Taas kuukausi vaihtui huomaamatta

Tai no ei oikeastaan. 1.7. alkaen stressasin synttäribileitä, jotka järjestin hieman etukäteen eli viime lauantaina (huomenna 7.7. on oikea päivä) Panostin juhliin normaalia enemmän,koska nyt tulee 50 täyteen. Mä en halua olla näin vanha ..tai siis vielä tänään olen 49 :)
Säätiedotus seilasi väliä sataa-ei sada, mutta onneksi isommalta sadepäivältä vältyttiin. Tuli vain pieniä kuuroja aina välillä. Juhlat pidettiin tulevassas kodissa ( on kyllä vielä remontti kesken eli istuimia taiottiin vähän sieltä sun täältä) ja vaikkei siellä vielä ole huonekaluja kaappeja ja tasoja lukuunottamatta, mahduimme ihan hyvin sinne.
Sanoisin, että olen ihan  juhliini. Tarjottavat riittivät hyvin ja vaikutti siltä, että kaikki viihtyivät.
Sain niin paljon kukkia ja lahjoja, etten voi olla ajattelematta, että mä taidan sittenkin olla ihan mukava tyyppi. 😍 Kiitos tätäkin kautta mukana olleille, jotka teitte päivästä unohtumattoman.

Lauantai ei kuitenkan alkanut ihan putkeen. Olin lähdössä kampaajalle ja meikattavaksi 8.30 maissa ja pakkailin Mäelle vietäviä tavaroita. Olin saanut muut pakattua, mutta piti laittaa vielä toinen makaronisalaattikulho kassiin. Kansi oli auennut osittain ja nostaessani astiaa, se luiskahti auki ja 1/3 salaatista oli lattialla.Onneksi kulho päätyi oikeinpäin volttinsa jälkeen. Koko rappu ä kaikui,kun jupisin. No, ei kun rätti käteen ja keräämään salaatti pois lattialta. Siinä kohtaa kello oli niin paljon, etten alkanut pestä lattiaa. Ei kun menoksi.
Kampaajalla,kun hiuksia pestiin,mä totesin unohtaneeni sen pussin,missä oli pinnit ja valkki,kotiin. Soitto Ystikselle, joka lupasi käydä hakemassa sen meiltä. Hän haki avaimen ja lähti meille. Eipä se pussi ollutkaan kotona. No, Ystis oli ihana ja ajoi Mäelle kysymään sitä Ukkokullaltani,joka arveli tietävänsä missä se pussi on. Se oli Mäellä yhdessä kasseista,koska se ei mahtunut mun käsveskaan. Niinpä Ukkokulta toi sen ja kaikki oli hyvin.
Laitettiin mulle ne magneettisella kajaalilla kiinnitettävät irtoripset. Vaikka toinen laittoi ne, se oli haastavaa. Epäilen, etten itse saa niitä laitettua, vaikka olivat tosi kivat. Oikeastaan ne olivat ihanat. Ikinä ei ole silmät erottuneet naamasta niin hyvin.Tykkäsin kovasti. Yllattävän hyvin pysyivät,vaikka repsottivat 5mm ulkoreunastaan molemmat.Eivät halunneet pysyä sieltä kiinni.

Juhlien epävirallinen osuus alkoi klo 18 jälkeen. Ukkokullan työkavereita piti tulla 5 kpl,mutta vain kaksi tuli. Ei sen väliä - kaksi kivointa tuli :)
Aikamme turistiin ja kello livahti niin nopeasti, että alettiin grillata vasta iltayhdeksän jälkeen. Se oli puolenyön haminoilla, kun lähdettiin sitten kotiin. Jälleen kerran mun Koskista tulleet ystävät heittivät meidät kotiin.
Olin aivan naatti,  kun tultiin,mutta ärsytti niin paljon se rasvainen iso läntti,mihin se salaatti putosi, että pesin vielä keittiön lattiasta sen osan ennen kuin annoin itselleni luvan olla väsynyt.
Mut sen verran rankat oli juhlat, että nukuin n.11 tuntia seuraavana yönä. Viime yönäkin nukuin 10 tuntia....Miten niin väsynyt... Eikös sen pitäisi mennä niin, että vanhana tarvitsee vähemmän unta.... Jos menee,niin mä olen sitten poikkeus (ainakin ajoittain)

Eilinen meni sitten toipuessa. Vasta illalla sain kutimen käteeni. Herttinen,oli melkein 2 päivää, etten kutonut.

Mut sen verran olin pönttö, etten älynnyt ottaa kakuista kuvaa. Olivat tosi kauniit ja maukkaat. Tepan voileipäkakku on ihan mielettömän hyvää eikä tilatuissa täytekakuissakaan ollut mitään vikaa.

Tänään Ystis kävi aamukahvilla ja syötiin voileipäkakun loppu pois. No, huomenna tulee uusi,kun tulee vielä muutama vieras käymään kahvilla noin niin kuin virallisena päivänä. Ihan kiva.

Nyt teen pesän sohvalle ja menen kutomaan.
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti sateet loppuisi.

26.6. ja edelleen liian kuuma

Ja nyt joku sanoo, ettei saa valittaa,kun on lämmin,mutta silti mä valitan. Ei tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin.. Joku 20-24 °C olisi sopiva. Ensi viikoksi lupaavat sellaista,mikä on hyvä; ei tarvitse paahtua synttäribileissä.-


Synttäribileisiin liittyen, kävin eilen kampaajalla koekampauksessa - tykkäsin lopputuloksesta. Mut oli se, että ensin täytyi pestä ja suoristaa mun tukka,ennen kujn pääsi tekemään itse kampaiusta. Kampaaja hieman jupisi,kun mun hiukset ovat luonnostaan niin säkkärät ja niitä on heti huolella liian paljon.

Laitan tähän ennen ja jälkeen kuvat

Hiukset suoristettuna eli tästä lähdettiin...

Ja tähän tultiin

Menin tilaamaan maailmalta 2 mekkoa 50 vee juhliani varten. Myöhemmin tilattu on jo tullut Suomeen ja tulee maanantaina mulle. Toukokuussa tilattu on edelleen "käsitellään" tilassa vaikka käsittelyajaksi on kerrottu 5-7 arkipäivää. Sen mukaan mekon olisi pitänyt olla käsiteltynä kesäkuun alkupuolella. Toimitusajaksi kerrottiin 17-22 päivää eli sen olisi pitänyt tulla ajoissa mulle. Mutta ei. Se on yhä käsitellään tilassa. Olen laittanut ties kuinka monta tulikiven katkuista viestiä sekä sähköisen lomakkeen että sähköpostin kautta. Aina tulee sama litania "käsittelyaika on 5-7 arkipäivää, toimitus niin ja niin kauan. Voi olla ruuhkaa sesongin ja korona takia blaablaablaa..."
Mutta miksi sitten myöhemmin tilattu on jo tullut??? Mä en vaan jaksa ymmärtää...
Äsken tuli mitta jo niin täyteen, että laitoin molempia väyliä kautta viestin, että jos mekko ei muutu toimitettu -tilaan 3.7. mennessä,tulen tekemään rikosilmoituksen petoksesta. Täytyy vain selvittää poliisilta, miten homma menee,kun toinen osapuoli on ulkomailla.
Toinen,mistä vinguin ko firmaan, oli se, ettei mistään käy ilmi,missä maassa se on ja siitä, että tuotteen hinnan ja postituksen hinnan lisäksi, pitää maksaa myös tulli. Tässä mun tapauksessa tämän nyt tulevan 30 euron mekon hinnaksi tulee n.100e. Arvatkaa, ketä kyrsii ja lujaa!!!!!! Ihan suoraa kusetusta, en muuta sano.
Toisekseen, ilmeisesti tilaamani koko tästä nyt tulevasta oli loppu ja he mitään puhumatta vaihtoivat sen numeroa pienempään. Epäilen vahvasti, ettei se mahdu mulle. Veetuttaa aikas lujaa sekin. Ihan persuuksista, jos menee 100e hukkaan. Se olisi ollut aivan ihana sifonkimekko. (eka kerta,kun löysin sellaisen riittävän isossa koossa)
Palauttaminen ulkomaille on taas oma juttunsa, ja siinä tulee takkiin,koska he eivät hyvitä palautuksesta aiheutuneita kuluja.
Että osaa jurppia lujaa!!!

Mut se siitä, nyt on valitettu riittävästi :)

Vaikka onkin kuuma, ei ole liian kuuma kutoa. Okei, myönnän että välillä täytyy käydä pesaisemassa kädet kylmällä vedellä ja sitten taas kutominen jatkuu. Perskules, kun se joulukin lähenee. Onneksi mulla on jo osa lahjoista kudottuna.

Saas nähdä, toteutuuko muutto jo syyskuun alussa. Vähän tuntuu siltä, että talo ei välttis ole vielä muuttovalmis silloin. Täytyy ottaa huomioon, että elokuussa pitäisi saada molemmissa päissä tavarat  pakattua ja purettua sekä siivottua.
Tää pitäisi irtisanoa heinäkuun loppuun mennessä, jos syskuun eka muutetaan. Sanoin kyllä Ukkokullalle, ettei tarvitse ottaa stressiä, tässä on katto päänpäällä juuri niin kauan kuin tarvitaan. Täytyy vain reilua kuukautta aikaisemmin tietää muuttopäivä, että saa kaikki hoidettua ajallaan.
Yhteiseen kotiin täytyy ennen muuttoa ostaa sohva ja pakastin, sekä käydä hakemassa sen kiertoilmauuni eli onko se sitten se keraaminen liesi ( siis se, mihin käy normi kattilat )
Mutta pakko mun on myöntää, että mä meinaan stressata tästä muutosta ja kaikesta pakkaamisesta ja purkamisesta. Vaikka siivosinkin jo varastoa,täytyy edelleen vähentää tavaraa sieltä ja sisältä. En käsitä,miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon.....Huh siunatkoon.

Jos mä nyt kuitenkin ensin keskittyisin juhliini. Bileet on 4.7.,mutta olen luvannut keittää kahvia halukkaille oikeanakin päivänä eli 7.7.

Kuvittelin vuosi sitten, että voitaisiin jäädä yöksi yhteiseen kotiimme bileiden jälkeen,mut ei onnistu. Muutamaa tuolia ja paria pöytää lukuunottamatta siellä ei ole huonekaluja vielä, vaikka  toisin luulin. No, pikkuhiljaa. Kyllä se muutto sieltä tulee.

Nyt tää menee kutomaan! Aurinkoa ja lempeitä tuulia kaikille!

ps. Nyt mä olen sitten vanha. Pankki lähetti mulle synttärikortin. Hmph!
 

Tämä ei ole edes todellista !!!!!

Mä en käsitä, miten voi olla näin vaikeaa tämä blogin päivittäminen. Ei vaan ymmärrä.
Ei tarvitsisi tehdä mitään metrien pituisia päivityksiä,kunhan nyt jotain laittaisi,mutta ei....

Kesä alkoi ja lämmintä on riittänyt vähän liiankin kanssa - ainakin mun mielestä. Tuollainen max +20- 24 °C olisi sopiva. Olisi kesäistä,muttei tukaduttavan kuumaa. Noilla helteillä,mitä on ollut, ei oikein kutominenkaan maistu. Sanoo hän, joka on kutonut pelkkiin sukkiin  5kg lankaa tänä vuonna. Pareja on tullut 30 kpl.

Kutomisen lisäksi päivät ovat menneet Ystiksen kanssa. Onko käyty ajelemassa ja nähty kahvin merkeissä päivittäin. Sunnuntaina käytiin Kärkkäisellä Lahdessa ja tultiin Heinämaan kautta kotiin. Ette ikinä arvaa. kenet me nähtiin Heinämaalla! Costello! En ollut ennen nähnytkään Costelloa livenä. Niinpä oli pakko pysähtyä ottamaan kuva. Kannatti, sillä Costello jäi oikein poseeraamaan - ilmeisesti tottunut olemaan kuvattavana.

Olisi saanut lähempää paremman kuvan,mutta oli niin syvä ja leveä oja, etten yrittänyt yli. Toisin sanoen, terve järki voitti :D

Ukkokulta oli 3 viikkoa kesälomalla ja vielä olisi 4 viikkoa jäljellä. Hänen lomansa laahaa vuoden perässä,mistä kirjanpitäjä oli huomauttanut hänen pomolleen. Ukkokulta suunnitteli,että hän olisi taas ensi viikon lomilla ja pomokin oli kysynyt siitä. Ukkokulta on vaan niin kiltti, että kun nyt olis  enemmän hommia töissä, hän ehkä siirtää lomaansa. Ei saisi olla liian kiltti, ei ne muutkaan siellä jousta missään asiassa.
Kun esim ajatellaan, että heitä on siellä kymmenkunta, niin vain Ukkokulta ja yksi muu päivystävät. Muut eivät voi päivystää sen takia, ettei voi vapaasti nähdä kavereita ja viettää vapaa-aikaa,jos vaikka tulee ovenaukaisu tms. Olen kolmelle avautunut asiasta. (Välillä ihmettelen, että se mun ikäni olikaan mikä )

Iästä puheenollen - kahden viikon päästä tähän aikaan on sitten tämä tyttö pyörähtänyt seuraavalle vuosikymmenelle. Ahdistaa. Aikuisten oikeasti. Mä tunnen itseni paljon nuoremmaksi kuin mitä numerot näyttää. Lisäksi mua ahdistaa se, että  takana on enemmän elämää kuin edessä. Epäreilua! Enkä ole ehtinyt kutoa vielä tarpeeksi. Täytyy ainakin kutoa Ukkokullalle paaaaaaaljon sukkia, että pärjää sitten,kun en ole enää kutomassa niitä..

Ukkokulta on rempansnut perintötaloaan urakalla. Saas nähdä,päästäänkö muuttamaan 1.9. vai meneekö pitemmälle. Täytyy tarkkaan suunnitella se,koska tästä täytyy vuokrasoppari sanoa kk aikaisemmin irti ja hoitaa muitakin asioita ennen muuttoa.
No, asia kerrallaan.

Taidan mennä jatkamaan kutomista. Laitan tähän muutaman kuvan vimeksi valmistuneista.

Aurinkoista kesäviikkoa! Älkää polttako itseänne ja muistakaa juoda.

KORJAUS 9.TAMMIKUUTA TEKSTIIN

Kirjoitin silloin näin: "Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat."

Tänään,noin 4 kuukautta myöhemmin ko "Noita" laittoi mesessä viestin, että kyllähän hän kysyi ,sopiiko se. Juu, niin kysyi. Mä vaan olen niin kynnysmatto,että sanoin sen käyvän,vaikka olin tyytyväinen meihin kolmeen.

Eli kirjoitin väärin silloin 9.1.

Tää on niin toivotonta. Kuten olen kertonut, en ole kevätihminen; päivien piteneminen ja kirkastuminen eivät ole mun juttuni. Ilmeisesti minuun iski kevätvit....väsymys, sillä nukun ihan hirveitä määriä.....tai sitten nukkuminen on vaan niin kivaa 😉 Toisaalta - stressaa ja ketuttaa se, että ensin nukkuu jostain puoliltaöin aamukuuteen, sitten valvoo kahdeksan haminoille, nukkuu klo 10- 11 asti, on pari tuntia hereillä ja sitten taas nukkuu melkein siihen asti, että raksu tulee klo 16 maissa. Sitten tunti hereillä ja tirsat raksun kanssa. Illalla hereillä 4-5 tuntia ja homma alusta. Eihän joka päivä ole noin paha,mutta kuitenkin.
Olen jo miettinyt, onko kilpirauhasarvot päälaellaan,mutten haluaisi mennä labraan näin korona aikana;lähete kyllä on odottamassa. Jos tämä ei ala muuttua,niin pakko mennä, ja varmaan muutenkin olisi hyvä käydä siellä.
Sekin saattaa vaikuttaa nukkumiseen, että heräilen yöllä ihan järkkyyn päänsärkyn,joka välillä ehtii mennä migreeniksi ennen kuin herään. Olen todennut, että mun hartiat ovat niin totaalisen jumissa. Miten niin kutonut liikaa?? Ei se ole mahdollista. Ei todellakaan. Ei kukaan voi kutoa liikaa!!!!!

Pakko kyllä myöntää, että olen kutonut tosi paljon ja saanut aikaiseksikin jotain valmista. Nyt on kutominen tuntunut tosi kivalta.Sääli vaan, että hartiat vähän laittavat hidastamaan vauhtia ja pitämään taukoja vaikken millään haluaisi.
Joulukin tulee kovaa vauhtia...

Pakko myöntää, että mä alan olla täynnä tuota koronaa, mitenkään tautia vähättelemättä. Mutta kun sitä tulee joka tuutista ja torvesta. En vaan jaksa. Jos mä koronan saan ja siihen kuolen, niin Herra on katsonut sen sitten niin. Saattaahan olla, että Hän on sen jo päättänyt sillä hetkellä,kun päästin synnäillä ensimmäisen rääkäisyni.
Meillä ei kotona oltu mitenkään uskovaisia, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että elämä jatkuu pilvenreunalla ilman sairauksia ja siten, että olemme siellä parhaimmillamme. Mulle se ainakin on lohduttava ajatustapa - tiedän näkeväni äidin, isän,Mammun ja Papan sitten,kun on mun aikani mennä. Äitikin lupas tulla portille  vastaan. Ihan niin kuin me on Raksunkin kanssa suunniteltu, että ensin mennyt tulee vastaan,jotta löydämme toisemme.
Silloin,kun äidin syöpä uusiutui kolmannen kerran,otti äiti ajatustavakseen,että "meille on syntymässä jaettu kortit,joilla pitää pelata mahdollisimman hyvin,koska uutta jakoa ei saa. Ja siinä jaossa on määritelty myös kuoleman aika ja syy" Mun mielestä tuo oli erittäin hyvin sanottu. Olen yrittänyt pitää tuota mielessäni ja elää elämääni siten, että voin olla siihen tyytyväinen; aika tyytyväinen olenkin. Toki joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä,mutta ehkä ne ovat, ainakin osittain, niitä asioita,jotka ovat tehneet minusta minut.
Lisäksi sen äidin viimeisen reilun 6 kk aikana opin elämään niin, että tärkeitä oli tämä hetki tässä,koska seuraavasta päivästä ei ollut takeita. Äidin viimeinen 6 kk meni siten, että alussa diagnoosi oli, että pahimmassa tapauksessa äti elää vain kuukauden; siinä ei paljon suunnitelmia tehty. Musta tuntui ja tuntuu yhä hyvältä muistella sitä, kun äiti sanoi, ettei hän olisi uskonut minun  pystyvän elämään niin hyvin hänen rinnallaan tässä ja nyt -periaatteella. Kyllä se välillä olikin vaikeaa,mutta tein sen - välillä paremmin välillä huonommin. Mutta kyllä niitä itkujakin tuli. Ja tulee taas - olen itkenyt koko ajan kirjoittaessani tätä.
Olen saattanut kirjoittaa tämän aikaisemminkin,mutta tuli taas tarve kirjoittaa tämä tunne pois minusta.
Mutta nyt vaihdetaan aihetta.

Tilasin itselleni Suomen Liivineulomosta itselleni edestäsuljettavat valkoiset liivit, joissa on näkymättömät eli silikoniolkaimet. Olen tilannut sielä aiemmin jo mustat + valkoiset edestäsuljettavat mittatilausliivit ja edestä suljettavat pushup -liivit. En voi kuin kehua! Liivit istuvat kuin nenä päässä. Ensimmäisiä läheteltiin edestakaisin,kun muokkailtiin sopivaksi, mutta se kannatti. Seuraavat olivatkin sitten helpommat tehdä,kun oli kaikki valmiiksi tiedossa
Jos tarvitsette ,eikä kaupasta löydy,niin suosittelen lämpimästi. Taidon lisäksi,sieltä saa todella ystävällistä palvelua. Hinta-laatu suhde on 100% hyvä.

Ja nyt loppuun rentouttavia käsityökuvia. ( pari jää puuttumaan,mutta ne sitten myöhemmin) O-ho !!! Ei niitä ollutkaan kuin kaksi. Yhdet tumput ja sukat jäävät jemmapiiloon,koska..no joo... Ehkä ne jossain kohtaa tulevat tänne.

 Aurinkoista viikkoa!

Mä olen niin väsynyt koko ajan. Yksi syy on varmaan tämä kevät, joka ei tosiaankaan ole mun vuodenaikani. Tai sitten nukkuminen on vaan niin kivaa 😴😴 Mutta on se toisaalta tylsää,kun on jatkuvasti väsynyt.

Sää on ollut vaihtelevaa,mutta nyt on ollut muutaman päivän ajan lämmintä. Eilen ulkoilin parvekkeella jo pelkällä t-paidalla eikä tullut kylmä. Nythän se kyllä lupaa taas viileämpää. Olen kahden vaiheillä eli sanonko, että saisi jo lämmetä vai olisinko ihan hiljaa. Lämpimässä on vain se hyväpuoli, että tulee mahdollisuus mennä uimaan. Sekin on paino sanalla "mahdollisus" - viime kesänä en käynyt kertaakaan uimassa.

Puikot ovat heiluneet jonkin verran. Meinaa vähän jo ajoittain tökkiä,mutta kun en osaaa istua tekemättä mitään, joten kudon kaikesta huolimatta.
Mutta asiasta nakkiin -  mun pitäisi ilmeisesti lopettaa ruoanlaittaminen;nappasin pellistä melkein kiinni ilman patakinnasta ja poltin etusormen tyven. Seurauksena rakkula,joka puhkesi. Voitte uskoa, että se oli pari päivää kipeä, vaikka oikeaoppisesti pidin sitä kylmän veden alla hyvän tovin. Nyt se on jo parantunut sen verran, että voi kunnolla kutoa.

Olen edelleen ajautunut ajattelemaan asioita syvällisemmin, mikä ei tiedä hyvää. Suurin tai siis suurimmat ongelmat ovat ne, etten suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että täytän 50 kesällä (juu, tiedän että ikä on vain numeroita,mutta silti...) ja toisaalta se, ettei mulla koskaan ollut oikeaa,vakituista työpaikkaa. Jotenkin sen takia olen aina tuntenut itseni kakkosluokan kansalaiseksi. Ei se muutenkkaan kivaa ollut olla työkkärin pompoteltavana. Mulle sitä ei kauheasti osunut, koska yritin omatoimisesti löytää töitä tosi kiivaasti ja kävin vaikka mitä kursseja pelkästään sen takia, että oli ns. normaali elämänrytmi. Mutta ei kun ei. Ehkä se oli etukäteen päätetty mulle elämä,missä kiitutetaan kuukausi kerrallaan eteenpäin. Mutta peestä tämä on ollut.


Eiköhän tämä valivali ollut tässä. Lähden kutomaan. Aurinkoista päivää teille vähäiset,mutta sitäkin arvokkaammat lukijani. 
Seuraavalla kerralla taas kuvia  mukana.

Ei se osaa päättää,tulisiko kevät vai sataisiko sittenkin vähän vielä lunta. No, ehkä se jossain kohtaa muuttuu...

Tänään lauantaina 11.4.2020 on historiallinen päivä; mun nimeni on ensimmäistä kertaa kalenterissa. Tähän asti sitä on vietetty 26.5.,koska Wilkunan nimikirjassa se on määritetty siihen. Jostain kumman syystä se siirrettiin tähän. Periaatteessa se kai sitten olis tänään, mutta kun on tottunut sen olevan toukokuussa 48 vuoden ajan,niin hullua ajatella, että se on nyt.

Yllätyin,kun vanha koulukaveri lukiosta laittoi nimpparionnittelut. Oli tosi ihana yllätys. Kirjoiteltiin vähän muutakin ja lopuksi sovittiin, että tulee toisen luokkakaverimme kanssa käymään, kunhan on koti on siirtynyt tuonne Mäelle. Siihenkään ei enää ole kovin kauan. Kesäkuussa täytyy aloittaa jo asioiden järkkääminen, että kaikki on kunnossa sitten syksyllä, eikä tarvi kuin lähteä.

Nyt on ollut ihan hirveä vimma kutoa niitä Sinikka Nissin suunnittelemia "Sinisiä unelmia" Tein ystikselle sellaiset lohtusukiksi ja nyt teen itselleni vaaleanvioletteja. Ovat tosi ihanat - niin kutoa kuin katsellakin. Varmaan täytyy tehdä vielä toiset itselleni. ( saattaa olla, että tulee useammatkin)

Etsin tässä päivänä eräänä kuumeisesti jotain,mistä näkisin veriryhmäni. Oletin, että  olisi ollut, mutta ei. Neuvolakortti oli mun vauvakirjani välissä ja jotenkin aloin sitten lukea,mitä äiti oli kirjoittanut. Kaikki kiitos äidille, hän oli täyttänyt aika huolellisesti sitä. Joissakin kohdissa hymyilytti,joissakin tuli sellainen tunne, että "on aika tylysti sanottu" tai "tuon olis voinut jättää kirjoittamatta" ja joissakin kohdissa tuli itku., 
Kuka olisi silloin ,kun sitä on alettu täyttää, että 36 vuotta eteenpäin,niin mulla ei ole vanhempia eikä isovanhempia ja tätikään ei halua olla tekemisissä. Ilmeisesti olen tehnyt jotain hirveää, en kyllä tiedä mitä, kun tätini ei halua pitää yhteyttä. No, mä aikani yritin,mutten tietenkään voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä,jos toinen ei halua. Äidin puolelta on näin ollen vain eno ja serkku,joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Isän puolen sukulaiset lopettivat yhteydenpidon -93,kun isä kuoli.  16.4. tulee siis 27 vuotta siitä kun isä kuoli - ja äidinkin kuolemasta tulee joulukuussa jo 14 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet????

Tähän päivitykseen ei tule nyt sukkakuvia,mutta ehkä ensi kerralla.

Oikein hauskaa Pääsiäistä kaikille!!!

Ajatuksia ja käsitöitä osa 2

En tykkää yhtään tästä keväästä - vieläkään. Jostain syystä kevät saa minut apeaksi ja alan ajatella ja pyöritellä asioita mielessäni, ja siitähän ei seuraa muuta kuin hirvittävä päänsärky.

Nyt olen miettinyt asioita vuosikymmenten taakse aina 80 -luvulle ja siitä eteenpäin. Mieleeni on noussut, että miksi en panostanut kouluun, ja läksyihin, paremmin ja r kuin paraskin hikipinko. En tarkoita, että olisin jättänyt läksyjä tekemättä ja ettenkö aina yrittänyt parastani,mutta jotenkin on tullut tunne, että olisin saattanut vielä enemmän kyetä tsemppaamaan.
Yläasteella  vuosina 83-86 olisi ollut hyvä mahdollisuus hikipinkoilla, koska olin kiltti,kotona viihtyvä teini. Mutta ei.
Samaten lukion alussa oli kaikki edellytykset paneutua kouluun, mutta tyhmänä kuvittelin sen silloisen lukemisen riittävän.
17 -vuotiaana aloin sitten elää "hurjaa" nuoruutta bestiksen kanssa, mikä heijastui kyllä kouluunkin. ( silloin en sitä myöntänyt) Jos nyt voisi elää uudestaan tuon ajan, keskittyisin enemmän kouluun. Aikuisten oikeasti.
Ei niin, ettenkö saanut suht hyvän päästötodistuksen lukiosta ja ok ylioppilastodistuksen, mutta silti - olisi voinut olla parempikin. On se, että tarvitaan 31 vuotta tuon myöntämiseen. Kaiken huippu oli, että reppasin kirjoituksissa ruotsin yhdellä pisteellä ja jouduin kirjoittamaan sen syksyllä uusiksi. Silloin korjasinkin tilanteen kirjoittamalla siitä kunnon arvosanan. Olisi senkin voinut tehdä keväällä ja saada lakin "oman" vuosikerran kanssa. Eipä sillä lakilla mitään ole tehnyt. Yhtenä vappuna taisin viedä sen ulkoilemaan,mutta muuten se on ollut laatikossaan varastossa.

Toinen asia,mikä on saanut mietteliääksi, on se, ettei mulla ole ollut koskaan vakituista työpaikk aa - sori,nyt huijasin. Olihan mulla kioskilla vakipaikka,mutta se oli osa-aikainen. On se, että vaikka kävi töissä,sai toimeentulotukea. Miten niin oli pieni palkka...
Tuo kohta,jolloin mun ikäluokkani olisi siirtynyt työelämään, osui juuri siihen 90-luvun lamaan. Mua on aina painanut tuo ja sen myötä tullut kakkosluokan kansalaisen -tunne. Tokihan mun ikäisistä saatiin työpaikkoja, mutta oli paljon myäs meitä, jotka ei päästy normaaliin elämänrytmiin eli että käydään päivittäin töissä. olihan silloin nämä 6kk työllistämispätkät, mitkä ainakin mulle,olivat tosi tärkeitä. Sain sen hetken olla kunnon kansalainen,joka kävi päivittäin töissä.
Olen koko aikuisikäni kärsinyt tuosta, ettei ole ollut normaalia työkuviota. Siitä mua ei voi syyttää, ettenkö olisi hakenut elämässäni töitä; hain vaikka mitä,mihin olisi ollut edes teoriassa mahdollisuus päästä,mutta ei kun ei.
Äiti kyllä yritti lohduttaa ja tsempata parhaansa mukaan ja tokihan se hieman auttoi. Ja se, ettei äiti koskaan syyllistänyt tai sanonut mua laiskaksi tai työtävieroksuvaksi,koska sellainen en ollut.

90 -luvulla kävin vaikka minkälaisia ATK -kursseja, kun silloin oli tää tietotekniikka buumi kovimmillaan. Silloin pääsin kyllä useisiin paikkoihin haastatteluihin,mutta siihen se sitten tyssäsi. Vasta muutettuani exän luo Vantaalle, pääsin ATK-osaamiseni johdosta töihin - määräaikaisilla soppareilla.
Sekin homma tyssäs,kun exän työpaikka siirtyi Lahteen ja tietenkin seurasimme vakityöpaikan omaavaa . Mietittiin sitä, että olisin kulkenut täältä Hesaan töihin, mutta mun palkalla olisi vain rahoittanut työssäkäyntiä,joten se siitä ideasta. Sitten muutuin taas kakkosluokan kansalaiseksi.

Vuonna 2004 alkoivat sitten kuolemantapaukset tärkeiden ihmisten kohdalla. Tapaninnpäivänä 2004, kuoli mun ystäväni 44-vuotiaana aivokasvaimeen. Seuraavana kuoli Mammu toukokuussa 2005 ja siitä 1,5 vuotta eteenpäin,niin kuoli äiti. Enää ei sitten olekaan kuin yksi läheinen ihminen kuolematta.
Periaatteessa on vielä äidin sisko ja veli elossa,( ja serkku) mutta ovat eri kategoriassa kuin A,joka oli ja on mun tukeni ja turvani - ollut äidin kuolemasta saakka. 

Nykyään jaksaminen on vaihtelevaa. Väillä tuntuu, etten yksinkertaisesti halua tehdä muuta kuin nukkua ja odottaa seuraavaa päivää, jos se vaikka olisi parempi.  Joidenkin normaali asioiden,astianpesukoneen tai pesukoneen tyhjentäminen,pyykkien kerääminen yms., tuntuvat ylitsepääsemättömän työläiltä. Samoin ruoanlaittaminen. ilman Ukkokultaa en edes tiedä, olisiko mua enää. Häneltä saan voimia jatkaa. Hän on kyllä ihanan huomaavainen ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Hän saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mitkä ovat minulle isompia asioita kuin uskottekaan.

Toinen henkilö, joka pitää mua pinnalla, on ikioma Ystikseni, jonka kanssa kahvitellaan lähes päivittäin ja välillä tehdään retkiä sinne sun tänne. Nyt retkeilyt on retkeilty,kunnes tämä korona "villitys" menee ohi, mutta kahvittelut jatkuvat. Hän on ottanut kanssani sen linjan, että jos en lupaa lähteä jonnekin,hän jankkaa niin kauan että lähden. Toisin sanoen, "mä lähden tai itken ja lähden" :D Ikinä en ole vielä lähtöäni katunut.

Ystis kävi äsken ja sain annettua hänelle ne Sinikka Nissin ohjeella kudotut "Sinisiä unelmia"-sukat. Aivan ihana malli kutoa, kuten muutkin Sinikan sukat.

Kuva ei ole paras mahdollinen,koska on otettu kännykällä,joka kostaa heti mun käsien tärinän kuvan laadussa. Yritän muistaa vaihtaa tämän parempaan, kunhan käsittelen  oikean kameran kuvat. Ja toisaalta, noita ei ole huoliteltu - en tykkää höyryttää valmiita sukkia - mun mielestä siitä menee uuden sukan tuntu. Ainakaan oman väen sukkia en höyrytä.

Ei maar, kai mä suuntaan suihkuun ja kutomaan,

Sii juu taas myöhemmin.
Aurinkoista päivää!

Ajatuksia ja käsitöitä

Ei se sitten osaa päättää onko talvi vai kevät. Joka toinen päivä on lunta ja joka toinen päivä on niiiiiin keväistä.
Tai no, samapa tuo - kevät on vuodenajoista se, mitä olen aina inhonnut eniten. Mä en pidä yhtään keväästä. Äiti aina ihmetteli sitä,mutta kukin tyylillään. olen aina sanonut, että olen mörrimöykky,joka tykkää pimeästä.

Piti kirjoittaa jo paljon aiemmin, mutta kuulin nuoruuden ystäväni ( ja ihastukseni) nukkuneen pois muutama viikko sitten. Hän oli saanut sairaskohtauksen ja se oli siinä. Yksi pysäyttävistä asioista oli se, että hän oli vasta 49v ; 3 kk vanhempi kuin minä. Ei tässä iässä vielä kuulu kaveripiirin pienentyä kuolemien takia. (toinen kaveri nukkui pois 3,5 vuotta sitten 54 vuotiaana) Jotenkin nuo ovat pysäyttäneet - etenkin tämä viimeinen. olimme hänen kanssaan paljon tekemisissä ja näin ollen on paljon muistoja - hyviä ja huonoja, Olen miettinyt, pitäisikö hakea "hurjan nuoruuden" aikaiset albumit varastosta ja katsella kuvia, ja tehdä siten surutyötä. Toisaalta tulee häntä ajatellessa haikea ja ikävä olo,mutta toisaalta vetää suuta hymyyn,kun muistelee,mitä kaikkea teimme yhdessä.
Aikoinaan mietimme, menisikö suhteemme pitemmälle,mutta päätimme yhteistuumin pysyä ystävinä ja olla riskeeraamatta ystävyyttämme,jos suhde ei toimisikaan.
Emme kovin usein viestitelleet tms, mutta kun hän tuli kuvaamaan äitini hautajaisiin joulukuussa 2006, tuntui, ettei välivuosia ollut yhtään. Sen jälkeen pidimme alkuun enemmän yhteyttä jonkin aikaa,mutta sitten se jäi. Ehdimme sopia, että nähdään jossain välissä, mutta sitä väliä ei sitten koskaan tullut. Se tuntuu nyt haikealta.

Kyllä pitäisi nähdä vanhoja ystäviään useammin, mutta laittaa omat haasteensa,kun itse olen Orimattilassa ja muut ovat Koskissa tai muualla. En edes tiedä, missä kaikki ydinporukastamme ovat. Ja onhan se niin, että vuosien kuluessa ihmiset ovat myös muuttuneet.  Leevi & The Leavingsin sanoin "Kovin helposti ei kiinni saa, sitä kadonnutta nuoruuttaan.." Taitaa oikeasti olla ihan mahdotontakin. Siinä on vissi ero, onko 20 vai 50 vuotias.

Puikot ovat heiluneet vaihtelevasti. Olen saanut tehtyä joululahjoja ja vähän muutakin. Itselleni epätyylillisesti mulla on 3 keskeneräistä työtä; 2 joiden tekemiseen täytyy keskittyä ja telkan katselua varten yksi ns.aivoton.
Tällaiset ovat valmistuneet ( ja olen saanut kuvattua)

Ukkokullan pystyraidat

Kaverille heppasukat.Kuva Pinterestistä

Perussukat Novitan Tähti -langasta. Oikeasti tummanharmaata,vaaleanharmaata ja lvalkoista

Kai mä menen jatkamaan kutomista.

Aurinkoista viikonloppua!

On tämä ollut ihan omituinen talvi... Vai pitäisikö sanoa, että onpas ollut pitkä syksy. Eihän talvea ole oikeastaan ollutkaan näillä leveysasteilla.

Ystis käväisi tuossa kahvilla ja rupateltiin niitä näitä. Hän on kyllä aivan ihana ihminen - jonka kanssa on helppo olla eikä tarvitse esittää mitään. Kyllä tytöllä pitää ainakin yksi sellainen ystävä olla 💓💖
Lähdetään huomenna käymään Lahdessa - Ystiksellä on meno ja mä lähden muuten vaan mukaan. Vaihtelua elämään.

Olen tänään ollut taas jumalattoman  . Mä en käsitä,mistä se johtuu. Vielä melkein 2 viikkoa siihen labrakäyntiin. Toivottavasti selviäisi,mistä tämä johtuu. Jos ei johdu säästä,niin veikkaisin kilpirauhasta,mutta se jää nähtäväksi.

Se olis saunapäivä tänään. Ihan hullusti tässä kerrostalossa saunavuorot - torstai ja perjantai. No, jos sitten sauna siirtyisi vaikka lauantaihin, kun asustellaan siellä Ukkokullan omakotitalossa ja hän saa saunan rempattua. Ei välttis vielä kyllä valmistu tänä vuonna, mutta hyvää ei odota liian kauan. Eihän??

Pitäisi raahautua tuonne häkkivarastolle menemään tavaroita läpi. Niitä on siellä ihan liikaa. Jotain mitä jäi äidiltä ja hänen asunnostaan, mun ja eksän jotain tavaroita omakotitalosta ja jotain,mitä jäi kun muutin kolmiosta tähän kaksioon. Ja täälläkin on tavaraa ihan liikaa. Siinä mielessä kurjaa, että Ystis pääsi kurssille eli mulla ei ole nyt kaveria painelemaan valonappia,kun mä pengon varastossa. Typerää, ettei sitä valoa saa palamaan yhtäjaksoisesti - olisi paljon helpompaa puuhia siellä.
Mä en keksi ketään, joka tulisi sinne kaveriksi. Ukkokultaa on turha kysyä, koska hänen aikansa menee remontissa.
Yksi olisi,mutta hän todennäköisesti rohmuaisi kaikki itselleen ja kuitenkin haluaisin muuttaa jotain rahaksi. Siellä on oikeasti rahanarvoista tavaraa; vintagea ja silleen :)

Mulla on tällä hetkellä kahdet sukat vaiheessa;aivottomat ja vähän ajatusta vaativat. Tai no,kahdet aivottomat, mutta toisia voi kutoa vain valoisanaikaan,koska pääväri on musta. Mikä mutkin pani valitsemaan mustan...

Toisin sanoen, siirryn kutomoon.
Mukavaa päivää kaikille!

Mukavaa Maaliskuuta

Niin se kuukausikin taas vaihtui. Tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Olikos se niin, että aika menee sitä nopeammin mitä vanhempi on...

Mä poden ikäkriiiä. En voi ymmärtää enkä hyväksyä sitä, että täytän kesällä 50. Juu, tiedän iän olevan vain numeroita, mutta silti. Mulla iskee paniikki siitä, etten ole vielä kutonut sukkakinntiötäni täyteen ja muutenkin on vielä paljon kaikkea kesken.
Toki ajatustapaani vaikuttavat ne seikat, että isä kuoli syöpään 65 -vuotiaana ja äiti 62 -vuotiaana. Jos menee samalla lailla,potkaisen mä tyhjää 59 -vuotiaana. En tahdo enkä ole valmis siihen.

Jostain kumman syystä olen viime aikoina ollut tosi väsynyt. Pitäisi varmaan saada aikaiseksi varata aika labraan - lähete on ollut jo ties kuinka kauan odottamassa. Oli pieni tauko - kävin varaamassa ajan sinne labraan. Meni 2,5 viikon päähän, kun kilpirauhasen takia täytyy mennä ennen klo 10.

Ystis pyörähti tuossa kahvilla ja turistiin niitä näitä. Hänen kanssaan on niin ihanan helppo jutella aiheesta kuin aiheesta.

Olen saanut taas muutamat sukat valmiiksi. Tällaisia tällä kertaa:

Ukkokullalle Novitan Kantrista

Ystävä pyysi tekemään hammaslääkärilleen aiheeseen sopivat sukat. Kuvat pinterestista,mutta itse ruudutettu

Ystiksen Kissimirrit käänteisillä väreillä (suun. Lumi Kurmitsa)

Perjantai 21.2. 2020

Huomenta! Kello on 7.05 ja aamukahvi juotu. Ulkona on pimeää ja märkää - on tämä ollut varsinainen talvi . Onko Raksulla ollut koko talvena 3 vai 4 lumilähtöä eli lunta ei ole pahemmin ollut maassa. Kyllä talvella pitäisi sentään maan olla valkoinen. Ei lunta tarvitse olla metri kaupalla - kunhan olisi sen verran, että päivät olisivat hieman valoisampia.
Juuri hiljattain muistelin,kuinka kouluaikana sai kävellä tuulessa,tuiskussa ja kylmässä kouluun aamuisin. Tänä talvena olisi voinut kulkea koko talven fillarilla.
Tietty joo... siitä tuli viime vuonna 30v, kun sain yo-lakin.

 Mihin ne kaikki vuodet ovat menneet? Ainakaan en ole saanut mitään aikaiseksi,vaan olen ollut kakkosluokan kansalainen,jolla ei ikinä ollut edes vakituista työpaikkaa. Se on sellainen asia,mikä on painanut mieltäni aina.. Tuntuu, ettei koskaan ollut sellaista "normaalia" elämää, jossa käydään päivittäin töissä vuodesta toiseen, on täysi kesä- ja talviloma ym. Mulla oli koko työhistoriani aikana yksi ( ! ) täysi kesäloma.

Onneksi mulla on nuo käsityöt. Tulisin varmaan entistäkin sekopäisemmäksi ilman niitä. Ja onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka arvostavat kutomiani sukkia. Enhän mä niistä taloudellisesti hyödy edes lankojen hintaa, mutta joskus antamisen ilo syrjäyttää aidommat tunteet, niin kuin,olisikohan ollut Tenavissa, Tellu sanoi.
Eniten lämmittää se, että bestikseni täällä sekä Raksu ovat aina yhtä ilahtuneen oloisia,kun saavat uudet sukat.

Iltapäivällä pitäisi mennä yhden uudemman kaverin kanssa syömään. Ei oikein olisi rahaa,mutta aion silti mennä. Olemme nähneet muutaman kerran ja meillä synkkaa. Ei yhtä hyvin kuin mulla ja Ystiksellä...Mut kuitenkin. Ja jollain tasolla niitä ei voi verrata - ovat jotenkin erilaisia ystävyyksiä.

Ei ole totta! Kudoin itselleni sukat Ulliksesta 

Bestikselle Kissimirrit (Lumi Kurmitsan ohje)

7 Veikka Raita,väri 840 ja koko 46

Bestikselle Nalle Garden -sukat

"Kun maas' on hanki...."

Tai no, ei siellä mikään hanki ole. Sen verran on satanut, että maa on tasaisen valkoinen.

En rakasta lunta,mutta päivät ovat valoisampia ja kyllä tuo maa on nätimpi valkoisena kuin mustana ja loskaisena.

Mulla on mennyt nukkumisrytmi ihan sekaisin. On kääntynyt taas siihen, että kutoisin öisin vaikka kuinka pitkään. Viime yönä menin joskus 03.45 nukkumaan ja klo 7.10 pomppasin ylös. Epäilen kyllä,että tulee tirsa-aika suht aikaisin. En vai malttanut lopettaa kutomista. Kerrankos sitä sattuu 😜 Kutominen tuntuu vaan niin kivalta taas. Hartiat ovat kyllä erimieltä, mut nyt ei ole rahaa mennä hierojallekaan.

Voisi olla aiheellista mennä, koska harva se aamu herään ihan hirveään päänsärkyyn. Olen satavarma, että se johtuu hartioista. Plääh!

Surffasin äsken Facessa - ja nyt on mieli paha. Costellon piti tulla 1.5. Artjärvelle keikalle, mutta se on peruttu. Ihan sikamaisen väärin ellei suorastaan ihan pyllystä !!!! Mä olin niin täpinöissäni menossa sinne.  No, kaipa tämä oli taas sitä mun tuuriani.

Vähän meinaa olla haikea olo; äiti täyttäisi tänään 76v. Täytyy laittaa kynttilä parvekkeelle. On tuo aika mennyt nopeasti: tänä vuonna tulee 14 vuotta siitä,kun äiti kuoli ja isän kuolemasta 28 vuotta. Mihin nuo vuodet ovat menneet ja tällaista vauhtia???!!!??

 Mä täytän tänä vuonna 50, mikä tuntuu ihan mahdottomalta. Mä en tunne itseäni niin vanhaksi enkä halua olla näin vanha! Lisäksi mua alitajuntaisesti pelottaa, että näinkö mulla on 9 vuotta elinaikaa.... Isä oli just täyttänyt 12 päivää aikaisemmin 65v ja äiti oli kuollessaan 62v. Se tekisi 3 vuoden lasku lähtijän kohdalla eli mulla se olis 59v.  En ole valmis siihen. Muutenkin musta tuntuu tosi pahalta ajatella, että olen jo elänyt suurimman osan elämästäni. Ollakseni ihan rehellinen, mua ahdistaa tosi paljon olla tämän ikäinen. Ikakriisi tai jotain. Ikäkriisiä pahentaa vielä tuo, että isän kuolemasta on tosiaan huhtikuussa 28 vuotta. Mä olin niin nuori ja elämä vielä edessä silloin.

Oli isot odotukset ja toiveet elämälleni, mutta toisin kävi. Onneksi on kuitenkin tullut ihania tuttavuuksia ja ystäviä vuosien varrella. Tai no, ystäviä ei ole tullut kuin pari, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä ja rakkaampia.

Pieleen menneen avioliiton olis voinut jättää välistä, mutta oli siinäkin omat hyvät puolensa ja ehkä piti elää se löytääkseni Ukkakultani. Ilman exää en olisi koskaan tullut Orimattilaan enkä olisi tutustunut Ukkokultaani. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa :)

Jahas, nyt on aamukahvi juotu eli nyt siirryn puikkojen viereen.

Ihanaa torstaita kaikille.

ps. Jätä jotain viestiä tms. että näen kirjoitanko tätä vain omaksi ilokseni vai käykö kukaan enää lukemassa. En ihmettelisi,jos ei kävisi - oli niin pitkä tauko viime vuonna.

Heleää Helmikuuta

vai pitäisikö sittenkin sanoa "harmaata Helmikuuta".... Ulkona on loskapaskaa ja tihkuttaa vettä. Todellakin harmaa päivä. Ei mitenkään mieltä ylentävää.

Aloin kutoa Ystikselle Lumi Kurmitsan "Kissimirrit" -sukkia Dropsin Fabelista. Tämä on nyt kolmas kerta,kun kudon ohuesta sukkalangasta vuosikausiin. Sanoisin, että tuo Fabel on ohuempaa kuin moni muu 2.5mm puikoilla kudottava. Ja ihan hirveää näpräämistä se kissanpää. Tuntuu, että täytyy ottaa tuntoaisti näkemisen lisäksi, että "näkee" silmukat. Pitäisköhän mennä optikolle....? Mun kakstehot eivät ole kuin pari kolme vuotta vanhat,mutta selkeästi olen törmännyt siihen, etten näe näillä lähelle enkä kauas.
Hitto, alkaa tulla liikaa isoja hankintoja listalle. Taitaa kiertoilmauuni joutua jonotuslistalle - pidän kuitenkin silmälaseja tärkeämpänä. En yhtään tykkää tästä tilanteesta.
Ja kirsikkana kakun päällä - mulla juilii hammasta. Taas. Yksityinen,missä kävin,on lopettanut ja julkiselle on ihan järkyttävät jonot. Kai mun täytyy odottaa niin kauan, että naama turpoaa - jos sitten pääsisi tuohon julkiselle ilman monen kuukauden jonotusta. Mene ja tiedä.

Ukkokulta on joutunut kahtena yönä lähtemään auraamaan. Kokenut jotenkin turhauttavana,kun päivän valjettua on alkanut sataa vettä ja lumi olisi kuitenkin sulanut. Toisaalta - olisivat varmaan joutuneet joka tapauksessa lähtemään sitten loskan poistoon. Ei kukaan kahlaa loskassa.

Mutta on tämä ollut omituinen talvi. Sellaisia oikeita talvipäiviä ei ole ollut ollenkaan. Ja mäkin laitoin vähiä rahoja uuteen talvitakkiin loppusyksystä.Hmph! No, jos ensi vuonna olisi käyttöä. Jotenkin en jaksa uskoa enää siihen, että tänä talvena tulisi niin kylmää.
Seuraava hankinta ( lisää rahanmenoa) onkin sitten uusi tikkitakki tms. Huomasin eilen, että vuori alkaa olla aikansa elänyt. Tulee mieleeni yläasteella ollut pitkä villakangastakkini, jonka pidin todellakin loppuun. Vuori meni niin risaksi, että leikkelin isompia repaleita pois ja loppujen lopuksi takki oli pyllyn kohdalta ja olkapäältä (kannoin aina samalla olkapäällä koululaukkua) kutakuinkin kulunut puhki. Äiti oli suuressa viisaudessaan sitä mieltä, että takki oli aikansa elänyt. Höh! Kyllä mä olisin sitä vielä voinut pitää. Myönnän, että mulla on paha tapa pitää vaatteet todellakin loppuun. Ei ehkä tarvitsisi pitää niin loppuun, että alkaa näyttää jo ...hmmm...tavallaan epäsiistiltä.
Teen edelleen niin - olen tosi huono käymään vaateostoksilla paristakin syystä: olen sen verran pyöreä, että vaatteita on hankalahko löytää ja toisekseen ns. isojen tyttöjen vaatteet ovat ihan sikamaisen kalliita;niitä ei ole missään Tokmannilla tms halvalla.
Ei mun eläkerahoilla vaatteita osteta, kun en muutenkaan oikein pärjää. Ilman Raksua olisin pis..lirissä ja olisi jäänyt käsityöharrastus tosi vähäiseksi.

Ei hitsi, pakko lopettaa. Alkaa ajatukset synkistyä ja nyt en jaksaisi sitä. Muutenkin mieli maassa,kun useita vuosia kestänyt hoitojakso loppui hoitajan poislähtemiseen. No, olisi se varmaan loppunut muutenkin. Se on vain ollut niin hienoa, että on ollut selusta turvattuna ja päässyt kerran kuussa purkamaan oloa ammattilaisen luo. Jännittää,miten tk-lääkärit suoriutuvat tästä mun lääkekuviosta ja miten saa labraan 6-12 kuukauden välein lähetteen kontrolleihin.
Aika näyttää.

Mukavaa sunnuntaita - tää menee nyt kutomaan!
Heipähei!

Huomenta!

Syksy vaan jatkuu - ei ole tietoakaan lumesta. En rakasta pakkasta enkä sitä,että pitää kahlata lumessa, mutta kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja "oikeaa" talvea.

Olen käynyt viimeiset 7-8 vuotta kerran kuussa hoitajalla purkamassa itseäni (sairastuin 2000-luvun alussa masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön) . Mulla on  viisi kertaa vaihtunut hoitaja sen takia, että hoitaja on jäänyt eläkkeelle tai vaihtanut työpaikkaa. Taas kävi niin. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun,mutta nyt kun tuli sama tilanne, mä päätin lopettaa käynnit. En jaksa enää aloittaa jälleen kerran kaikkea alusta. Muutenkin käynnit loppuisivat, koska systeemit muuttuvat siellä siihen, että lähetteellä sisään, pikainen hoito ja sitten ulos. Jotenkin tämä tuntuu nyt oikealta kohdalta lopettaa. Yksi syy, miksi uskallan lopettaa, on se, että hoitaja sanoi, että mä osaan lukea itseäni ja vointiani, ja hallitsen lääkkeiden pienen muuttelun olon mukaan.

Sain Raksulle toissapäivänä valmiiksi siniset,valkoraidalliset sukat. En ehtinyt edes kuvata niitä, kun ne olivat jo hänen jalassaan 😁😁 Kun hän eilen oli päivällä pois, sain äkkiä kuvattua ne. Suunnittelin hänelle sydänsukat, mutta nyt täytyy tehdä eka Ystikselle kissasukat,jotka lupasin tehdä. Aivottomana työnä kudon itselleni sukkia. Saa nähdä mitä niistä tulee....Mä en ole onnistunut ikinä kutomaan sopivia sukkia. Muille tulee hyviä,mutta jostain syystä omat eivät onnistu. Outoa!!!

Tällaiset ovat valmistuneet sitten edellisen päivityksen:

Raksun sukat toivotuilla väreillä ja raidoilla

Ystikselle Regia silkistä

Ystikselle Fortissima Color langasta

En tiedä mikä aikuisiän ADHD muhun eilen iski. Melkein heti heräämisen jälkeen, innostuin tekemään croisantteja ja niiden jälkeen vielä pikkuleipiä. Tein äidin ohjeella Maailman parhaita viipaleleipiä. En muistanutkaan miten hyviä ne ovat.

Ei maar, enköhän mä mene aloittelemaan niitä kissasukkia.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille,jotka vielä käytte lukemassa tätä.

Ps. Jätä joku merkki itsestäni,niin näen käykö kukaan lukemassa vai kirjoitanko vain omaksi ilokseni ;)

Ei uskoisi...

..että on tammikuun 18.päivä. Maassa ei ole lunta yhtään ja lämpötilakin on +4,5 C. En muista,koska olisi ollut tällainen talvi. Raksulle tämä sopii - ei tule öisiä lumilähtöjä. Jotenkin sielu kuitenkin kaipaa sitä lunta;talvisin kuuluu olla lunta. Ihan tyhmää, jos tämä menee siihen, että talvi jää vuodenajoista pois.

Olen pitkästä aikaa kutonut ohuesta sukkalangasta kahdet sukat. Täytyy sanoa, ettei ole mun juttu. Ensimmäisen parin jälkeen ajattelin sen olevan sittenkin ihan ok, mutta tämä toinen pari ei meinaa valmistua ollenkaan. Mun pitkäjänteisyyteni on kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen hukassa. No, onneksi on olemassa vähän vahvempia lankoja :)

En tiedä, mutta musta on aivan ihana kutoa noita Caritan helmisukkia. Voisin tehdä niitä vaikka kuinka paljon. (miten niin olen varautunut: mulla on vaikka minkä värisiä helmiä,jotta saan tehtyä kaiken värisiä)

Raksu kyseli tuossa,koska hän saa taas sukat. Lupasin tehdä seuraavaksi (tai sitä seuraavaksi) Hän haluaa vaaleanpunaiset sukat, joissa on vaaleansinisiä sydämiä. Saamansa pitää :) <3 

Täytyy ensin suunnitella paperille ne kuviot - helpompi toteuttaa,kun on ohje mitä seurata.

Olen yrittänyt etsiä itselleni jo kesämekkoa / kesämekkoja. Toinen saisi olla hieman juhlavampi, kun kesällä on ne mun 50 vee bileet. Heti,kun näkee jonkun kivan siinä ei ole joko kokoja tai sitten vt ihan sikakalliita. No, eiköhän niitä kohta tule enemmän myyntiin - näyttää olevan vielä paljon  Toivottavasti löydän kivat. ( nykyiset on pidetty niin loppuun, että melkein jo hävettää lähteä niillä liikenteeseen )
Toivottavasti onnistun löytämään mieleiset.

Kai mun täytyy mennä tikuttamaan tuota jälkimmäistä ohutta sukkaa vaikkei huvittaisi. Enää ne kissasukat Ystikselle ohuesta langasta ja sitten on ohuet tehty.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Aurinkoinen tervehdys

Pitkästä aikaa paistaa aurinko. Mä nyt en kauheasti hurraa,kun olen enemmänkin hämärän ja pimeän ystävä,mutta toisaalta on kuitenkin ihan kiva nähdä tuo valoilmiö.
Talvi ei osaa päättää olisiko lunta vai ei. Enimmäkseen ei. On Ukkokullalle tullut tänä talvena huimat 2 lumilähtöä,mutta nekin ovat olleet oikeastaan turhia;heti aamupäivällä ne ovat sulaneet pois. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja sen tuomaa valoisuutta. Talveen vaan kuuluu lumi.

Mä olen jostain syystä ollut viime aikoina hirveän väsynyt. Tuntuu, että vaikka nukkuisin kuinka paljon, ei mikään riitä. Silloin,kun Raksu viimeksi lähti lumitöihin ( su-ma yö) mä päätin valvoa 2 päivää putkeen,jos sitten saisi nukuttua piristävää unta,muttei se toiminut. (otin maanantaiaamuna 3 tunnin tirsat klo 6-9)

Käsityörintamalla on kiirettä. Kuvittelin aloittavani heti ens joulun joululahjat, mutta täytyy ensin tehdä viime joulun lahjakortit pois. Nyt on puikoilla viimeiselle Raksun työkaverille sukat ja samaan aikaan teen Ystikselle ensimmäisiä lahjakortti sukkia. En muistakaan,koska olen viimeksi kutonut ohuesta sukkalangasta  2.5mm puikoilla. Tuli jossain kohtaa se tunne, etteivät ne valmistu ikinä eli hävitin yhdelle kaverilleni kaikki ohuet sukkalangat. En käsitä,minne mun kärsivällisyyteni on joutunut. Saattaahan se olla, että johtuu osittain tästä mun sairaudestani, etten ole enää niin kärsivällinen kuin ennen. Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään huiphapeli,mutta nuo ohuesta langasta kudotut sukat eivät vain valmistu riittävän nopeasti.
Mitään isompia neuleita en ole tehnyt kai 14 - 15 vuoteen. Jos en väärin muista,niin viimeinen iso työ oli pyörylä neuletakki äidille. Äidin kuolemasta tuli joulun alla 13 vuotta eli varmaan tuo 15 vuotta on lähempänä kuin 14.
Niin se aika menee.

Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat. No, mä pyysin Ystiksen siihen kanssa, etten jäisi ulkopuoliseksi.
Tunsin jo silloin,kun meitä oli kolme, itseni ulkopuoliseksi - noilla kahdella muulla oli vuosikymmenten yhteinen historia. Ei ollut mieltä ylentävää kuunnella,kun he muistelivat menneitä. Mun käynnit alkoivat harventua noitapiirissä; ei vaan huvittanut. Hitto, saan mä kudottua kotonakin.
Eilen täpasin sen " tuntemattoman " naisen ensimmäisen kerran ja pakko sanoa, etten pitänyt hänestä. Hänessä oli jotain todella luotaantyöntävää eikä hän osannut olla hetkeäkään hiljaa. Ihan kuin hänellä olisi pakottava tarve olla koko ajan äänessä. Tuon tapaamisen aikana päätin, että noitailut loppuvat mun osalta. Muutenkin on ketuttanut viime aikoina koko touhu,niin yhtä hyvin lopetan käynnit. Eihän mun tarvitse mennä,jos mä en taho??!!? 😕😕

Ei maar, kai mä menen jatkamaan niitä ohuita sukkia - jos ne vaikka joskus valmistuisivat.

Aurinkoista torstaita!

Tervehdys!

Aika hienoa....Maassa on ohut lumikerros eli maisema on ihanan valoisa. Kyllä niitä harmaita,pimeitä päiviä onkin riittänyt.
Just oli puhetta Ystiksen kanssa,että sielu kyllä vaatii "oikean" talven; masentavaa, jos jää yksi vuodenaika kokonaan pois. Eihän se nyt käy, että on kevät,kesä ja syksy,josta hypätään taas kevääseen.
Ja tässä kohtaa kuuluu sanoa maagiset sanat:"silloin kun minä olin nuori...." 😄

En ole vielä päättänyt, alkaisinko stressata jo näin reilu 6kk etukäteen sitä, että kesällä tulee 50v mittariin. Mä en halua olla näin vanha!! Juu, tiedän iän olevan vain numeroita, mutta silti. Ja  tosiasia on, että suurin osa elämästäni on takana, vaikka eläisinkin vanhaksi. Mua ihan oikeasti ahdistaa tuo ajatus. Joo...tiedän, ettei saisi stressata tuosta ja lakata elämästä, mutta silti. En vaan voi noille ajatuksilleni mitään. Onneksi ne eivät ole koko ajan mielessä ihan täpöllä. Mutta on se vaan niin karua myöntää, että vaikka tunnenkin itseni yhä parikymppiseksi, on tilanne todellisuudessa kaikkea muuta.
En tiedä, yritänkö taantua sinne nuoruuteeni,sillä olen kaikkien näiden vuosien (=vuosikymmenten) jälkeen alkanut taas meikata. En joka päivä, mutta kuitenkin. Pakko myöntää, että kun viitsii vähän nähdä vaivaa, muutun mä ,jopa omasta mielestäni, hieman nätimmäksi. Kai se pieni huolittelu tekee sen...
Ainoa kurja juttu tuossa meikkaamisessa on se, että käsien tärinä tekee silmämeikin laittamisesta tosi vaikeaa.

Käsityörintamalla tapahtuu koko ajan. Sain ne Jyp -sukat valmiiksi ja nyt teen, yllätys sinänsä, taas Caritan helmisukkia. ( Ohje on Facessa Voihan villasukka -ryhmässä) Jotenkin tykkään tosi paljon tehdä niitä.
Seuraavaksi pitäisi aloittaa Ystikselle ihan perussukat ohuesta langasta; en muistakaan,koska olen viimeksi kutonut 2,5mm puikoilla. Jossain kohtaa lopetin,kun tuntui, ettei ne ikinä valmistu. No, täytyy nuo yhdet sinnitellä.
Lisäksi pitäisi tehdä valmiiksi Ukkokullan työkaverin sukat, jotka eivät valmistuneet jouluksi. Ja sitten pitäisi kutoa Ukkokullalle kaulahuivi ( multa oikein pyydettiin sitä) ja itselle tuubihuppu. Ystis osti mulle langat siihen, kun itselläni ei ollut rahaa niihin. Täytyy jossain kohtaa maksaa ne hänelle takaisin.

Ei maar, kai sitä täytyy mennä jatkamaan kutomista.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Ps. Tulinpahan vielä vähän rutisemaan. Olen yrittänyt etsiä itselleni mekkoa tai kahta ensi kesäksi,kun nuo olemassa olevat ovat jo tosi kulahtaneet. No, ovat ne melkein 10v vanhatkin. Törmään koko ajan kahteen betoniseinään ; 1) heti,kun löydän jonkun kivan,rahapussillekin sopivan mekon,ei siinä ole kokoja ( okei, myönnän olevani läskipallero) tai sitten ei kerrota,mitä materiaalia se on. Haluaisin puuvillaisen tms.mutta tuntuu, että kaikki kivat ovat polyesteriä.
Jos tiedätte kauppoja, joissa on kauniita plus -koon vaatteita,niin viskatkaa viestiä :)