lauantai 30. toukokuuta 2015

Ajattelin, ettei enää tarvitsisi tehdä Hello kitty -sukkia, mutta parhaimman ystäväni puolisko haluaa kanssa sellaiset ja pitäähän ne toki tehdä. Mielelläni teenkin hänelle ne.

Olen tässä viime päivinä ajatellut tosi paljon edesmenneitä vanhempiani. Monta kertaa on tullut tunne, että haluaisin puhua heidän kanssaan, kysyä neuvoa ja purkaa sydäntäni. Se vaan ei onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Vaikea ajatella, että isän kuolemasta tuli huhtikuussa 23 vuotta ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa 9 vuotta.  Sekin tuntuu ihan uskomattoman pitkältä ajalta. Vastahan äiti vielä eli.... Välillä ikävä on niin suuri, että antaisin vaikka  mitä edes pienestä hetkestä heidän kanssaan.  Alanko tulla vanhaksi, kun elän muistoissa aika-ajoin ja kaipaan lapsuuteen / nuoruuteen, jolloin oli vanhemmat ja asiat paremmin? En tarkoita sitä, että minulla olisi huonommin kuin kenelläkään muulla, mutta omasta näkökulmastani asiat voisivat olla paremmin. 
Välillä eronikin meinaa kummitella mielessä  ja olen pettynyt itseeni, kun en saanut pidettyä liittoani kasassa. Olen myös miettinyt, olisiko asiat menneet toisin, jos meillä olisi ollut exän kanssa lapsia, vai ei. No, siihen ei saada koskaan vastausta. Himskatti - nyt pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää saada ajatukset kasaan ja vahtia, etten lakkaa elämästä tätä hetkeä, jossa minulla on kuitenkin ihana, huomaavainen miesystävä ja 4 aivan kultaista ystävää, joille voin purkaa sydäntäni - ainakin tiettyyn rajaan asti.Ainahän sitä on asioita, joita ei kerro kuin äidille - ja sitä kaipaan. Sitä en tiedä, onko meillä koskaan samaa osoitetta miesystäväni kanssa, sillä turvallisuudenhakuisena ihmisenä haluan pitää oman rakkaan vuokra-kotini, joka on oma linnani.

Eilen pakotin itseni leipomaan, kun oli pakko keksiä jotain tekemistä, etten ihan sekoa. Tässä menikin pitkä aika niin, etten saanut mitään aikaan. Eihän sille mitään voi, jos ei saa  tartuttua mihinkään...Eihän... 
Niitä Helavyö -sukkia pitäisi kutoa urakalla, mutta nekin tökkivät. Varmaan sekin johtuu tästä vallitsevasta fiiliksestä. Vaikka nyt on työn ja tuskan takana tarttua puikkoihin, on se kuitenkin minun keinoni rentoutua ja nollata päätä; ainakin vähän saa nollattua.
Olen haalinut paljon sukkaohjeita to do -listalle ja kädet syyhyäisi päästä tekemään niitä. Täytyy vain ensin saada nuo Helavyöt tehtyä. Enää puuttuu 30 paria eli 60 yksittäistä sukkaa, *Huoh*
Täytynee välillä tehdä jotain muutakin, etten ihan sekoa... Jos tästä enemmän voi vielä seota ;)

Nukkuminen on viime aikoina sujunut luvattoman hyvin. Itse asiassa voisin ihan helpolla nukkua päivän tai kaksi putkeen. Ehkä syy on se, että nukkuessa ei stressaa asioista vaan on ihanassa unholassa tästä ympärillä olevasta maailmasta. Olen jollainlailla umpikujassa tietyn asian suhteen, enkä oikein tiedä, miten päästä ulos. Tuntuu, että olen sileäkylkisen säiliön pohjalla, josta on mahdotonta kiivetä ylös. Epämiellyttävä tunne, sanoisin.

Kai se täytyy mennä ja ottaa puikot käteen - ei nuo sukat itsekseen valmistu.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Laitappa nyt katse ja ajatukset sinne eteen päin ja haaveile tulevaisuudesta,sempiä sukan neulontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää. Kiitos tsemppauksesta :)

      Poista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)