maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vaikken olekaan mikään auringonpalvoja, oli pakko viikonloppuna istua tuossa parvekkeella ja ottaa aurinkoa. Syy saattaa olla se, että nyt se ei porota niin kuumasti kuin sitten kesemmällä.

Muuten on ollut taas jotenkin sekavaa tämä elo. Pitäisi kutoa sitä ylioppilaslahjaa ( malli vaihtui ) ja itselle sitä huivia sinne yo-juhliin, muttei huvita. Ruoanlaitto on toinen, mikä ei huvita sitten ollenkaan. Kaikkein mieluiten pysyisin visusti peiton alla ja antaisin päivien lipua ohi. Kaikki tuntuu taas jotenkin vaikealta ja mahdottomalta.Toisin sanoen, tunnen itseni saamattomaksi ja se aiheuttaa sitten taas stressiä. Saisi kyllä mennä ohitse nämä tuntemukset.

Otin päikkärit, kun tuntui etten millään saa silmiä pidettyä auki. Ei auttanut. Tämä on ihan käsittämätöntä väsymystä; voisin nukkua vaikka kellon ympäri enkä ole varma riittäisikö sekään.
Nyt taidan mennä keittämään kupin kahvia.

Aurinkoista viikkoa!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Olin eilen hieman teknisenä tukena paikallisessa Kukkakauppa ja Hautauspalvelu Diiassa. Toisin sanoen, olin tukena, kun omistajat selailivat tukkukauppoja ym., joista saattaisivat tilata jotain. Tarvitsivat hieman kielipäätänä avuksi. Oli mukava tuntea itsensä tarpeelliseksi. Palkaksi sain aivan ihanan kukkakimpun


Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta; käteni vain tärräävät niin paljon, että etenkin ilman salamaa otetut kuvat ovat tuollaisia. Ärsyttävää.

Tänään kävin päivällä asioilla ja pyörähdin samalla Kultsilla kahvilla. Kotiuduttuani en sitten olekaan saanut mitään aikaan.
Vähän haikeana olen muistellut poismuuttanutta naapuriani, jonka kanssa saatoimme istuskella hänen parvekkeellaan auringosta (enemmän tai vähemmän) nauttien ja höpötellä pitkiä aikoja. No, ei ne ajat palaa vaikka kuinka haikailee.
Aamulla piti käydä ystävättärelläni kahvilla, mutta otin ja nukuin pommiin. Ilmeisesti pitkästä aikaa nukkuminen oli kivaa ;)

Kuten sanottu, täällä on muutama viime päivä ollut aivan ihania; aurinkoisia ja lämpimiä ( ainakin auringossa) Eilen kaivoin kesämekkoni esille ja tänään jo mietin, joko lähtisin sillä liikenteeseen, mutta siirsin eteenpäin - varjossa kun ei ollut kuin 12 astetta lämmintä. No, kyllä senkin aika tässä tulee.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Nyt puikot kutsuvat.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Niin se pääsiäinenkin oli ja meni. Mitään en saanut aikaan - rehellisesti sanoen, päivät ovat viime aikoina menneet läpi käsien jurottaessa. Ei ole mitään puhtia tarttua mihinkään. Tiedä sitten, onko edelleen menossa kevätmasennukseni, mutta olen koko ajan väsynyt ja haluton mihinkään.
Kaiken kukkuraksi pääsiäisenpyhinä lohkesi iso pala poskihampaasta. Soitin tänään vakihammaslääkärilleni ja kysyin hinta-arviota hampaan korjaamiselle; 120-150e !!! Ei vaikuta hyvältä. Seuraavaksi tiedustelin sitä kaupungin hammashoitolasta ja sekin menee 100 euroon. Pirustako tässä nyt taiotaan 100-150e ylimääräistä rahaa!?! Ja kunnan hammashoitolaan pääsisi vasta kesäkuussa. Hiphei!

Pääsääntöisesti minua ei taas huvita mikään. Tekisi mieleni vain olla peiton alla ja toivoa, että maailma unohtaisi minut sinne. Mielessä pyörii liikaa ajatuksia, eivätkä kaikki niistä ole ollenkaan ruusuisia..

Sain tänään kyllä valmiiksi ikuisuuden työnalla olleet sukat, jotka ovat menossa synttärilahjaksi. Lankana on Rowanin Fine Art -sukkalanka. Vielä pitäisi pingottaa ne.


Totesin tuossa, että pitäisi varmaan aloittaa serkun tytön yo-lahjan kutominen pikkuhiljaa... Etenkin, kun oma vaatteenikin tarvitsee vielä huivin kaverikseen. Oma huivini tulee limen vihreästä Lemminkäisestä ja tarkoitus olisi tehdä Lumiruusu -huivi. Eri asia, valmistuuko se ajoissa. Langan keriminenkin tehtiin kahteen kertaan, koska en tullut sinuiksi kerijälaitteeni kanssa. No, nyt lanka on pallona ja voisi aloittaa. Pakko kai kuitenkin tehdä ensin se yo-lahja.

Säästä voisi sanoa, että viime päivinä on ollut aurinkoista ja lämmintä. Täytyy muistaa nostaa T-paidan hihat parvekkeelle mennessä, ettei rajat tule liian alas. ;) Tuohon meidän parvekkeelle alkaa paistaa aurinko heti puolenpäivän jälkeen ja paistaa iltaan asti. Parvekkeella voisi jo melkeinpä ottaa aurinkoa.

Aurinkoista päivää  kaikille!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Niin ne päivät menee enkä saa kirjoitettua tänne. Joko ei ole mitään kirjoitettavaa, kun en viitsi aina kirjoittaa masentavia ajatuksiani tai sitten en muuten vaan saa kirjoitettua. Sain kuin sainkin kudottua ne Kontio -sukat. Tuli niistä ihan hyvät. Kultsille teen kanssa samanlaiset. Näissä sukissa lankana on Novita Nallen poltettuoranssi. Kuva oli pakko ottaa ilman salamaa, jotta kuvio näkyisi.


Tuntuu, että noiden sukkien valmistumiseen meni iäisyys. Muutenkin puikot ovat lakkoilevalla tuulella. Mieli tekisi kutoa, mutta tavallisen perussukankin kutominen tuntuu tällä haavaa vaativan liikaa keskittymistä, vaikka ne tulevatkin selkäytimestä ilman ajattelua. Ärsyttävä tilanne.

Toinen asia, mikä on tällä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeaa tai ainakin tuskaista, on ruuan laittaminen. En millään viitsisi / haluaisi / jaksaisi tehdä mitään. Ennemmin olisin syömättä, mutta sitten se menee välipalojen napsimiseksi, mikä ei ole sekään hyvä. Onneksi tänään pääsee perunoiden keittämisellä ja jauhelihakastikkeen lämmittämisellä.
Kohta pitäisikin lähteä kauppaan. Olen yrittänyt miettiä ruokia pääsiäisen yli, mutta vaikea ajatella niin pitkälle. Muutenkin pitkän tähtäimen asioiden ajattelu tuntuu vaikealta ellei jopa mahdottomalta. Tuntuu, että minun pitkäntähtäimen ajatteluni on max huomiseen.

Mielessä käväisi äkkiseltään ajatus, että olisi kiva lähteä käymään jossain. Mutta missä? Sukuloimaan on liian pitkä matka päiväseltään ajeluun ( siis tyyliin käynpä kahvilla)  ja turhanpäiväinen ajelu jonnekin huoltikselle kahville on niin turhanpäiväistä, ettei se ole edes oikea vaihtoehto.

Taas nähdään, miten pienet asiat saavat minut lähestulkoon raivon partaalle. Olen odottanut postia, jotta pääsisin lähtemään kauppaan, mutta eipä ole näkynyt. Ei nyt ihan itkupotkuraivari, mutta melkein. Minun tuurillani posti on jo mennyt tästä ohi, muttei ole tuonut minulle mitään. No, odotan klo 14 asti ja jos sitä ei siihen mennessä näy, lähden liikenteeseen. Moni tuntuu jo saaneen verottajalta postia, mutta minulle ei ole vielä tullut. Olisi se mielenkiintoista nähdä, miten likan käy.
Postipoika toi verottajalta kirjeen; 20e ja sentit päälle saan takaisin. Hyvä näinpäin.

Sain käytyä kaupassakin, mutta nyt on veto ihan pois. Kai se on se, kun täytyy pitää naamallaan ystävällistä ilmettä eikä voi mennä myrtsin näköisenä vaikka mieli tekisi. Voi kai sanoa, että pukeudun naamioon lähtiessäni kotoa. Täällä on kuitenkin sellaisia ihmisiä, joita en välttämättä varsinaisesti tunne, mutta tiedämme toisemme tai toinen tietää minut. Sen takia täytyy ainakin yrittää näyttää ystävälliseltä.
Muutenkin on jotenkin sellainen tunne, että haen mielessäni keinoja, joilla saisin oloni paremmaksi. Onko se nukkuminen, kutominen tai sen yrittäminen vai mikä.... Mene ja tiedä. Ajatukset ovat toisaalta solmussa ja toisaalta taas sikinsokin. Argh! Yritä tässä nyt sitten olla.







tiistai 8. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen tervehdys. Ulkona on aurinkoista ja linnut laulavat... Vielä kun osaisi nauttia siitä.
Eilen illalla nukahdin itkuisena; oli hirvittävä ikävä äitiä ja muutenkin matalapainetta. Jossain kohtaa annoin sitten periksi ja kävin ottamassa nukahtamislääkkeen. Meinasin ensin jäädä kutomaan, mutta totesin, etten ole sillä tuulella. Tekeillä on TiiQ:n Kontio -sukat  eli pitäisi pystyä ajattelemaan kutoessa. Toinen vaihtoesto olisi ollut aloittaa sen indian summer -huivi, mutta vieläkään en ole saanut kerittyä sitä vyyhtiä. Miten se voikin olla niin vaikeaa...

Pitäsi tuossa iltapäivällä lähteä käymään kylällä - tuntuu vaan niin vaikealta tuo lähteminen. Nyt en voi siirtää lähtemistä, koska minulla on pakollinen meno.
Huomenaamulla pitäisi mennä poistattamaan yksi luomi eli siinä toinen pakollinen meno. Huomisen jälkeen en liiku mihinkään kotoa moneen päivään.
Minua on kyllä houkuteltu lähtemään Lahteen katsomaan jotain stand up -juttua, muttei oikein iske. Tuo laji kun ei kuulu mitenkään suosikkeihini.
Pääsiäisenä pitäisi, kuulemma, lähteä Helsinkiin johonkin American car show: hun... Eipä iske sekään. Minua ei oikein sytytä nuo jenkkiautot.

Laskeskelin valuuttaakin taas ja totesin, että loppukuu mennään aikas pienellä. Tähän kuuhun osui sekä liikenne- että kotivakuutus vuokran lisäksi ja muut normilaskut eli raha suoritti ohimarssin tilillä. Ehkä ensi kuu olisi parempi.

Joopa joo. Se tämänpäiväinen meno siirtyi torstaille. Plääh.
Toisaalta, näillä näkymin lukioaikainen bestikseni ajelee torataina tästä ohi ja poikkeaa meillä :) Tosi mukava nähdä pitkästä pitkästä aikaa. Edellisestä näkemisestä onkin mennyt lähemmäs 10 vuotta.

Mutta tämä tällä kertaa. Palaillaan ja mukavaa tiistaita.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Nyt voin paljastaa millaisen huivin tein ystävälleni 60vee lahjaksi. Se on tällainen


Lankana Novitan Usva ja ohje on Novitan lehdestä kesä 2013. Saaja ainakin sanoi olevansa ilahtunut huivista.... Ja varmaan onkin.

Muuten ilmassa on edelleen matalapainetta. Tuntuu, että kaikki asiat stressaavat ihan hirveästi ja aika-ajoin tulee tunne, että voisi heittää pyyhkeen kehään. Olo on vaan niin loppu, eikä tilannetta helpota se, että elämme vuodenaikaa, jota vihaan eniten.
Käsityöt eivät tahdo edistyä millään. Tuntuu, että olen noita tekeillä olevia sukkia tikuttanut ties kuinka kauan.

Päivällä käväisin pikaiseltaan ystävättärelläni kahvilla. Syy pikaiseen käyntiin oli se, että hänellä oli vieras, jolla on saksanpaimenkoira. Kahvin sain juotua, mutta sitten oli pakko lähteä, koska koiran takia alkoi silmät kirvellä. Niitä kirvelee edelleen, vaikka huuhtelin käteni ja pesin silmäni. Tylsää.
Vein mennessäni myös ystävättäreni sukat, jotka valmistuivat tänään. Lankana niissä on Schoeller + Stahlin Fortissima Mexico cotton stretch ja lankaa meni 72g. Väri on 85.


Ei kun seuraavat sukat puikolle iltapuhteeksi ja rinnalle vihdoin se huivi.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Olin eilen ja tänään liikenteessä normaalia enemmän eli juoksin ympäri kylää hoitamassa asioita ja nyt sitten olenkin väsyneempi kuin aikoihin. Tänään, kun poikkesin ystävättärelläni kahvilla, olin vielä ihan pirteä, mutta kotiuduttuani sieltä iski väsy. Mieluiten olisin kömpinyt peiton alle odottamaan tämän päivän loppumista, mutta luonto ei anna periksi, vaikka henkinen väsy on aikamoinen. No, jos tässä saisi otettua puikot käteen, niin voisi vähän piristyä tai ainakin innostua siitä. Ystävättäreni on varmaan samaa mieltä, koska tekeillä on sukat hänelle.
Lisäksi pitäisi keriä yksi vyyhti, että pääsisin aloittamaan sen Indian Summer -huivin vihdoinkin.

Tullessani ystävättäreltäni kotiin, poikkesin uudessa paikallisessa kukkakaupassa nimeltä Diia. Aivan ihana kukkakauppa. Minä, joka en todellakaan ole mikään viherpeukalo enkä haali kotiani täyteen eläviä kukkia, saan kauhean himon ostaa kukkia sieltä. Toistaiseksi olen vielä selvinyt ostamatta.. Pari viikkoa sitten sain sieltä ostetun kauniin vaaleanpunaisen hortensian ja tänään hain siihen, yllätys yllätys, vaaleanpunaisen suojaruukun. Itse asiassa pitäisi mennä tekemään istutustöitä eli vaihtaa se hortensia siitä pienestä muovipurkista tuohon isompaan. Ystävättäreni oli niin ihana, että antoi minulle multapussin lopun, ettei tarvinnut ostaa koko pussia tuon yhden kukan takia.
Tosi kauniista ajateltu ja tehty, mutta hän onkin niin kultainen ihminen.

Äsken laitoin pesukoneen päälle ja toivon kädet olkapäitä myöten ristissä, että se tyhjentää vedet pesun lopuksi. Pitäisi vielä pestä toinenkin koneellinen, mutta se saattaa jäädä huomiseen. Ei se pesu, mutta kuivamaan  laittaminen.

Jee! Sain sentään vaihdettua sen hortensian siihen isompaan purkkiin. Että olen tyytyväinen itseeni.

Olen taas ajatellut paljon edesmenneitä vanhempiani ja sitä, kuinka ihanaa se olisi, että edes äiti eläisi vielä. Äiti olisi täyttänyt helmikuussa 70v. Isä puolestaan olisi eilen täyttänyt 86v eli siinä mielessä voisivat ihan hyvin vielä olla elossa. Tämä minun sukuni on niin kovin pieni äidin puolelta ja isän puoleisen suvun kanssa ei ole oltu tekemisissä sen jälkeen, kun isä kuoli keväällä '93. Oikeastaan minulla on sukulaisia äidinpuolelta 3 ja isän puolelta 1, joiden kanssa olemme yhteyksissä. Ei meitä monta ole...

Puhuttiin tuossa eräänä iltana ystäväni kanssa, että kun minulle lauantaina tulee lotossa se 13,1 miljoonaa, niin sitten ostetaan lohtulankaa. Paljon. Ja tietty terapialankaa ja vaikka mitä lankaa. Lankaahan ei voi koskaan olla liikaa... Eihän.... ;)

Jos nyt yrittäisin tuonne kutomoon. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Miten päivät voivatkaan olla näin vaikeita?! Suorastaan alan tuskastua näihin päiviin - ja miksei öihinkin. Iltaisin en meinaa saada unen päästä kiinni ja aikani pyörittyäni tuskastun siihen pyörimiseen ja valvomiseen, minkä jälkeen nukahtaa vielä huonommin. Päivällä kyllä sitten väsyttää ja voisin nukkua vaikka kuinka paljon. Sanalla sanoen ärsyttävää.
Kai yksi syistä nukahtamisen vaikeuteen on se, että murehdin vielä sängyssä stressaavia asioita, kun en saa tyhjennettyä mieltäni sormia napsauttamalla.
Nytkin olisin ihan valmis menemään tirsoille, mutta on pakko lähteä asioille.

Kun sitten vihdoin pääsin liikkeelle, bongasi ystävättäreni minut ja houkutteli kahville. Sanoin, että on asioita hoidettavana ja sitten yksi pakollinen meno eli katsotaan tilannetta. Loppujen lopuksi kävi niin, että muokkasin asioiden hoitoa ja menin kuin meninkin ystävättärelleni kahville. Lähdettyäni sieltä muokkasin edelleen asioiden hoitoa ja menin käymään Kultsilla kahvilla. Sieltä sitten sinne ihan pakolliseen menooni.

Kotiuduttuani en ole saanutkaan mitään aikaan. Pitäisi siivota, mutta ei huvita, en jaksa, enkä saa aloitettua. No, ehkä täällä vielä voi olla.
Nyt pitäisi ottaa ystävättäreni sukanteelmä taas kätöseen ja jatkaa sen tikuttamista.

Eikä!!! Vilkaisin ikkunasta just ulos ja totesin,että meillä tulee jotain valkoista taivaalta. Ei kiva.