perjantai 21. helmikuuta 2014

Apeita ajatuksia

Tänään on taas sellainen päivä, että olisi tehnyt mieleni pysyä peiton alla ja toivoa, että maailma unohtaa minut sinne. Viime aikoina olen ollut tosi ahdistunut ja on tuntunut kuin sisuskalut ja sielu olisivat pusertuneet niin pieneksi palloksi, että tekee kipeää. Muiden läsnäollessa esitän sitä reipasta minua, mikä minun odotetaan olevan, mutta näin yksin ollessa annan naamioni pudota ja olen oma itseni.
Jotenkin tuntuu, että kaikki kaatuu taas niskaan ja asioiden paino on niin raskas, etten jaksaisi kantaa sitä.
Periaatteessa minulla ei pitäisi olla mitään valittamista, koska minulla on muutama hyvä ystävä, joiden tiedän olevan minulla tukena tarvittaessa. Toisaalta - heidän on vaikea olla tukena, kun en kerro todellista tilannetta, vaan esitän muuta. Mietin tuossa yön pimeinä tunteina sitäkin, että onko tuolla esittämisellä myös sellainen tarkoitus, että yritän huijata itseäni uskomaan, että voin paremmin kuin todellisuudessa voin. En pidä pois suljettuna tuotakaan vaihtoehtoa. Toinen syy todellisen olotilan salaamiseen on se, etten jaksa alkaa selittää asioita. Nyt vain odotan, että tilanne korjaantuu itsestään.

Tämä ja ensi kuu ovat taloudellisesti ihan syvältä. Olen yrittänyt miettiä, miten muuttua rahaksi, mutten ole keksinyt. Jos jollain on hyviä ideoita, niin ilolla otan niitä vastaan ;)
Kaiken kukkuraksi tänään tuli sitten ensimmäinen lasku silmälaseistakin ja eräpäivä on heti ensi kuun alussa. Plääh!

Olen koettanut kutoakin, mutta siitä puuttuu jotenkin se tekemisen ilo. Sukan tikuttaminen on ollut lähinnä suorittamista. Pakko pitää käsillä jotain tekemistä, koska muuten varmaan mussuttaisin koko ajan jotain kompensoidakseni sisäistä pahaaoloani. Sijaistoimintaa, nähkääs...

Kohta pitäisi lähteä käymään Kultsilla kahvilla ja samalla katsoa eka erä jääkiekko-ottelelusta Ruotsi-Suomi. Pakko ottaa käsityö mukaan - muuten en pysty sitä katsomaan. Mistä se johtuukin, että nuo pelit Ruotsia vastaan ovat aina niin hirveitä katsoa..

Toivottavasti teillä, rakkaat lukijani, on parempi perjantai kuin minulla.

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Ystäväsi seisovat varmasti vierelläsi vaikka myöntäisit heille että ahdistaa. Toivottavasti kevään auringonsäteet tuovat aurinkoa myös sinun elämääsi.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä täältäkin,toivottavasti saat olosi kohentumaan täällä tuntuu kovin pahalta sun puolesta.

    VastaaPoista
  3. I am sad for you. I fake too, sometimes. But it's my way to survive. Not everyone understand. It's a sad but true fact.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)