torstai 12. lokakuuta 2017

Tulihan päivänavaus! Mun pikäaikaisella kaverillani on todettu rintasyöpä, menee maanantaina leikattavaksi. Asenne hänellä on kohdallaan - toivoo uutta hiustenväriä,kunhan hoidot lakkaavat ja hän on asennoitunut hyvin siihen, että 99% on vielä hengissä viiden vuoden päästä. Mutta siitä huolimatta veti hiljaiseksi.
Nyt vaan sattuu omaan kaveripiiriin kaikenlaista vähän liikaa. Viime joulun tienoilla yksi kavereistani löydettiin kuolleena kotoa (ikä vähän päälle 50v) ja nyt sitten tämä (ikä 50v.) eihän nuo tietenkään ikää katso. Niin ja toiminimeni entisellä kirjanpitäjällä on myös todettu syöpä. Joo-o. On se pirullinen sairaus.

Sain eilen sen verran kudottua, että sain koon 35 sukkatilauksesta ensimmäisen sukan valmiiksi. Nyt pitäis aloittaa kaveria sille.
Ensin ehkä pakotan itseni tekemään makkarakeiton, niin on sekin pois vaivasta. Ystis tulee  käymään kahvilla, kunhan on ensin käynyt hierojalla. Ajattelin paistaa karjalanpiirakoita kyytipojaksi. Täytyy olla tarkkana, että niitä on vielä, kun on ens viikonloppuna (siis viikon päästä) tulossa vieraita.

Käyn tekemässä sen keiton ja palaan sitten asiaan.

Meni sitten vähän kauemmin eli on käyty saunassakin. On sauna ihan eri juttu kuin suihku. Tein samalla,kun keitto valmistui, itselleni kiinankaalisalaatin ns. välipaloiksi. Jostain syystä olen nyt ihan hulluna siihen.

Nyt taidan siirtyä kutomoon, kun sormia syyhyttää siihen malliin.
Heipähei ja mukavaa torstai-iltaa,

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Pitäisi istua kutomassa joululahjoja, mutta nyt ei oikein meinaa irrota. Vaikka äidin kuolemasta tuleekin joulun alla 11 vuotta, on äiti taas noussut mieleeni. Merkittävin syy voi olla se, että nyt eletään niitä aikoja, jolloin vein äidin viimeisen kerran sairaalaan, ja äiti soitti seuraavana päivänä sanoen "että ymmärränhän minä, ettei hän tule enää kotiin." En ollut ajatellut asiaa niin, muttei tuo tullut yllätyksenä. Jotenkin alitajuisesti olin jo tiedostanut tuon. Huhhuh! Että ottaa vieläkin koville kirjoittaa tuosta - tuntuu, että elän niitä kahta päivää taas uudestaan. Onko se toisaalta ihme - olin ainoa lapsi eikä näin ollen ollut ketään samassa tilanteessa olevaa, jonka kanssa olisi voinut jakaa ja kokea surun sekä tukea toisiamme. Pari tosi hyvää ystävää, yksi serkku ja pikkuserkku isän puolelta, olivat tosi tärkeitä tukijoita silloin. Niin ja rakas exäni. Hän joutui käymään aikamoisen tilanteen kanssani läpi. Kaikki pointsit sen tilanteen hoitamisesta hänelle... Eli laittoi hän minut ykkössijalle tärkeysjärjestyksessä. Kerrankin.

Tätini kanssa emme juuri ole puhuneet äidistä. Alkuu yritin puhua, mutta hän teki kilpailutilanteen siitä, kumpi menetti enemmän - hän ainoan sisarensa vain minä,joka menetin ainoan äitini. *Rumasana*  Ne ovat niin kaksi eri asiaa, ettei niitä voi mielestäni verrata saatika kilpailla niillä. Ei minulle tullut mieleenikään Mummun kuollessa alkaa kilpailla sillä, että minä menetin eniten, koska hän oli mummuni eikä suinkaan äiti,tätini ja enoni, joiden äiti hän oli. Onneksi on ollut muita, joiden kanssa olen voinut puhua ja pohtia. Mutta paha maku jäi tuosta tilanteesta suuhun ja laittoi minut miettimään entistä tarkemmin mitä tädilleni sanon ja kerron.
Olen yrittänyt pysyä välilöissä hänen kanssaan, koska hän on ainoa, joka muistaa mun lapsuudestani jotain ja toisekseen, meitä on äidin puolella tosi vähän, joiden kanssa olen tekemisissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Meitä on eno, tätini ja Serkku, joista Serkku on ainoa, joka soittaa mullepäin. Tätini ja enon vaimoke eivät oikeastaan soita koskaan, vaan se olen minä,joka soitan ja yritän pitää jonkinlaista yhteyttä. Tuntuu vaan, että tuppaan ja häiritsen heitä, kun yhteydenpito on näin yksipuolista. Pitäisi varmaan koettaa, kauanko menee ennen kuin he soittavat, jos lopetan omat soittoni - vai soittavatko ollenkaan.

Mut kyllä mä aika yksin olen. Jos Kyöpsy ei jostain syystä soita, saattaa mennä päivä ettei kukaan soita. Ei ole hirveästi sellaisia kavereita / tuttuja enää, joiden kanssa soittelisi säännöllisesti. Ja jos Kyöpsy on reissussa, saattaa mennä päiviä, ettei puhelin soi kertaakaan. Se on sellainen asia, mihin en ole tottunut. Äidin ja Mammun kanssa soiteltiin päivittäin - nyt se on Kyöpsy, jonka kanssa soitellaan päivittäin ainakin lyhyt puhelu. Pikkuserkun kanssa soitellaan kerta viikkoon tai kahteen, samoin Serkun kanssa.
En edes muista, koska tätini on soittanut mulle - se olen,kuten sanottu -  minä, joka soitan ja kysyn kuulumiset.
Saattaa olla, että puhelin soisi enemmän, jos olisin palannut eron jälkeen Koskiin, mutta sielläkin on kaikki niin muuttunut, ettei tilanne välttämättä eroaisi tästä. Onko se mikään ihme; olemme kaikki "aikuistuneet" ja perustaneet perheitä, joko lasten ja/tai koirien merkeissä. Mulla ei ole kumpaakaan.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että mulla on kolme aivan ihanaa kaveria / ystävää täällä, joilla on tosi iso merkitys elämässäni. Ainakin yksi heistä lukee tätä eli Kiitos J! <3 
Lisäksi on tuo rakas Ukkokulta, jota ilman en välttämättä olisi enää kirjoittamassa tätä. Jos häntä ei olisi ollut, en olisi selvinnyt välttämättä erosta hengissä. Otti se niin koville, vaikka oli tuo nykyinen Ukkokultakin olemassa.
En tiedä, mikä loppujen lopuksi mulle ja exälle tuli - varmaan se oli se kasvettiin-erille -selitys. Ja toinen syy oli varmaan se, että  mä en koskaan tuntenut olevani tärkeysjärjestyksessä numero 1 - en edes sinä kesänä, kun meidät vihittiin. 

Ei ole todellista! Tietokone meni jumiin ja hukkasi 2/3 siitä, mitä olin kirjoittanut. Epäreilua! ilmeisesti niitä ei oltu tarkoitettu muiden silmille. Ärsyttää siitä huolimatta. Ihmettelen kyllä tekstin katoamista, sillä bloggeri kuitenkin tallentaa aika usein automaattisesti tekstin. Höh :(

Yksi syy näille masennuskausilleni on se, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jolloin tulee näitä masennuskausia - toisilla voimakkaammin kuin toisilla. Yritän rämpiä aina sen vaiheen yli pakottamalla itseni kutomaan tms. lääkehoidon lisäksi ja välillä se toimiikin. Välillä tulee sitten niitä maanisia aikoja (onneksi harvoin) Jolloin esim. mikään kutominen ei riitä. Pitäisi vain kutoa enemmän ja enemmän ja enemmän.... Pahimmillaan mennään pienessä ajassa päästä toiseen ja edestakaisin.
Eräs henkilö oli kyllä sitä mieltä, että syön ihan turhaan lääkkeitä, mutta enemmän uskon koulutuksen saaneisiin hoitajiin ja lääkäreihin kuin keittiöpsykiatriin. Eiköhän nuo ammatti-ihmiset osaa työnsä. Luulisin.....

Tässä oli pieni tauko, kun Ystis soitti ja kysyi saako kahvia. Tottahan toki kahvit keitettiin. Paistoin karjalanpiirakoita kyytipojaksi. Ovat niin hyviä.
Käydään aina välillä Mäntsälässä sellaisessa leipomossa hakemassa niitä pakasteina, jotka laitetaan jäisenä pellille ja paistetaan 25min. 24 kappaleen pussi maksaa 4e. Ei paha. Viimeksi siellä oli tarjous 2 pss = 6e ja heti lähti 4 pussia mukaan. Täytyy taas käydä siellä ens kuussa, kun lupasin viedä Koskiin pikkuserkulle niitä, kun mennään joulun alla käymään...ja täytyy kotiinkin ostaa niitä.



Niin tai näin,olematta sen enempää uskovainen, haluan ajatella, että äiti kulkee koko ajan rinnallani ja pitää ainoasta lapsestaan huolta.  Oikeastaan olen varma siitä, että hän tekee niin. *snif'

tiistai 10. lokakuuta 2017

Sateinen tervehdys

Tänään(kin) on tullut tosi helponoloisesti vettä. Mistä sitä riittää? Toisaalta, kaikki on pois talven lumista. Mutta on tämä jotenkin mälsää, kun sataa koko ajan ja on pimeää. Toki pimeyteen vaikuttaa sekin, että eletään syksyä, jolloin muutenkin on pimeää.

Kävin aamulla lääkärissä kuulemassa labratulokset, joihin Akuutin lääkäri oli laittanut lähetteen. Kaikki olivat ihan hyvät. Koska olin saanut ajan "oikealle" lääkärille (siis sellaiselle, jonka mielestä silmätulehdus ei johdu ylipainosta (oli vähän kärjistetty, mut kuitenkin)) puhuin sekä tuosta jalkojen turvotuksesta sekä hengästymisestä. Mainitsin myös sen, kuinka jotkut sanovat, että puhelimessa mun hengitys vinkuu ajoittain ja on raskasta. Pääsen puhaltamaan putkeen, jolla mitataan keuhkojen tilavuus - keuhkoista kuului pientä rohinaa, mutta lääkäri ei kuitenkaan pitänyt sitä vaarallisena eikä kovin pahana.
Lisäksi sanoin, että Ukkokulta väittää, että mä kuorsaan. Hah! korkeintaan naisellista tuhinaa (kirjoittajan huomautus) Lääkäri pyysi tarkkailemaan, onko hengityskatkoksia. Uniapneahan tästä puuttuukin.

Varsinainen syy, miksi menin lääkäriin, oli mun jalkojen turvotus. Olen syönyt 2.5 viikkoa nesteenpoistolääkettä ja jatkan vielä tämän kuun loppuun, jolloin mulla on tämän päiväisen lääkärin varaama aika sydänlääkärille.
Jo vuonna 2011 keuhkokuvassa näkyi tummentuma sydämen vieressä ja silloin 2.5 viikkoa sitten otetussa kuvassa tumma alue oli kasvanut . Tässä tarkistellaan, ettei ole sydämen vajaatoimintaa. Veriarvojen mukaan ei, mutta kun on se tummentuma siellä kuitenkin olemassa.Kaikkea sitä pitää tulla.
Arvatkaa vain stressaanko??!!??
Huomenna pitäisi muistaa varata aika kilpirauhaskokeeseen. Normaalisti se otetaan kerran vuodessa , mutta nyt tuo lääkäri haluaa varmistaa, ettei turvotus johdu kilpirauhasesta.

Ystäväni J pirautti iltapäivällä ja kysyi,voiko poiketa. Sanoin hänen olevan aina tervetullut - ja sain samalla kahviseuraa. Kyllä kahvi maistuu aina paremmalta seurassa kuin yksin.

Ukkokullan setä on tulossa rouvansa kanssa reilun viikon päästä katsomaan, miten remontti etenee Mäellä. pakkohan heiltä on kysyä, tulevatko he kahville. Se tarkoittaa sitä, että kaaoksessa oleva koti pitäisi saada järjestettyä (=zipattua tavarat jonnekin) ja siivottua. Onneksi R ja T lupasivat tulla kavereiksi. Eiköhän me kolmistaan saada jotain aikaan. Täytyy ennen sitä yrittää saada tasoja jo tyhjiksi ja siirrettyä lankakassit ja -laatikot olkkarista makkariin. Ahdistaa jo ajatus. No, ei siinä kauan mene,kun vaan saa aloitettua.

Nyt menen jatkamaan kutomista.
Toivottavasti muualla ei ole näin sateista!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Tänään kävin aamulla labrassa verikokeella, kun on ensi viikolla se lääkäri noista jalkojen turvotuksista. Ei ne enää niin pahat ole, kun olen syönyt nesteenpoistolääkettä, mutta vieläkin on kävelykengät turhan tiukat. Lisäksi verestä katsotaan, onko aihetta pelätä sydämen vajaatoimintaa vai ei.

En tiedä, onko pelkkää huonoa kuntoa, mutta hengästyn helpommin kuin ennen ja muutamat ovat sanoneet hengitykseni kuulostavan puhelimessa raskaalta ja vinkuvan aika-ajoin. No, se selvinnee ensi viikolla. Onneksi se lääkäri on jo tiistaina.

Eilen meinasi olla varsinainen aikuisiän känkkäränkkä päivä. Mikään ei huvittanut, ei kutominen, ei pelaaminen, ei surffaaminen netissä eikä edes oleminen. Oli itkupotkuraivari lähellä - ja ihan ilman syytä. Jotenkin olen vain niin väsynyt kaikkeen...Ja stressaa joulun tuleminen (leipomiset,kutomiset,Koskissa käynti) Ja varmaan yksi syy on se, että mulla on masennusjakso menossa. Eivätkä nämä pimeät sadepäivät mieltä nostata.

Lisäksi saattaa mielialaan vaikuttaa, että kahdella tuttavalla on todettu hiljattain syöpä. Lähipiirissä ei ole onnellisia  loppuja syövän kanssa.

Kaiken muun keskellä pysähdyin eilen miettimään, miksi ihmeessä mä edes kirjoitan blogia. Eipä täällä varmaan moni käy. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa sepustukseni vihkoon ja laittaa sukkakuvat vain koneella olevaan käsityökansioon.

Mutta onneksi mulla on tuo rakas Ukkokultani. (en osannut valita kuvaa,joten laitoin molemmat) Tuntuu, että ilman häntä olisin jo tehnyt jotain peruuttamatonta. ( ei vaan aina jaksa rimpuilla)

               Kuvahaun tulos haulle sydän               Kuvahaun tulos haulle sydän

Kai se pitäisi mennä kokeilemaan, pysyykö puikot kädessä vai meneekö  päivä vain itkuisena ja odotellessa, että tulee ilta ja voi mennä nukkumaan. Itku on tullut, kun mietin, että onkohan äidillä ja isällä siellä pilvenreunalla yhtään ikävä minua ja sitten,kun on minun aikani mennä sinne , ovatko he siellä vastassa ja näenkö enää heitä. Noihin kysymyksiin kun saisi vastauksen. Haluan uskoa, että he ikävöivät ja näen heidät vielä, mutta se on kuitenkin vain oma tapani jaksaa. Ja taas tuli itku. Olen niin lopussa.
Silloin,kun on ystisten kanssa täällä, on pakko skarpata, mutta välillä näin yksinollessa tulee näitä huonoja hetkiä.
Hoitajallekin on aika vasta marraskuussa. :(

tiistai 3. lokakuuta 2017

Tämä ei nyt suju huonostikaan...

Oli niin hyvä tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa useammin, mut niin se vaan on jäänyt aikomiseksi....Vähän niin kuin moni muukin asia. Miten ihminen voikaan olla niin saamaton??!!?

Syksy on tullut - lehdet ovat kellastuneet ja leijailevat tuulen mukana maahan, ja tuulta riittää. Tänään on ollut ihan sadepäivä ja tällaista ovat luvanneet koko viikoksi. Ei tässä muuten mitään olisi, jos voisi vain nököttää kotona, mutta kun välillä pitää lähteä ulos.

Mutta on tämä ollut varsinainen syksy; 2 silmätulehdusta ja 1 korvatulehdus. Ei naurata. kun nyt vaan pysyisi terveenä. Tämän kuun lopulla täytyy aloittaa kuivakakkujen leipominen jouluksi, että ehtivät maustua. Täytyy aloittaa jauhojen ym. kantaminen hiljalleen kotiin kaupasta, ettei tarvitse kerralla raahata montaa kymmentä kiloa jauhoja, sokeria ja rasvaa. Niin ja piimää maustekakkuja varten.
olen laskenut, että tänä vuonna listalla on "vain" 8 x piimäkakku, 4-5 sitruunakakkua ja 3 tiikerikakkua =15-16 kakkua. Onnettoman vähän siihen nähden, mitä välillä on ollut.

Auto temppuili näiden kirjoitusten välissä oikein urakalla. Ensin se alkoi temppuilla ajoneston kanssa eli ajonesto ei lähtenyt pois päältä, mikä tarkoitti sitä, ettei auto käynnistynyt. Alkoi olla pinna aika kireällä sen kanssa. Ilmeisesti ratin suojakotelo painoi jotain ajoneston pientä nippeliä, koska kun muovikotenlon irrotti ja starttasi, auto lähti oikein nätisti käymään. Kuskaanko mä nyt sitten ruuvaria aina mukana, että saan purettua muoviosat ja auton käyntiin, . Herättäis varmaan joko hilpeyttä tai sitten epäilyn, että olen varastamassa autoa.
Auto siis lähti useamman kerran käyntiin ja jäi sellaisenaan talliin. Piti sitten parin päivän päästä lähteä asioille, niin lupas lupas vaan ei käynnistynyt. Nyt oli sitten akku ihan dead.Ei kun laturi kiinni ja odotetaan seuraavaan päivään. Käytiin vielä Ukkokullan kanssa ajelemassa Mäntsälään kahville, että saatiin sillainkin ladattua akkua. Ei pidetty radiota auki ja valoinakin oli pelkät parkit.
Eilen olin sitten jännän äärellä, kun menin talliin tarkoituksenani lähteä asioille. Lähti oikein nätisti tallissa käyntiin. Hoidettuani parissa paikassa asiat, totesin kauhukseni jättäneeni kännyn kotiin. Toisin sanoen, jos auto olisi temppuillut, olisin mä ollut oman onneni nojassa, koska en olisi saanut ketään kiinni. Eikä olisi ollut puhelimen lainastakaan apua, koska en muista kenenkään numeroa ulkoa. Toista se oli lankapuhelimen aikaan - muisti montakin numeroa ulkoa.
Onneksi Allu toimi moitteettomasti :)

Kävin eilen ottamassa uudet kynnet tai siis kynsien geelauksessa. Alkuun nämä näyttivät kivalta, mutta en mä nyt enää ole ollenkaan varma. Niin tai näin - kuukausi näitä on nyt katseltava. Pohjalla mustaa lakkaa ja päällä pinkkiä "koristekalvoa" . Nämä ovat vähän sekavat, kuten kuvistakin huomaa. ( oli vaikea saada kuvaa näistä eli ei ne ihan noin hirveät ole kuin kuvassa)



Pikkuisen olen saanut kudottuakin eli KyJykin etenee hitaasti, mutta varmasti. Samalla syntyy myös joululahjasukkia. Tällaiset ovat viimeksi valmistuneet. Kaikki ovat 7 Veikkaa.





Kai mä menen ja otan kutimen tällekin päivää kätöseen. Jos sais edes vähän kudottua.
Mukavaa päivän jatkoa ja toivotaan, ettei kaikkialla ole sadepäivä.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Retkeilyä

Käytiin eilen retkeilemässä Ystiksen kanssa. Ensin matkasimme Riihimäelle Vahinkotavarakeskukseen katsomaan, saisiko sieltä mulle hiusväriä. Mun vuosikausia käyttämäni väri on nyt sitten loppu joka puolelta maata :( En tykkää.
Saatiinkin yksi, jota kannattaa kokeilla. Pakko myöntää, että tuli ostettua sieltä 420g paprikajauhepurkkikin ja jättiläiskokoinen hiuslakka. En elämässäni ole nähnyt niin isoa lakkapulloa.
Mieleni teki ostaa muitakin mausteita, mutta kun en muistanut, mistä on puute, jätin väliin. Täytyy seuraavaa kertaa varten tehdä ostoslista :)

Tuon reissun jälkeen haetiin yhteinen kaverimme Lahdesta ja sitten suunnattiin kotiin. Ei mennyt kauankaan, kun Ystis tuli uudestaan hakemaan ja tällä kertaa suunnattiin Mäntsälään yhteen leipomoon, josta saa ostaa eri tuotteita pakasteina isoissa pusseissa. Siellä sitten iski ahneus, mut ei ole ihme niillä hinnoilla. 48 pakastekarjalanpiirakkaa = 6e, 40 valmiiksi paistettua munkkia, jotka pitää vain sulattaa ja sokeroida = 20e, 4 lihapiirakkaa = 1e. Vähän hirvitti, kun en muistanut ihan varmaksi, minkä verran pakastimissa on tyhjää, mut sain mä ne mahdutettua sinne. Lihapiirakat ja munkit on todettu tähän mennessä hyviksi. Tuolla täytyy käydä toistekin.
Karjalanpiirakoiden tekeminen itse on turhaa ja hukkaanheitettyä aikaa, kun niitä saa tuolla hinnalla.

Illalla jouduin toteamaan, että reissussa rähjääntyy eli Nukku-Matti tuli aika aikaisin enkä jaksanut juuri kutoakaan. Ei ole kyllä puikot vielä tänäänkään kovasti tarttuneet käteen. Sain mä kuitenkin pestyä koneellisen pyykkiä, kun siellä oli Ukkokullan työvaatteita.

Tänään Ystis kävi aamukahvilla ja tuli testattua ne munkitkin. Ovat hyviä nekin. Nyt voi ihan huoletta tulla vieraita. Munkit sulavat melkein samassa ajassa, kun keittäää kahvia ja kattaa pöydän. Käytännöllistä ja vaivatonta - aina ei tarvitse stressata leipomisesta / tarjottavista :)

Olisikohan nyt aika tarttua puikkoihin ja yrittää saada jotain valmistakin aikaan...

Mukavaa loppuviikoa ja rentouttavaa viikonloppua!

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Niin se alkaa Elokuu taipua kohti Syyskuuta. Auttamattomasti se tekee nyt syksyä. Toisaalta, illat pimenevät ja voi kaivaa taas kynttilät esille. :) Muutenkin tykkään pimeästä vuodenajasta enemmän kuin valoisasta. Kai mä olen vähän tällainen Mörri-Möykky...

Kävin iltapäivällä kynsihuollossa. Nyt on tällaiset kyntöset




Kauheaa, miten ryppyisiltä mun käteni näyttävät! No, ei ne enää voi olla nuoren ihmisen kädet, kun en ole enää nuori hyvällä tahdollakaan.

KyJy edistyy kiitettävää vauhtia eli saan sen todennäköisesti vietyä kunnialla läpi, Viimeksi valmistui Novitan 7 Veikka Raidasta tällaiset sukat miesten koossa. Saas nähdä, kuka ne saa.


On tuo KyJyily siinä mielessä ihan kannattavaa, että ainakin tulee tehtyä joululahjoja. :)

Kyllä maailma on perseestä. Ystävälle luvattiin oma piiri varhaisjakelussa eilen, mut tänään se sitten peruttiin. Mun mielestä aika syvältä. Ystis otti siitä itseensä ja aiheesta! Mäkin olisin ottanut ja varmaan haistattanut samantien. On minussa sen verran punapään temperamenttia.

Siitä puheenollen, olen jo vuosia kirkastanut omaa hiusteni väriä purkista, mutta nyt mun hyväksi todettu väri on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan sitä ei ole enää missään. Sitä on etsitty jo useammalta paikkakunnalta eikä missään ole sitä. Arvatkaa, kiukuttaako...
Kysyin tänään kynsihuollossa ollessani, mitä mun hiusteni värjäys maksaisi. 69e! Ei ihan heti taida olla varaa käydä kerran kuussa kampaajalla. Tämä on ollut niin ihanan edullista ostaa väripurkki tai kaksi ja ystis laittaa.

Nyt kello on sen verran, että täytynee mennä laittamaan ruokaa ja sitten pääsee kutomaan.

Mukavaa illan jatkoa kaikille.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Pakko se on myöntää, että ilmassa on syksyn tuntua. Suht lämmin ilmakin tuntuu viileämmältä kuin sama lämpö keväällä ja illat ovat pimeitä. Kaivoin jo kynttilätkin esille, kun niitä voi jo alkaa polttaa. Ensin kyllä täytyy raivata pöydälle tilaa vähän enemmän. Tiedä sitten, kenen käsityötarpeet ovat vallanneet pöytää(kin)...

Autokin temppuili viime perjantaina taas vaihteeksi. Teki perinteeksi muodostuneen  "enpäslähdekäyntiin" temppunsa. Onni onnettomuudessa oli, että olin käymässä kaverilla enkä asioilla kylällä. Soitin Ukkokullan hätiin, mutta loppujen lopuksi siihen tarvittiin vielä kaverini poika, jolla oli sellainen härpäke, millä saatiin auton tietokone nollattua. Sen jälkeen auto vihdoin hörähti käyntiin. Mut pakko myöntää, että mun hyväntuulisuuteni oli koetuksella.

Jotain olen saanut kudottuakin; oikeastaan mulla on tällä hetkellä kova kutomisbuumi eli saan tyydytystä kutomisesta ja töiden valmistumisesta. Siitä on aikaa, kun edellisen kerran tuntui tältä. Tällaisia on valmistunut:

7 veikka keskiharmaa

7 veikka 809

7 veikka vaaleanharmaa

7 veikka 809

Kaikki ovat kokoa 42/43. Osa menee lahjoiksi, mutta osa menee varmaan Ukkokullan sukkalaatikkoon.
Ei ole Ukkokulta saanut aikoihin sukkia.
Täytyisi kyllä kutoa Ystävällenikin, myöskään hän ei ole saanut sukkia ties koska viimeksi.

En ole tainnut hehkuttaa, että viimeisen 6 vuoden mankumisen jälkeen kerrostalomme saa 2 vieraspaikkaa. Tässä on vieraspysäköinti ollut tosi haastavaa, koska pihassa on ollut keltaiset kieltoviivat ja tienvieressä pysäköinti on ollut kielletty. Mun kamut ovatkin jättäneet auton mun tallin eteen, mut nyt kun tuli yksityinen pysäköinninvalvonta, saa siitä sakot. Ilmeisesti riittävän moni soitti ja valitti, kun nyt on vierasparkki tienvieressä enää 2 ruudun maalaamista vaille valmis.
Toivotaan vaan, ettei talonväki ala pysäköidä siihen, kun tolppapaikat ja tallit eivät ole ihan oven vieressä.

Nyt pieni surffaus netissä, kuppi kahvia ja sitten kutomaan.
Mukavaa päivää kaikille!

perjantai 11. elokuuta 2017

Musarit on käyty - tai siis Koskin vierailu(t). Torstaina mentiin mun pikkuserkulle,missä olimme ekan yön. Se oli kuin asuntohotelli; he asuivat alakerrassa ja yläkerrassa (missä pikkuserkkuni ennen perheineen asui) oli meille oma "koti" keittiöineen kaikkineen.
Torstai meni rupatellessa ja grillatessa, kun kerrankin olimme niin, ettei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana ympäri Koskia paikasta toiseen.
Onnistuin aiheuttamaan sydämentykytyksiä silloin torstaina. Menimme oleilemaan siihen yläkerran parvekkeelle ja mä päätin laittaa oven kunnolla kiinni, ettei mene savua sisälle. Muuten hyvä - ovi vain meni lukkoon. No, eihän siinä muu auttanut, kuin Ukkokullan kiivetä parvekkeen kaiteen yli ja kurotella itsensä palotikkaille ja siitä alas. Ennen kuin hän tuli   mut sisälle, oli hänen pakko kertoa pikkuserkulleni, mitä oli tapahtunut. Tosi reilua!!!Al
Perjantaina mentiin sitten mun ystävän luo ja olimme siellä sunnuntaihin asti. Aika meni rupatellessa ja tuli siinä muutama siiderikin otettua. Itse musareille emme menneet, kun siellä ei ollut oikein mitään "pakollista" nähtävää.
Mut kyllä se on myönnettävä, että olemme tulleet vanhoiksi - mentiin viimeistään yhdeltä nukkumaan.  :o

Sunnuntaina tulimme kotiin. Mukava oli käydä Koskissa, mutta kyllä koti on aina koti.

Tämän kuun alussa hemmottelin itseäni, vaikkei oikein olisi ollut rahaa. Kävin kasvohoidossa ja kynsihuollossa. Taas on kivat kynnet.



Se mua kiukuttaa, kun vasemman käden nimettömästä on kynsi katkennut tosi syvältä. Se kyllä lastoitettiin, mutta taas se meinaa revetä lisää. :(  Mutta ei uskoisi, että vasemman käden keskisormen kynsi on tosi nysä, kun se repesi samallalailla. Siihen tehtiin tosi kätsy feikkikynsi :) Se on kestänyt hyvin.
Kunhan tuo nimettömän kynsi kestäisi tämän kuun 30.päivään, jolloin on seuraava kynsihuolto.

Ens kuun alussa hemmottelen vielä itseäni jalkahoidolla, kun sukkien käyttö lähenee niin on sitten pehmeät ja hyvinvoivat jalat.
Lisäksi varasin pitkästä aikaa itselleni taas hieronnan. Täytyy alkaa käydä pari kertaa kuussa taas hierojalla,kun syksy alkaa.

Parit sukatkin on valmistunut, tai siis oikeastaan kolmet. Tässä kuvat kahdesta parista.
Novita Nalle Garden koko 42

Novita 7 veljestä Viidakko "maasto" koko 42/43

Ai joo, kaikkein kauhein meinas unohtua. Kaksi ystävää saivat houkuteltua mut lähtemään kanssaan vesijumppaan. Ilmoittautuminen on ensi viikolla ja tieto, pääseekö, tulee seuraavalla viikolla.
Tylsää, että täällä täytyy pitkien hiusten olla kiinni, vaikka ne olisi kasteltu  ja pesty. No, täytyy hommata uimalakki. Ukkokulta lupasi kyllä maksaa sen ja vesijumpan, jos me pääsemme sinne. On se niin kultainen.
(olin mäkin eilen kultainen; keitin hälle riisipuuroa, vaikken itse sitä syönytkään. Mun mielestä se kuuluu jouluun...)

Nyt siirryn katsomaan kisoja ja kutomaan.
Aurinkoista päivää!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Mä en ala! Vasen korva on kolmatta päivää lukossa ja nyt sitä särkee. On sitä särkenyt aikaisemminkin, mutta nyt särkee tosissaan. Onkohan mulla elämäni toinen korvatulehdus..? Olin jo asennoitunut, että korva on muuten vaan lukossa ja aukeaa itsekseen, mutta näyttää siltä, että täytyy mennä näyttämään sitä arvauskeskukseen. Kunhan kello vaan tulisi 8.00. Ajattelin, että yritän varata aikaa hoitajalle / lääkärille - ei huvittaisi istua koko päivää päivystyksessä.
Yritin tuossa kutoakin, mutta korva häiritsee keskittymistä.

Eilen varmistui, että Musari -perinne jatkuu eli ens viikolla lähdetään Koskiin ystävän luo viikonlopuksi. Tosi kivaa! Toivottavasti sää suosii, eikä sada vettä ja ole kylmä. Toisaalta - ei tarvitsisi olla mikään megakuumakaan.
Varsinaisesti Musari -tapahtuma itsessään ei houkuttele - siellä ei oikein ole mitään minuun iskevää esiintyjää. Mulle riittäisi pelkkä viikonloppu ystävän luona. He varmaan menevät itse tapahtumaan ainakin käymään, kun siellä esiintyy Tuure Kilpeläinen. Ystäväni vaimoke tykkää siitä tosi paljon.

No niin.... Nyt on käyty asioilla ja lekurissa. Elämäni toinen korvatulehdus.Ensimmäisen sairastin n. 25 -vuotiaana. Korvakäytävä on niin turvoksissa, ettei lääkäri edes nähnyt tärykalvoa. Niinpä korvaa ei huuhdeltu vaan sain 7 päivän satsin antibioottitippoja.Hurraa! ( lue ei niin ilahtuneella äänellä)
No, jospa se siitä asettuisi ennen kuin lähdetään Koskiin.
Tuntuu, että korva on nyt kipeämpi, kun sitä ronkittiin. Höh! :(

Kai tässä täytyy mennä yrittämään, josko puikot pysyisi kädessä. Palataan taas!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Tervehdys!

Miten nopeasti aika meneekään. Taas on mennyt melkein 2 viikkoa, etten ole kirjoittanut mitään. Monta kertaa on ollut aikomus kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt.

Olimme Noitapiirin ( 3 ihmisen käsityöpiiri) tiistaina mökkeilemässä tässä lähellä. Varasimme mökin jo hyvissä ajoin, jotta saadaan toteutettua Noitin kesäpäivä. Ei ollut kovin kallis mökki järven rannalla - 50e/päivä eli n. 16,70e per nuppi. Järvi tosin ei ollut niitä puhtaimpia eli pohjaa ei nähnyt veden sameuden takia, mutta siitä huolimatta vesi oli uimakelpoista.  (tarkistettiin se netistä) 
Olin eka suunnitellut uivani, mutta muutin mieleni, kun sää ei meinannut alkuun suosia meitä ollenkaan. Heti, kun saatiin käsityöt ja tuolit vietyä aurinkoon, alkoi vartin sisällä sataa vettä. Pari kertaa kokeiltiin tuota, mutta sitten annettiin periksi ja mentiin sisälle laittamaan tuli takkaan ja tekemään ruokaa. Samaan kähyyn laitettiin saunakin tulille, kun oli saatu tieto, että se lämpiää aikas kauan.

Ruokaa oltiin sitten varattu kuin isommallekin komppanjalle, huomioiden, että meitä oli 3 aikuista ja yksi vieraileva pikkunoita ( erään noidan lapsenlapsi ). Yllättävän hyvin tuli kaikkien syötyä lopputuloksella, että kaikki olimme ihan ähkyjä. Hauskinta oli se, että meillä oli mukana myös vohveli tarvikkeet ja pari jäljelle jäänyttä makkarapakettia, kun yksi grillattiin ruoan kanssa syötäväksi. Ihmeen hyvin kaikki meni eli ei ollut paljon kotiin kannettavaa.

Pikkunoita oli  varsinainen vesipeto - Hän viihtyi yksistään järvessä ainakin 6-7 tuntia meidän kutoessa mökin terassilla. 
Kolmesta noidasta kaksi kävi uimassa - ettekä usko, minä menin ja kastoin talviturkkini. Vaikka järvi oli pieni ja matala, niin ei se vesi mitään lämmintä ollut... Ei todellakaan, vaikka pikkunoita oli koko päivän niin vakuutellut meille. Mutta onpahan uitu tällekin kesälle. paljon saa vesi ja ilma lämmitä ennen kuin seuraavan kerran menen uimaan.

Kotiuduttuani olin niin väsy ( ja varmaan saanut raitisilmamyrkytyksenkin) että sammuin yöunille harvinaisen aikaisin.
Mutta oli kiva päivä Noitien kanssa.

Eilen kävin Ystiksellä päiväkahvilla ja hakemassa kaupasta ananasjukua. Mä olen niin koukussa siihen. Pakko hakea huomenna lisää. Se on niin NAM!!!
Saattaa olla, että käytän Ystistäni tk:ssa verikokeessa, jos vävynsä ei pääse. Mielelläni jeesaan häntä tänä aikana, kun hän ei saa ajaa autoa ja muutenkin toipilasajan. Hän tekisi varmaan saman mulle.

Kutomisrintamallakin tapahtuu. Sain eilen miesten sukkaparin taas valmiiksi ja laitoin seuraavan puikoille. Oli vaan kovin vaikeaa saada 13 silmukalla/puikko saada osumaan 2o2n siten, että kerros loppuu kahteen nurjaan. Siis ihan oikeasti...En käsitä, mitä mä olen ajatellut aloittaessani sitä joustinta; ilmeisesti en vain osannut laskea ja saada käsiä tekemään oikein. Toisella aloituskerralla homma sitten meni oikein. Mut miten ihminen, joka on kutonut 41 vuotta mokaa noin??!!??

Nyt täytyy mennä laittamaan ruokaa. Ukkokulta on ihan nälissään.

Mukavaa päivää!




lauantai 8. heinäkuuta 2017

En ymmärrä miten aika menee näin nopeasti. Taas melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Omituista!

Olen ehtinyt vanheta vuodella tässä välissä eli 50vee on taas askeleen lähempänä. Onneksi on vielä kahdet synttärit ennen viittäkymmentä :D En varsinaisesti odottanut ketään käymään, kun ystäväni oli päässyt vain pari päivää aikaisemmin sairaalasta kotiin, mutta niin hän vaan tuli käymään. Sain häneltä perinteisen lahjan eli hiusvärin sekä keittiöveitsi sarjan. än oli painanut mieleensä, kun olin manaillut veitsiäni. Vähän hänen jälkeensä tuli toinen ystäväni, jolta sain kaksi hiusväriä. Loistavia lahjoja sanon minä :D

Annoin itselleni synttärilahjaksi jalkahoidon paikallisessa Beauty Shopissa. Tuntui, että suorastaan leijuin sieltä pois. Lähdettyäni kävin apteeksissa ja sitten alkoi vastoinkäymiset; auto ei suostunut inahtamaankaan parkkiksella. Hätääntyneenä soitin Ukkokullalle ja kysyin,missä hän on. No, mun tuurilla hän oli menossa Mallusiin. Sain neuvon laittaa auton lukkoon ja jättää sen siihen parkkikselle.   Lisäksi hän soitti työkaverilleen, joka tuli hakemaan mut ja toi kotiin. Mutta voitte uskoa, että kiukutti se auto! Ikinä ennen se ei ole jättänyt mua tienpäälle vaan aina olen päässyt kotiin ja saanut auton talliin.
Töiden jälkeen Ukkokulta meni katsomaan,mitä voi autolle tehdä.  Hänkin oli joutunut yrittämään käynnistystä kymmeniä kertoja ennen kuin auto oli lopulta käynnistynyt.Diagnoosi: virtalukon pohja rikki eli ei lue avainta joka kerta.
Mitä sen jälkeen olen autolla kulkenut, ei ole ollut mitään ongelmia.

Viime torstaina kävin kynsien geelilakkauksessa ja manikyyrissä. (Minkan hemmotteluviikko siis) Että sekin tuntui ylelliseltä. Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta.
Pakko myöntää, että pääsin niin hemmottelun makuun, että varasin itselleni vielä kasvohoidon elokuun alkuun. Samalle päivälle osuu myös kynsien lakan poisto ja uusi geelaus. Ajattelin, että sijoitan kerran kuussa 35e kynsien ja käsien hemmotteluun.




Eilen lauantaina oli  ystäväni 60 vee juhlat hänen ystävänsä luona. Oli onnistuneet ja mukavat juhlat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Olin mennyt kimppalahjaan Ukkokullan kanssa eli lahja, jossa oli risteily ja kiertoajelu ja ruoka Tallinnassa. Meitä oli siinä kimpassa neljä. Yllättäen mun nimeni oli unohdettu kortista. Tuntui tosi nololta, kun ystäväni luki ääneen korttejaan eikä meitä mainittu. Saatoin ylireagoida, mutta laitoin ystävälle, joka oli meidät siitä unotanut aika tulikivenkatkuisen tekstarin. Se poiki pitkän viestien vaihdon, mutta en ole pahoillani siitä. Tuskin ystäväni olisi itsekään tykännyt, että hänet olisi unohdettu kortista.
Hän perusteli unohdusta sillä, että on ollut muuta mielessä (hän joutui yllättäen sairaalaan viikoksi vakavan tilanteen takia), mutta kuitenkin kolmen muun nimien laittaminen korttiin muistui mieleen. itku tuli juhlapaikalla, kun tuntui niin nololta. Me kun olimme menneet tyhjin käsin kuvitellessamme, että meidät mainitaan tässä kimppalahjassa. Enää en lähde kimppoihin - ennemmin annan vaatimattomamman lahjan omani ja Ukkokullan nimissä.
Toivottavasti ystäväni ja mun välit eivät kuitenkaan tulehtuneet kovin pitkäksi aikaa, En haluaisi olla riidoissa hänen kanssaan, mutta en voi mitään sille, että loukkaannuin, kun minut oli unohdettu kortista. Jos olisi oikeasti ottanut asiakseen, olisi jo rahan saadessaan laittanut ylös, että olen kimpassa mukana. En usko, että itse unohtaisin tuollaista. No, meitä on moneksi...

Olen saanut, yllätys yllätys, kudottuakin. Tein tilaussukkina 2 paria miesten sukkia kokoa 46 ja 2 paria naisten sukkia kokoa 38.







Vielä olisi tilattuna miesten sukat kokoja 42 ja 43. Pienemmät noista on aloitettu.

Talviturkki on edelleen kastamatta. Jos lämpöisiä päiviä ei ole kuin 2-3 peräkkäin, taitaa jäädä uiminen tältä kesältä. Ellei sitten, tilaisuuden tullen, käy saunasta uimassa tai ainakin niin, että uinnin jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään ;)

Ai niin, paras meinasi unohtua. Sain kahdelta ystävältäni aivan ihanan synttärilahjan: Kätyri yövalon. Ei se paljon valaise, mutta ihana se on.



Nyt tämä menee kutomaan.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!






sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Olen koettanut kutoa apinan raivolla, kun muuten on taas liikaa ajatuksia. Yksi syy saattoi olla se, että maanantaina olisi ollut mun ja exän 15 -vuotis hääpäivä. Mutta niin ne asiat muuttuu - ja tällä kertaa muuttui parempaan suuntaan. En siinä mielessä muuttaisi mitään. "Kotiasiat on kunnossa" , niin kuin Kummelin Timo Silakka sanoisi.

Pakko kyllä myöntää, että tässä oli pari päivää, jotka meni melkein nukkuessa. Tiedä sitten, miksi olin niin julmetun väsynyt. Tai sitten se on vaan tämä kesä, joka ei ole lempi vuodenaikani, etenkään kun ei ole vielä uskaltautunut kastamaan talviturkkia. Saisi olla muutama tosi lämmin päivä, ennen kuin uskaltaudun Kallikselle. ( lähdepohjainen järvi eli ei ole oikeastaan koskaan lämmin)

Jäin tässä eräänä päivänä miettimään elämääni taaksepäin, mikä ei sinänsä ole kovin fiksua. Jouduin toteamaan, etten ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi aikuisiällä tai nuorempanakaan. Asiat jotka exän ja Ukkokullan lisäksi nousivat pinnalle, olivat vanhempieni ja isovanhempieni kuolemat ja se, että kertaakaan minulla ei ehtinyt olla vakituista työpaikkaa, joka kuitenkin olisi kuulunut normaaliin elämään. Nyt, kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sen huomaa eläkkeen suuruudessa. Ei ole kovin hääppöinen eläke. No, minkäs teet. Näillä on mentävä. Onneksi on tuo Ukkokulta elämässäni tuomassa turvallisuuden tuntua ja rakkautta. En tiedä, olisiko minua enää, jos ei Ukkokulta olisi tullut elämääni.
Jotenkin vaan kovin vähän asioita, joista voi olla iloinen tai onnellinen. Tai siis onhan mulla ystäviä, jotka ovat kultaakin kalliimpia, mutta muuten...
Ja kaiken lisäksi alan tuntea itseni vanhaksi. Iästä voisi ottaa huoletta 27 vuotta pois. Olisi vielä molemmat vanhemmat, Mammu ja muutenkin voisi tehdä joitakin toisenlaisia valintoja. Mutta tämä on sitä kuuluisaa jossittelua.

Ihana Ystäväni kävi värjäämässä mun hiukseni tuossa jokin aika sitten. Ihanaa olla taas oma itsensä. Jotenkin se aina piristää,kun juurikasvu peitetään. Mihinköhän joutuisin ilman häntä? Ei mulla olisi rahaa värjäyttää tätä kampaajalla ja itse laittaen lopputulos olisi varmaan muuta kuin tasainen. Kiitos Ystäväiseni!

Kai mä menen katsomaan, hyppäisikö puikot käteen.
Lämmintä sunnuntaita kaikille!