maanantai 22. syyskuuta 2014

Nyt ei jaksa mitään

Jostain syystä kaikki tuntuu nyt ahdistavan ja näyttävän mustaakin mustemmalta. Minua ei huvita mikään. Kaikkein mieluiten käpertyisin saamani tsemppipeiton alle sohvannurkkaan ja vetäisin vielä Piiviltä saamani sukat jalkaan. Toinen vaihtoehto on vetää peitto pään yli ja toivoa, että maailma unohtaisi minut sinne. En yksinkertaisesti näe mitään kannustavaa tai hyvää syytä sinnitellä. Mikään ei tunnut menevän niin kuin pitäisi ja muutenkin olen lopen kyllästynyt tähän rimpuilemiseen elämän seitissä.

Olen yrittänyt tsempata itseäni kutomaan, muttei sekään huvita. Se nyt kuitenkin on ollut terapiaa minulle vuosikaudet - tähän asti. Sain punnerrettua yhdet saapassukat valmiiksi TeeTee Pallaksesta, mutta sen jälkeen ei ole oikein puikot tarttuneet käteen. Nuo sukat olivat KyJy 10/20. Olen antamassa periksi KyJyilyn kanssa, koska kutominen on niin pakkopullaa tällä hetkellä. ( asiat ovat huonosti, jos tässä kohtaa olen jo antamassa periksi kyjyn suhteen - aikaa kun olisi vielä 3kk)


Yksi syy tähän olotilaani voi olla se, että minulla on kohta särkenyt 1,5kk nivelrikkoisia polviani putkeen. Tämä on syvältä, kun ei tiedä miten jalkojaan pitäisi ja koko ajan saa olla vaihtamassa asentoa. Tänä vuonna on jo laitettu sallitut 3 kertaa kortisoonia (Sen jälkeen on aina hyvää aikaa aika kauan) Olen syönyt myös glukosaminia, mutta se ei enää tunnu auttavan. Särkylääkkeitä en halua syödä niin paljon kuin polvet vaatisivat eli pyrin ottamaan vain illalla, että saisi edes hetken nukuttua.
Ei kukaan haluaisi vaihtaa polvia kanssani.... ;)

Nyt tämä menee mököttämään sohvannurkkaan. Parempaa päivää teille ja anteeksi tämä valivali.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tympii, tympii, tympii ja vielää kerran tympii.
Mikään ei huvita ja kutominenkin on jotenkin pakkopullaa. Joka päivä on tullut otettua joko lyhemmät tai pidemmät tirsat - osaksi sen takia, että olen väsynyt ja osaksi sen takia, ettei mikään huvita. Ärsyttää toisaalta tämä olotila.

Ensi lauantaina olisi se yläasteen luokkakokous. En ole ollenkaan varma, että haluan mennä sinne. Pitäisi nyt päättää parin päivän sisällä, menenkö vai en. Saisi ilmoitettua porukan kokoojalle tilanteen. Joo, tiedän - toisaalta voisi olla ihan kiva nähdä vanhoja koulukavereita, mutta toisaalta...
Ehkä tilanteeseen vaikuttaa se, että luokallani oli muutama ihminen, jotka aukoivat päätään pyöreydestäni kouluaikana enkä ole ollenkaan varma, että he olisivat muuttuneet vajaassa 30 vuodessa. En minäkään ole laihtunut ;) Toinen seikka on se, ettei olisi oikeastaan rahaa lähteä sinne. Bensoihin menee ja sitten pitää maksaa syöminen siellä.. Ei vaikuta hyvältä, kun saldo on loppukuulle 34 euroa.
Syvältä tämä tilanne.

Pitäisi varmaan mennä laittamaan ruokaa. Ravitsevasti makaroonia ja sekavihanneksia :) Piti kurkkuja säilöä nyt syksyllä, mutta siirtyy ensi syksyyn, jos silloin olisi rahaa siihen. Anteeksi, kun tää bloggaus pyörii nyt rahan ympärillä, mutta se on nyt akuutti aihe.

Illalla sain  yhden Kyjyn valmiiksi - yllättäen taas saapassukat. Lankana TeeTee Pallas ja lankaa meni 155g.

 
Samantien laitoin seuraavatkin puikoille.

tiistai 9. syyskuuta 2014

En ymmärrä, mihin nämä päivät menevät...vai liunko vain niin sujuvasti hetkestä toiseen ilman, että jää mitään mieleenpainuvaa. Sekin on ihan mahdollista. Jotenkin on viime päivät olleet aika raskaita. Onneksi minulla on ollut lohtupeittoni, jonka alle käpertyä.
Tänään olin jo sitä mieltä aamusta että on paskempaakin paskempi päivä, mutta postin tultua, en voinut enää olla sitä mieltä. Taas liikutuin itkuun asti. Eräs ystäväni oli kutonut minulle todellakin pitkät kirjoneulesukat ihan yllättäen. Ne olivat ja ovat niin ihanan värikkäät ja minun näköiseni, etten voinut kuin jälleen itkeä. Pakko se kai on uskoa, etten ole ihan huono ihminen, kun minulle tehdään peitto ja sukat... Tuo sukkien tekijä on kyllä aivan uskomaton taituri - hän ei nimittäin missään kohtaa ottanut edes mittoja paksusta pohkeestani vaan mittaili salaa silmämääräisesti. Tältä ne näyttävät jalassa:

(olisin laittanut toisen kuvan, missä sukat ovat paremmin edukseen, mutta niin olivat jalkanikin. Näytin normaalia enemmän pieneltä ja pyöreältä... :(  )
 
Kiitos Piivi ihanista sukista <3 <3

Kyjykin etenee hitaasti, mutta varmasti. Kahdeksas työ valmistui - taas saapassukat.



Seuraavakin KyJy on puikoilla, mutta sen tekeminen on hidasta, koska menin testineulojaksi yksiin sukkiin. Hitto, olen ennenkin kutonut pitsisukkia, mutta noiden testisukkien varren ensimmäisten 40 kerroksen aikana minulla on vaikeuksia - suuria vaikeuksia. Olen kuusi kertaa jo purkanut aloituksen ja nyt on seitsemäs yritys menossa. Josko tällä kertaa onnistuisi. Mielestäni lasken oikein, mutta hupskeikkaa, yhtäkkiä ei silmukat menekään oikeille kohdille. Aaaargh! Jos nyt en onnistu, luovutan.
Alkaa joulukin painaa jo päälle ja vasta 2 lahjaa valmiina. No, pääsenpähän tänäkin vuonna panikoimaan lahjojen kanssa.

Miksiköhän jotkut ihmiset on rakennettu niin, että jouluksi pitää höösätä kauheasti? Meilläkään ei ole suvussa, jotka ovat "lahjalistalla" kuin yksi alle 18 vee -  hänkin on jo lähestulkoon 18. Siitä huolimatta pitää tehdä hirveä stressi lahjoista; minun tapauksessani sukkien ja huivien kutomisesta. *hymähdys*