - ihan niin kuin mekin teimme äidin kanssa. Ehkä se on äitien tapa auttaa vielä hautajaisasioissa ennen kuin kokonaan erkanevat maallisesta vaelluksesta.
Meillä äiti vei mut jopa hautaustoimistoon, missä hän näytti millaisen arkun ja uurnan hän haluaa. Kukat sain sentään valita sitten itse. Äiti teki lisäksi minulle ranskalaisilla viivoilla listan, mitä täytyy hoitaa ja missä järjestyksessä. Väliajat sain olla hysteerinen (näin hän opasti ennen kuin joutui saattohoitoon) Mikään tai kukaan ei ole niin huomaavainen kuin äiti; tai no, riippuu se varmaan äidistäkin. Tosi asia kuitenkin on, että antaisin mitä vain, jos saisin äidin takaisin. ( ja taas silmän tiivisteet falskaa, vaikka äidin kuolemasta tulee tänä vuonna 9 vuotta. )

Jotenkin meni into tehdä mitään tuon uutisen jälkeen.

Mutta iloisempiin asioihin. Olisi hirveä into päästä virkkaamaan taas mattoa. Taitaa vaan mennä kevääseen, kun nyt on niitä Helavyösukkia sen verran tekemättä. Mutta heti, kun saan ne sukat valmiiksi, virkkaan maton. Piste. (..tai sitten kudon itselleni sukat tai ystävälleni tai...)
No, katsotaan sitten, mikä tuntuu kivalta työltä siinä kohtaa.
 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kaunis, aurinkoinen syyspäivä, jonka aloitin ystäväni seurassa käymällä "suuressa kaupungissa" asioilla. Oikeastaan ystävälläni oli asioita ja minä olin seurana. Ainahan se on mukavampi mennä seurassa kuin yksistään. Asioiden jälkeen ystäväni vei kahville. Syötiin kahvin kanssa isot juustosarvet ja se vei kielen mennessään. En ole eläissäni syönyt niin hyvää juustosarvea! Hävettää, kun hän on joutunut viime aikoina tarjoamaan, kun olen niin p a :( No, vielä tulee aika, jolloin pystyn vuorostani tarjoamaan. 

Kotiuduttuani tein raparperikiisselin, mikä meni ketuiksi. En ymmärrä, miten onnistuinkin kämmäämään sen. Ensiksi jäi liian veteläksi ja kun kiehautin sitä uudestaan ja lisäsin vähän perunajauhoa, muttei se siitä oikein korjaantunut. Kiukuttaa tällainen tunaaminen!!!! En ole nimittäin ikinä ennen epäonnistunut kiisselin teossa.
Olin ajatellut itselleni päivän myöhäiseksi lounaaksi kaurapuuroa ja raparperikiisseliä, mutta nyt täytynee luopua suunnitelmasta. En yhtään tykkää noin vetelästä raparperikiis...keitosta. Jossain se raja menee.

Puikkoja en ole vielä saanut käteen tänään - jotenkin tämä tietokone vetää puoleensa. Olisi kyllä pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan, muuten ne Helavyösukat eivät valmistu ikinä. Sitten,kun ne ovat valmiit, hypin päälläni riemusta.

Pitäisi katsoa lankoja taas myyntiin. Alkaa vaan olla varastoni pienentyä uhkaavasti. Kohta ei enää ole valinnanvaraa itsellä. Tuntuu, että olen jo myynyt kaikki puhumattomat langat ja osan puhuvistakin. Täytyy tuijotella niitä ja katsoa, olisiko jotkut etsimässä uutta kotia.
Yksi kyllä olisi ostamassa Pallaksia, mutta niistä en ole vielä valmis luopumaan. Kai....

Nyt on pakko ryhdistäytyä ja mennä kutomaan. Sii juu!
 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Miten tämä kirjoittaminen on näin vaikeaa? Ehkä minulla on sensuuri niin suuri sen suhteen, mitä kirjoitan tänne. Jos sensuuria ei olisi, saattaisi tulla mielenkiintoisia palautteita. Toisin sanoen, yritän pitää tämän neutraalina blogina ilman suurempia taisteluja.

Käsityörintamalla on vaihtelevaa. Pakko olisi kutoa niitä Helavyösukkia - vielä puuttuu luvattoman paljon. Kaikki koon 44 sukat ovat nyt valmiit ja pääsin siirtymään koon 42/43 sukkiin. Nyt vain jostain inspistä niiden tekemiseen...





Samalla valmistui KyJyjäkin, missä tilanne on nyt se, että aloitettuja on 20/20 ja valmiita 14/20. Lankaa on mennyt tähän mennessä 2690g. Vielä 6 kyjyä ja sitten se olisi valmis.

Joululahjoja ei varmaan tänäkään vuonna ehdi tehdä, vaikka niin piti aloittaa heti viime joulun jälkeen. Ajattelin, että annan lahjaksi sukkalahjakortteja, joita sitten saa kutoa rauhassa ja ajatuksella. Ideoita niihin on vaikka kuinka paljon... Mutta mistä aikaa?

Sen verran sivuan arkaa aihetta, että olen ollut aika kiukkuinen näistä maahanmuuttajista - turvapaikanhakijoista- elintasopakolaisista..millä nimellä heitä kukakin haluaa nimittää. En ymmärrä, miten päättäjämme voivat olla niin ...nattomia, että kun turvapaikanhakija uhkaa nälkälakolla, niin heti ollaan muuttamassa heidän ruokaansa sellaiseksi kuin he haluavat. En jaksa hetkeäkään uskoa, että jos me menisimme pakolaisena jonnekin, niin kukaan ei korvaansa lotkauttaisi sille, että joku ruoka ei ole meidän makuumme. Samaan aikaan toisaalla nähdään nälkää, mutta näille ei kelpaa mikään. Eikä pidä unohtaa sitä, että me suomalaisetkin joudumme turvautumaan ruokajonoihin eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että saa jotain. Jostain hiljattain luin jostain lapsiperheestä, joka jonotti aikansa ja kun tuli heidän vuoronsa, kohauteltiin heille olkapäitä ja sanottiin, että loppu. Eikö ensin pitäisi pitää huoli oman maan kansalaisista, ennen kuin aletaan hyysätä ja haalia muita tänne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos ruoka ei kelpaa, niin olkoot syömättä ja menkööt sinne mistä tulivatkin - tarkoitan etenkin näitä hyväkuntoisia nuoriamiehiä, joita on tullut vaikka kuinka paljon. Missä on naiset ja lapset, jotka oikeasti ovat niitä sodan uhreja eivätkä mitään elintasopakolaisia. Mutta... Eihän niissä maissa naisella ole mitään arvoa.
Entäs heidän mutinansa asuinoloista. Myönnän, ettei varmasti ole kiva olla isossa salissa vastaanottokeskuksessa, mutta eivät he voi olettaa, että heille olisi hienot hotellimajoitukset valtion piikkiin, ja eihän se "salimajoitus" ole pysyvää.
Eihän  heille sopinut kasarmialueenkaan punkat - ihmeen hyvin meidän maamme omat nuoret miehet asuavat niissä oloissa armeijan ajan ja heille kelpaa hernekeitot, kaurapuurot ym. ruuat.
Juu, tiedän tämän olevan vastakainasettelua, mutta pitkään aikaan ei ole ärsyttänyt niin paljon kuin nyt. Tuntuu, että joillakin näistä tulijoista on asiat kuitenkin paremmin kuin isolla osalla oman maamme kaikkein köyhimpiä ja vanhuksia.

Lisäksi on tullut mieleeni, että kuinka helppo esim. Isikseen kuuluvien on tämän pakolaisryntäyksen myötä levitä huomaamatta Eurooppaan ja tänne Suomeenkin. Mielestäni se on aika pelottava ajatus.

Hupsista, nyt mä kuitenkin innostuin tuohon ja tulin kiukkuiseksi. Ehkä on paras pitää pieni tauko ja vetää henkeä.
Tätä ei oltu tarkoitettu sodan julistukseksi, mutta tulinpahan kertoneeksi ajatuksiani ( vain murto-osan)
Älkää hermostuko ja täyttäkö mun kommenttikenttiäni uhkauksilla tai muilla. Tämä nyt oli vain ajatuksenpurkuani. Taitaa olla ensimmäinen kerta bloggausurani aikana, kun kommentoin jotain asiaa näin. Yleensähän kerron vain omia kuulumisia ja käsityöjuttuja.

Nyt täytyy varmaan mennä laittamaan ruokaa. Palaillaan myöhemmin.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Oho...

Kuukausi mennyt ihan huomaamatta ilman, että olen raapustanut sanaakaan. Oikeastaan se täytyy laittaa saamattomuuden piikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että tässä on ollut muutakin sellaista, mikä on tehnyt kirjoittamisen vaikeaksi; olisi ollut pelkkää valitusta aiemmat bloggaukset. ( saattaa tämäkin olla sitä )
Ei niin, etteikö nytkin olisi kaikenlaisia mieltäpainavia asioita, mutta käytän suodatinta tässä kohtaa ja jätän kirjoittamatta. Tuntuu vain, että on taas niin selkä seinää vasten, ettei uskokaan. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin, mutta mikä sen parempaa kuin jälkiviisaus.

Perheystävällä, jonka olen tuntenut lapsesta asti, uusiutui syöpä. Hänet leikattiin alkuvuodesta, mutta nyt sitten löytyi etäpesäke, joka leikattiin viikko sitten, muttei saatu kaikkea pois. Tuntuu, että elän melkein samaa tilannetta kuin 9 vuotta sitten äidin kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, ettei kyseessä ole oma äiti. Juttelin tässä eräänä päivänä perhetutun tyttären kanssa hetken ja pakko se on myöntää, että äiti nousi taas ajatuksissa pinnalle. Senhän tietää, että olen taas ollut itkuherkempi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että oli ihan epäreilua, että äiti kuoli niin aikaisin 62-vuotiaana. Mutta niin kuin äiti aina sanoi, että syntyessä saadaan tietyt kortit, joilla on pelattava niin hyvin kuin pystyy ja että syntymän hetkellä on myös määritelty kuoleman hetki. Ei, emme ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä, mutta sekä äiti että minä uskomme siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa siitä,mihin täällä jäätiin - vaikkakin ilman sairauksia. Höh - pelkästään tämän kirjoittaminen sai kyyneleet silmiin.

Kyjy ja Helavyösukat etenevät pikkuhiljaa. Nyt on KyJyjä valmiina 10/20 ja kaikki koon 45 Helavyösukat on tehty. Tässä kuva niistä:





 Nyt on tekeillä koon 44 sukkia, joista niistäkin on kolme paria jo lähetetty eteenpäin.

 Täällä on vielä kaksi paria kuvaamatta, mutta kuvaan sitten kaikki loput 44:set kerralla.
Seuraavaan lähetykseen pitäisi kutoa vähän joka kokoa.

Tässä taannoin miesystäväni pyysi leipomaan pullaa. Piti leipoa voipullia, korvapuusteja ja tavanpullia, josta saa tehtyä laskiaispullia. No, ystävällisenä sieluna leivoin. Silmäni pyöristyivät ja leuka kolahti lattiaan, kun hän teki laskiaispullahampurilaisen....




En olisi ihan äkkiä keksinyt tuollaista :)

Miesystäväni on pakertanut työkaverinsa kanssa sitä talonsa pihaa. Pihatöihin tarvitaan tietenkin kunnon työkalut



Ymmärrettävää sinänsä, koska pihassa ei oltu tehty vuosiin oikein mitään ja siellä kasvoi vaikka mitä tuhkapensasta ja elämänlankaa. Kovalla kädellä - vai pitäisikö sanoa kauhalla - maata otettiin pois. Vielä pitäisi täyttää ainakin pahimmat kohdat ennen talvea.

Vaikka tämä päivitys oli mikä oli, toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntaita!
 

 

torstai 13. elokuuta 2015

Taisi se kesä tulla, vaikkakin pienellä viiveellä. Ainakin täälläpäin on ollut kauniita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.  Vielä kun yötkin olisivat lämpimiä eikä koko ajan tuulisi, niin voisi vesikin vielä lämmetä. Meidän piti kaverin kanssa mennä tänään aamu-uinnille, mutta oltiin niin herkkähipiäisiä, että kun oli vain +11 lämmintä ja kävi tuuli, päätimme jättää väliin. On se, jos uiminen jäi tänä kesänä yhteen kertaan :(

Eilen kävin lääkärissä 30 vuotta jatkuneen käsien vapinan takia. Äiti kiinnitti huomion käsien vapinaani jo ollessani 15 vee. Vapina on pahentunut parin viime vuoden aikana, joten katsoin aiheelliseksi ottaa yhteyttä lääkäriin. Puhuttiin aikamme ja lääkäri teki joitain testejä ja teki päätöksen laittaa lähetteen neurologille. Hän ei osannut sanoa onko se Parkinsonin tautia vai hyvänlaatuista vapinaa, mutta tuleepahan nyt selvitettyä. Toivon totisesti, ettei se ole Parkinsonia. Luin tai oikeastaan silmäilin netin ihmeellisessä maailmassa, mitä ko taudista sanotaan. Eniten silmääni otti lista oireista; liian monta osui. Kuitenkaan en ole vielä sairastamassa sitä, vaan selvitetään, mistä tämä vapinani johtuu.  Uskotaan lujaa, että tämä on sitä hyvänlaatuista vapinaa :)

Kutominen on valitettavasti jäänyt vähemmälle näillä "helteillä". Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksi eli valmistuneita KyJyjä on nyt 6 valmiina ja loput 14 aloitettuna. Yhden aloitetun kanssa kyllä mietin vielä teenkö sen vai vaihdanko toiseen.
Yritän seuraavaan postaukseen saada kuviakin.  Tässä on ollut niin monta postausta ilman kuvia - tylsää luettavaa ;D

Ai joo, aloin oikein miettiä, mitä olen tehnyt viime aikoina - pakkohan on ollut jotain tehdä. Olen kasvattanut tomaatteja saadakseni vihreitä tomaatteja talveksi. Niitä on nyt kolme purkkia ja ainakin yhden teen vielä. Lisäksi on 12kg maustekurkkuja "kypsymässä" jääkaapissa. Ensi kuun puolessavälissä niitä voi varovasti maistaa. Kurkkuja jäi muutama yli, kun purkit loppuivat kesken. Täytynee huomenna hakea Tokmannilta lasipurkkeja pari kolme, jotta saa loputkin säilöön. 
Olen kyllä naureskellut, että tässähän tarvitsisi toisen jääkaapin noille säilömyksille :D

Ei maar, kai se täytyy mennä laittamaan ruokaa.
Mukavaa iltaa kaikille ja lämmintä loppuviikkoa!

tiistai 4. elokuuta 2015

Ei ole totta!

Ulkona on ollut koko päivän aurinkoista ja lämmintä. Aivan ihanaa, että joskus paistaakin. Aamulla oli tarkoitukseni nukkua pitkään, mutta täytekakkupohja, mikä olisi pakko tehdä tänään, häiritsi lepäämistä. Niinpä nousin ja aamukahvin jälkeen aloin leipoa.
En käsitä, mikä mättää  - taas ensimmäinen pohja oli kuin pannukakku ( kun keskeltä laittaa halki, saa yhden kerroksen) Kuitenkin tein sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Oma synttärikakkuni onnistui toisella kerralla, mutta nyt ei miesystäväni kakku onnistunut toisellakaan. Taitaa olla parempi ostaa kakkupohjat valmiina kaupasta - alkaa turhauttaa, kun ei onnistu.

Siinä, kun odotin kakun kypsymistä, Kausalassa asuvan ystävättäreni tytär soitti ja kertoi olevansa paikkakunnalla ja tiedusteli, saisiko meillä kahvia. Toivotin hänet tervetulleeksi. ( tulipahan raivattua keittiönpöytä siinä samalla ;D ) Juteltiin muutama tunti, minkä jälkeen hän lähti kaverilleen.

Sukkien kutominen tökkii lujaa. Pakko olisi kuitenkin jaksaa kutoa niitä tilaussukkia + yhdet "kenkäsukat", jotka lupasin kutoa kaverilleni. No, eiköhän se taas tästä. En jotenkin osaa tällä haavaa keskittyä kuin yhteen hommaan kerrallaan ja nyt se on tuo kakkuprojekti. eiköhän maku kuitenkin ole sellainen kuin pitäisikin, kun sen täyttää ja kuorruttaa.

Parvekkeella olevat tomaatit ovat tulleet ihan hulluiksi. Ne kasvavat mittaa ja lehtiä, mutta tomaatin raakileet ovat vähissä - paitsi amppelitomaatissa, jossa on ihan älyttömästi raakileita. Runkotomaatti suuntaa sen sijaan kohti kattoa kovaa vauhtia.

Täytyy varmaan kohta patentoida uusi kiinnityskohta langoille, jotta saa tuettua noita kahta runkotomaattia.

Olisi kauhea vimma saada uutta lankaa. Oikeastaan tiedän mitä haluan ja minkä verran, kun suunnitelma on valmiina. Haluan tehdä nimittäin tällaisen Vasarely - peiton. Mielestäni tuo on niin ihana.

Kai se täytyy mennä jatkamaan kakun parissa. Aurinkoista tiistaita kaikille!
 
 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Elokuu

sitten  vaihtui samoissa sateisissa merkeissä kuin heinäkuukin oli. Ei tällainen kesä ole kiva. En tarkoita, että olisi pitänyt olla tappohelteitä, mutta olisi nyt saanut olla edes 24C. 
Parvekekukat ovat melkein entiset, kun sade on piiskannut ne ihan littiin ja rikki. Eipä ole tarvinnut huolehtia kastelusta. Tänään täällä oli kunnon ukkossade ja näytti satavan just niin, että kukat kärsivät ja parveke oli kauttaaltaan märkä. Parvekelasit olisivat kivat...

Tomaatti kiipeää seinää pitkin yhä ylemmäs, mutta ei siihen tomaatteja turhan paljon tule. Kuulin kyllä ystävältäni, että monella on sama ilmiö - varsi ja lehdet kasvavat,mut satoa ei tule. Amppelitomaatissa on sen sijaan niin paljon raakileira, että olen jo toistamiseen tukenut oksia, etteivät katkea. 

Miesystäväni yllätti minut eilen. Hän ihan yxkax soitti ja kysyi, lähdettäisiinkö ajelemaan, että minunkin tulisi joskus lähdettyä neljän seinän ulkopuolelle. Vähän pitkin hampain suostuin - mieluiten olisin kutonut, kun olin taas saanut otettua kutimen käteen.
En sinänsä kiinnittänyt suuntaan huomiota, koska olin ymmärtänyt että käymme tuossa lähellä Cruisingissa eli katsomassa Amerikan autojen kokoontumista. Ajettiin se alue läpi, minkä jälkeen emme lähteneetkään kotiin vaan suuntasimme matkaa ihan vastakkaiseen suuntaan.
Loppujen lopuksi minullekin selvisi, minne mennään. Matka suuntautui moikkaamaan entistä naapuria, jonka muutettua tästä kaksiosta pois, minä muutin tähän. Oli tosi ihana nähdä hänet pitkästä pitkästä aikaa. Viivähdettiin parisen tuntia ja höpöteltiin. Kotimatkalla minut vietiin vielä ulos syömään, ettei tarvinnut alkaa laittaa kotona ruokaa. On minulla ihan huomaavainen miesystävä. :)

Illalla sitten hetken kudoin, mutta rähjäännyin reissussa sen verran, että Nukku-Matti tuli aika nopeasti.

Tänään olen koettanut heilutella puikkoja, mutta on nihkeää. Auttaisikohan se, että keittäisi kupin kahvia ja yrittäisi sitten uudella innolla.... Taidan kokeilla.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

"Festarimeininki" jatkuu

Jos viime viikolla oltiin Musareilla Valkeakoskella, niin nyt sitten jatketaan sitä täällä. Mallusjoella alkoi sunnuntaina Takinkääntö viikko ja eilen miesystävän pomon bändi esiintyi siellä. Ei kun nokka kohti Mallusjokea ja kuuntelemaan. Lähdettiin joskus klo 21 haminoilla ja kello oli yli 23, kun kotiuduttiin. Ihan hyvää musaa The new Bat -bandi soitti.


Tämä päivä on mennyt jotenkin ohi. Iltapäivän aluksi kävin kaverilla kahvilla, minkä jälkeen suuntasin arvauskeskukseen, kun verenpaineet ovat "hieman" koholla. Samalla kuulin saarnan siitä, kuinka pitäisi syödä tasaisin väliajoin, kun verensokeria ottaessa tuli ilmi, että syömiseni on mitä on. Onneksi verensokeri oli just ja just alle 6. Tuli siinä samalla puheeksi käsieni tärinä, joka alkoi jo ollessani 15-16 vee eli se on jatkunut pauttiarallaa 30 vuotta. Sain terveyskeskuksen ihanimmalle lääkärille ajan tuon käsien tärinän takia. Ei ole normaalia, että syödessä kädet tärrää niin paljon, ettei meinaa saada ruokaa suuhun. Kotona nyt voi porsastella, mutta en edes halua syödä julkisissa paikoissa, koska tuo käsien tärinä vaikeuttaa syömistä. Koska tuota tärinää on pahana kotonakin, ei kyse ole mistään kahvikuppineuroosista tai vastaavasta.
Toivottavasti saadaan siihenkin joku selvyys.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ei tullut tänä vuonna kesää..

Heinäkuu alkaa olla lopuillaan eikä kesästä ole näkynyt kuin pieni vilahdus. Uintisaldo taitaa jäädä yhteen, mutta tulipahan talviturkki kastettua. Vaikken helteitä rakastakaan, niin ei tämäkään sää ollut kiva. Tietysti, jos hakemalla hakee hyviäpuolia, niin en palanut tänä kesänä ;D

Niinkuin tuolla aiemmin kerroin, laitoin parvekkeelle kesäkukkien lisäksi tomaattiamppelin ja kaksi runkotomaattia. Alkaa näyttää siltä, että täällä on kohta tomaattiköynnös. Nuo runkotomaatit kasvattavat varsia ja lehtiä hirveää vauhtia, mutta tomaatteja ei ole tulossa kuin muutama. Onkohan joku nimeltämainitsematon laittanut liikaa lannoitevettä niille.... Mitä olette mieltä?

Tällä hetkellä tomaatit ovat kasvaneet tuostakin. Pisimmät latvat ovat tuon amppelin purkin yläreunan kohdalla kiipeämässä kohti kattoa.
Amppelitomaatista keräsin eilen tomaatteja, jotka pitäisi käsitellä vihreiksi säilyketomaateiksi. No, jos huomenna tai ylihuomenna keittelisi liemen ja tomaatit.

Viime torstaina lähdettiin miesystäväni kanssa Koskiin kavereill...ystävilleni viettämään pitkää viikonloppua. Koskissa oli Musarit ja torstaina oli Popeda, joten olihan sinne pakko päästä. Ystäväni antoi kolmen päivän rannekkeen synttärilahjaksi, joten sekin mahdollisti sinne menon.
Pakko sanoa, että kyllä Pate jaksaa edelleen vetää tosi hyvän keikan - niin kuin muutkin popedalaiset. Miesystäväni otti kuvia, koska pitempänä hän sai otettua korkeammalta kuin minä. Oltiin porukalla aika edessä, muttei kuitenkaan nyt ihan eturiviin ängetty. Oli hauska huomata,että Popedaa oli katsomassa hyvin laaja ikähaitari - jos ei nyt lapsenlaset ja mummot/vaarit ja kaikki siltä väliltä, niin hyvin lähellä sitä. Patesta tuli otettua enemmän kuvia, kun hänen takanaan ei ollut koko aikaa niin paha vastavalo kuin Costellon takana. (olisin halunnut enemmän kuvia Costellosta) Laitan tähän nyt muutaman kuvan, jotta tekin pääsette fiilistelemään :)






Popedan lisäksi siellä oli mm.Maija Vilkkumaa, Jenni Vartiainen, Egotrippi ja Viikate. Vartiaisesta on pari kuvaa, mutta ne on niin kaukaa otettu, että olisi voinut yhtä hyvin jättää ottamatta.

Yllättäen illat venyivät pitkälle yöhön, kun kotiuduttuamme majoituimme vielä istuskelemaan kuistille ja turisemaan. Sellaista se on, kun käy vain kerran vuodessa. Vastapainona aamuisin kyllä sitten nukuttiin aikas myöhään.
Muutaman kaverinkin näin vuosien tauon jälkeen, mikä oli tosi ihanaa. Esimerkiksi näin yhden parhaista kavereistani ala-asteelta. On nähty kerran ala-asteen jälkeen vuonna '94 eli ei turhan usein :D
Lisäksi näin pari sellaista tyyppiä, jotka moikkasivat käyttäen nimeäni, mutta minun on pakko myöntää, ettei ole käsitystäkään siitä, ketä he olivat. Hups.....

Kaiken kaikkiaan minulle teki kyllä henkisesti hyvää käydä Koskissa ja olla muutama päivä pois näistä samanlailla pyörivistä päivistä. Ylellisintä oli se, että sain vain olla ja joku muu huolehti ruuat ym. Tarjouduin kyllä auttamaan, mutta kun käskettiin vain olla, niin mitä siitä riitaa tekemään ;)
Samalla Koskin reissulla käytiin moikkaamassa tätiäni ja kahvittelemassa sekä ennen lähtöä kotiin moikattiin pikkuserkkuani. Vaihdettiin samalla pikkuserkkuni kanssa synttärilahjat. Vein hänelle vihreitä säilöttyjä tomaatteja sekä sukat. Ystävättäreni täällä kotona sai aiemmin jo samanlaiset, mutta vaaleansiniset. Ovat samalla Kyjy -töitä.Tarkoitan siis tällaisia sukkia:







Nyt pitäisi taas alkaa tikuttaa niitä Helavyösukkia, mutta kun motivaatio on nolla. Täytyy toivoa, että se motivaatio löytyy. Varmaan yksi syy, miksi motivaatio on hukassa, on se, että kaksi kynttä katkesi tosi pahasti ja ko. sormet ovat kipeät. Peukalonkynsi katkesi puolestavälistä kynttä ja laastarista huolimatta repesi niin pitkälle, että se oli pakko repäistä pois - olisi kuitenkin jäänyt johonkin kiinni. Toisen käden nimettömän kynsi taas katkesi hieman sormenpään alapuolelta. Ei hitto, mä kuulostan diivalta, joka järkyttyy,kun kynsi katkeaa.... Ei ollut tarkoitus. Ärsyttää vaan ja ne on aika kipeät.

 
 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Aikas sateinen kesä toistaiseksi

On se, mennään heinäkuun puoltaväliä, eikä kauniita päiviä ole ollut kuin muutama. On tämäkin kesä. Aamu-uinnit ovat jääneet yhteen - sateiset ja kylmät aamut eivät kauheasti houkuttele. Sitä kun oli niin odottanut koko vuoden aamu-uinteja. *huoh* Nytkin sataa taas vaihteeksi.

Kutominen on jäänyt aika vähiin. Ei vain yksinkertaisesti huvita. Pitäisi kyllä huvittaa, koska niitä tilaussukkiakin on vielä vaikka kuinka paljon tekemättä. Täytyy joku päivä tässä kuvata niitä tännekin, ne kun ovat osa KyJyä. Jostain vain pitäisi löytää kadoksissa oleva motivaatio. Jos joku näkee sitä, niin laita ihmeessä takaisin tänne ;)

Muuten on ollut aika tasapaksua matalapainetta. Viime torstaina kyllä kaikki kärjistyi, kun alkoi särkeä korvaa - ja siitä asti sitä on särkenyt ja se on ihan lukossa. Yritin saada lääkärille aikaa, mutta eihän sitä täällä lääkärille pääse. Toisin sanoen, ensin hoitajien mielivallan läpi ja sitten ehkä voi päästä oikein lääkärille. En tykkää tästä systeemistä. Okei, hoitajiakin tarvitaan, mutta mielestäni pitäisi olla mahdollisuus päästä myös suoraan lääkärille. Ihmettelen, mitä tuo hoitaja minun korvalleni tekee muuta kuin katsoo. Käsittääkseni hoitajat eivät saa kirjoittaa reseptejä...
Muutenkin ketuttaa tuo korva ja jos vielä joutuu odottamaan tuon hoitajakäynnin jälkeen ties kuinka kauan lääkärille pääsyä, menee hermot. Muutenkin tuo korva on saanut minut jo kiukkuiseksi ja lyhytpinnaiseksi.
Kun nyt kestäisi vielä huomiseen. Onneksi se aika on ennen puoltapäivää.

Ei maar, kai menen kiukkuamaan tämän korvan kanssa kutimen viereen.
Nähdään taas :)

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Heinakuu ja hellettä ....

... ihan riittämiin - ainakin näin oudokseltaan. Eilen jo haikailin uimisesta, mutta tänä aamuna vihdoin suuntasimme ystävättäreni kanssa aamu-uinnille. Olin suunnitellut meneväni järveen vauhdilla turhia miettimättä, mutta kun vettä oli napaan asti, pysyähdyin. Vesi ei tuntunut mitenkään lämpöiseltä. Hetken siinä ihmettelin, mutta koska en kehdannut perääntyä, molskahdin mahalleni ja lähdin polskuttaan. Hetken päästä vesi ei enää tuntunut edes kylmältä. Selkeästi kyllä huomasi pintaveden olevan paljon lämpimämpää kuin syvällä. Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, että tuossa pikkujärvessä on pohjassa lähteitä, mitkä ovat aina kylmiä.
Oli aivan ihanaa uida! Josko tästä nyt lähtisi aamu-uinti kausi.

Kotiuduttuani en ole saanut mitään aikaan. Kutoa pitäisi niitä Helavyö -sukkia, jotka onneksi kuuluvat, ainakin osittain KyJy 2015 -projektiin. Mikä minut pani siihenkin osallistumaan?
Päivällä kävin miesystäväni talolla laittamassa "laatikkoperunoille" lisää multaa juurille ja hetken viivähdin. Oli vaan niin tuskaisen kuuma. Ihmettelen, miten hän pystyy tekemään isoja projekteja tässä helteessä.

Muuten on ollut taas aika matalapainetta. Muiden läsnäollessa olen aika hyvin oma itseni,mutta yksin ollessa voin nyreksiä kaikessa rauhassa.

Kai tässä täytyy mennä kutomaan. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

En ymmärrä, miten tämä kirjoittaminen on taas niin työn  takana. Monen monituista kertaa olen päättänyt kirjoittaa, mutta aina se on ,syystä tai toisesta, jäänyt. Tähän hiljaiseen aikaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Suurin ongelma taitaa olla se, etten haluaisi herätä uuteen päivään - nukkuessa niin paljon helpompi olla. Valveilla koko ajan murehdin asioita. Huolestuttavaa on se, että joidenkin asioiden suhteen minulle on tullut hälläväliä -fiilis. Ikinä en ole sellainen ollut vaan olen tarkistanut asioita vielä tarkistamisen jälkeenkin. Nyt ei vain nappaa.

Kotona en saa oikein mitään tehtyä. Pelkästään ruoan laittaminen tuntuu vastenmieliseltä, enkä millään haluaisi tehdä sitä. Olisin ihan valmis siirtymään kaupan "kuraläppiin" tai valmislaatikoihin, mutta kun tuo miesystäväni haluaa oikeata ruokaa. Onneksi hän on olemassa, sillä ilman häntä voisi syömiseni olla sitä sun tätä.

Kutominenkin tökkii. Pakotan itseni kuitenkin kutomaan, koska lupasin kutoa sen reilun 30 paria niitä helavyösukkia. Kaiken kukkuraksi menin ilmoittautumaan KyJyyn ( Kesäyöstä Jouluyöhön ) Pitäisi 20 työtä tehdä jouluaattoiltaan mennessä. Siinähän ne tulisi, jos saisin kudottua nuo tilaussukat. Mutta kun ei meinaa huvittaa...
Laitan kuvaa sukista, kun saan kaikki koon 45 sukat valmiiksi. Niitä puuttuu enää 3 paria näiden kesken olevien lisäksi. Sitten pääsee siirtymään kokoon 44.

Miesystävän talon pihaan tehtiin kasvi- ja kukkamaa viritelmä. Hän rakensi laatikon, johon toiselle puolelle istutettiin 5 perunaa. Neljä niistä on taimella (vasemmassa alakulmassa niin pieni, ettei vielä näy edes kuvassa). Toiveita siis omanmaan perunasta. Siihen toiselle puolelle piti tulla tilliä, sipulia ja retiisiä, mutta yllätys - hän ei ole saanut tuotua siihen multaa. No, ehkä ensi vuonna sitten.


Pihassa oli myös kaivonrengas, joka oli heinittynyt pahasti. Revin heinät irti ja möyhin mullan, että sain niiden juuretkin pois. Tuohon reunalle istutin pikkupetunioita. Seuraavaan "kierrokseen" istutan syksyllä tulppaanin sipuleita. Nyt ajattelin, että laitan vielä kehäkukkaa tuohon renkaaseen. Ihan keskimmäiseksi haluaisin jonkin monivuotisen kukan, joka kukkisi pitkälle syksyyn.


 
 Kun kerran pääsi istuttamisen alkuun, pitihän sitä kotiinkin jotain laittaa. Parvekkeelle laitoin kukkalaatikoihin 7 pikkupetuniaa ja lattialle 2 runkotomaattia. Olisin ottanut amppelitomaatin, mutta puutarhalla ei ollut yhtään jäljellä ja sen takia jouduin ottamaan runkotomaatit. Sitten tuli kuitenkin mieleeni, että soitan ystäväni tyttären kukkakauppaan ja kuinka ollakaan, siellä oli vielä yksi amppelitomaatti. Arvatkaa, hainko sen ;)
Nyt parvekkeella on siis 3 tomaattia. ( kuvassa on roikkumassa vielä lyhty, mutta nyt sen paikalla on se amppelitomaatti)



 Punaisia tomaatteja en pysty syömään, mutta säilön tomaatit vihreinä mausteliemeen, jolloin voin syödä niitä.
Oli niin pienet alut siis raakileet, että niitä saanee odottaa vielä tovin, että ovat sen kokoisia, että voi säilöä. Soitin tuohon Varpiolle ja kysyin, saisiko sieltä vihreitä tomaatteja. Sai. No, minähän menin hakemaan 2kg. Vähän petyin, kun olivat isohkoja, vaikka olin pyytänyt pieniä ja kertonut mihin tarkoitukseen tarvitsen niitä. No, sama se siihen hintaan oli (2kg maksoi vajaan 5e) Tänään nyt vihdoin sain tehtyä liemen ja tehtyä ne tomaatit. Nyt sitten odotetaan ainakin kuukausi, ennen kuin pääsee maistelemaan.
Ensi viikolla päässee säilömään niitä "oikean" kokoisia eli pieniä tomaatteja.
Jotenkin tykkään tuosta,kun saa sormet multaan... pienessä mittakaavassa ainakin ;D

Kai tässä täytyy mennä välillä kutomaan.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Olisi sitten kesäkuu....

..mitä ei välttämättä säästä uskoisi. No, eilen ja tänään on ollut lämmintä, mutta lupaavat taas loppuviikoksi vain +14C. Toivottavasti ovat väärässä. En rakasta helteitä, mutta olisi edes 20 lämmintä. Uimaankaan en ole vielä rohjennut mennä - epäilen veden olevan vielä aika raikasta. Viime syksystä asti odottanut touko-kesäkuuta, että pääsee uimaan ja nyt kelit ovat sitten olleet tällaisia. Ihan epäreilua!

On taas jotenkin saamaton olo - tai siis sellainen, että kaikki tekeminen täytyy suunnitella etukäteen ja sitten aloittaa asennoituminen suorittamiseen. Eilen sain tehtyä kevään / kesän ensimmäisen raparperipaistoksen ja raparperikiisselin. Molemmat olivat yhtä hyviä kuin muistinkin. Tänään, kun aloitin päivän kaurapuurolla ja raparperikiisselillä, tuli ihan lapsuusvuosien kesät mökillä vanhempien kanssa mieleen. *huoh*

Kävin toissapäivänä hoitajan vastaanotolla ja tuli siinä verenpaine puheeksi, kun pitäisi yhtä lääkeannosta muuttaa. Alapaine oli sitten koholla jonkin verran. Minun käskettiin kesän ajan kerran viikossa mittauttamaan verenpaine tk:ssa. Meidän tk:n asenne vaan on, että jos menee hoitajalle, on se resurssien väärinkäyttöä ja voi viedä joltain oikeasti aikaa tarvitsevalta ajan. (verenpaineen mittaaminen kun vie niin kauan) Seuraavaksi ehdotettiin tk:n itsepalvelupistettä. Okei... Kysyin onko siinä se isompi vai pienempi mansetti. Oli se pienempi, kun isompi on varastettu eikä siihen ole ostettu toista varastettavaksi eli se siitä vaihtoehdosta. Seuraavaksi minulle todettiin, että osta oma, ei se maksa kuin  50-60 euroa. Minulle se on tosi iso raha. Tuolla rahalla syö pari viikkoa. Jää ilmeisesti sitten paineet mittaamatta,
Voitte uskoa, että alkoi ärsyttää tosi paljon.Lisäksi siellä vastaanotolla kävi ilmi, että hoitosuhteeni tuohon paikkaa tutulle hoitajalle loppuu tämän vuoden lopussa. Hoitosuhde kun ei saa kestää 2 vuotta kauempaa. Ihmettelen, mitä sitten? Tosi asia on, että tarvitsen ne käynnit - ne pitävät niin sanotusti toivoa yllä.

Illalla pakotin itseni ottamaan taas sukanteelmän käsiin. Vielä olisi 26 paria niitä helavyösukkia tekemättä. Päätin tehdä koko kerrallaan, jolloin työ pienenee aina 10 parin jälkeen :) Eikö kuulostakin lohduttavalta. Jossain kohtaa, pian, pitäisi kutoa yhdet synttärisukat ja joululahjojakin pitäisi tehdä. Alan ahdistua pelkästä ajatuksesta. Tänä vuonna en kehtaa enää ohittaa joulua ilman lahjasukkia, kun viime jouluna kukaan ei saanut tavaksi muodostuneita villasukkia.

Alkoi eilen, taas kerran, ärsyttää se, että vaikka itse kuinka hoitaa asiat, menee jokin pieleen sen toisen osapuolen kanssa. Nytkin tappelen kahden eri paikan kanssa, joihin olen hoitanut asiat ajallaan, mutta toisessa päässä homma tökkii. Huomenna täytyy eikun maanantaina soittaa yhteenpaikkaan, jotta saan rahat jatkumaan katkotta kesäkuun jälkeen. Hakemus on mennyt maaliskuussa, päätös on tehty, mutta sitä ei ole saatu lähetettyä Kelaan. Soitin edellisen kerran 5.päivä ja täti lupasi kiirehtiä. Eilen kun katsoin sivuiltani, ei mitään ollut tapahtunut. Alkaa tulla kiire - ensinnäkin kesäkuu loppuu ihan kohta ja toisekseen, ihmiset alkavat jäädä juhannuksesta lomille. Tuon asian olisi syy selvitä ensi viikon aikana.

Nyt alan kiihtyä sen verran, että on ehkä aiheellista ottaa tylsä sukka ja mennä kutomaan. Aurinkoista päivää teille kaikille!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Ajattelin, ettei enää tarvitsisi tehdä Hello kitty -sukkia, mutta parhaimman ystäväni puolisko haluaa kanssa sellaiset ja pitäähän ne toki tehdä. Mielelläni teenkin hänelle ne.

Olen tässä viime päivinä ajatellut tosi paljon edesmenneitä vanhempiani. Monta kertaa on tullut tunne, että haluaisin puhua heidän kanssaan, kysyä neuvoa ja purkaa sydäntäni. Se vaan ei onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Vaikea ajatella, että isän kuolemasta tuli huhtikuussa 23 vuotta ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa 9 vuotta.  Sekin tuntuu ihan uskomattoman pitkältä ajalta. Vastahan äiti vielä eli.... Välillä ikävä on niin suuri, että antaisin vaikka  mitä edes pienestä hetkestä heidän kanssaan.  Alanko tulla vanhaksi, kun elän muistoissa aika-ajoin ja kaipaan lapsuuteen / nuoruuteen, jolloin oli vanhemmat ja asiat paremmin? En tarkoita sitä, että minulla olisi huonommin kuin kenelläkään muulla, mutta omasta näkökulmastani asiat voisivat olla paremmin. 
Välillä eronikin meinaa kummitella mielessä  ja olen pettynyt itseeni, kun en saanut pidettyä liittoani kasassa. Olen myös miettinyt, olisiko asiat menneet toisin, jos meillä olisi ollut exän kanssa lapsia, vai ei. No, siihen ei saada koskaan vastausta. Himskatti - nyt pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää saada ajatukset kasaan ja vahtia, etten lakkaa elämästä tätä hetkeä, jossa minulla on kuitenkin ihana, huomaavainen miesystävä ja 4 aivan kultaista ystävää, joille voin purkaa sydäntäni - ainakin tiettyyn rajaan asti.Ainahän sitä on asioita, joita ei kerro kuin äidille - ja sitä kaipaan. Sitä en tiedä, onko meillä koskaan samaa osoitetta miesystäväni kanssa, sillä turvallisuudenhakuisena ihmisenä haluan pitää oman rakkaan vuokra-kotini, joka on oma linnani.

Eilen pakotin itseni leipomaan, kun oli pakko keksiä jotain tekemistä, etten ihan sekoa. Tässä menikin pitkä aika niin, etten saanut mitään aikaan. Eihän sille mitään voi, jos ei saa  tartuttua mihinkään...Eihän... 
Niitä Helavyö -sukkia pitäisi kutoa urakalla, mutta nekin tökkivät. Varmaan sekin johtuu tästä vallitsevasta fiiliksestä. Vaikka nyt on työn ja tuskan takana tarttua puikkoihin, on se kuitenkin minun keinoni rentoutua ja nollata päätä; ainakin vähän saa nollattua.
Olen haalinut paljon sukkaohjeita to do -listalle ja kädet syyhyäisi päästä tekemään niitä. Täytyy vain ensin saada nuo Helavyöt tehtyä. Enää puuttuu 30 paria eli 60 yksittäistä sukkaa, *Huoh*
Täytynee välillä tehdä jotain muutakin, etten ihan sekoa... Jos tästä enemmän voi vielä seota ;)

Nukkuminen on viime aikoina sujunut luvattoman hyvin. Itse asiassa voisin ihan helpolla nukkua päivän tai kaksi putkeen. Ehkä syy on se, että nukkuessa ei stressaa asioista vaan on ihanassa unholassa tästä ympärillä olevasta maailmasta. Olen jollainlailla umpikujassa tietyn asian suhteen, enkä oikein tiedä, miten päästä ulos. Tuntuu, että olen sileäkylkisen säiliön pohjalla, josta on mahdotonta kiivetä ylös. Epämiellyttävä tunne, sanoisin.

Kai se täytyy mennä ja ottaa puikot käteen - ei nuo sukat itsekseen valmistu.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!