perjantai 11. elokuuta 2017

Musarit on käyty - tai siis Koskin vierailu(t). Torstaina mentiin mun pikkuserkulle,missä olimme ekan yön. Se oli kuin asuntohotelli; he asuivat alakerrassa ja yläkerrassa (missä pikkuserkkuni ennen perheineen asui) oli meille oma "koti" keittiöineen kaikkineen.
Torstai meni rupatellessa ja grillatessa, kun kerrankin olimme niin, ettei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana ympäri Koskia paikasta toiseen.
Onnistuin aiheuttamaan sydämentykytyksiä silloin torstaina. Menimme oleilemaan siihen yläkerran parvekkeelle ja mä päätin laittaa oven kunnolla kiinni, ettei mene savua sisälle. Muuten hyvä - ovi vain meni lukkoon. No, eihän siinä muu auttanut, kuin Ukkokullan kiivetä parvekkeen kaiteen yli ja kurotella itsensä palotikkaille ja siitä alas. Ennen kuin hän tuli   mut sisälle, oli hänen pakko kertoa pikkuserkulleni, mitä oli tapahtunut. Tosi reilua!!!Al
Perjantaina mentiin sitten mun ystävän luo ja olimme siellä sunnuntaihin asti. Aika meni rupatellessa ja tuli siinä muutama siiderikin otettua. Itse musareille emme menneet, kun siellä ei ollut oikein mitään "pakollista" nähtävää.
Mut kyllä se on myönnettävä, että olemme tulleet vanhoiksi - mentiin viimeistään yhdeltä nukkumaan.  :o

Sunnuntaina tulimme kotiin. Mukava oli käydä Koskissa, mutta kyllä koti on aina koti.

Tämän kuun alussa hemmottelin itseäni, vaikkei oikein olisi ollut rahaa. Kävin kasvohoidossa ja kynsihuollossa. Taas on kivat kynnet.



Se mua kiukuttaa, kun vasemman käden nimettömästä on kynsi katkennut tosi syvältä. Se kyllä lastoitettiin, mutta taas se meinaa revetä lisää. :(  Mutta ei uskoisi, että vasemman käden keskisormen kynsi on tosi nysä, kun se repesi samallalailla. Siihen tehtiin tosi kätsy feikkikynsi :) Se on kestänyt hyvin.
Kunhan tuo nimettömän kynsi kestäisi tämän kuun 30.päivään, jolloin on seuraava kynsihuolto.

Ens kuun alussa hemmottelen vielä itseäni jalkahoidolla, kun sukkien käyttö lähenee niin on sitten pehmeät ja hyvinvoivat jalat.
Lisäksi varasin pitkästä aikaa itselleni taas hieronnan. Täytyy alkaa käydä pari kertaa kuussa taas hierojalla,kun syksy alkaa.

Parit sukatkin on valmistunut, tai siis oikeastaan kolmet. Tässä kuvat kahdesta parista.
Novita Nalle Garden koko 42

Novita 7 veljestä Viidakko "maasto" koko 42/43

Ai joo, kaikkein kauhein meinas unohtua. Kaksi ystävää saivat houkuteltua mut lähtemään kanssaan vesijumppaan. Ilmoittautuminen on ensi viikolla ja tieto, pääseekö, tulee seuraavalla viikolla.
Tylsää, että täällä täytyy pitkien hiusten olla kiinni, vaikka ne olisi kasteltu  ja pesty. No, täytyy hommata uimalakki. Ukkokulta lupasi kyllä maksaa sen ja vesijumpan, jos me pääsemme sinne. On se niin kultainen.
(olin mäkin eilen kultainen; keitin hälle riisipuuroa, vaikken itse sitä syönytkään. Mun mielestä se kuuluu jouluun...)

Nyt siirryn katsomaan kisoja ja kutomaan.
Aurinkoista päivää!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Mä en ala! Vasen korva on kolmatta päivää lukossa ja nyt sitä särkee. On sitä särkenyt aikaisemminkin, mutta nyt särkee tosissaan. Onkohan mulla elämäni toinen korvatulehdus..? Olin jo asennoitunut, että korva on muuten vaan lukossa ja aukeaa itsekseen, mutta näyttää siltä, että täytyy mennä näyttämään sitä arvauskeskukseen. Kunhan kello vaan tulisi 8.00. Ajattelin, että yritän varata aikaa hoitajalle / lääkärille - ei huvittaisi istua koko päivää päivystyksessä.
Yritin tuossa kutoakin, mutta korva häiritsee keskittymistä.

Eilen varmistui, että Musari -perinne jatkuu eli ens viikolla lähdetään Koskiin ystävän luo viikonlopuksi. Tosi kivaa! Toivottavasti sää suosii, eikä sada vettä ja ole kylmä. Toisaalta - ei tarvitsisi olla mikään megakuumakaan.
Varsinaisesti Musari -tapahtuma itsessään ei houkuttele - siellä ei oikein ole mitään minuun iskevää esiintyjää. Mulle riittäisi pelkkä viikonloppu ystävän luona. He varmaan menevät itse tapahtumaan ainakin käymään, kun siellä esiintyy Tuure Kilpeläinen. Ystäväni vaimoke tykkää siitä tosi paljon.

No niin.... Nyt on käyty asioilla ja lekurissa. Elämäni toinen korvatulehdus.Ensimmäisen sairastin n. 25 -vuotiaana. Korvakäytävä on niin turvoksissa, ettei lääkäri edes nähnyt tärykalvoa. Niinpä korvaa ei huuhdeltu vaan sain 7 päivän satsin antibioottitippoja.Hurraa! ( lue ei niin ilahtuneella äänellä)
No, jospa se siitä asettuisi ennen kuin lähdetään Koskiin.
Tuntuu, että korva on nyt kipeämpi, kun sitä ronkittiin. Höh! :(

Kai tässä täytyy mennä yrittämään, josko puikot pysyisi kädessä. Palataan taas!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Tervehdys!

Miten nopeasti aika meneekään. Taas on mennyt melkein 2 viikkoa, etten ole kirjoittanut mitään. Monta kertaa on ollut aikomus kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt.

Olimme Noitapiirin ( 3 ihmisen käsityöpiiri) tiistaina mökkeilemässä tässä lähellä. Varasimme mökin jo hyvissä ajoin, jotta saadaan toteutettua Noitin kesäpäivä. Ei ollut kovin kallis mökki järven rannalla - 50e/päivä eli n. 16,70e per nuppi. Järvi tosin ei ollut niitä puhtaimpia eli pohjaa ei nähnyt veden sameuden takia, mutta siitä huolimatta vesi oli uimakelpoista.  (tarkistettiin se netistä) 
Olin eka suunnitellut uivani, mutta muutin mieleni, kun sää ei meinannut alkuun suosia meitä ollenkaan. Heti, kun saatiin käsityöt ja tuolit vietyä aurinkoon, alkoi vartin sisällä sataa vettä. Pari kertaa kokeiltiin tuota, mutta sitten annettiin periksi ja mentiin sisälle laittamaan tuli takkaan ja tekemään ruokaa. Samaan kähyyn laitettiin saunakin tulille, kun oli saatu tieto, että se lämpiää aikas kauan.

Ruokaa oltiin sitten varattu kuin isommallekin komppanjalle, huomioiden, että meitä oli 3 aikuista ja yksi vieraileva pikkunoita ( erään noidan lapsenlapsi ). Yllättävän hyvin tuli kaikkien syötyä lopputuloksella, että kaikki olimme ihan ähkyjä. Hauskinta oli se, että meillä oli mukana myös vohveli tarvikkeet ja pari jäljelle jäänyttä makkarapakettia, kun yksi grillattiin ruoan kanssa syötäväksi. Ihmeen hyvin kaikki meni eli ei ollut paljon kotiin kannettavaa.

Pikkunoita oli  varsinainen vesipeto - Hän viihtyi yksistään järvessä ainakin 6-7 tuntia meidän kutoessa mökin terassilla. 
Kolmesta noidasta kaksi kävi uimassa - ettekä usko, minä menin ja kastoin talviturkkini. Vaikka järvi oli pieni ja matala, niin ei se vesi mitään lämmintä ollut... Ei todellakaan, vaikka pikkunoita oli koko päivän niin vakuutellut meille. Mutta onpahan uitu tällekin kesälle. paljon saa vesi ja ilma lämmitä ennen kuin seuraavan kerran menen uimaan.

Kotiuduttuani olin niin väsy ( ja varmaan saanut raitisilmamyrkytyksenkin) että sammuin yöunille harvinaisen aikaisin.
Mutta oli kiva päivä Noitien kanssa.

Eilen kävin Ystiksellä päiväkahvilla ja hakemassa kaupasta ananasjukua. Mä olen niin koukussa siihen. Pakko hakea huomenna lisää. Se on niin NAM!!!
Saattaa olla, että käytän Ystistäni tk:ssa verikokeessa, jos vävynsä ei pääse. Mielelläni jeesaan häntä tänä aikana, kun hän ei saa ajaa autoa ja muutenkin toipilasajan. Hän tekisi varmaan saman mulle.

Kutomisrintamallakin tapahtuu. Sain eilen miesten sukkaparin taas valmiiksi ja laitoin seuraavan puikoille. Oli vaan kovin vaikeaa saada 13 silmukalla/puikko saada osumaan 2o2n siten, että kerros loppuu kahteen nurjaan. Siis ihan oikeasti...En käsitä, mitä mä olen ajatellut aloittaessani sitä joustinta; ilmeisesti en vain osannut laskea ja saada käsiä tekemään oikein. Toisella aloituskerralla homma sitten meni oikein. Mut miten ihminen, joka on kutonut 41 vuotta mokaa noin??!!??

Nyt täytyy mennä laittamaan ruokaa. Ukkokulta on ihan nälissään.

Mukavaa päivää!




lauantai 8. heinäkuuta 2017

En ymmärrä miten aika menee näin nopeasti. Taas melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Omituista!

Olen ehtinyt vanheta vuodella tässä välissä eli 50vee on taas askeleen lähempänä. Onneksi on vielä kahdet synttärit ennen viittäkymmentä :D En varsinaisesti odottanut ketään käymään, kun ystäväni oli päässyt vain pari päivää aikaisemmin sairaalasta kotiin, mutta niin hän vaan tuli käymään. Sain häneltä perinteisen lahjan eli hiusvärin sekä keittiöveitsi sarjan. än oli painanut mieleensä, kun olin manaillut veitsiäni. Vähän hänen jälkeensä tuli toinen ystäväni, jolta sain kaksi hiusväriä. Loistavia lahjoja sanon minä :D

Annoin itselleni synttärilahjaksi jalkahoidon paikallisessa Beauty Shopissa. Tuntui, että suorastaan leijuin sieltä pois. Lähdettyäni kävin apteeksissa ja sitten alkoi vastoinkäymiset; auto ei suostunut inahtamaankaan parkkiksella. Hätääntyneenä soitin Ukkokullalle ja kysyin,missä hän on. No, mun tuurilla hän oli menossa Mallusiin. Sain neuvon laittaa auton lukkoon ja jättää sen siihen parkkikselle.   Lisäksi hän soitti työkaverilleen, joka tuli hakemaan mut ja toi kotiin. Mutta voitte uskoa, että kiukutti se auto! Ikinä ennen se ei ole jättänyt mua tienpäälle vaan aina olen päässyt kotiin ja saanut auton talliin.
Töiden jälkeen Ukkokulta meni katsomaan,mitä voi autolle tehdä.  Hänkin oli joutunut yrittämään käynnistystä kymmeniä kertoja ennen kuin auto oli lopulta käynnistynyt.Diagnoosi: virtalukon pohja rikki eli ei lue avainta joka kerta.
Mitä sen jälkeen olen autolla kulkenut, ei ole ollut mitään ongelmia.

Viime torstaina kävin kynsien geelilakkauksessa ja manikyyrissä. (Minkan hemmotteluviikko siis) Että sekin tuntui ylelliseltä. Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta.
Pakko myöntää, että pääsin niin hemmottelun makuun, että varasin itselleni vielä kasvohoidon elokuun alkuun. Samalle päivälle osuu myös kynsien lakan poisto ja uusi geelaus. Ajattelin, että sijoitan kerran kuussa 35e kynsien ja käsien hemmotteluun.




Eilen lauantaina oli  ystäväni 60 vee juhlat hänen ystävänsä luona. Oli onnistuneet ja mukavat juhlat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Olin mennyt kimppalahjaan Ukkokullan kanssa eli lahja, jossa oli risteily ja kiertoajelu ja ruoka Tallinnassa. Meitä oli siinä kimpassa neljä. Yllättäen mun nimeni oli unohdettu kortista. Tuntui tosi nololta, kun ystäväni luki ääneen korttejaan eikä meitä mainittu. Saatoin ylireagoida, mutta laitoin ystävälle, joka oli meidät siitä unotanut aika tulikivenkatkuisen tekstarin. Se poiki pitkän viestien vaihdon, mutta en ole pahoillani siitä. Tuskin ystäväni olisi itsekään tykännyt, että hänet olisi unohdettu kortista.
Hän perusteli unohdusta sillä, että on ollut muuta mielessä (hän joutui yllättäen sairaalaan viikoksi vakavan tilanteen takia), mutta kuitenkin kolmen muun nimien laittaminen korttiin muistui mieleen. itku tuli juhlapaikalla, kun tuntui niin nololta. Me kun olimme menneet tyhjin käsin kuvitellessamme, että meidät mainitaan tässä kimppalahjassa. Enää en lähde kimppoihin - ennemmin annan vaatimattomamman lahjan omani ja Ukkokullan nimissä.
Toivottavasti ystäväni ja mun välit eivät kuitenkaan tulehtuneet kovin pitkäksi aikaa, En haluaisi olla riidoissa hänen kanssaan, mutta en voi mitään sille, että loukkaannuin, kun minut oli unohdettu kortista. Jos olisi oikeasti ottanut asiakseen, olisi jo rahan saadessaan laittanut ylös, että olen kimpassa mukana. En usko, että itse unohtaisin tuollaista. No, meitä on moneksi...

Olen saanut, yllätys yllätys, kudottuakin. Tein tilaussukkina 2 paria miesten sukkia kokoa 46 ja 2 paria naisten sukkia kokoa 38.







Vielä olisi tilattuna miesten sukat kokoja 42 ja 43. Pienemmät noista on aloitettu.

Talviturkki on edelleen kastamatta. Jos lämpöisiä päiviä ei ole kuin 2-3 peräkkäin, taitaa jäädä uiminen tältä kesältä. Ellei sitten, tilaisuuden tullen, käy saunasta uimassa tai ainakin niin, että uinnin jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään ;)

Ai niin, paras meinasi unohtua. Sain kahdelta ystävältäni aivan ihanan synttärilahjan: Kätyri yövalon. Ei se paljon valaise, mutta ihana se on.



Nyt tämä menee kutomaan.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!






sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Olen koettanut kutoa apinan raivolla, kun muuten on taas liikaa ajatuksia. Yksi syy saattoi olla se, että maanantaina olisi ollut mun ja exän 15 -vuotis hääpäivä. Mutta niin ne asiat muuttuu - ja tällä kertaa muuttui parempaan suuntaan. En siinä mielessä muuttaisi mitään. "Kotiasiat on kunnossa" , niin kuin Kummelin Timo Silakka sanoisi.

Pakko kyllä myöntää, että tässä oli pari päivää, jotka meni melkein nukkuessa. Tiedä sitten, miksi olin niin julmetun väsynyt. Tai sitten se on vaan tämä kesä, joka ei ole lempi vuodenaikani, etenkään kun ei ole vielä uskaltautunut kastamaan talviturkkia. Saisi olla muutama tosi lämmin päivä, ennen kuin uskaltaudun Kallikselle. ( lähdepohjainen järvi eli ei ole oikeastaan koskaan lämmin)

Jäin tässä eräänä päivänä miettimään elämääni taaksepäin, mikä ei sinänsä ole kovin fiksua. Jouduin toteamaan, etten ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi aikuisiällä tai nuorempanakaan. Asiat jotka exän ja Ukkokullan lisäksi nousivat pinnalle, olivat vanhempieni ja isovanhempieni kuolemat ja se, että kertaakaan minulla ei ehtinyt olla vakituista työpaikkaa, joka kuitenkin olisi kuulunut normaaliin elämään. Nyt, kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sen huomaa eläkkeen suuruudessa. Ei ole kovin hääppöinen eläke. No, minkäs teet. Näillä on mentävä. Onneksi on tuo Ukkokulta elämässäni tuomassa turvallisuuden tuntua ja rakkautta. En tiedä, olisiko minua enää, jos ei Ukkokulta olisi tullut elämääni.
Jotenkin vaan kovin vähän asioita, joista voi olla iloinen tai onnellinen. Tai siis onhan mulla ystäviä, jotka ovat kultaakin kalliimpia, mutta muuten...
Ja kaiken lisäksi alan tuntea itseni vanhaksi. Iästä voisi ottaa huoletta 27 vuotta pois. Olisi vielä molemmat vanhemmat, Mammu ja muutenkin voisi tehdä joitakin toisenlaisia valintoja. Mutta tämä on sitä kuuluisaa jossittelua.

Ihana Ystäväni kävi värjäämässä mun hiukseni tuossa jokin aika sitten. Ihanaa olla taas oma itsensä. Jotenkin se aina piristää,kun juurikasvu peitetään. Mihinköhän joutuisin ilman häntä? Ei mulla olisi rahaa värjäyttää tätä kampaajalla ja itse laittaen lopputulos olisi varmaan muuta kuin tasainen. Kiitos Ystäväiseni!

Kai mä menen katsomaan, hyppäisikö puikot käteen.
Lämmintä sunnuntaita kaikille!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Viime viikko ei ollut kyllä mun viikkoni. Alkuviikosta tein vispipuuroa ja vaikka levy oli ykkösellä, räiski se sitä puuroa ympäriinsä kiehuessaan. Yksi kohde oli käsivarteni, mihin tuli ihan kunnon palorakkula. En siis ehtinyt riittävän nopeasti viilentämään sitä, koska en halunnut jättää puuroa kesken, kun teki niin lujaa mieleni sitä.
Seuraavaa haaveria en enää muista, mutta viikko huipentui siihen, kun kompastuin tuolla alaoven edessä olevaan betonirappuseen. Taisin kyllä kompastua hameenhelmaan, jos tarkkoja ollaan. Kauppakassissa olleet tavarat lensivät sinnetänne, kun olin polvillani sen rappuritilän päällä. Ensimmäiseksi tarkistettiin, katkesiko kynsiä ja vasta sitten muut vauriot. Oikea sääri on ruvella ja mustelmilla. Siitä olen tyytyväinen, että sen sijaan, että olisin äkkiä katsonut näkikö kukaan, mä keräsin itseni ja tavarat vilkuilematta, minkä jälkeen suoristin selkäni ja jatkoin arvokkaasti matkaa käytävään. Tuossa välitasanteella vilkaisin ikkunasta, minkä verran ulkona liikkui ihmisiä :) Isä olisi sanonut että "kompurasta tulee hyvä hevonen" :)

Ystiksen kanssa käytiin ajelulla Korialle Novitan myymälään. Yritin etsiä lankaa siihen pikkuserkkuni keeppiin. Löysinkin vaaleansinistä puuvilla-bambua ja ostin huivillisen verran sitä. Kotona aloitin huivia, mutta koska olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisella langalla, ei siitä tullut nättiä. Tuli siis turha ostos. Kurjaa.
Kotimatkalla poikettiin Matkakeitaassa syömässä - siitä on tullut perinne Korialla käydessä. Ja tulee tehtyä rengasmatka.

Ukkokulta toi meille tässä eräänä päivänä valkosuklaiset Magnum -jäätelöpuikot. Mua odotti yllätys, kun avasin paperin. Mun jädessä oli jäätelön ja kuorutteen välissä tikku pystyssä.


Otettuani tikun pois, mittasin sen leikilläni - se oli 4,5cm pitkä. Laitoin Ingmannille reklamaation, saas nähdä kuuluuko mitään.


Niin ja onhan tässä yhdet sukatkin valmistuneet Ukkokullalle. Arkisukat työkenkiin.



Eilen käytiin Ystikseni kanssa Porvoossa TeeTeen kaupassa katsomassa, saisinko sieltä siihen keeppiin langat. Mulla ei ollut varaa ostaa niitä, minkä takia en ihan tosissani katsellutkaan. Ystis kuitenkin sanoi ottaneensa rahaa mukaan sen takia, että saan ne langat, jos ne löytyy. Ei tuollaisia Ystäviä ole kuin 1/100:sta - ellei sitten 1/1000:sta. Nolottaa, kun saan maksettua ne vasta heinäkuun alussa hänelle..

Niin ja käytiin me Café Helmissä teellä ja herkulla - tällä kertaa se oli kinkkupiirakka. Kurjaa vaan, kun ovat alkaneet keittää tummasta paahdosta kahvin. :( Niinpä jouduttiin siirtymään teehen. Suolaisen jälkeen syötiin vielä porkkanakakun palanen puoliksi. Nam!

Kotiuduttuani tein heti mallitilkun siitä ostetusta langasta ja tämä lanka toimii keepissä :) Huh! Ei tullut lisää hutiostoksia. Täytyy ihan oikeasti alkaa katsoa lankoja myyntiin. Mä hukun noihin kasoihin.

Aloin toissapäivänä tehdä Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia. Fiksu minä alkoi tehdä 3,25mm puikolla ja tein sen aloitusresorin. Toista sukkaa aloittaessani, alkoi kuitenkin vaivata se puikon koko ja tarkistin. %%#¤"%&¤ Olisi pitänyt tarkistaa jo ensimmäiseen sukkaan - se tehdään 3mm puikolla. No, ensimmäinen aloitus meni purkuun
Olen ohjelmoinut itseni niin, että päivisin teen niitä ystävänpäiväsukkia ja iltaisin perussukkia. Kaveri pyysi tekemään kolmet lastensukat ja toki lupasin. Etenkin, kun kaverille tuli alkuvuodesta ongelmia sydämen kanssa ja kutominen aiheuttaa pahoja tykytyksiä. 
Mä en halua edes ajatella, että joutuisin luopumaan kutomisesta - mitä mä sitten tekisin??!!??

Kai se täytyy siirtyä kutomoon.
Mukavaa toukokuun viimeistä päivää ja mukavaa kesäkuun alkua.
Kesälämmöt saisivat pikkuhiljaa tulla, että pääsisi uimaankin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Aurinkoinen ja lämmin tervehdys

Ihan uskomatonta, kun on ollut jo monta lämmintä päivää peräkkäin. Tämä taitaa olla jo neljäs päivä.
Mietin tuossa jo viikonloppuna, olisiko kanttia mennä kastamaan talviturkki, mutta päätin vielä siirtää. Kalliojärvi on kuitenkin lähdepohjainen järvi eli ei se ainakaan lämmitä vettä.
Viime vuonna kastoin talviturkin tasan vuosi sitten - oli kyllä ihan toisenlainen kevät kuin tänä vuonna.

Taas on aika mennyt ihan huomaamatta. Oikeastaan en ole saanut mitään aikaan, mitä nyt vähän kutonut. Kutominenkaan ei oikein iske nyt, vähän pakkomaista kutomista.
Kuitenkaan en osaa olla kutomatta mitään eli nyt on Ukkokullalle tulossa taas uudet ohuet sukat. Sen jälkeen on taas Ystiksen sukkien vuoro :)

Kuten mainitsin, olen ollut tosi saamaton ja haluton tekemään mitään. Ihan perusjuttujenkin tekeminen vaatii hirveä psyykkaamisen ja "voimien keräämisen" . Eikä tarvitse ajatella kuin astianpesukoneen tyhjentämistä ja täyttämistä tai ruoanlaittoa. Ne vaan tuntuvat tosi vaikeilta tehdä tai ainakin aloittaa niiden tekeminen. Ei kiva!

Löysin kivan keeppi ohjeen, minkä ajattelin tehdä pikkuserkulleni synttärilahjaksi. Ainoa ongelma on se, että ohjeen lankaa ei valmisteta enää ja korvaavan löytäminen on tosi hankalaa. Alkuperäinen oli Novitan Luxus Wind -lanka (silkkivilla) , mut Novitalta ei löydy mitään, millä voisi sen korvata. Tekstiiliteollisuudella olis muutama, jotka tulisivat kyseeseen. Täytyy eka käydä katsomassa tuossa paikallisessa Megamyynnissä,kun sielläkin on TeeTeen lankoja, ennen kuin lähtee ajamaan Porvooseen. Ja vielä kun tiedän saajan värimaailman, niin sekin karsii vaihtoehtoja. Onneksi tässä on vielä reilu kuukausi aikaa tehdä se. Lankaongelma vaan täytyy ratkaista tällä viikolla.

Pitäis taas penkoa ja järjestää langat sekä katsoa, josko jotain lähtisi etsimään uutta kotia.
Pakko karsia, vaikka pahaa tekee. Toisaalta täytyy pitää mielessä, etten myy kaikkea, mitä sitten kadun. On tullut sekin tehtyä pariin otteeseen. Tavoite olisi, että langat mahtuisivat kolmeen kaappiin ja pääsisi muovilaatikoista eroon. Se voi olla toiveajattelua, kun viime viikolla käytiin hakemassa kolme 47 litran laatikkoa lisää. ..... Oho......

Taidan mennä ottamaan pikku tirsaset jos sitten olisi puhtia tehdä jotain.

Sain kuitenkin Ukkokullan ohuet  "arkisukat" valmiiksi ja jopa omat sukkani, jotka ovat olleet melkein 2kk työnalla.
 
Ukkokullan arkisukat (ohuet)



Mun Novita Nalle "päivänkakkarat"












maanantai 8. toukokuuta 2017

Ei se sää lämpene ei

..ei ainakaan pitkäksi aikaa. Nyt tietty oli ne pari lämpimämpää päivää, mutta tietty olin ne sitten kipeänä. Mun tuuria. Ehkä ne lämpimät päivät eivät olleet tässä.

Kuten sanottu, sain naarattua jostain itselleni flunssan. Tauti alkoi viime keskiviikkona kurkkukivulla , sitten yskä, nuha ja pieni kuume. Tuota onkin sitten riittänyt. Tänään näyttää olevan ensimmäinen lämmötön päivä. Kiva niin. Vielä kun yskä ja nuha menisivät pois, niin kaikki olisi hyvin.

Uskomatonta kyllä, olen ollut niin veto pois, etten ole jaksanut oikein kutoakaan. Vaikea kutoa, kun kudot vajaan kierroksen sukkaan ja sitten heräätkin siihen, kun käsi retkahtaa ja puikollinen silmukoita odottaa noukkimista. No, kestäähän työ kauemmin ja lanka riittää, kun kutoo kahteen kertaan.

Mulla oli työnalla ystävälleni "yllättäen" siniset sukat. Lanka oli mulle uusi tuttavuus Austermann Murano, jonka koostumus on ihan normi 75% villa 25% polyamidi. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kudon siitä. Työstä puuttui napakkuus eli siitä tuli ihan lurppaa ( kudon aina napakkaa) Toisekseen, siinä ei ollut oikeastaan minkäänlaista kierrettä. Olihan se ihanan pehmeää, mutta ihmettelen sen kestävyyttä sukkana.Kierrettömyys teki senkin, että ko. langan otti tosi helposti sääpuoleen. Enkä aio unohtaa sitäkään, että se lanka pölisi ihan hirveästi - tuntui että on koko ajan suu ja silmät täynnä sitä irronnutta putua. Mutta kun nuo unohdetaan, niin tuli niistä ihan kauniit sukat.

Ystävän Austermann Murano - sukat
Hemmottelin itseäni ja otin kuukaudeksi maksukanavan, että näe jääkiekon MM-kisat. Tämä on ollut mun perinteinen juttuni jo usean vuoden. Nyt olen huomannut, etten enää oikein innostu eli tämä on nyt viimeinen kerta, kun sijoitan 25 euroa tähän. Vaikuttaakohan asiaan, ettei Suomi oikein pärjää... Tai sitten olen vain tullut vanhaksi enkä syty enää...Hmmm...

Ei maar, Suomen pelit näkee muualtakin, joten ensi vuonna mennään kisat toisella tapaa.

Nyt ajattelin keittää kupin kaffia ja sitten laitan Ukkokullan uudet sukat puikoille.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja toivotaan, että se lämpenee tästä vielä ennen kesää!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Hauskaa Vappua 2017!

Siinähän se tuli eli Aurinkoista Vappua kaikille. Vaikea uskoa, että vappuaaton aattona ulkona näytti tältä


Yöllä kuunneltiin, että tuossa Lahdenväylällä meni lumiaura eli sitä oli kertynyt jonkin verran. Onneksi se suli  seuraavana päivänä pois.

Vappu tuli vietettyä kotona ja melkein se meni nukkuessa ja kutoessa. Ei vanha jaksa enää riekkua ;) 
Vappulounaana meillä oli itsetehtyä pizzaa. Täytettä tuli niin paljon, että piti tehdä puolitoista pellillistä, että sai kaiken täytteen käytettyä.

Puikot ovat hiukan heiluneet ja on tullut valmistakin.

Ystävälle 2 paria sukkia Fabel -langasta

Mäkin sain sukat Novita Aurorasta

Kaverille Valkeakoskelle tuollaiset hempeät.


Nyt on kahdet sukat puikoilla yhtäaikaa; ystikselle siniset sukat Austermann Muranosta ja mulle Novita Nalle Kukkaketo Päivänkakkarasta. Huomaatteko, mä kudon itsellenikin välillä. Seuraavaksi täytyy keskittyä taas muiden sukkiin ja aloittaa joululahjojen teko.

Nyt taidan siirtyä viettämään iltaa kutimen luokse tuohon soffalle. Mukavaa illan jatkoa ja alkanutta viikkoa!


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Niin se on poijjaat....

Huhtikuu on pyörähtänyt käyntiin. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, mutta välillä taas on umpipilvessä ja tuulee. Vaikka olenkin tällainen Mörri-Möykky, joka tykkää pimeästä ajasta, niin saisi sen verran lämmitä, että pääsee uimaan. Juu, tiedetään - jotkut käyvät avannossa läpi talven, mutta  itse odotan sitä, että pääsee lämpimämpään veteen lutraamaan. Kun minut saa järveen, en meinaa millään malttaa tulla pois.. etenkin jos vesi on lämmintä tai ainakin sellaista, että kroppa tottuu siihen ilman isompia kramppeja. Viime vuonna se taisi olla 27.5. ,kun kastoin talviturkin. Hitsi, jäi vaivaamaan tuo päivämäärä eli täytyy tarkistaa. No niin, heti valehtelin 2 päivää; se oli 25.5. kun talviturkki lähti.

Ette ikinä usko, mutta ihme on tapahtunut: Mulla on kaksi keskeneräistä työtä ja molemmat ovat mulle tulevat sukat!! Ihmeitäkin siis tapahtuu - aina joskus.
Seuraavaksi pitäisi kutoa yhdet Koskiin menevät sukat ja sitten taas täällä olevalle ystävälleni parit paria. Varmaan Ukkokullallekin täytyy jossain kohtaa kutoa taas sukkia.

Kävin eilen ystävälläni kahvilla ja samalla moikkaamassa hänen toista ystäväänsä, joka käy aika-ajoin kyläilemässä täällä. Ystikseni oli käymässä asioilla kun menin. Siinä odotellessa tämä ystäväni ystävä päätti alkaa luetella minulle mitä Ystävälleni saa ostaa lahjaksi ja mitä ei. Toisin sanoen, mitään tavaraa ei vaan pelkkiä sukkia. Sinnittelin kahvittelut ajan ystävällinen olemus päälimmäisenä, mut pakko sanoa, että vedin tuosta tapahtuneesta herneen nenään. Mikä %%%/=#"#% joku toinen on sanomaan, mitä saa ostaa lahjaksi ja mitä ei. Piti tänään viedä Ystikselle tulleet langat, mut mä en yksinkertaisesti jaksa pitää ystävällistä ilmettä päällä.
Menen sitten taas Ystävälleni kahville, kun tuo hänen toinen ystävänsä on lähtenyt pois. Saatoin tietty olla hieman herkkähipiäinen, mut silti tuo oli Ystäväni ystävältä aika typerä puheenvuoro.
Se on sama, että mä sanoisin kenen tahansa kohdalta, ettei sille ja sille saa ostaa tuota ja tuota vaan pelkästään kudottuja sukkia tms. 
Mähän alan oikein kiihtyä nytkin.

Pitäis tänään tehdä ruuaksi pizzaa. Oikeastaan se piti tehdä jo eilen, mut en jaksanut enää saunan jälkeen tehdä sitä. Niinpä eilinen mentiin munakkaalla. Ollaan syöty pienen ajan sisään nyt kolme kertaa munakasta eikä vielä töki. Se voi johtua siitä, ettei ole syönyt vuosikausiin munakasta ennen tätä.

Ei maar, kai mä siirryn kutomaan, kunhan ensin juon kupin kahvia. Täytyyhän sitä päiväkahvi juoda.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Meinasi ihan unohtua. Olenhan mä saanut kolme paria sukkia valmiiksi, joista ei ole vielä kuvaa täällä. Laitetaas ne vielä tähän postaukseen:
Ailan sukka

Anun toinen sukkapari

Tean eka sukkapari

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Miten niin kirjoittaminen tökkii...

..tai en tiedä, onko se itse kirjoittaminen vai se, että en yksinkertaisesti saa aikaiseksi. Olen kutonut jatkuvalla syötöllä niin paljon, että aika ajoin kutominen tökkii eikä tunnu ollenkaan mukavalta. On kuin kilpailisin itseni kanssa siitä kuinka a) nopeasti kudon sukkaparin ja b) pakko saada enemmän sukkia aikaiseksi kuin viime vuonna. Juu, tiedän sen olevan täysin järjetöntä, mutta minkä ihminen itselleen voi.Eräs ystäväni kyllä toppuutteli minua, kun tilanne alkoi mennä siihen, että kudoin ja itkin, kun vaan oli pakko kutoa, kutoa ja kutoa. Pakkomielteensä kullakin.

Oikeastaan tartuin "kynään", kun sain tekstarin, missä kyseltiin, koska aion päivittää blogiani. Noloa!!!!! Pakkohan se oli sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa.

Talvi on kääntynyt kevääksi sitten edellisen kirjoittamisen. Lumi on aikalailla sulanut, mutta kyllä sitä vielä on muuallakin kuin kasoissa. Jos päivälämmöt pysyvät plussanpuolella, sulaa tuo lumi alta aikayksikön pois. Sais kyllä lämmetä - ei niin , että mitenkään kuumasta tykkäisin, mutta on siinä se hyvä puoli, että pääsee uimaan. Viime vuonna se taisi olla 27. tai 28.5. ,kun kastoin talviturkin. Pääsisiköhän tänä vuonna aikaisemmin siitä eroon?

Kotoelo on rauhallista ja soljuvaa. Nyt minulla on sellainen miesystävä, joka saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja söpöimmäksi ihmiseksi, vaikka totuus onkin muuta. Tunnen välillä itseni suorastaan prinsessaksi. Ja mikä ihaninta, hän muistaa melkein päivittäin sanoa rakastavansa minua ( sanon minäkin rakastavani häntä - ei se yksipuoleista ole enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä)
Hauskinta on, että saadessaan uudet sukat, ne täytyy heti laittaa jalkaan ja "koeajaa" ne. :D
Jostain syystä hän pitää kirjavia sukkia kotoilusukkina, sillä hän pyysi minua kutomaan tylsiä harmaita ja ruskeita sukkia "arkisukiksi", joilla voi käydä töissä. Minähän teen työtä käskettyä.
Olen tänä keväänä kutonut 21 paria, joista kolmannes eli 7 paria on mennyt Ukkokullalle. Välissä koetan kutoa joululahjasukkia ym. Sain mä muuten kudottua itsellenikin parin. Saavutus. Tuossa yksi kerä odottaa, että kutoisin siitä taas itselleni, mutta missä välissä, on oma lukunsa.

Sain piiiiitkäaikaiselta ystävältäni 3 hierontakertaa joululahjaksi. Käytin ne viime kuussa ja pakko sanoa, että tuntui ihanalta. Kelpas kutoa sen jälkeen.
Nyt täällä oleva paras Ystäväni yllätti mut viime viikolla. Hän oli hankkinut mulle hierontalahjakortin! Mykistyin, sillä tuo tuli ihan puuntakaa. Varmaan hänellä oli ketunhäntä kainalossa - varmemmin saa hänkin sukkia, kun mun hartiat ovat vetreet *reps* ( Vai mitä, Kamu ;)  ) Varasin jo ajankin perjantaina ja pääsen heti huomenna hemmoteltavaksi. Aaaah!

Taidan tähän väliin laittaa paaaaljon kuvia aikaansaannoksista. Ei ole niitäkään tullut laitettua tänne. Yritän parantaa tapani.,,

Ukkokullan eräät kotoilusukat, Lankana 7 veikka Aurora ja tavan lvalkoinen

Ukkokullan "arkisukat 1"

Ukkokullan "arkisukat 2"

Ukkokullan punaiset, joissa kokeiltu varteen ja päälle netistä löydettyä neulosta:2 krs oikein, 2krs 2o2n, 2 krs oikein.Toista.
:
Ukkokullan "Tassukat" Näistä tuli lempparit

Ukkokullan vaaleanpunaiset
 
Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.1

Ukkokullan siniset Veikka -sukat ja mun vaaleanpunaiset

Ystäväiseni vaaleanpunaiset

7 veikka sukat

ihan perussukat naiselle

Naisten siniset perussukat 7 veikka ja  veikka Polkka vol.2

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017, vol.2



Tykästyin noihin Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkiin, että aion tehdä niitä enemmänkin lahjoiksi tms - tietenkin erivärisinä versioina. Nuo olivat toiset ja kolmannet kirjoneulesukat, mitkä tein ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.

Ukkokulta onnistuu aika usein yllättämään minut. Tästä ei ole kauankaan, kun hän toi kauppareissulta mulle ihanan, vaaleanpunaisen pingviinin. Se on soma <3


Mä puolestani hemmottelin Ukkokultaa viime viikolla pizzaa tehdessäni. Täytettä oli niin paljon, että piti tehdä puolikas taikina lisää. Muotoilin siitä sitten 3 pyöreää pikkupizzaa ja yhden isohkon sydämen. Kuinka moni on syönyt sydänpizzaa???

No nih! Eiköhän tässä ole päivitystä tälle kertaa riittävästi. Yritän päivitellä nopeammin, ettei tarvitse lukijoiden kysellä perään ;D

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Jaa-a

Taas on ollut ties kuinka pitkä tauko kirjoittamisessa. Viime kuussa käytiin Ukkokullan kanssa hakemassa sille mopo Muuramesta. Parisataa kilometriä sivu eli sai istua riittämiin autossa. Mut oli se ihan kiva sunnuntai ajelu siitä huolimatta.

Viime viikolla kävin hierojalla, kun sain ystävältäni joululahjaksi kolme hieronta kertaa. Ei ole sen jälkeen tarvinnut herätä enää yöllä päänsärkyyn, mikä on niiiiiin ihanaa. Häiriötön uni onkin tervetullut. Ensi torstaina taas hierottavaksi. :)

Käsitylrintamalla tapahtuu hiljakseen. Aloin kutoa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia - ohjeesta paljastetaan pätkä päivässä ja viimeinen pätkä tulee 10.2. Ukkokulta lähti nyt yöllä auraamaan, joten mä sain kaikessa rauhassa kutoa tuon perässä laahanneen sukankin ajantasalle. Voi sukkien saaja olla rentoutuneempi, kun on molemmat sukat jo näin hyvässä vaiheessa.
Samaan aikaan kudon Ukkokullalle tassusukkia. Kuvat molemmista ja viimeksi valmistuneista sitten, kun saan nuo Ystävänpäiväsukatkin valmiiksi. Ai niin, teinhän mä itsellenikin sukat. ( tiedä mikä mielenhäiriö tuli, kun päätin tehdä ihan itselleni) Ukkokulta meinasi takavarikoida ne, mutta sain kätkettyä sukkani. Tilasin kuitenkin lankaa, että hän saa samanlaiset. Täytyy vaan muistaa pestä ne eri aikaan, etteivät vain mene sekaisin.

Fiilikset ovat olleet maassa. Ainoa, mihin saan tartuttua, on kutimet. Pitäisi tehdä kotonakin jotain, mutten yksinkertaisesti saa tartuttua mihinkään. Ärsyttää jo itseänikin. Olisi edes yksi päivä, jolloin saisi tehtyä kotona jotain...Ei voi olla liikaa vaadittu.

höh. Kello on 05.15 ja töllöstä loppui ohjelma. Mulla on ollut telkka tuossa seurana auki, vaikken sitä olekaan katsellut. Onpahan jotain taustamölinää :D

Ei maar, kai sitä voisi mennä ottamaan pikkutirsat ennen kuin aamu valkenee.

Nähdään taas ja mukavaa viikkoa!

torstai 12. tammikuuta 2017

"On maisema kuin lakana, lunta eessä, lunta takana..."


... Ja sen lisäksi on perjantai ja 13.päivä. Itse en ole kovin taikauskoinen, mutta kyllä tuohon aina kiinnittää huomion.

Ukkokulta lähti viime yönä klo 2 auraamaan. Yritin mennä siinä kohtaa nukkumaan,mutta eihän siitä mitään tullut. Niinpä kudoin melkein klo 4.30 asti. Nyt aamulla en tiedä mihin heräsin, mutta 6.30 ponkaisin ylös. Ihan omituista.

Ei sen puoleen, tulipahan kudottua. Lupasin pidentää ystäväni ystävän villasukkien terää, kun terä oli liian lyhyt. Kyseessä oli parin sentin pidennys, joten ensin mietin sukkien pingottamista. Silläkin olisi saanut melkein sen tarvittavan lisäpituuden. No, purin kuitenkin kärkikavennukset ja kudoin sen 2cm ja kärkkavennukset uusiksi.

Viime viikolla Ukkokulta toi kassillisen parsittavia sukkia joltain tuttavaltaan.(kyseessä vanha mies,jonka vaimo on jo vanhainkodissa) En ole ikinä tykännyt sukkien parsimisesta, mutta tuo oli vähän pakkorako. Yksi sukka oli niin rei'llä etten edes yrittänyt sen parsimista. Niinpä päätin kutoa sen tilalle uuden parin.

Ukkokulta vilustui viime viikolla (tai sai joltain tartunnan) ja vaikka kuinka yritin suojella itseäni, sain minäkin sen flunssan. Ei kiva. Parina päivänä oli pientä lämpöä, mutta muuten olen selvinnyt pelkällä nuhalla. Onneksi. Ei tässä muita oireita olisi tarvittukaan.

Olen saanut sen verran sukkia aikaan, että laitan tähän postaukseen muutamat kuvat.

Lankana OnLine super socke silk

Lanka Regia silk color
Lanka OnLine Cotton Stretch

Novita Nalle Kukkaketo "Sinikello

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kuvahaun tulos haulle uusivuosi



Kuvahaun tulos haulle uusivuosi

Siinä se tuli sanottua :) Olkoon tämä vuosi yhtä onnellinen tai onnellisempi kuin viime vuosi oli.

Minun vuoteni ei päättynyt kovin iloisissa merkeissä. Ystäväni tiiviistä nuoruuden ystäväporukasta nukkui yllättäen pois joulunpyhinä vain 53 -vuotiaana. Hän olisi täyttänyt 28.12. 54v. ja tarkoitukseni oli soittaa silloin hänelle. Meillä oli tapana soittaa toistemme syntymäpäivänä, vaikkei muuten yhteyttä pidettykään. Nuoruudesta oli jäänyt niin syvä ystävyys, että se kesti aina puolenvuoden hiljaiselonkin. Nytkin oli tarkoitus soittaa hänelle joko hänen syntymäpäivänään tai sitten uudenvuodenpäivänä. Pitämiseksi jäi. :(
Edellisen kerran näin hänet joskus 6-7 vuotta sitten, mistä tuntuu olevan iäisyys. No, onhan siitä kymmenisen vuotta eli pieni iäisyys ainakin. Niillä kerroilla,kun näimme, ei väliaika ja välimatka tuntuneet missään, vaikka olenkin asunut pois Koskista jo 17 vuotta. Mihin tämä aika on mennyt????

Ystäväni poismeno pisti ajattelemaan, miten vähän sitä kuitenkin pitää ystäviinsä (etenkin nuoruuden ystäviin ja miksei muihinkin) yhteyttä. Niin helpolla sitä pitää heitä tavallaan itsestäänselvyytenä ja ajattelee, että mihinkäs he häviäisivät. Tai sitten ajattelee kuten minä, että kun on ollut näin pitkä tauko näkemisessä / juttelussa, onko enää mitään yhteistä puhuttavaa. Tein tuon kysymyksen Facessa omassa päivityksessäni ja yllättävän moni siihen vastasikin. Kaikki olivat järjestäen sitä mieltä, että puhuttavaa löytyy. Sovittiinkin heti parin ihmisen kanssa, että soitellaan nyt heti alkuvuodesta. Kun ei vain jäisi pitämiseksi.
Mutta tuntuu tuo ystäväni poismeno jotenkin oudolta. Hän oli oikeastaan ensimmäinen pitkäaikainen ystäväni, joka nukkui pois. Valitettavasti. Hänellä olisi pitänyt olla vielä vaikka kuinka paljon aikaa tehdä vaikka mitä.
Nyt soimaan hieman itseäni, että Koskissa käydessäni ei muka ikinä ollut aikaa nähdä tms. Toisaalta, hänkään ei enää asunut Koskissa vaan oli muuttanut muualle. Nyt voi enää vain jossitella.

Puikot ovat pysyneet aika hyvin kädessä - olen saanut jotain valmistakin. Kaikista en voi laittaa kuvaa, koska osa menee lahjaksi ;) Se olisi ikävää, että lahjan saaja näkisi lahjansa täällä. Tiedän hänen, ainakin välillä, käyvän lukemassa täällä päivityksiä.

Tässä ystäväni avovaimolle tekemäni sukat. Lankana Nalle Kukkaketo "Ruusu"



Pidin pienen kahvipaussin,kun laitoin ajatuksia järjestykseen. Kovasti tekisi mieleni muistella menneitä, mutta ei se niin mene. Kohtuuden nimissä menneitä toki voi muistella, muttei niihin auta jäädä rypemään. Äidin kuoleman kanssa sorruin siihen - ja ajoittain sorrun vieläkin. Mutta kai sitä voi olla iso ikävä äitiään vielä 10 vuoden jälkeenkin. Aina välillä kun tulee asioita, jotka haluaisi kertoa äidilleen, kun muille ei voi. Uskon, että meillä kaikilla on sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitettu kuin oman äidin korville. Äiti kun rakastaa lastaan ilman ehtoja ja isompia vaatimuksia. Äiti sanoi oman äitinsä kuoleman jälkeen, kuinka iso paikka jäi tyhjäksi ja kuinka paljon asioita, joita ei voi kertoa kuin omalle äidille. En ymmärtänyt sitä silloin (äiti kun oli jo 61v. oman äitinsä kuollessa), mutta äitini kuoltua ymmärsin, mitä hän tarkoitti.
Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun olisin soittanut äidille ja kauhistellut ystäväni kohtaloa. Tuollaisissa(kin) tilanteissa äidin puuttumisen huomaa;etenkin, kun äitikin tunsi tuon ystäväni.