Mä poden ikäkriiiä. En voi ymmärtää enkä hyväksyä sitä, että täytän kesällä 50. Juu, tiedän iän olevan vain numeroita, mutta silti. Mulla iskee paniikki siitä, etten ole vielä kutonut sukkakinntiötäni täyteen ja muutenkin on vielä paljon kaikkea kesken.
Toki ajatustapaani vaikuttavat ne seikat, että isä kuoli syöpään 65 -vuotiaana ja äiti 62 -vuotiaana. Jos menee samalla lailla,potkaisen mä tyhjää 59 -vuotiaana. En tahdo enkä ole valmis siihen.
Jostain kumman syystä olen viime aikoina ollut tosi väsynyt. Pitäisi varmaan saada aikaiseksi varata aika labraan - lähete on ollut jo ties kuinka kauan odottamassa. Oli pieni tauko - kävin varaamassa ajan sinne labraan. Meni 2,5 viikon päähän, kun kilpirauhasen takia täytyy mennä ennen klo 10.
Ystis pyörähti tuossa kahvilla ja turistiin niitä näitä. Hänen kanssaan on niin ihanan helppo jutella aiheesta kuin aiheesta.
Olen saanut taas muutamat sukat valmiiksi. Tällaisia tällä kertaa:
 |
| Ukkokullalle Novitan Kantrista |
 |
| Ystävä pyysi tekemään hammaslääkärilleen aiheeseen sopivat sukat. Kuvat pinterestista,mutta itse ruudutettu |
 |
| Ystiksen Kissimirrit käänteisillä väreillä (suun. Lumi Kurmitsa) |
Mummoni ainakin sanoi, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin vuodet vierii. Kyllä mustakin tuntuu, että en pysy perässä, kun vuodenajat vaihtuu jatkuvasti uuteen. Olen muutaman vuoden sinua nuorempi...
VastaaPoistaHienoa että muutkin ovat huomanneet tuon. Toisaalla aika voisi tässä vaiheessa mennä mieluummin hitaasti 😉
Poista