sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

En ymmärrä, miten tämä kirjoittaminen on taas niin työn  takana. Monen monituista kertaa olen päättänyt kirjoittaa, mutta aina se on ,syystä tai toisesta, jäänyt. Tähän hiljaiseen aikaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Suurin ongelma taitaa olla se, etten haluaisi herätä uuteen päivään - nukkuessa niin paljon helpompi olla. Valveilla koko ajan murehdin asioita. Huolestuttavaa on se, että joidenkin asioiden suhteen minulle on tullut hälläväliä -fiilis. Ikinä en ole sellainen ollut vaan olen tarkistanut asioita vielä tarkistamisen jälkeenkin. Nyt ei vain nappaa.

Kotona en saa oikein mitään tehtyä. Pelkästään ruoan laittaminen tuntuu vastenmieliseltä, enkä millään haluaisi tehdä sitä. Olisin ihan valmis siirtymään kaupan "kuraläppiin" tai valmislaatikoihin, mutta kun tuo miesystäväni haluaa oikeata ruokaa. Onneksi hän on olemassa, sillä ilman häntä voisi syömiseni olla sitä sun tätä.

Kutominenkin tökkii. Pakotan itseni kuitenkin kutomaan, koska lupasin kutoa sen reilun 30 paria niitä helavyösukkia. Kaiken kukkuraksi menin ilmoittautumaan KyJyyn ( Kesäyöstä Jouluyöhön ) Pitäisi 20 työtä tehdä jouluaattoiltaan mennessä. Siinähän ne tulisi, jos saisin kudottua nuo tilaussukat. Mutta kun ei meinaa huvittaa...
Laitan kuvaa sukista, kun saan kaikki koon 45 sukat valmiiksi. Niitä puuttuu enää 3 paria näiden kesken olevien lisäksi. Sitten pääsee siirtymään kokoon 44.

Miesystävän talon pihaan tehtiin kasvi- ja kukkamaa viritelmä. Hän rakensi laatikon, johon toiselle puolelle istutettiin 5 perunaa. Neljä niistä on taimella (vasemmassa alakulmassa niin pieni, ettei vielä näy edes kuvassa). Toiveita siis omanmaan perunasta. Siihen toiselle puolelle piti tulla tilliä, sipulia ja retiisiä, mutta yllätys - hän ei ole saanut tuotua siihen multaa. No, ehkä ensi vuonna sitten.


Pihassa oli myös kaivonrengas, joka oli heinittynyt pahasti. Revin heinät irti ja möyhin mullan, että sain niiden juuretkin pois. Tuohon reunalle istutin pikkupetunioita. Seuraavaan "kierrokseen" istutan syksyllä tulppaanin sipuleita. Nyt ajattelin, että laitan vielä kehäkukkaa tuohon renkaaseen. Ihan keskimmäiseksi haluaisin jonkin monivuotisen kukan, joka kukkisi pitkälle syksyyn.


 
 Kun kerran pääsi istuttamisen alkuun, pitihän sitä kotiinkin jotain laittaa. Parvekkeelle laitoin kukkalaatikoihin 7 pikkupetuniaa ja lattialle 2 runkotomaattia. Olisin ottanut amppelitomaatin, mutta puutarhalla ei ollut yhtään jäljellä ja sen takia jouduin ottamaan runkotomaatit. Sitten tuli kuitenkin mieleeni, että soitan ystäväni tyttären kukkakauppaan ja kuinka ollakaan, siellä oli vielä yksi amppelitomaatti. Arvatkaa, hainko sen ;)
Nyt parvekkeella on siis 3 tomaattia. ( kuvassa on roikkumassa vielä lyhty, mutta nyt sen paikalla on se amppelitomaatti)



 Punaisia tomaatteja en pysty syömään, mutta säilön tomaatit vihreinä mausteliemeen, jolloin voin syödä niitä.
Oli niin pienet alut siis raakileet, että niitä saanee odottaa vielä tovin, että ovat sen kokoisia, että voi säilöä. Soitin tuohon Varpiolle ja kysyin, saisiko sieltä vihreitä tomaatteja. Sai. No, minähän menin hakemaan 2kg. Vähän petyin, kun olivat isohkoja, vaikka olin pyytänyt pieniä ja kertonut mihin tarkoitukseen tarvitsen niitä. No, sama se siihen hintaan oli (2kg maksoi vajaan 5e) Tänään nyt vihdoin sain tehtyä liemen ja tehtyä ne tomaatit. Nyt sitten odotetaan ainakin kuukausi, ennen kuin pääsee maistelemaan.
Ensi viikolla päässee säilömään niitä "oikean" kokoisia eli pieniä tomaatteja.
Jotenkin tykkään tuosta,kun saa sormet multaan... pienessä mittakaavassa ainakin ;D

Kai tässä täytyy mennä välillä kutomaan.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Olisi sitten kesäkuu....

..mitä ei välttämättä säästä uskoisi. No, eilen ja tänään on ollut lämmintä, mutta lupaavat taas loppuviikoksi vain +14C. Toivottavasti ovat väärässä. En rakasta helteitä, mutta olisi edes 20 lämmintä. Uimaankaan en ole vielä rohjennut mennä - epäilen veden olevan vielä aika raikasta. Viime syksystä asti odottanut touko-kesäkuuta, että pääsee uimaan ja nyt kelit ovat sitten olleet tällaisia. Ihan epäreilua!

On taas jotenkin saamaton olo - tai siis sellainen, että kaikki tekeminen täytyy suunnitella etukäteen ja sitten aloittaa asennoituminen suorittamiseen. Eilen sain tehtyä kevään / kesän ensimmäisen raparperipaistoksen ja raparperikiisselin. Molemmat olivat yhtä hyviä kuin muistinkin. Tänään, kun aloitin päivän kaurapuurolla ja raparperikiisselillä, tuli ihan lapsuusvuosien kesät mökillä vanhempien kanssa mieleen. *huoh*

Kävin toissapäivänä hoitajan vastaanotolla ja tuli siinä verenpaine puheeksi, kun pitäisi yhtä lääkeannosta muuttaa. Alapaine oli sitten koholla jonkin verran. Minun käskettiin kesän ajan kerran viikossa mittauttamaan verenpaine tk:ssa. Meidän tk:n asenne vaan on, että jos menee hoitajalle, on se resurssien väärinkäyttöä ja voi viedä joltain oikeasti aikaa tarvitsevalta ajan. (verenpaineen mittaaminen kun vie niin kauan) Seuraavaksi ehdotettiin tk:n itsepalvelupistettä. Okei... Kysyin onko siinä se isompi vai pienempi mansetti. Oli se pienempi, kun isompi on varastettu eikä siihen ole ostettu toista varastettavaksi eli se siitä vaihtoehdosta. Seuraavaksi minulle todettiin, että osta oma, ei se maksa kuin  50-60 euroa. Minulle se on tosi iso raha. Tuolla rahalla syö pari viikkoa. Jää ilmeisesti sitten paineet mittaamatta,
Voitte uskoa, että alkoi ärsyttää tosi paljon.Lisäksi siellä vastaanotolla kävi ilmi, että hoitosuhteeni tuohon paikkaa tutulle hoitajalle loppuu tämän vuoden lopussa. Hoitosuhde kun ei saa kestää 2 vuotta kauempaa. Ihmettelen, mitä sitten? Tosi asia on, että tarvitsen ne käynnit - ne pitävät niin sanotusti toivoa yllä.

Illalla pakotin itseni ottamaan taas sukanteelmän käsiin. Vielä olisi 26 paria niitä helavyösukkia tekemättä. Päätin tehdä koko kerrallaan, jolloin työ pienenee aina 10 parin jälkeen :) Eikö kuulostakin lohduttavalta. Jossain kohtaa, pian, pitäisi kutoa yhdet synttärisukat ja joululahjojakin pitäisi tehdä. Alan ahdistua pelkästä ajatuksesta. Tänä vuonna en kehtaa enää ohittaa joulua ilman lahjasukkia, kun viime jouluna kukaan ei saanut tavaksi muodostuneita villasukkia.

Alkoi eilen, taas kerran, ärsyttää se, että vaikka itse kuinka hoitaa asiat, menee jokin pieleen sen toisen osapuolen kanssa. Nytkin tappelen kahden eri paikan kanssa, joihin olen hoitanut asiat ajallaan, mutta toisessa päässä homma tökkii. Huomenna täytyy eikun maanantaina soittaa yhteenpaikkaan, jotta saan rahat jatkumaan katkotta kesäkuun jälkeen. Hakemus on mennyt maaliskuussa, päätös on tehty, mutta sitä ei ole saatu lähetettyä Kelaan. Soitin edellisen kerran 5.päivä ja täti lupasi kiirehtiä. Eilen kun katsoin sivuiltani, ei mitään ollut tapahtunut. Alkaa tulla kiire - ensinnäkin kesäkuu loppuu ihan kohta ja toisekseen, ihmiset alkavat jäädä juhannuksesta lomille. Tuon asian olisi syy selvitä ensi viikon aikana.

Nyt alan kiihtyä sen verran, että on ehkä aiheellista ottaa tylsä sukka ja mennä kutomaan. Aurinkoista päivää teille kaikille!