maanantai 29. joulukuuta 2014

Niin se tämäkin vuosi lähenee loppuaan. Mietin tuossa, mitä tästä vuodesta on jäänyt käteen ja totesin, ettei oikeastaan mitään mainittavaa. Tai no, näin pitkästä pitkästä aikaa entisen koulukaverini lukiosta sekä yhden nettitutun, jonka kanssa ei ole aiemmin nähty. Lisäksi sain täällä uuden tuttavan ystävättäreni kautta.

Käsitöitä on kertynyt jonkin verran eli
sukat 39
Kauluri 2
matto 3
Säärystimet 3
huivit 3
pipot 4
virkattu kori 1
                yhteensä siis 55 työtä ja lankaa meni reilut 14 kiloa. Ihan ok saavutus, vaikka olenkin viime aikoina ollut vähän laiska käsitöiden kanssa.

Ja nyt kun päästiin käsitöihin, voin laittaa niistä joululahjasukistakin kuvat. Ekan kuvan sukat menivät ystävättärelleni ja seuraava ex-Kultsille. Ystävättäreni sukat ovat Wollbuttin lankaa ja ex-kultsin Zeldan värjäämään kashmir-villa-nylon -lankaa.



Nämä sukat tein hanilleni eli Niina Laitisen "Armaat" Kuvio ei valitettavasti erotu kunnolla. Oli tosi kiva  malli kutoa ja tuli näyttävät sukat.' Lankana Sandnes alpakkasukkalanka.


 
Lisäksi olen saanut valmiiksi kahdelle ystävälleni sukat. Kaikkihan me tiedämme, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä eli miten siis sukankutojalla voisi olla sukkia omaan jalkaan. Ystäväni mies saa terran värisestä 7 veikasta tehdyt "Armaat" ja ystäväni ihan perussukat. Varmaan kudon heille vielä toiset sukat ennen kuin laitan paketin matkaan. Nuo perussukat ehtivät sopivasti JAVAn ( jouluaatosta vappuaattoon) aloitukseen :) Jeee! Saattoi olla tyhmä idea lähteä JAVAan - kerään vain turhaan stressiä, kun KyJykin jäi kahta työtä vaille valmiiksi. Laitan kuvat sukista, kunhan saan ne kuvattua.

Muuten ei ole mitään ihmeellistä ilmassa. Päivät menevät hetki kerrallaan - välillä parempi fiilis ja välillä huonompi. Tänään on taas huonompi päivä eli olen ollut peiton alla piilossa pahaa maailmaa. Huomenna pitäisi käydä kaupassa, mikä vaatii oman asennoitumisensa. Olen mökkiintynyt sen verran, että kodin ulkopuolelle lähteminen vaatii oman suunnittelunsa. Ulkolämpötilan puolesta tämä on ollut hyvä päivä pysyä kotona. Pakkanen paukkuu - 22 asteessa. Ensi yönä pitäisi lauhtua niin paljon, että huomenna iltapäivällä olisi nollan tietämissä. Epäilen suuresti.

Nyt taitaa käsityö huudella tuolta sohvalta eli mukavaa alkanutta viikkoa ja vuoden viimeisiä päiviä!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Hyvää Joulun jatkoa !

Joulusta on selvitty - melkein. Oli rauhallinen joulu eikä tullut syötyä itseään ihan ähkypuhkuksi. Ilmeisesti olen ollut melko kilttikin kuluneen vuoden, kun pukki muisti minua niin monin lahjoin. Sain mm. ystävättäreltäni "Upeat kirjoneulesukat" -kirjan. Tiedä sitten, oliko hänellä ketunhäntä kainalossa, jotta saisi lisää sukkia ;D Ei se mitään vaikka olisikin, mielelläni kudon hänelle. Oikeastaan olen onnellinen, että kutomani sukat kelpaavat ihmisille.

Aattona täällä satoi 25cm lunta eli kaverini joutui auraushommiin yöllä. Oli tylsää valvoa jouluyötä yksinään ja eilenkin hän nukkuin melkein koko päivän - mitä nyt heräsi välillä syömään. Siinä mielessä oli vähän tylsä joulu. Lisäksi on ollut jotenkin haikea olo ja yksinäisyyskin on vähän nostanut päätään. Toista se oli silloin, kun oli vielä molemmat vanhemmat elossa - tai edes äiti. Voi, kun saisi ne ajat takaisin - edes sen, kun äiti eli. Olisi niin paljon puhuttavaa äidin kanssa.

Ystävättäreni pitäisi tänään poiketa kahville, kun leivoin hänen kunniakseen joulutorttuja.

Käsityörintamallakin on tapahtunut. Sain yhdet koon 45 sukat valmiiksi ja aloitin nyt toiset, koon 39 sukat. Ne ovat menossa kahdelle ystävälleni piristykseksi, kun heillä on ollut tässä vastoinkäymisiä enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Saatanpa kutaista vielä toisetkin sukat heille ennen kuin laitan paketin matkaan.

Tuli tuossa mieleeni, että pitäisi tehdä taas varmuuskopiokin koneesta. On tullut tallenneltua niin paljon juttuja, että harmittaa tosi lujaa, jos ne häviäisivät. Taidan illalla tai huomenna tehdä sen. Miksi sen tekeminen on näin pirun hankalaa, vaikka ei tarvitse kuin laittaa piuha kiinni ja aloittaa? Taitaa olla kyse vain a) aloittamisen vaikeudesta tai b) laiskuudesta.

Taidan mennä yrittämään, jos puikot vaikka pysyisivät kädessä.
Rauhallista Joulun jatkoa kaikille tasapuolisesti.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Nyt on Koskissa käyty ja loppuvalmistelut jouluun aloitettu eli kinkku on uunissa. Vauhdilla ajattelin, että teen tänään vielä tiikerikakun, mutta se siirtyy huomiseen; uuni kun on varattuna ilta seitsemään kinkun kanssa. Joulutortut ja rusinasoppa täytyy kanssa tehdä huomenna. Mielestäni jouluiseen riisipuuroon kuuluu rusinasoppa.

Pakko sanoa, että se pikainen päiväkäynti Koskissa on tosi rankka. Matkaan menee reilu 1,5h / suunta ja paikkoja on neljä, missä pitää käydä. Vaikka ei viipyisi kuin tunnin / paikka, tekee se neljä tuntia. Nytkin kävi niin, että heti ekan paikan jälkeen oltiin lähes tunti jäljessä aikataulusta. Kello oli jotain yli 21, kun oltiin taas kotona. Kotiutumisen jälkeen oli vielä niin vauhti päällä, että kudoin melkein yhteen asti. Ärsyttävää, kun vauhtia riitti, vaikka otin iltalääkkeet, joiden pitäisi tasoittaa tuota vauhdikkuutta. Loppujen lopuksi jouduin ottamaan nukkulääkkeenkin, jotta sain unen päästä kiinni.
Tekisi mieleni toivoa ensi vuonna joululahjaksi koskilaisilta, että he vuorostaan ajaisivat tänne. Mielestäni on syvältä, että minä jolla on kaikkein pienimmät tulot, olen se, joka käy joulukäynnin.

Eilen sunnuntaina en tehnyt oikeastaan mitään - en yksinkertaisesti jaksanut. Tuli taas huomattua, miten reissussa rähjääntyy. Sain kuitenkin kudottua, mikä tuntui ihanan rentouttavalta. Nytkin suunnittelen meneväni kutomaan. On vaan niin väsynyt olo, etten tiedä menenkö kutomaan vai ottamaan tirsat.
Kaikkein mieluiten menisin nukkumaan ja nukkuisin niin kauan kuin unta riittää. Tuntuu, että olen niin loputtoman väsynyt.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Hohhoijaa..

Nyt on joulu aika hyvin hanskassa. Sain eilen tehtyä Lasimestarin sillin, jota tuli aika paljon. Viime vuonna sillit olivat aikas pieniä, joten sanoin sillä perusteella kumppanilleni, että tuoda 5 rasvasilliä. siinä kohtaa, kun näin sen paketin, iski lähestulkoon epätoivo; 5 silliä painoi 1,8kg. Tänä vuonna oli sitten isoja sillejä. Jos olisin nähnyt sillit ostotilanteessa, olisin ottanut max kolme kappaletta. No, mikä siinä auttoi kuin urakoida ne purkkeihin. Itselle tuli kaksi isoa purkkia ja yhden pienen vien tädilleni, joka kielsi tuomasta isoa. Meni yli 2 tuntia siinä projektissa.

Saatuani sillit tehtyä, oli vielä virtaa jäljellä eli päätin tehdä " Maailman parheita pikkuleipiä", joita äiti teki aina jouluksi. ne ovat kyllä ihanan helpot tehdä... Ja hyviä.

                                                        200g voita
                                                        200g sokeria
                                                        1       munankeltuainen
                                                        2 rkl siirappia
                                                        3 tl    vaniljasokeria
                                                        5 dl    vehnäjauhoja
                                                        2 tl     soodaa

           1. vaahdota rasva ja sokeri.
           2. lisää keltuainen ja siirappi.
           3. lisää jauhot, joihin on sekoitettu sooda ja vaniljasokeri.
           4. muotoile taikina n. 2cm:n vahvuisiksi tangoiksi pellille.
           5. paista 200C kauniin ruskeiksi.
           6. Leikkaa vinoneliöiksi ennen kuin keksit kovettuvat.

Nuo ovat siis niin hyviä.

Ex-Kultsikin poikkesi hätsynpikaa eilen teellä. Annoin samalla hänelle piimäkakun, kun hän halusi sellaisen. Jotenkin tuntui hyvältä ja kivalta, kun kakku kelpasi hänelle ja hän ylipäätään halusi sellaisen. Oli minulla hänelle pari pientä pakettiakin, mutta niistä ei sen enempää, koska tiedän hänen lukevan aina välillä tätä... Lälläälää Kultsi (ex)

Sukat tuottivat eilen päänvaivaa. Olin kutonut jo toisen sukan vartta pitkälle yli puolenvälin, kun huomasin kaksi silmiinpistävää virhettä mallineuleessa - ja tietenkin sukan etupuolella. Mietin hetken, mitä teen, mutta sitten päätin tempaista puikot pois ja purkaa koko hökötyksen ja aloittaa alusta. Sain kudottua ennen nukkumaanmenoa puretun pätkän pois eli nyt ollaan siinä vaiheessa kuin ennen purkamista. Mutta meinas käydä harmittamaan tosi lujaa.

Tänään en aio tehdä muuta kuin kutoa. Tai no, on tuolla pesukone päällä, mutta sitä ei voi laskea. Tässä on riehuttu niin paljon, että saa riittää.
Loppuviikosta käyn kaupassa hakemassa jouluruuat, ettei tarvitsisi enää ensi viikolla mennä kauppaan.

Saas nähdä, miten meidän Koskin reissun käy. Lupaavat lumisadetta loppuviikoksi, mikä tarkoittaa sitä, että kaverini on yötäpäivää töissä auraamassa. Vilkaisin äsken Forecan sääennustetta ja sen mukaan täällä ei pitäisi sataa viikonloppuna lunta,mikä tarkoittaa, että päästäisiin lähtemään yhdessä Koskiin. Toivottavasti eivät muuta mieltään. Täytyy tehdä varmuuden vuoksi myös suunnitelma B.

Nyt tämä tyttö siirtyy kutomaan. Mukavaa keskiviikkoa!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Lumi on hieman sulanut, mutta edelleen on enemmän valkoisia kuin mustia alueita. Hyvä niin, kyllä tähän aikaan vuodesta kuuluu olla lunta maassa. Ainakin minä olen sitä mieltä.

Eilen leivoin toisen kaksinkertaisen satsin pipareita, kun ekan satsin piparit alkoivat olla loppu.
Tänään olen miettinyt, leipoisinko päivän ratoksi vielä tiikerikakun vai vasta myöhemmin tällä viikolla.
Tänään täytyy käydä kaupassa hakemassa rasvasilliä, että saan tehtyä äidin perinteisen Lasimestarin sillin "kypsymään". Tänään kun sen tekee, niin ehtii sopivasti jouluksi.
Lisäksi täytyisi paketoida ne muutama paketti, mitkä täksi jouluksi on. Onneksi ja yllätyksekseni olen saanut oltua stressaamatta lahjoista tänä vuonna - yllätin siinä mielessä itseni.
Saas nähdä, saanko sen yhden joululahjan, mitä olen hiuslenksujen lisäksi toivonut eli pöytäkalenteria. Jännitys tiivistyy.. ;)

Toissapäivänä sain Kultsin sukat valmiiksi. Täytyy tänään paketoida ne, koska hän tulee huomenna hakemaan ne. Enpä taida laittaa kuvaa ennen jouluaattoa, ettei mene yllätys pieleen.

En taida ikinä oppia... Menin sitten ilmoittautumaan Neulomon ensi vuoden UWAan. Ilmeisesti en koskaan opi ja aina uudestaan ja uudestaan kasaan itselleni paineita. Jos UWA onnistuisi, kun KyJy meni pyllylleen ja jäi kahta työtä vaille valmiiksi.

No, niin. Nyt on lahjat paketoitu.Että näytti aneemiselta se saalis, mutta jos ensi vuonna olisi sukkia ym. paketoitavaksi. Tänä vuonna en vain saanut aikaan.

Kyllä on koettelemuksia muillakin näin joulun alla. Tätini auton laturi oikuttelee eli rahanmenoa lisää joulujuttujen lisäksi. Ja sen tietää, että jos autoon tulee jotain, ei siitä yleensä selviä halvalla. Piti sitten sellainenkin riesa tulla.

Nyt täytynee mennä laittamaan ruokaa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Saako nyt olla tyytyväinen itseensä? Olen leiponut kaikki piimä- ja sitruunakakut, mitä pitikin. Huh. Oli se aikamoinen urakka. Pakko myöntää, että parissa kohtaa tehtiin ja itkettiin, kun ei millään olisi jaksanut enää tehdä. Vielä pitäisi tehdä yksi tiikerikakku. Tänään kuitenkin teen uuden piparitaikinan, jonka leivon sit huomenna. Niistä viikko sitten tehdyistä pipareista alkaa olla vain murut jäljellä.
Tarkoitukseni oli ottaa kuvat kakuista ja laittaa tänne, mutta tulin laittaneeksi niin kiireellä pakastimeen, että kuvaaminen jäi. Epäilen, että "verottaja" tai laaduntarkkailija olisi saattanut iskeä niihin, jos en olisi toiminut ripeästi. Noissa kakkuresepteissä on se ihana puoli, että kun niitä tehtiin Mammun kanssa vuosikaudet ja niitä on koko ikänsä syönyt tietää, miltä niiden kuuluu maistua ja näyttää. Mammu olisi varmaan ylpeä, koska kakkujen pohjat eivät halkeilleet eikä siihen keskelle noussut sitä torvea, jolloin kakku olisi näyttänyt oikeinpäin ollessaan sieneltä.

Pitkät sukatkin on haettu eilen. Hyvä, että  pääsin niistä viimein eroon. Vielä pitäisi löytää niille kaksille säärystimille kuvat. Taidanpa laittaa ne tähänkin myyntiin, eli 7 veikasta kudotut pitkät, 65cm, säärystimet hoikkaan / tavalliseen jalkaan. Hinta 24e sis postin 2. luokan maksina.



Meillä on maa valkoinen ja lisää tulee koko ajan. Olikohan se toissailtana, kun täällä höytyili lunta, joka jäi maahan. Viime yönä sitä on sitten tullutkin vähän reippaammin. Ei nyt ihan laulun sanoin "lunta tulvillaam on raikas talvisää.." mutta tasaisen valkoista kuitenkin. Yritän ottaa kuvan, mutta vielä voi olla liian pimeää kuvan onnistumista ajatellen. ( kello on 7.48 )


 
Joo, arvasinkin, ettei kuvä ole hyvä, mutta näkee tuosta sen verran, että lunta on ja lisää tulee.

Tänään suunnitelmissa on ainakin se piparitaikinan teko ja kutominen. Lupasin kutoa Kultsin joululahjapakettiin sukat; vielä olisi puolet terästä ja kärkikavannukset jäljellä.

Nyt tämä tyttö lähtee keittämään lisää kahvia - silmät eivät meinaa pysyä auki.

Mukavaa lauantaita!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulupaniikki

Joulu lähenee uhkaavasti enkä jaksaisi eikä huvittaisikaan tehdä mitään sen eteen. Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna itsenäisyyspäivänä, leivoin kaksinkertaisen annoksen pipareita. Mammun kanssa oli 30 vuoden ajan tapana leipoa ekat piparit Itsenäisyyspäivänä. Nyt kun leivoin niitä yksin ( kun ei ollut enää Kultsiakaan kaverina) tuli hirvittävä ikävä molempia. Osittain kyyneleet silmissä sain ne piparit tehtyä. nyt neljä päivää myöhemmin tilanne on se, että täytyy leipoa ensi viikonloppuna uusi satsi. Joku ihme keksihiiri asustaa täällä... Tuossa kuvassa on pitkälle toistasataa piparia.



Käsityörintamalla edistyy sukat verkkaiseen tahtiin. Sain ne jälkimmäiset tilaussukat 40cm varrella valmiiksi Itsenäisyyspäiväiltana.  En taida ihan hetkeen tehdä polvareita - tai ei sitä tiedä. Lankana näissä on TeeTee Pallas ja ohje Tekstiiliteollisuuden sivuilla

 

Tällä hetkellä on Zeldan värjäämästä villa-kasmir-nylon .langasta sukat tulossa. Nekin pitäisi saada valmiiksi reippaaseen tahtiin.

Alkuviikosta päätin, että otan tämän viikon rennosti ja ensi viikolla aloitan leipomukset , ettei jää Koskiin menoa edeltävälle viikolle. Onneksi tulin vilkaisseeksi kalenteria - Koskin reissuhan on jo viikon päästä ; olin ihan varma, että siihen on vielä 2 viikkoa aikaa.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa leipoa. Eilen leivoin 4 Mammun piimäkakkua (osittain itku silmässä, kun olin niin uupunut siitä) ja tänään viimeiset kaksi. Huomenna ajattelin pitää kudontapäivän ja perjantaina olisi sitten neljän sitruunakakun vuoro. Lauantaina uusi piparitaikina ja sunnuntaina niiden leipominen. Sitten puuttuu enää joulutortut, mutta ne tehdään sitten lähempänä joulua. ( Ekan satsin ajattelin kyllä tehdä vielä tänä iltana )

Mutta kyllä sen huomaa, ettei ole ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Leipomisen pitäisi olla hauskaa ja joululeivonnaisten tuoksusta, joka täyttää kodin, pitäisi nauttia. Nyt vain tuntuu, että suoritan leipomista, koska jouluksi kuuluu leipoa ne tietyt jutut. Onneksi sain taottua järkeä sen verran päähän, etten ottanut lahjoista stressiä rahapulan ja saamattomuuden (=kutomattomuuden) takia. Tuo on uusi piirre minussa. Ilmeisesti olen niin loppu, ettei nuo jaksa hetkauttaa suuntaan tai toiseen - ainakaan pahasti.

Ruokaa pitäisi laittaa, muttei ole hajuakaan siitä mitä se olisi. Kävin jo kerran kaupassakin ihmettelemässä, mutta mikään ei houkutellut. Ja toisekseen - ei huvita laittaa ruokaa. Kyseessä siis ongelma.

Kai tässä täytyy mennä ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

torstai 4. joulukuuta 2014

napinapi..

Että osaa ketuttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Maksoin äsken laskuja ja tilille jäi huimat 99snt. Rakenna noilla sitten joulua. Vielä jäi muutama lasku maksamatta eli täytyy soittaa ja anella maksuaikaa. Tämä on niin syvältä. Jos suoraan sanon, niin meni joulufiilikset aikalailla pakkasen puolelle. Että osaa kiukuttaa lujaa.
Pitäisi ilmeisesti laittaa lisää lankoja myyntiin, mutta kun enää en raaskisi luopua mistään. Tuntuu vain siltä, että se olisi ainoa keino muuttua rahaksi.

Ulkona on pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, muttei se jaksa piristää mieltä yhtään. Voisi melkein sanoa, että aurinkokin kettuilee paistamalla.

Huomenna pitäisi tehdä piparitaikina ja leipoa se lauantaina. Lisäksi pitäisi tehdä ne kakut, mutta motivaatio katosi näiden laskujen myötä. Tämä on niin tätä.

Puikotkaan eivät ole oikein tarttuneet käteen. Muutaman kerroksen saan aina välillä tehtyä, mutta tuntuu, ettei kudin edisty yhtään. Sukkia pitäisi vielä muutama pari saada tehtyä ennen joulua... Kertokaa, mistä saan inspistä kutomiseen ja leipomiseen...

Parin tunnin päästä olis sauna. Löytyisiköhän se kadonnut inspis sieltä vai jääkö loputkin puhdista sinne..? No, se jää nähtäväksi. Mutta ihanaa, kun pääsee lämmittelemään saunaan.

maanantai 1. joulukuuta 2014

En käsitä, miksen saa taas kirjoitettua mitään. Yksi syy voi  olla matalapaine, joka edelleen jatkuu ja toinen syy yksinkertaisesti saamattomuus. Tuntuu, etten viitsi tänne vuodattaa kaikkea peetä, mitä mielessä liikkuu.
Enkä ole saanut luettua muiden blogeja aikoihin. Älkää huolestuko, palaan kyllä lukemaan, kunhan saan aikaan.

Joulukin alkaa ahdistaa, vaikka päätin, ettei tänä jouluna tipu sukulaisille sukkia eikä huiveja. Ehkä sitten taas ensi vuonna.
Tällä viikolla pitäisi repiä jostain rahaa, että pääsisi ostamaan leivonta-aineet kakkuihin ja piparitaikinaan. Perjantaina olisi tarkoitus tehdä piparitaikina ja leipoa perinteisesti Itsenäisyyspäivänä. Tein tuossa kauppalapun tarvikkeista ja pakko sanoa, että menee pieni omaisuus niihin. Olis rahalle muutakin käyttöä, mutta täytyyhän sitä edes jouluksi leipoa. Ja tehdä Lasimestarin silliä ja ostaa lanttulaatikkoa sekä rosollia.Niin ja imelletty perunalaatikko pitää tehdä. Kinkku tulee joululahjaksi. Mutta mistä kaikkeen revitään rahaa..

Vähän olen saanut käsitöitäkin tehtyä ja valmistumaan. Pikkuserkkuni, jolle oli ne mustat matot, saa vielä virkatun korin. Ohje on isompi kahvallinnen kori Lankavan sivuilta. Poikkeuksena se, että tein Paula -kuteesta sen. Kudetta meni kilon verran.


Lisäksi olen kutonut yhdet polvisukat, lankana TeeTee Pallas. Ohje on Tekstiiliteollisuuden sivuilta, Se ero tuohon malliin on se, että tein nilkkaan resorin.

 

Nyt on puikoilla toiset polvarit, jotka tulevat ihan tuon ohjeen mukaan.
Näiden jälkeen pitäisi kutoa vielä viidet sukat ennen joulua. Taitaa yöt jäädä lyhyiksi...

Kai tässä täytyy mennä jatkamaan kutomista. Mukavaa alkanutta viikkoa!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Harmaa ja pimeä sää jatkuu. Yritin piristää itseäni leipomalla kaneliässiä Mammun ohjeella, muttei nekään onnistuneet, vaikka ohjetta noudattaen lisäsin viimeistä jauhomäärää. No, ehkä se on harjoituksen puutetta. Äkkiä laskeskelin, etten ole varmaan 6-7vuoteen tehnyt niitä. Vähän niistä tuli kovia, mutta täytyy kastaa kahviin - maku on sentään oikea.
Mieli ei kyllä parantunut tuossa projektissa.

Ai niin, olenhan minä jotain saanut valmiiksikin käsityörintamalla, vaikka tuntuu, etten edes kudo enää. Puolikkaalle kudoin Eeva Savirannan Petäjä -sukat

 
Sen lisäksi on valmistunut pikkuserkulleni joululahjaksi menevistä pienistä Paula -matoista ensimmäinen. Että inhoan virkata  / kutoa mustaa. Toinenkin on työnalla eli täytyisi sinnitellä se valmiiksi.

 
Lisäksi on valmistunut kahdet sukat ystävättärelleni, mutta niistä laitan kuvat vasta joulun jälkeen, koska ovat menossa joululahjaksi. Olisihan se tylsää nähdä joululahjat etukäteen. Tiedän nimittäin ystävättäreni lukevan tätä, joten ne olisivat väkisin osuneet hänen silmiinsä.
 
Iso kiitos, Ystäväiseni, hiusten värjäämisestä. Nyt olen taas itseni näköinen. :)
 
Tänä vuonna on onneksi sovittu sukulaisten kanssa, ettei pidetä mitään jouluhömpötystä. Jos välttämätta haluaa, niin saa ostaa suklaarasian, muttei sen enempää. Ei tässä ole yksinkertaisesti rahaa ostaa joululahjoja.
Tässä nähdään hyvä viimevuotinen tarkoitus tehdä joululahjat valmiiksi hyvissä ajoin, ettei tule tätä joulupaniikkia. Pahahahahhah!! Jäivät suuriksi sanoiksi. Mutta jos ens jouluksi olisi tässä kohtaa lahjat valmiina.... ( uskoo saa, joka haluaa )
 
Taidan siirtyä kutomoon tai siis virkkaamoon tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Pakko oli tulla vielä hehkuttamaan, että sain miesystävältäni ihanan ruusukimpun <3 10kpl. Jokainen ruusu edustaa 10% siitä, minkä verran hän rakastaa minua. Minua rakastetaan siis 100%sti
 
 
 


tiistai 11. marraskuuta 2014

Olen niin stressaantunut ja tympiintynyt kaikkeen. Minä, joka en ole vuosiin järsinyt kynsiäni, päätin sitten pureskella 3 kynttä ihan olemattomiin - ja nyt harmittaa. No, nyt on myöhäistä itkeä eli ei kun kasvattamaan ne uudestaan.

Muutenkin tänään on saamaton päivä. Olen yrittänyt saada käsityötä käsiini, mutta toistaiseksi se on vain suunnitelman tasolla. Sen verran sain aikaan, että laitoin pesukoneen päälle. Johan sitä on siinäkin täksi päiväksi puuhaa ;)
Ei maar, täytyy tuossa illemmalla laittaa vielä ruokaakin, vaikkei huvita yhtään. Olisi ihanaa joskus mennä syömään valmiiseen pöytää eikä aina laittaa ensin ruokaa.

Pitäisi saada tänään kudottua yhdet sukat loppuun ja saada virkattua ensimmäinen niistä matoista myös loppuun. Seuraava sukkaprojekti on jo selvillä ja toiseen langatkin valittu. Saas nähdä, saanko yhtäkään käsityötä etenemään.

Oli taas niin harmaa päivä, ettei ole tosikaan. Vaikkei lumi niin kivaa ole, on siinä se hyväpuoli, että on valoisampaa. Siinä mielessä voisi sataa lumen maahan.

Olen melkein koko päivän pyörinyt muistoissa. Näin jälkikäteen ajatellen, olisin tehnyt joitakin asioita ja valintoja toisin, mutta myöhäistä itkeä. Nyt vain täytyy yrittää pelata näillä korteilla niin hyvin kuin pystyy. Osa minústa kyllä haluaisi heittää pyyhkeen kehään. Ei vain nappaa mikään.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Matalapainetta, matalapainetta..

On ollut niin matalapainetta ilmassa, etten ole saanut kirjoitettua enkä oikein tehtyä mitään. ja mitäpä sitä pahaa oloa tänne purkamaan...Tulee muillekin kurja olo. Toisaalta tämä saamattomuus ärsyttää todella lujaa. Pitäisi pakottaa itsensä tarttumaan asioihin, mutten saa kuin pakolliset hoidettua. Hyvä, että edes ne. Jos pakollisetkin asiat jäävät hoitamatta, niin sitten on jo todella huonoissa kantimissa pelkkä oleminen.
Nukahtaminen on tosi vaikeaa. Pyörin tunnin kax ja sitten lähden haahuilemaan hetkeksi.Sitten taas yrittämään, jos vaikka nukahtaisi. Miten voikin ketuttaa lujaa, kun ei nukahda - ja siinä mielentilassa nukahtaa vielä huonommin.

Pikkuisen olen saanut kudottua...Ihme sinänsä. Joululahjojen suhteen olen antanut periksi eli palataan asiaan ensi vuonna. Paitsi eräälle ystävälleni ja hänen miehelleen täytyy jouluksi kutoa sukat. Yksi torkkupeitto olisi pitänyt saada jouluksi valmiiksi, mutta saas nähdä miten käy. Rahapulassa lupasin kutoa kahdet polvarit ennen joulua ja lisäksi pitäisi virkata kaksi mattoa. Miksen osaa sanoa "Ei" ?

Ensilumikin kävi maassa. Tai no, on sitä vielä hieman siellä sun täällä, mutta suurimmat ovat sulaneet pois. Tänään kuitenkin autoon laitettiin talvikengät ja nyt sitten mennään ja rapistaan :) Pakko ne olisi ollut ennen pitkää kuitenkin vaihtaa eli ovatpahan laitettuna. Tulkoon lumi ja talvi.

Olen tuntenut itseni viime aikoina yksinäiseksi. Yritän torjua sitä yksinäisyyttä soittelemalla parille sukulaiselleni ja ystävälleni turhankin usein.Sitten on yksi ystävä, jonka kanssa viestitellään pikaviestein tai meilitse. Hänkin on tosi tärkeä ihminen minulle.
Tätini kanssa puhutaan päivittäin,mikä on ihan mukavaa. Tulee tunne, että siten pidämme huolta toisistamme; eipä niitä sukulaisia kauheasti ole, joiden kanssa pitää yhteyttä. Äidin puolelta kaikki 3 kpl ja isän puolelta 1. (serkun kanssa puhutaan 2 kertaa vuodessa eli silloin, kun soitamme synttärionnittelut ja nekin ovat kesällä neljän päivän välein)
No, tämä on tätä.

Olen pikkuhiljaa alkanut tsempata itseäni joululeipomuksiin. Äkkiseltään laskin, että 4-5 piimäkakkua, 3-4 sitruunakakkua ja kaksinkertainen annos pipareita. Lisäksi olen suunnitellut, että vuosien tauon jälkeen tekisin Mammun kaneliässiäkin. Ne ovat ihan sikahyviä. Nam! Saas nähdä, miten suunnitelmat pitää. Niin ja äidin ohjeella Lasimestarin silliä on kanssa pakko tehdä.
Kun saan rahaa kasaan, menen ostamaan jauhot ym, että voin aloittaa jo kakkujen teon. Ne täytyy varmaan laittaa sinetöityyn laatikkoon, että säilyvät jouluun.  ;)

Nyt menen takaisin sohvannurkkaan jurottamaan.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ei tämä matalapaine helpota, vaikka mitä tekisi. En yksinkertaisesti saa tartuttua mihinkään, vaikka yritys on aina välillä kova.Tai sanotaan näin, että kaikki tuiki pakolliset saan tehtyä, kun kovasti yritän, mutta muuten en saa mitään aikaan.
Ilmeisesti pitäisi vaipua talviuneen ja palata asiaan vaikka joulun jälkeen.
Ex-Kultsin poistuminen kuviosta ystävänä jätti tosi ison aukon; kuitenkin tekstailtiin paljon ja soiteltiin. Tiedän kyllä, että siinä kuviossa oli itsekkyyttä puoleltani, mutta silti...

Onneksi tänä vuonna on sovittu sukulaisten kanssa, ettei pidetä mitään lahja hömpötystä, kun kenelläkään ei ole ylimääräistä valuuttaa. Minulle se sopii erittäin hyvin. Minulla oli tarkoitus tehdä koko joukolle sukkia ym. mutta en saanut vuoden aikana valmiiksi kuin yhdet sukat ja yhden pipon, jotka menevät joululahjoiksi. Muita kudelmia kyllä valmistui.

Tänään olen ottanut ties kuinka monet tirsat, kun en mitään ole saanut tehtyä. Pakko olis tarttua puikkoihin...

Ulkona on sateista ja hirvittävä tuuli. Kuvaa olotilaani aika hyvin.

Posti toi ihanan yllätyksen ystävältäni: kuivattuja suppilovahveroita iso pussillinen.Tuhannet kiitokset tätäkin kautta. Suunnittelin, että täytyy tehdä joku päívä sienikastiketta. Tänään väänsin jauhelihakeiton, jota syödään ainakin kaksi päivää - toivottavasti kolme.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Nyt on auto katsastettu ja taas saa huristaa tyytyväisenä vuoden :) Vähän jännitti viedä autoa, kun pessimisti minussa ajatteli, että entäs jos siinä kuitenkin on jotain vikaa. Suotta jännitti, sillä katsastaja sanoi vielä erikseen, että onpas hyvässä kunnossa. Jeeeeeeeeeee!!!!

Päivä on ollut tosi pimeä ja ilmassa on pientä tihkua, vaikkei varsinaisesti sadakaan. Tämä olisi just sellainen päivä, jonka voisi hyvällä omallatunnolla viettää peiton alla. Pakko myöntää, että tirsat pyörivät mielessä. Muutenkin on ajatusvoittoinen päivä. Vähän on sellainen kutina, että ex-Kultsi deletoi minut kokonaan elämästään, emmekä voi edes olla enää ystäviä, nyt kun hänkin löysi kumppanin itselleen. Laitoin hänelle spostia, että jos hän hävittää tiettyjä juttuja, niin toimittaisi ne minulle eikä heittäisi roskikseen. Minulla on kuitenkin niille jutuille tunnearvoa ja esim. ristipistotauluihin on käytetty jokunen tunti niiden tekemiseen. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ole iloinen, että hänkin löysi uuden kumppanin.

Puikkoja en ole tänään saanut käteen. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja tarttua niihin. Nyt vain tuntuu, että ajatukset estävät keskittymistä. Miksi ei pysty laittamaan aivoja narikkaan ja olemaan kirjaimellisesti tyhjäpää? Se toisi varmaan ihanan kevyen olon.

lauantai 25. lokakuuta 2014

3 päivää siitä, kun Kultsi kävi ns. jäähyväiskäynnillä. Pari päivää oli tosi vaikeita, koska päälimmäisenä oli se, etten näe häntä enää tai en ainakaan niin usein. Nyt on alkanut jo helpottaa ja olen ihan oikeasti tyytyväinen, että hänkin löysi jonkun rinnalleen. Mutta ei se muuta sitä, että välillä huomaan odottoavani tekstaria tai jotain Kultsilta. Varmaan tuokin painuu taka-alalle,kun aikaa kuluu. Uskoisin ja toivon niin.

Kutominen on ollut vähän niin ja näin. Puikot kyllä tulevat käteen, mutta niiden käynnistäminen on niin ja näin. Olen jo luopunut ajatuksesta tehdä ihmisille joululahjaksi sukkia. Katsotaan ensi vuonna uudestaan. Tiedän, että jotkut tulevat pettymään, kun eivät saa sukkia joululahjaksi, mutta aina ei voi voittaa.

Tänään tuntuu olevan päivä, jolloin en saa mitään aikaiseksi. Pitäisiköhän sitä suoda itselleen ns.vapaapäivä - kaikesta.

Eilen kävin otattamassa pakokaasumittauksen paikallisella korjaamolla. Ei sekään sitten voinut mennä helpoimman kautta. Niiden kone ei antanut mittaustulosta vaan herjasi jostain viasta, jota ei ole kuitattu pois. Korjaaja joutui hakemaan toisen vempeleen ja etsimään, mitä vikaa se herjaa. Herjas ajonestoa. Autohan temppuili käynnistymisen kanssa alkusyksystä. No, hän kuittasi vian pois ja sen jälkeen saatiin sitten tehtyä se pakokaasutesti ja tulostettua lappu katsastusta varten. Olin ajatellut selviäväni reissusta 10 eurolla, mutta katin kontit. Maksettavaa tuli paljon enemmän.
Illalla varasin sitten ajan katsastukseen. Täällä meillä A-katsastus maksaa ilman pakokaasuja 59e, mutta Lahdessa K1 -katsastuksessa vain 39e. Ajan siis Lahteen. Pitäkää maanantaina peukkuja, että Allu ( almera) saa leiman.

Kai menen taas jatkamaan tylsän lauantain viettoa. Toivottavasti teillä on parempi lauantai.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Nyt ei mikään taas tunnu hyvältä. Päässä on ihan liikaa ajatuksia liikkeellä ja matalapaine vallitsee. Tuntuu, ettei mikään asia ole hyvin ja aina kaiken lopputuloksena on hirvittävä stressi. Tiedän, että lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on stressi ja matalapaine ihan oikeista asioista, joiden rinnalla nämä minun asiani ovat kovin pieniä, mutta silti.. Tämä rimpuilu tuntuu vaan niin turhalta eikä mikään asia tahdo järjestyä / sujua.
Kaivoin saamani tsemppipeitonkin tuohon sohvalle, että voin tämän bloggauksen jälkeen käpertyä sen alle ja imeä itseeni siihen kudottuja lohduttavia ajatuksia. Se tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että minulle tehtiin sellainen. Kiitos kaikille siihen osallistuneille vielä kerran <3

Heti, kun saan kaivettua jostain puhtia, pitäisi katsoa lankoja taas myyntiin. Ei vaan oikein raaskisi enää luopua mistään, mutta pakko se on.

Pikaviestittelin gmailissa ystäväni kanssa ja purin sydäntäni. Vähän helpotti, kun sai purettua hänelle tuntemuksiaan. Olen ihan varma, ettei Kultsi enää halua tekemiäni sukkia ja purnasinkin ystävälleni, että kenelle sitten kudon. Ystäväni ilmoitti heti itsensä ja miehensä ehdokkaiksi. Teimme diilin. Ja onhan sitten vielä ainakin kaksi muutakin, jotka haluavat varmasti sukkia eli kutomista riittää, mikä on hyvä asia.

Yritin etsiä myyntiin lankaa, mutta mistään ei meinaisi raaskia luopua. Pakko vyöttää itsensä huomenna raa'sti valikoimaan jotain niistä.

Kultsi laittoi yllättäen päivällä viestiä, että saako meillä töiden jälkeen kahvia. Lupasin. Oli ihanaa, kun hän kävi - tämä vain taisi olla sellainen jäähyväiskäynti ja erään aikakauden loppu. En edes yritä kieltää, etteikö tullut iso itku ja nytkin silmien tiivisteet vuotavat, mutta minkäs teet. Lupasi hän jossain kohtaa poiketa joskus kahvilla. Sitä odotellessa. Koville tämä ottaa, mutta onhan se mukavaa, että hänkin löysi uuden rakkaan. Toivottavasti kuitenkin ystävyytemme säilyy edes jollain tasolla. Lainatakseni Tommi Läntistä ".... syvälle sydämeen sattuu...."

Nyt täytyy lopettaa, kun itkeminen sai aikaan hirvittävän päänsäryn.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

2 viikkoa mennyt edellisestä postauksesta...  Osaksi varmaan johtuu siitä, että tauti ei kuitenkaan päästänyt heti irti vaan piti ihan viime päiviin asti puolikuntoisena.
Toinen syy on se, että on liikkeellä pahaa matalapainetta. Syytä en nyt tähän kirjoita sen tarkemmin, mutta aika iso vaikutus sillä on minuun, vaikka yritän vakuuttaa itselleni muuta.

Tämä ko. asia on saanut minut miettimään, mitä on onnellisuus.Onko se sitä, että saa olla terve? Vai sitä, että ympärillä on ystäviä, jotka välittävät? Entä mikä osuus on sillä, että tuntee itsensä rakastetuksi ja tarpeelliseksi - ja osaa välittää ne tunteet myös toiselle ihmiselle? Vai koostuuko onnellisuus noista kaikista asioista ja muistakin? Kaipa onnellisuus oikeasti koostuu jokapäiväisen elämän pienistä hetkistä, jotka ilahduttavat meitä.
 Jollain tasolla olen onnellinen, mutta toisaalta taas en. On niin monta asiaa, jotka vaikuttavat minuun tällä hetkellä.
Olen jopa miettinyt, että muuttaisin takaisin kotiin Pirkanmaalle. Siellä sentään joskus voisi ovikello soida ja joku tulla ihan yllättäen poikkeamaan. Täällä sitä tilannetta ei tule. ( tuo menee yksinäisyyden piikkiin) Olisi se niin ihanaa, kun joku tulisi käymään yllättäen. Lisäksi kotona Pirkanmaalla ovat kaikki tärkeimmät sukulaiseni ja kaverini eli siellä tuskin olisi yksinäistä, ja aina olisi joku paikka, minne voisi mennä käymään.
Myös siinä mielessä muutto voisi olla kova sana, että saisin vieroitettua itseni Kultsista; eihän se ole normaalia, että päivittäin soitellaan ja nähdään aika usein. Meidän yhteinen aikamme on ollutta ja mennyttä ja jäljellä on ystävyys.
Tiedän, että täällä on eräs, jonka maailma varmaan kaatuisi, jos muuttaisin pois, mutta mutta...
Yritä tässä nyt sitten pähkäillä, mikä on oikea ja fiksu ratkaisu. Mutten voi kieltää, etteikö alitajunta työstä tuota muuttoasiaa.

Käsitöitä olen saanut vähän tehtyä ja valmistakin on tullut. Kyjyssä on valmiina 16/20. Enää neljä työtä ja sitten olisi kyjy tehtynä. Saatan sittenkin saada sen klaarattua.
Tällaiset olen saanut kuluneen 2 viikon aikana valmiiksi:

Kultsille tein uudesta Regian uudesta Active -langasta kahdet sukat; vihreät Eeva Savirannan Petäjä -sukat ja mustat tavikset.




Tuossa langassa on jippona se, että langassa on "Outlast-teknologia, joka kehitettiin alunperin NASA:n astronautteja varten. Phase-Change-Material (PCM) ottaa lämmön talteen ja vapauttaa sen tarvittaessa. Outlast-ominaisuus on Regian erityisessä akryylikuidussa.
Näin se toimii: Ihomme altistuu lämmönvaihteluille. Kun keho lämpenee, luovutamme lämpöä ja hikoilemme alentaaksemme lämpötilaa. Outlast-teknologia imee ylimääräisen lämmön ja varastoi patentoituihin Outlast mikrokapseleihin. Kun kehon lämpötila laskee, varastoitunut lämpö vapautuu. Tuloksena tasainen lämpö ihoa vasten.

Materiaali 40% villa, 40% akryyli, 20% polyamidi"

Lisäksi valmistui yksi peruspipo ja perussukat 7 Veikasta. Sukat ovat syksyn uutuusvärejä.




 Nyt pitäisi laittaa seuraavat Petäjä -sukat puikoille eli taidanpa siirtyä tuonne kutomon puolelle. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Saatan sittenkin selättää taudin...

..ainakin nyt vaikuttaa siltä. Kurkku on ajoittain vielä kipeä, mutta uskoisin, että voiton puolella ollaan. Soitin äsken sen nieluviljelyn tuloksia ja kävi ilmi, että minulla on streptokokki B, johon sain penisilliini kuurin, kun nuo lauantaina saamani antibiootit eivät tehoa kurkkuun. Perhana tätä rahanmenoa, mutta pakko sitä on saada itsensä terveeksi. Pakko myöntää, että olo on ollut sellainen, että olen pysynyt aika hyvin sängyssä parantelemassa päänsärkyä.

Olen monta päivää ollut tekemässä niitä kaalikääryleitä, mutta vielä niitä ei ole jääkaappiin ilmestynyt, vaikka 2 kaalia ja se riisi-jauhelihamössö ovat sulassa sovussa siellä. On se nyt kumma, etteivät ne ymmärrä, mitä niiltä odotetaan.
Jos huomenna vihdoin saisin aikaan ne kääryleet.

Kudin ei ole kauheasti edistynyt :( Saan aina välillä muutaman kerroksen tehtyä, mutta sitten homma tökkää. Asiaa ei helpota tietoisuus siitä, että jouluun on 79 päivää ja lahjat 96%:sti tekemättä. Taitaa olla niin, että tänä vuonna annetaan lahjaksi lämmintä kättä ja hyvää joulumieltä. En yksinkertaisesti jaksa stressata joululahjoista. Hitsi, tässähän tulee oikein mieleeni, kuinka vuosi sitten vannoin, että ensi vuonna ei tule joulupaniikkia. Hahahahahahaa! :D Kaikkea sitä ihminen tulee laskeneeksi suustaan / tässä tapauksessa sormistaan. Mutta minäpä koetan olla stressaamatta tänä vuonna. Tärkeintä on tehdä muutama piimäkakku, pari sitruunakakkua ja paaaaaljon pipareita. Yksi satsi leivotaan varmaan pipareita Kultsin kanssa ja yksi satsi sitten muuten.
Niin ja imelletty perunalaatikko täytyy myös tehdä. Jos inspiraatiota riittää, voisi tehdä vielä kaneliässiä. No, Se nähdään sitten joulun alla.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Luulin jo taudin selän taittuneen, mutta katin kontit. Eilen ei ollut kurkku enää niin kipeä, mutta tänään taas on ja ääni on ihan maassa. Rehellisesti sanoen, raakun kuin vanha varis. Soitin äsken Akuuttiin Lahteen lääkkeistä, joiden nieleminen tuntuu mahdottomalta ( ja eilen illalla olikin. En olisi ihmetellyt, että olisin tukehtunut, kun tuntui,että lääkkeet jäävät kurkkuun jumiin)

Niin siinä sitten kävi, että Akuutissa hoitaja käski mennä paikalle ja minähän menin. Vaatimattomasti kolmen tunnin jonotus. Lopputulos poskiontelotulehdus ja nieluviljelystä täytyy soittaa maanantaina. Mutta on tämä yhteiskunta mennyt ihmeelliseksi. en koko reissulla nähnyt kuin tuon hoitajan, joka teki diagnoosin ja kirjoitti sen koneelle. Koneelle laitettujen tietojen perusteella lääkäri sitten laittoi sähköisen reseptin apteekkiin. Toista se oli ennen vanhaan, kun käytiin oikein lääkärillä... En halua mitenkään arvostella hoitajien ammattitaitoa tai vähätellä sitä.
Nytkin meinasi käydä vanhanaikainen, kun hoitaja otti kaikuja poskiontelotulehdusta katsoessaan. Ensin hän sanoi, että ontelot ovat vain turvoksissa, mutta sitten vahingossa liikautin päätäni ja hän saikin kaiun, joka viittasi poskiontelotulehdukseen. Loppupelissä, kun hän katsoi uudestaan, niin tulehdus on molemmilla puolilla. Pääasia on, että sain antibioottikuurin.

Kotiuduttuani otin parin tunnin levon ja pakko sanoa, että aivan ihanaa, kun sain nukuttua. Nukkuminen on ollut vähän niin ja näin tämän taudin aikana. Äsken sitten tein lounaaksi (klo 19) munakasta. En muistakaan, koska olen viimeksi tehnyt munakasta. Seuraavaksi iso kuppi kahvia ja sitten kutimen pariin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Tää menee kahvinkeittimen kautta kutomaan.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Hiljaista on...

... Tämä bloggaaja on ollut saamaton eikä mikään ole oikein huvittanutkaan. Tuntuu, että kaikki kaatuu taas niskaan eikä maailmalla ole mitään tarjottavaa minulle enää. Sitä vain lipuu hetkestä toiseen. Ystävätärtäni täällä en ole nähnyt pitkään aikaan. Meillä tuli pieni ryppy rakkauteen ja se varmaan vähän vielä hiertää, vaikka kerran on kahviteltu sen jälkeen. Tosi iso aukko siitä jäi tähän arkeen.
Ja kaiken lisäksi naarasin jostain itselleni flunssan. Sunnuntaista asti ollut kurkku vietävän kipeä ja nyt kun se alkaa helpottaa, tulee tilalle nuha - ainakin nenä meinaa olla tukossa. Ei kiva.

Käsitöitä olen vähän saanut tehtyä. Kyjyjä on valmiina 13/20, mutta olen vähän asennoitumassa niin, että taitaa jäädä kesken, kun tuo joulukin tulee eikä kyjy -listalle mahtunut kuin pari joululahjaa. Valmiiksi olen saanut perusjoustinneule pipon kääntöreunalla ja ilman sekä yhdet piiiitkät säärystimet - tai ainakin 65cm.
Harmittaa vaan, että tuo ensimmäinen pipo jäi hieman matalaksi. Olisi pitänyt malttaa kutoa sitä vielä sentti tai pari. no, menee se näin välikausipipona.
Nyt puikoilla on Petäjä -sukat.




Jääkaapissa olisi kaalia, josta pitäisi tehdä kaalikääryleitä. On pitänyt tehdä jo monta päivää, mutta tämä flunssa tuli sekoittamaan kaiken. Tämä on niin syvältä. No, jos nyt viikonloppuna jaksaisi tehdä ne. Tänään mennään ruuan suhteen siitä, mistä aita on matalin ( tai aika matala) eli teen munakkaan. En olekaan vuosiin tehnyt - vieläköhän sitä osaa. Rehellisesti sanoen, en edes muista tykkäänkö siitä vai en. Ihan kuin minuun alkaisi iskeä dalmatia ;)

Kultsi kertoi menneellä viikolla minulle ilouutisen; lempipelistämme 2000 -luvun alusta, on tehty uusi versio, joka toimii nykykoneilla. Arvatkaa, kuka latasi sen pelin... Mitenköhän tässä malttaa kutoa, kun ajan voisi käyttää sen autopelinkin kanssa. Miten niin 44 vee.... :D No, kai sitä välillä voi vähän lapsettaa. Taidankin ottaa pienen pelisession tähän kohtaan, mutta palaillaan taas.

Mukavaa ja toivottavasti kaunista syysviikonloppua!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Nyt ei jaksa mitään

Jostain syystä kaikki tuntuu nyt ahdistavan ja näyttävän mustaakin mustemmalta. Minua ei huvita mikään. Kaikkein mieluiten käpertyisin saamani tsemppipeiton alle sohvannurkkaan ja vetäisin vielä Piiviltä saamani sukat jalkaan. Toinen vaihtoehto on vetää peitto pään yli ja toivoa, että maailma unohtaisi minut sinne. En yksinkertaisesti näe mitään kannustavaa tai hyvää syytä sinnitellä. Mikään ei tunnut menevän niin kuin pitäisi ja muutenkin olen lopen kyllästynyt tähän rimpuilemiseen elämän seitissä.

Olen yrittänyt tsempata itseäni kutomaan, muttei sekään huvita. Se nyt kuitenkin on ollut terapiaa minulle vuosikaudet - tähän asti. Sain punnerrettua yhdet saapassukat valmiiksi TeeTee Pallaksesta, mutta sen jälkeen ei ole oikein puikot tarttuneet käteen. Nuo sukat olivat KyJy 10/20. Olen antamassa periksi KyJyilyn kanssa, koska kutominen on niin pakkopullaa tällä hetkellä. ( asiat ovat huonosti, jos tässä kohtaa olen jo antamassa periksi kyjyn suhteen - aikaa kun olisi vielä 3kk)


Yksi syy tähän olotilaani voi olla se, että minulla on kohta särkenyt 1,5kk nivelrikkoisia polviani putkeen. Tämä on syvältä, kun ei tiedä miten jalkojaan pitäisi ja koko ajan saa olla vaihtamassa asentoa. Tänä vuonna on jo laitettu sallitut 3 kertaa kortisoonia (Sen jälkeen on aina hyvää aikaa aika kauan) Olen syönyt myös glukosaminia, mutta se ei enää tunnu auttavan. Särkylääkkeitä en halua syödä niin paljon kuin polvet vaatisivat eli pyrin ottamaan vain illalla, että saisi edes hetken nukuttua.
Ei kukaan haluaisi vaihtaa polvia kanssani.... ;)

Nyt tämä menee mököttämään sohvannurkkaan. Parempaa päivää teille ja anteeksi tämä valivali.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tympii, tympii, tympii ja vielää kerran tympii.
Mikään ei huvita ja kutominenkin on jotenkin pakkopullaa. Joka päivä on tullut otettua joko lyhemmät tai pidemmät tirsat - osaksi sen takia, että olen väsynyt ja osaksi sen takia, ettei mikään huvita. Ärsyttää toisaalta tämä olotila.

Ensi lauantaina olisi se yläasteen luokkakokous. En ole ollenkaan varma, että haluan mennä sinne. Pitäisi nyt päättää parin päivän sisällä, menenkö vai en. Saisi ilmoitettua porukan kokoojalle tilanteen. Joo, tiedän - toisaalta voisi olla ihan kiva nähdä vanhoja koulukavereita, mutta toisaalta...
Ehkä tilanteeseen vaikuttaa se, että luokallani oli muutama ihminen, jotka aukoivat päätään pyöreydestäni kouluaikana enkä ole ollenkaan varma, että he olisivat muuttuneet vajaassa 30 vuodessa. En minäkään ole laihtunut ;) Toinen seikka on se, ettei olisi oikeastaan rahaa lähteä sinne. Bensoihin menee ja sitten pitää maksaa syöminen siellä.. Ei vaikuta hyvältä, kun saldo on loppukuulle 34 euroa.
Syvältä tämä tilanne.

Pitäisi varmaan mennä laittamaan ruokaa. Ravitsevasti makaroonia ja sekavihanneksia :) Piti kurkkuja säilöä nyt syksyllä, mutta siirtyy ensi syksyyn, jos silloin olisi rahaa siihen. Anteeksi, kun tää bloggaus pyörii nyt rahan ympärillä, mutta se on nyt akuutti aihe.

Illalla sain  yhden Kyjyn valmiiksi - yllättäen taas saapassukat. Lankana TeeTee Pallas ja lankaa meni 155g.

 
Samantien laitoin seuraavatkin puikoille.

tiistai 9. syyskuuta 2014

En ymmärrä, mihin nämä päivät menevät...vai liunko vain niin sujuvasti hetkestä toiseen ilman, että jää mitään mieleenpainuvaa. Sekin on ihan mahdollista. Jotenkin on viime päivät olleet aika raskaita. Onneksi minulla on ollut lohtupeittoni, jonka alle käpertyä.
Tänään olin jo sitä mieltä aamusta että on paskempaakin paskempi päivä, mutta postin tultua, en voinut enää olla sitä mieltä. Taas liikutuin itkuun asti. Eräs ystäväni oli kutonut minulle todellakin pitkät kirjoneulesukat ihan yllättäen. Ne olivat ja ovat niin ihanan värikkäät ja minun näköiseni, etten voinut kuin jälleen itkeä. Pakko se kai on uskoa, etten ole ihan huono ihminen, kun minulle tehdään peitto ja sukat... Tuo sukkien tekijä on kyllä aivan uskomaton taituri - hän ei nimittäin missään kohtaa ottanut edes mittoja paksusta pohkeestani vaan mittaili salaa silmämääräisesti. Tältä ne näyttävät jalassa:

(olisin laittanut toisen kuvan, missä sukat ovat paremmin edukseen, mutta niin olivat jalkanikin. Näytin normaalia enemmän pieneltä ja pyöreältä... :(  )
 
Kiitos Piivi ihanista sukista <3 <3

Kyjykin etenee hitaasti, mutta varmasti. Kahdeksas työ valmistui - taas saapassukat.



Seuraavakin KyJy on puikoilla, mutta sen tekeminen on hidasta, koska menin testineulojaksi yksiin sukkiin. Hitto, olen ennenkin kutonut pitsisukkia, mutta noiden testisukkien varren ensimmäisten 40 kerroksen aikana minulla on vaikeuksia - suuria vaikeuksia. Olen kuusi kertaa jo purkanut aloituksen ja nyt on seitsemäs yritys menossa. Josko tällä kertaa onnistuisi. Mielestäni lasken oikein, mutta hupskeikkaa, yhtäkkiä ei silmukat menekään oikeille kohdille. Aaaargh! Jos nyt en onnistu, luovutan.
Alkaa joulukin painaa jo päälle ja vasta 2 lahjaa valmiina. No, pääsenpähän tänäkin vuonna panikoimaan lahjojen kanssa.

Miksiköhän jotkut ihmiset on rakennettu niin, että jouluksi pitää höösätä kauheasti? Meilläkään ei ole suvussa, jotka ovat "lahjalistalla" kuin yksi alle 18 vee -  hänkin on jo lähestulkoon 18. Siitä huolimatta pitää tehdä hirveä stressi lahjoista; minun tapauksessani sukkien ja huivien kutomisesta. *hymähdys*

keskiviikko 27. elokuuta 2014

En tiedä kumpi on parempi / pahempi - nukkuminen vai valvominen. Olen parina viime yönä nähnyt pitkiä unia edesmenneestä äidistäni. Jokaisessa unessa huudan äitiä, mutta hän ei ilmeisesti kuule, koska hän ei reagoi. Toinen on, että yritän soittaa äidille, mutta kauhukseni huomaan, etten muista puhelinnumeroa. Tietty nuo unet voivat johtua siitä, että on ollut taas ikävä äitiä ja olisi niin paljon kerrottavaa, kuten esim. lähestyvä yläasteen luokkakokous. Toinen ahdistusta aiheuttava uni on sellainen, että putoan korkealta ja ehdin pudotessani miettiä vaikka mitä, kuten kuinka paljon sattuu, kun tömähdän maahan. Aina unen loputtua säpsähdän hereille, jonka jälkeen menee pitkä tovi ennen kuin "uskallan" nukahtaa uudestaan.
Tiedä sitten mikä nuo unet taas aiheuttaa.

Soitin eilen yläasteaikaiselle luokkakaverilleni ( tai no, oikeastaan olemme olleet samalla luokalla tarhasta alkaen aina lukion loppuun asti) ja kyselin kuulumisia. Pakko myöntää, että minulla oli ketunhäntä kainalossa - kysyin sopisiko hänelle ja toiselle pitkäaikaiselle luokkakaverilleni, että nähtäisiin jossain ennen luokkakokouksen alkua ja mentäisiin samaa matkaa. ( ihan niin kuin yläasteelle mennessäkin menimme) Hänelle sopi se. Naureskeltiinkin, että jotkut asiat eivät muutu 31 vuodessakaan ;)

Laitoin taas pesukoneenkin töihin. Yhtään  ei olisi huvittanut, mutta pakko se on, kun olen kerran varannut kuivaushuoneenkin. Kertyi isoa lakanapyykkiä, kun oli yövieraita ja ne on paljon helpompi kuivattaa tuolla alhaalla.
Kun tuo kone saa pestyä, täytyy lähteä kauppaan. Ei niin, että olisi rahaa sijoitettavaksi ruokaan, mutta pakko se on, kun jääkaapissa on valo ja pari purkkia sieniä. Pakkasesta otin viimeiset jauhelihat, joista teen lihapullia. Niiden olisi syy riittää ainakin kolmeksi päiväksi.

Tässä oli tauko, kun kävin asioilla.
Minulle tuli eilen postin koodi pakettiautomaattiin, enkä kuolemaksenikaan ymmärtänyt miksi. Mielestäni en ollut tilannut mitään. Tänään sitten hain paketin ja avasin sen ihan kysymysmerkkinä.
Paketista paljastui palasista koottu peitto, jonka erään palan taskussa oli nenäliinoja, jotka tulivat tarpeeseen, kun luin mukana tulleita kortteja. Te ette ymmärräkään, millaisen tunnemyrskyn tuo paketti sai aikaan. Voin vain lämmöllä ja nöyränä kiittää kaikkia siihen osallistuneita ja ennen kaikkea Webaa, joka oli alkuunpanevana voimana. Peitto on aivan sanoinkuvaamattoman kaunis ja todellista väriterapiaa. Lisäksi mukana oli vielä pieni kassi, jossa voin kuljettaa esim. keskeneräista käsityötä tai sitten rahapussia ja avaimia.
 
Vielä kerran lämpimät kiitokset kaikille! Voinee ajatella, etten ole ihan paska ihminen. Kyllä minun kelpaa kääriytyä peittoon ja kutoa tai vain oleilla sen lämpimien ajatusten keskellä. KIITOS!

maanantai 25. elokuuta 2014

Mitä vielä.....

Että osaa ihmislapsi olla väsynyt. Tuntuu, että voisin nukkua vaikka kuinka paljon... Ja kyseessä on henkinen väsymys. Tämä on aika syvältä, jos ihan rehellisesti sanon. Yksi syy tähän väsymykseen voi tietty olla se, että yritän epätoivoisesti miettiä, miten selvitä taas laskuista. Piti jo viikonloppuna laittaa lisää lankaa myyntiin, mutten jaksanut aloittaa sitä ruljanssia. Eräpäivät lähenevät eli huomenna viimeistään on pakko alkaa laittaa niitä myyntiin. Mistään vaan ei enää raaskisi luopua :(
Olisi tilanne edes sellainen, että rahat riittäisi laskuihin ja elämiseen - ylimääräistä ei tarvitsisi jäädä edes joka kuukausi.
Jossain kohtaa pitäisi saada kasaan 160e, kun Kultsi lupasi rakentaa minulle uuden tietokoneen. Taitaa mennä ainakin lokakuulle, ennen kuin voin valtuuttaa hänet hankkimaan osia siihen.

Pikkuisen olen saanut kudottua. Sain ne Kultsin saapassukat valmiiksi ja samalla valmistui 7. kyjy. Nyt on tekeillä toiset samanlaiset saapassukat. Tylsä vaan kutoa niitä, kun väritys on ihan sama - saajan toivomuksesta.



Täytyisi joku päivä ottaa oikein asiakseni lukea muiden blogeja - en ole pitkiin aikoihin jaksanut edes niitä seurata. No, kunhan saan lankaa myyntiin, niin sitten voi keskittyä niiden lukemiseen. En ole siis unohtanut muiden blogeja - olen vain ollut niin väsynyt ja saamaton.

Autokin alkoi viime viikolla temppuilla. Avain kyllä aukaisi sähkölukituksen ovista, mutta kun yritti startata, se ei ottanut ajonestoa pois päältä tai sitten pyöritti moottoria, muttei lähtenyt käyntiin. Kun otti avaimen pois virtalukosta ja laittoi ovat lukkoon ja avasi, minkä jälkeen yritti uudestaan käynnistää autoa, auto höräti käyntiin. Se on nyt tehnyt sitä muutaman päivän. Kele! Akku, startin johdot ja laturi on tarkastettu ja ne ovat kunnossa. Tänään kävin vaihdattamassa patterin avaimeen, mutta heti, kun piti lähteä liikenteeseen kylältä, auto teki taas tuon temppunsa.
Soitin äsken merkkihuoltoon, joka arveli vian olevan joko avaimen tai auton sirussa, jolloin ne eivät tunnista toisiaan tai sitten virtalukon pohjassa. Kysyin hinta-arviota virtalukonpohjan korjaukselle - 200 euroa,kiitos. Pelkkä avaimen koodaus n.200e/kpl. Hyi hel.....ti!
Ketuttaa,mutta pakkohan tuo on ennen katsastusta saada laitettua kuntoon. Ei ole kiva, jos tekee katsastuksessa tuon tempun katsastusmiehelle. Ihmettelen vain, mistä revin rahat tuohon. Miten niin auton pito on kallista? Mut ei olisi enää muun pas...päälle tarvinnut tuota. Ilmeisesti on laitettava kaikki langat tällä menolla myyntiin.
Ette uskokaan, kuinka tekisi mieleni huutaa suoraa huutoa, jos vaikka tämä paha olo ja ahdistus menisi pois. Jotenkin tuntuu, että taas tulee roppa kaupalla sitä itseään niskaan eikä mikään määrä tunnu riittävän.

torstai 21. elokuuta 2014

Päivitystä pitkästä aikaa

Tässä on ollut kirjoittamattomana aikana vaikka mitä häppeninkiä. Lukioaikainen paras kaverini tuli meille pariksi päivää ( ja yöksi ) Oli tosi mukava nähdä häntä, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että taisi olla aika rankka kokemus. Olen nimittäin ollut tosi väsynyt viime päivät.Tuntuu, ettei mikään nukkuminen riitä. Öisin nukun 8-10h, mutta silti riittää unta vielä 2-3 tunnin tirsoihin. Vasta niiden jälkeen tunnen oloni pirteämmäksi.
Kuten sanoin, oli ihan kiva, kun hän kävi, mutta ehkä se, ettei ollut sitä omaa rauhaa, koetteli hieman ja teki hänen käynnistään rankan. Onko se ihme, kun  on tottunut olemaan suurimman osan päivästä itsekseen.
Sovittiin kuitenkin, että otetaan joskus uusiksi - vähän nopeammin kuin 7 vuoden päästä.

Kutominen on ollut aika vähällä, mutta olen yrittänyt ryhdistäytyä. Sain kudottua ystävättärelleni nimipäivälahjaksi sukat, niin kuin olin suunnitellutkin. Lankana on Neuleunelmista ostettu perussukkis. Samalla tämä oli viides valmistunut KyJy.

 
 
Kuudes valmistunut KyJy oli itselleni tehdyt Kin -sukat. Lankana oli 7 veikka, jonka sain synttärilahjaksi .Huomatkaa! Minä sain sukat ! Ihmeiden aika ei ole siis ohi.


 
Nyt on työnalla saapaassukat Kultsille - enää puuttuu toisesta terä ja sitten nekin ovat valmiit. Heti perään on tilaus toisille samanlaisille sukille. Kyllä sen terän aina kutoo, mutta 27.5cm varsi on niin tylsää kudottavaa. Onneksi saa / joutuu 11 kerroksen välein vaihtamaan väriä, ettei ihan tylsisty. Lisäksi kudon kahta sukkaa yhtäaikaa, niin valmistuvat nopeammin (mukamas)
 
Joskus vuosia sitten pelattiin Kultsin kanssa ihanaa autopeliä -  Carmageddonia. Sitten kävi niin, että koneet kehittyivät eikä peli enää toiminut uudemmissa koneissa. Nyt on tekeillä uusi Carmageddon ja siitä on jo saatavilla raakaversio, jota päivitetään sitä mukaa, kun uutta valmistuu. Eli kun nyt maksaa ja ottaa raakaversion ja kestää bugit ym., saa paljon halvemmalla kokonaisen uuden pelin. Kultsi on ladennut sen koneelle ja pakkohan sitä oli käydä tänään kokeilemassa. Kone vaan on menossa Kultsin kummipojalle, mutta Kultsi meinaa rakentaa itselleenkin pelikoneen. Kysymys kuuluukin, mistä minulle saadaan pelikone. Kultsi kyllä epäili, että jos minulle tulee pelikone, jää kutomiset vähemmälle - ainakin aluksi - ja neulomusten sijaan bloggauksen liittyvät Carmageddoniin. Mistäköhän hän tuollaista sai päähänsä..... En ymmärrä.....
 
Aamu-uinnit ovat loppuneet järvessä minun osaltani. Alkoi olla jo niin extremeä. Toisaalta tuntuu, että olisi pitänyt vain pakottaa itsensä lähtemään aamuisin, mutta kai sitä on niin mukavuuden haluinen tai jotain. Edellisen kerran olen uinut torstai-iltana 14.8. Vesi tuntui järkyttävän kylmältä, mutta kyllä se siitä hieman lämpeni, kun vaan sisukkaasti pysyi järvessä.
Oli uiminen vaan niin kivaa. Tulisipa pian taas kevät ja kesä, että pääsisi uimaan järvessä.
 
Siitä uimahallin aamu-uinti aloitteesta ei ole kuulunut mitään. Eikä varmaan ihan heti kuulu. Olisihan se kiva, jos pääsisi mahdollisimman pian jatkamaan uinteja. Kyllä ne vaan rytmittivät päivää, ja oli ihanan piristävää päästä aamulla uimaan.
 
Kai tästä joutaa taas kutomaan.
 
Mukavaa loppuviikkoa ja tapaamisiin taas!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

4.8. tekemäni aloite siitä, että uimahalli olisi auki myös aamuisin, on kerännyt tähän mennessä 13.8. klo 14.57 kaikkiaan 59 nimeä :) Ajattelin, että annan sen olla avoinna ensi maanantaihin asti, jolloin laitan sen eteenpäin kuntaan. Luulisi jo tuollakin nimi määrällä olevan jotain vaikutusta. no, aika näyttää.

Käytiin taas kamujen kanssa uimassa. Rannalla oli paljon kylmempi kuin järvessä. Varmasti oltaisiin viihdytty kauemminkin, mutta alkoi kele sataa. Epistä. Ja tietenkin melkein heti, kun pääsi kotiin, alkoi aurinko paistaa. Ei ole reilua. Täytyy huomenna kokeilla uusiksi.

Huomenna mun lukioaikaisen parhaan likkakaverini pitäisi tulla meille pariksi päivää. Suunnitelmiin kuuluu tietenkin myös uiminen - ja tietty käsityöt. Onneksi olen saanut eilen puikkoihin jo vähän liikettä. Toimi ne tänäänkin jo hetken. Tekeillä on sukat ystävättärelleni. Valmiina olisi jo omat Kin - sukkani, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. No, jos sitten, kun saan nämä keskeneräisetkin valmiiksi kuvaisi molemmat. Siinä kohtaa voi hehkuttaa kahdesta valmistuneesta KyJystäkin.

Enpä saanut edes kerralla kirjoitettua tätä bloggausta. Alkoi taas kaikki ahdistaa tosi lujaa. Mitä tehdä, kun ei jaksaisi enää mitään?

maanantai 11. elokuuta 2014

Mihin nämä päivät menee? Mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta silti päivät jotenkin hukkuvat. Nukahtaminen on edelleen vaikeaa iltaisin, mutta sitten, kun nukahdan, nukun niin hyvin, ettei edes kelloon herää. Viimeiksi tänään kävi niin, minkä seurauksena uintireissu jäi väliin. Laitoinkin ystävättärelleni viestiä, että mulle täytyy soittaa aamulla ja tarkistaa, että olen herännyt. Minua oikeasti harmittaa lujaa uinnin jääminen väliin. Yksin ei ole kiva mennä rannalle.

Viime viikolla nettituttuni, jonka kanssa on kirjoiteltu muutama vuosi, tuli kylään. Oli tosi mukava nähdä livenä, kun kuitenkin on kirjoiteltu niinkin kauan. Silloinkin käytiin aamu-uinnilla ja tietenkin tehtiin käsitöitä samalla, kun turistiin.
Hänen lähdettyään olin aika poikki; jotenkin jouduin skarppaamaan niin paljon enkä saanut sanottua, että nyt tars ottaa tirsat.
Vähän meinaa hirvittää jaksaminen, kun entinen lukioaikainen kaverini tulee pariksi päiväksi kylään. No, täytyy vain olla rohkea ja sanoa, että nyt tarvitsee tirsat tai muun lepohetken.

Sää on onneksi hieman viilentynyt. Enää ei ole ihan niin tuskaista päivisin. Tiedä sitten, johtuuko siitä, että olen tosi väsynyt päivisin ja nukun tosi pitkiä tirsoja. Vaikka kuinka laitan kellon soimaan, en herää siihen vaan jatkan tyytyväisenä uniani. Iltaisin olen väsynyt, mutta jostain syystä en vain nukahda.

Puikot viettävät suurimmaksi osaksi hiljaiseloa :( Eilen ne tarttuivat kyllä käteen, mutta liikkeelle en niitä saanut. Täytyisi löytää jostain se käynnistysnappula. KyJyily ei tykkää hyvää näistä tekemättömistä päivistä. (Otan turhan vakavasti tuon kyjyn, myönnetään)
Täytyisi löysätä pipoa tuon KyJyn suhteen - se ei kuitenkaan ole maata kaatava asia.

Nyt katsomaan, tekeekö puikot mitään vai ei. Mukavaa maanantaita!

lauantai 2. elokuuta 2014

Tämä kuumuus ei helpota yhtään. Tuntuu, että tulen päivä päivältä kiukkuisemmaksi tämän kuumuuden takia. Viritin siirrettävän ilmastointilaitteenikin, mutta tuntuu, ettei sekään riitä. Makuuhuoneessa huutaa propellituuletin. Muuten tuo ilmastointilaite olisi ihan jees, mutta minua on alkanut ärsyttää sen pitämä hurina, joka ei ole ihan hiljaista. Yöksi sammutan sen ja avaan parvekkeen oven.
Nukahtaminen iltaisin on tosi vaikeaa - tekisi mieleni napsia joka ilta nukahtamislääkkeitä, mutten haluaisi totuttaa itseäni niihin tämän enempää. Että kesä osaakin käydä hermoille - tai ainakin tämä kuumuus.

Jos jotain myönteistä pitää tästä kesästä sanoa, on se, että kaksi ystävääni saivat houkuteltua minut viimein kanssaan aamu-uinneille tuonne lähes ainoaan uimarantaan. Tosi rauhallinen ranta - aamukahdeksalta siellä ei ole kuin pari mummelia ja muutama muu varttuneempi nainen. Tämän kesän trendi näyttää olevan vesijuoksu, koska kaikilla on se vesijuoksuvyö. Itse sain kokeilla ystävättäreni vyöllä ja niin siinä kävi, että ostin itsellenikin sen vyön. Sääli vaan, ettei ollut enää niitä 2.95e vöitä eli jouduin sijoittamaan 10e. Kallista tuo välineurheilu. Parina aamuna on nyt ollut vyö mukana ja käytössä. Tykkään kuitenkin uimisesta niin paljon, että olen tehnyt itselleni ohjelman, jossa ensin uin, sitten vesijuoksen ja sitten vielä lopuksi uin. On kyllä ihana olo uinnin jälkeen ja vesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Käsityörintamalla on ollut tosi hiljaista. Meni 6,5 päivää niin, etten edes siirtänyt käsityötä. Sitten kudoin muutaman kerroksen ja taas puikot ovat saaneet olla rauhassa. Ei tiedä KyJylle hyvää tällainen.
Elokuun loppu lähestyy ja pitäisi  muutama työ vielä aloittaa, että saisin tarvittavat aloitukset kasaan. Jos vaikka ottaisi mission, että ne on aloitettava tänä viikonloppuna. (Hah, näkis vaan - kirjoittajan huomio)

Ukkosilta on täällä onneksi vältytty ainakin toistaiseksi. En ole ollenkaan ukonilman ystävä. Toivottavasti ukkoset kiertävät tämän paikan kaukaa.

Lämmintä viikonloppua kaikille!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kotona taas!

Reissu musareille on takana ja on selvitty kotiin. Pakko kyllä sanoa, etten ole oikein vieläkään toipunut reissusta; tuntuu, että unta riittäisi vaikka kuinka paljon - kun ensin onnistuu nukahtamaan.

Perjantaina suuntasimme siis Koskiin. Pakko myöntää, että tuli mentyä aika lujaa, kun lähdin myöhässä ja oli varattu aika passihakemusta varten. Joo, olisi voinut lähteä hieman aikaisemmin, mutta kerrankos sitä tulee viivästyksiä.
Käytyäni nimismiehenkansliassa suuntasimme pikaisesti tädilleni juomaan kupin kahvia ja syömään kevyen kenttälounaan.
Sieltä sitten määränpäähämme eli ystävilleni viettämään viikonloppua.

Alkuilta meni tosi nopeasti höpistessä ja grillatessa ja ennen kuin huomattiinkaan, oli aika mennä suihkuun ja laittaa itsensä lähtökuntoon musareille katsomaan Eppuja. Eput olivat se ykkösjuttuni tänä vuonna, mutta pakko sanoa, että heidän esiintymisestään puuttui SE JOKIN. Olkoon se sitten se viimeinen särmä tms. Jollain tavoin se keikka oli tyyliin " soitetaan nyt, kun kerran tänne tultiin". Höh. Me olimme musareilla jonnekin puolilleöin, minkä jälkeen suunnattiin taksilla taas majapaikkaamme. Ystäväni jäivät vielä sinne, mutta rouvan tytär lähti meidän kanssa. Kotosalla höpisimme jonnekin puoli kahteen ja sitten nukkumaan.

Lauantaina nukuimme pitkään ja aamukahvin jälkeen lähdettiin käymään kaupassa. Aamulla totesin, että jalat on niin turvoksissa, ettei sandaalit meinanneet mennä kiinni. Onneksi minulla oli niin ihana seuralainen, että hän osti minulle feikkicrocksit - kokoa 42 - mikä nyt oli liioittelua. No, mahtuupahan parit villasukatkin niihin ja vieläkin jää kasvunvaraa :D
Iltapäivällä käytiin yhdellä kaverilla, minkä jälkeen vietettiinkin taas rauhallista iltaa. Osa porukasta lähti katsomaan Olavi Uusivirtaa ja osa jäi kotiin valmistelemaan grillaamista.
Illalla meitä olikin sitten taas 8 ihmistä koolla grillaamassa.
Lauantain tarkoitus oli, että mennään katsomaan Paleface ja Herra Ylppö. Lähtö meni niin myöhään, että Paleface oli jo ehtinyt aloittaa, ennen kuin päästiin juhlapaikalle. Mutta oli se varmaan näky- Yariksesta kömpi ulos 5 isokokoista ihmistä ja 2 laihempaa. Voitte vain kuvitella, että matka oli hauska.
Paleface oli ihan... ok, mutta Herra Ylpön keikassa minua ärsytti se, että siinä leikittiin liikaa kirkkailla välkkyvillä valoilla. Seisoin 3 ekaa biisiä selin lavalle ja silmät kiinni, mutta siitä huolimatta se valojen vilkkuminen näkyi. Pelkäsin tosissani, että ne valot laukaisevat migreenin. Ei me kuunneltu kuin reilut 3 biisiä Ylpöltä ennen kuin lähdettiin pois. Ja taas ajettiin taksilla ;)

Lauantai-sunnuntai yönä klo 4 isäntäväkemme lähti Berliiniin, mutta meidät oli vannotettu olemaan vielä se yö siellä ja lähtemään vasta sunnuntaina kotiin, kun joskus heräämme. Näin toimittiin. Kello oli yli puolenpäivän, kun me herättiin. Aamukahvin jälkeen istuskeltiin vielä tovi ennen lähtöä.
Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä tädillämme kahvilla ja kevyellä lounaalla ja sitten ei kun on the road.
Kotimatkalla pysähdyttiin ulos syömään mikä vielä oikein kruunasi retken.
Sama uusiksi ensi vuonna - sovittiin isäntäväen kanssa, että tämä on nyt se meidän perinne :)

Tämä alkuviikko on mennyt toipuessa. Tuntuu, että rähjäännyin reissussa tosi pahasti. Yleisolotila on hyvin väsynyt. Puikkoihin en ole koskenut sitten viime torstain eli viiteen päivään ja tämä on kuudes. Pakko yrittää tänään tehdä jotain - edes siirtää käsityötä, että voin sanoa koskeneeni käsityöhön.

Kuumaa on riittänyt ihan liikaa. Uiminenkin on pitänyt korvata suihkuilla, kun uimakaverini ovat olleet reissussa. Josko huomenna taas mentäisiin aamu-uinnille.
Sain viime viikolla kokeilla ystäväni vesijuoksuvyötä ja se vaikutti ihan kivalta; etenkin kun hän kertoi vyön maksaneen 2,95e, Tänään kävin Robbarissa katsomassa eikä siellä ollut kuin yksi vyö ja sen hinta oli 9,99e. Hienoa. En ottanut. Kotona alkoi kuitenkin kaduttaa, joten soitin sinne ja he varasivat sen vyön minulle. Käyn huomenna hakemassa sen.
Ukkosia on ollut eilen ja tänään. Päälle ei ole tullut ja tänäänkin vain jyrisi, mutta vettä ei tullut pisaraakaan. Kaksipiippuinen juttu - toisaalta sade vois viilentää. mutta on olemassa riski, että seurauksena on tuskastuttavan kostea kuumuus.

Pitäisi taas lukea teidän blogejanne. En ole aikoihin saanut luettua niitä. No, jospa tämä tästä, kun ilmat viilenevät.

Lämpimiä kesäpäiviä!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Nyt olen kerrankin ylpeä itsestäni. Kastoin tänään talviturkin heti aamulla ennen yhdeksää :) Että vesi oli alkushokin jälkeen aivan ihanan lämmintä. Siellä olisi voinut lillua vaikka kuinka kauan, eikä yhtään olisi haitannut, vaikka olisi muuttunut kokonaan ryppyiseksi. Oli se niin ihanaa. Sovittiin jo, että huomenaamulla uudestaan. Menemme vain aikaisemmin, kun huomenna on se päivä, kun lähdetään viettämään uudestaan kadotettua nuoruutta kotiseudulle.
Muutaman nuoruusajan ystävän / kaverin kanssa on sovittu, että yritetään nähdä jossain välissä. Se olis tosi kivaa.
Sen verran menokenkä vipattaa, että laukku on jo melkein valmiiksi pakattu - käsityötä myöten. Tuskin ehdin kutoa mitään, mutta pakko se on varmuuden vuoksi ottaa mukaan. Myös uimapuku on pakattu, sillä kotiseutuni on ympäröity järvillä ja aivan varmasti haluan mennä uimaan, kun nyt sain pään auki. Olisi pitänyt jo aikaisemmin suostua lähtemään, kun kaksi täkäläistä kamuani ovat houkutelleet. Mutta ei; minä vaan olen ollut sitä mieltä, etten lähde läskeineni minnekään yleiselle rannalle. Miten niin minulla on huono itsetunto....

Tänään ei ole ollut ollenkaan niin paha päivä kuin edeltävät päivät ovat olleet. Vaikka tiedän, ettei tämä olo ole pysyvää, yritän nyt nauttia mukavista asioista, kuten tuo aamullinen uintireissu, tuleva viikonloppu kavereineen kaikkineen ym.

Säästä voisi sanoa sen verran, että lämpötila on huidellut tuolla 29 asteessa. Ihan liian kuumaa! Aamulla, kun lähdettiin klo 8 jälkeen uimaan, näytti mittari jo 24,8. Aamulla! Haloo!!
Nyt sitten päivän kuumuus kostautuu - ukkonen jyrähtelee harvakseltaan. On vielä sen verran kaukana, että uskallan pitää konetta auki.

Hienoa! Lupaavat pe-su välille 28-30 astetta lämmintä sinne, minne olen menossa. Uimaan on päästävä. Jos kukaan muu ei lähde, niin minä menen sitten vaikka yksin. Näin on näreet.

Huomenna käyn myös tekemässä passianomuksen, kun sain tuonne entiselle kotipaikkakunnalleni nopeimmin ajan. Sitten voikin alkaa kerätä rahaa lankamatkailua varten ;)

Lämmintä torstai-iltaa kaikille!


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tämä kuumuus on niin sietämätöntä. Tuntuu, että alan ihan just kiukutella kuin pikkutenavat, kun on niin kuuma ja tukala olla. Kaikkein mieluiten seisoisin suihkussa 24/7. (Onneksi on kiinteä vesimaksu, hih)
Mitään en saa tehtyä ja pelkkä oleminenkin on tuskaa. Ja kun olo on tuskainen, alkaa ajatuksetkin mennä tuskaisempaan suuntaan, missä ei näy valonpilkahdustakaan. Pieni tulevan viikonlopun reissu on tietysti ihan kiva, mutta jotenkin tuntuu, että stressaan sitäkin. Varmasti on mukava reissu, mutta tämä lähteminen yhdistettynä tuskallisen kuumaan säähän ei oikein motivoi.

Ystävättäreni sai puhuttua minut lähtemään huomenaamulla uimaan, mistä olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Kehtaisko myöntää, että oikein odotan pulahtamista järveen. En ole käynyt uimassa vuosiin. Täytyy muistaa ottaa reissuunkin uimapuku mukaan, kun kerran menee seudulle, missä on vettä joka suunnalla pienien etäisyyksien päässä toisistaan. Voisihan sitä mennä vaikka yöuinnillekin... Hmm... ei hullumpi idea. (sitä en tiedä, onko toteuttamisen arvoinen)

Yleisesti ottaen tämä viikko on ollut aika syvältä. Yöt menevät melkein valvoessa. En tiedä onko se kuumuus vai mikä, mutten meinaa saada millään unenpäästä kiinni vaikka tunnen itseni väsyneeksi. Eilenkin menin jo klo 23 sänkyyn, mutta olen katsonut viimeisen kerran kelloa vähän vaille neljä. Siinä välissä haahuilin ympäri asuntoa ja istuskelin parvekkeella ja yritin epätoivoisesti saada itseäni nukkumismielentilaan.
Huonotuulisuuteni voi tietty johtua huonosti nukutuista öistäkin. Tässä on nyt menty toista viikkoa 4-5 tunnin unilla, joten kyllähän se alkaa jo jossain näkyä.
On se, että yksi ja tällä hetkellä tärkein ja isoin toive on se, että saisi edes yhden yön nukuttua kunnolla - siis että nukahtaisi 30 minuutin sisällä sänkyyn menosta ja nukkuisi edes 7 tuntia putkeen. Ei voi olla liikaa vaadittu.

Koettakaa ystäväiseni kestää, jos nyt tulee tuskaisia blokkauksia tms. Minä olen niitä, jotka kärsivät näistä helteistä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuuma!

Ei kai saisi valittaa, mutta ulkona on järkyttävän kuuma - ja heti aamusta. Tämä ei ole ollenkaan kivaa. Onneksi sain lauantaina laitettua lankoja taas myyntiin, niin ei tarvitse tehdä sitä ruljanssia näin kuumalla. Saisi ihmiset vain ostaa lankaa.. Oikein päättelitte, yritän taas kerätä langoilla rahaa laskuihin.
Viikonloppuna olis Musaritkin ja olisi kiva saada sinnekin rahaa mukaan. Mennään kavereilleni yöksi ja varmaan tulee grillattuakin eli sinnekin menee rahaa. Ei sitä tyhjinkäsin voi mennä kuokkimaan.

Puikot ei vaan tartu millään käsiin. Ihan syvältä. Toisaalta tekisi mieleni kutoa, mutta toisaalta... Ei näin kuumalla osaa tarttua mihinkään. Haluaisin vain olla ja haahuilla hetkestä toiseen.
Illalla menen ystävättäreni kanssa kylään yhteiselle tutullemme. Ajattelin viedä bambulankaa tuliaisiksi, kun hän sitä kaipaili tässä taannoin.

Ajatukset pyörivät omaa rataansa, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Ajatukset siis sekoittavat tosi paljon jo muutenkin sekaisia ajatuksia. Jotain pitäisi keksiä, että saisi ne kuriin. Toisaalta asiat ovat hyvin ( tai ainakin tyydyttävästi) mutta sitten on kuitenkin asioita, jotka sekoittavat kuviota. Täytyisi löytää jostain sellainen kultainen keskitie, mitä pitkin mennä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Uimaan olisi kiva mennä näin kuumalla, mutta runsaan ulkomuotoni takia pitäisi olla hyvin hylätty ranta. Häpeän itseäni niin paljon, etten halua mennä päiväsaikaan julkisille uimarannoille. Ihan varmasti saisin kuulla kommentteja ulkomuodostani ja niitä en kestä. En ole koskaan kestänyt. Miksi ihmiset eivät voi antaa toistensa olla juuri sellaisia kuin ovat? En minäkään huutele langanlaihoille solvauksia heidän laihuudestaan. Kaikkein pahimpia ovat yläasteikäiset, jotka huutelevat asika ikävästi minunkin ikäisilleni ihmisille. En minä, eikä varmaan kukaan, omasta sukupolvestani, aikoinaan ilkeillyt kuin omanikäisilleen tai nuoremmilleen. Niin ne ajat muuttuvat.
Täytyy ottaa Koskiin uimapuku mukaan, koska siellä on rauhallisia rantoja paljon, jossa minäkin kehtaan riisuutua uimapukusilleni. En ole uinut ainakaan kahteen ellen kolmeen vuoteen metriäkään. Osaakohan sitä enää uida vai painuuko pohjaan kuin kivi ;)

Taidan mennä kokeilemaan, tarttuisiko puikot käsiin ja alkaako tapahtua mitään liikettä niiden kanssa vai ovatko ne vain paikallaan.

Aurinkoista viikkoa!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Tämä on ollut varsinainen päivä - ihan niin kuin niitä ei muutenkin olisi ollut. Ulospäin naama ja olemus näyttää iloiselta tai ainakin tavalliselta, mutta sisällä myrskyää. On niin hirveästi asioita ja kysymyksiä mielessä, etten oikein edes tiedä, miten päin olisin.

Ystävättäreni oli  aamupäivällä kaverina, kun menin jälleen kerran lankojani läpi ja mietin, mistä raaskin luopua. Ihan syvältä myydä aarteitaan saadakseen laskuihin rahaa. Sen pitäisi olla niin, että jos lankaa myy, pitäisi sillä rahalla saada ostaa uutta, kivampaa lankaa tilalle. Vai mitä olette mieltä...
Tekee vaan niin pahaa luopua aarteistaan. Enemmänkin olisi pitänyt laittaa myyntiin, mutta enää en helpolla keksi mistä luopua. Toisaalta haluaisin marinoida kirjavia lankoja, toisaalta taas yksivärisiä, kun olen nyt innostunut palmikko- ja pitsisukkiin. Myös huivit ovat alkaneet olla lähellä sydäntäni. Yritä tässä nyt sitten luovia.

Kutominenkin on tökkinyt monta päivää. Muutaman kerroksen olen aina välillä saanut tehtyä, mutta varsinaista edistymistä ei tapahdu. Osasyy voi olla se, että on ollut aika lämmintä viime päivinä, mutta selitykseltähän tuo kuulostaa. Kunnon kutoja ei voi vedota säähän, eihän... ;)

Illalla meillä jyrähti muutaman kerran ukkonen ja satoi, mutta onneksi se ei kestänyt kauan. En ole koskaan tykännyt ukkosesta. Jo ihan pienenä äidin piti olla turvanani ukkosen aikaan. En ymmärrä ihan täysin esim. kavereitani, jotka tykkäsivät ja tykkäävät katsella kuistilla tms. missäpäin salamoi. Uhh!

Kai tässä joutaa mennä sänkyyn odottamaan saako unta vai ei. Nukahtaminen on ollut viime aikoina enemmän kuin vaikeaa. Toivottavasti tänään nukahtaisin ennen kuin ehdin taas alkaa ajatella asioita ja pyörittää niitä mielessäni.

Hyvää Yötä kaikille!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pakotin itseni tänään tekemään kaksi raparperipaistosta - äidin ohjeella- kun eilen varta vasten hain Kultsilta raparperia. En sitten muistanut ottaa niistä kuvaa - toinen on jo viety Kultsille ja oma on aloitettu. Hyvää tuli, etenkin vaniljakastikkeen kanssa. Ohje on tosi helppo muropohja

100g   margariinia
1    dl  sokeria
1         muna
1,5 dl  vehnäjauhoja (saa olla hieman reilu mitta)

Päälle:
½  l  raparperiviipaleita
1  dl sokeria

Margariini ja sokeri vaahdotetaan. Sekoitetaan muna joukkoon. Lisätään jauhot, mutta vältä vaivaamista. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan siten, että reunoilta nousee n. 2cm.
Päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteisessa uunissa n.30min. Tarjoa lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kanssa.

Oli se niin hyvää kuin muistinkin. Nyt raparperia pakkaseen, niin voi tehdä talvellakin tätä. Toinen mitä täytyisi vielä tehdä, on raparperikiisseli. Tulee ihan lapsuus mieleen kesämökillä, missä oli hyvin usein raparperikiisseliä, jota syötiin sellaisena maidon kanssa tai sitten kaurapuuron kanssa. Ei uskoisi, miten haikeaksi tuollainenkin muisto vetää ihmismielen... :(

Nyt sitten vähän kevyempää aihetta. Tuossa vuosituhannen vaihteessa pelasimme Kultsin kanssa paljon ihanaa autopeliä nimeltä "Carmageddon: Carcalypso now" Tosi hyvä peli, jonka seurassa aika kului kuin siivillä. No, sitten kone hajosi ja pelipä ei sitten enää toiminutkaan uudessa koneessa. Nyyh! Nyt pelistä on tehty neljäs versio " Carmageddon: Reincarnation"  ja voitte uskoa, että tämä "ikinuori" haluaa sen. Yllättävää - koneeni tehot eli nopeus ja näytönohjain eivät riitä tämän uuden version pyörittämiseen. Tämä on niiiiiiin väärin. Täytyykö tässä vielä sijoittaa kotiin pelikone?!?! Kultsi kyllä lupaili, että hän rakentaa minulle pelikoneen.
Kultsi laittoi minulle YouTybe pätkän siitä pelistä, jonka linkitän tähän.

HUOM!!!!! tiukkapipoiset, herkkähermoiset ja alle 18- vuotiaat : Katsominen omalla vastuulla
En ota vastaan valituksia tämän videon laittamisesta tänne, koska olen varoittanut etukäteen!!

https://www.youtube.com/watch?v=uZyf6gghvmo

Onhan tuo video aika karu, mutta siihen täytyy suhtautua niin, että se on vain peli. Ja on niitä pahempiakin pelejä olemassa kuin tuo autopeli.

Lankoja pitäisi taas alkaa mennä läpi. Laskuja kertyy eri tahtiin kuin rahaa. Nyt vain aletaan olla perimmäisten kysymysten äärillä eli nyt sitten alkaa lähteä myös rakkaimpia sukkalankoja :'(
Tämä on niin syvältä.

Taidan mennä hukuttamaan suruni kupilliseen kahvia.

Kaunista keskiviikkoiltaa!