Kuukausi mennyt ihan huomaamatta ilman, että olen raapustanut sanaakaan. Oikeastaan se täytyy laittaa saamattomuuden piikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että tässä on ollut muutakin sellaista, mikä on tehnyt kirjoittamisen vaikeaksi; olisi ollut pelkkää valitusta aiemmat bloggaukset. ( saattaa tämäkin olla sitä )
Ei niin, etteikö nytkin olisi kaikenlaisia mieltäpainavia asioita, mutta käytän suodatinta tässä kohtaa ja jätän kirjoittamatta. Tuntuu vain, että on taas niin selkä seinää vasten, ettei uskokaan. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin, mutta mikä sen parempaa kuin jälkiviisaus.
Perheystävällä, jonka olen tuntenut lapsesta asti, uusiutui syöpä. Hänet leikattiin alkuvuodesta, mutta nyt sitten löytyi etäpesäke, joka leikattiin viikko sitten, muttei saatu kaikkea pois. Tuntuu, että elän melkein samaa tilannetta kuin 9 vuotta sitten äidin kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, ettei kyseessä ole oma äiti. Juttelin tässä eräänä päivänä perhetutun tyttären kanssa hetken ja pakko se on myöntää, että äiti nousi taas ajatuksissa pinnalle. Senhän tietää, että olen taas ollut itkuherkempi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että oli ihan epäreilua, että äiti kuoli niin aikaisin 62-vuotiaana. Mutta niin kuin äiti aina sanoi, että syntyessä saadaan tietyt kortit, joilla on pelattava niin hyvin kuin pystyy ja että syntymän hetkellä on myös määritelty kuoleman hetki. Ei, emme ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä, mutta sekä äiti että minä uskomme siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa siitä,mihin täällä jäätiin - vaikkakin ilman sairauksia. Höh - pelkästään tämän kirjoittaminen sai kyyneleet silmiin.
Kyjy ja Helavyösukat etenevät pikkuhiljaa. Nyt on KyJyjä valmiina 10/20 ja kaikki koon 45 Helavyösukat on tehty. Tässä kuva niistä:
Nyt on tekeillä koon 44 sukkia, joista niistäkin on kolme paria jo lähetetty eteenpäin.
Täällä on vielä kaksi paria kuvaamatta, mutta kuvaan sitten kaikki loput 44:set kerralla.
Seuraavaan lähetykseen pitäisi kutoa vähän joka kokoa.
Tässä taannoin miesystäväni pyysi leipomaan pullaa. Piti leipoa voipullia, korvapuusteja ja tavanpullia, josta saa tehtyä laskiaispullia. No, ystävällisenä sieluna leivoin. Silmäni pyöristyivät ja leuka kolahti lattiaan, kun hän teki laskiaispullahampurilaisen....
En olisi ihan äkkiä keksinyt tuollaista :)
Miesystäväni on pakertanut työkaverinsa kanssa sitä talonsa pihaa. Pihatöihin tarvitaan tietenkin kunnon työkalut
Ymmärrettävää sinänsä, koska pihassa ei oltu tehty vuosiin oikein mitään ja siellä kasvoi vaikka mitä tuhkapensasta ja elämänlankaa. Kovalla kädellä - vai pitäisikö sanoa kauhalla - maata otettiin pois. Vielä pitäisi täyttää ainakin pahimmat kohdat ennen talvea.
Vaikka tämä päivitys oli mikä oli, toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntaita!
Taisi se kesä tulla, vaikkakin pienellä viiveellä. Ainakin täälläpäin on ollut kauniita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Vielä kun yötkin olisivat lämpimiä eikä koko ajan tuulisi, niin voisi vesikin vielä lämmetä. Meidän piti kaverin kanssa mennä tänään aamu-uinnille, mutta oltiin niin herkkähipiäisiä, että kun oli vain +11 lämmintä ja kävi tuuli, päätimme jättää väliin. On se, jos uiminen jäi tänä kesänä yhteen kertaan :(
Eilen kävin lääkärissä 30 vuotta jatkuneen käsien vapinan takia. Äiti kiinnitti huomion käsien vapinaani jo ollessani 15 vee. Vapina on pahentunut parin viime vuoden aikana, joten katsoin aiheelliseksi ottaa yhteyttä lääkäriin. Puhuttiin aikamme ja lääkäri teki joitain testejä ja teki päätöksen laittaa lähetteen neurologille. Hän ei osannut sanoa onko se Parkinsonin tautia vai hyvänlaatuista vapinaa, mutta tuleepahan nyt selvitettyä. Toivon totisesti, ettei se ole Parkinsonia. Luin tai oikeastaan silmäilin netin ihmeellisessä maailmassa, mitä ko taudista sanotaan. Eniten silmääni otti lista oireista; liian monta osui. Kuitenkaan en ole vielä sairastamassa sitä, vaan selvitetään, mistä tämä vapinani johtuu. Uskotaan lujaa, että tämä on sitä hyvänlaatuista vapinaa :)
Kutominen on valitettavasti jäänyt vähemmälle näillä "helteillä". Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksi eli valmistuneita KyJyjä on nyt 6 valmiina ja loput 14 aloitettuna. Yhden aloitetun kanssa kyllä mietin vielä teenkö sen vai vaihdanko toiseen.
Yritän seuraavaan postaukseen saada kuviakin. Tässä on ollut niin monta postausta ilman kuvia - tylsää luettavaa ;D
Ai joo, aloin oikein miettiä, mitä olen tehnyt viime aikoina - pakkohan on ollut jotain tehdä. Olen kasvattanut tomaatteja saadakseni vihreitä tomaatteja talveksi. Niitä on nyt kolme purkkia ja ainakin yhden teen vielä. Lisäksi on 12kg maustekurkkuja "kypsymässä" jääkaapissa. Ensi kuun puolessavälissä niitä voi varovasti maistaa. Kurkkuja jäi muutama yli, kun purkit loppuivat kesken. Täytynee huomenna hakea Tokmannilta lasipurkkeja pari kolme, jotta saa loputkin säilöön.
Olen kyllä naureskellut, että tässähän tarvitsisi toisen jääkaapin noille säilömyksille :D
Ei maar, kai se täytyy mennä laittamaan ruokaa.
Mukavaa iltaa kaikille ja lämmintä loppuviikkoa!
Ulkona on ollut koko päivän aurinkoista ja lämmintä. Aivan ihanaa, että joskus paistaakin. Aamulla oli tarkoitukseni nukkua pitkään, mutta täytekakkupohja, mikä olisi pakko tehdä tänään, häiritsi lepäämistä. Niinpä nousin ja aamukahvin jälkeen aloin leipoa.
En käsitä, mikä mättää - taas ensimmäinen pohja oli kuin pannukakku ( kun keskeltä laittaa halki, saa yhden kerroksen) Kuitenkin tein sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Oma synttärikakkuni onnistui toisella kerralla, mutta nyt ei miesystäväni kakku onnistunut toisellakaan. Taitaa olla parempi ostaa kakkupohjat valmiina kaupasta - alkaa turhauttaa, kun ei onnistu.
Siinä, kun odotin kakun kypsymistä, Kausalassa asuvan ystävättäreni tytär soitti ja kertoi olevansa paikkakunnalla ja tiedusteli, saisiko meillä kahvia. Toivotin hänet tervetulleeksi. ( tulipahan raivattua keittiönpöytä siinä samalla ;D ) Juteltiin muutama tunti, minkä jälkeen hän lähti kaverilleen.
Sukkien kutominen tökkii lujaa. Pakko olisi kuitenkin jaksaa kutoa niitä tilaussukkia + yhdet "kenkäsukat", jotka lupasin kutoa kaverilleni. No, eiköhän se taas tästä. En jotenkin osaa tällä haavaa keskittyä kuin yhteen hommaan kerrallaan ja nyt se on tuo kakkuprojekti. eiköhän maku kuitenkin ole sellainen kuin pitäisikin, kun sen täyttää ja kuorruttaa.
Parvekkeella olevat tomaatit ovat tulleet ihan hulluiksi. Ne kasvavat mittaa ja lehtiä, mutta tomaatin raakileet ovat vähissä - paitsi amppelitomaatissa, jossa on ihan älyttömästi raakileita. Runkotomaatti suuntaa sen sijaan kohti kattoa kovaa vauhtia.
Täytyy varmaan kohta patentoida uusi kiinnityskohta langoille, jotta saa tuettua noita kahta runkotomaattia.
Olisi kauhea vimma saada uutta lankaa. Oikeastaan tiedän mitä haluan ja minkä verran, kun suunnitelma on valmiina. Haluan tehdä nimittäin tällaisen Vasarely - peiton. Mielestäni tuo on niin ihana.
Kai se täytyy mennä jatkamaan kakun parissa. Aurinkoista tiistaita kaikille!
sitten vaihtui samoissa sateisissa merkeissä kuin heinäkuukin oli. Ei tällainen kesä ole kiva. En tarkoita, että olisi pitänyt olla tappohelteitä, mutta olisi nyt saanut olla edes 24C.
Parvekekukat ovat melkein entiset, kun sade on piiskannut ne ihan littiin ja rikki. Eipä ole tarvinnut huolehtia kastelusta. Tänään täällä oli kunnon ukkossade ja näytti satavan just niin, että kukat kärsivät ja parveke oli kauttaaltaan märkä. Parvekelasit olisivat kivat...
Tomaatti kiipeää seinää pitkin yhä ylemmäs, mutta ei siihen tomaatteja turhan paljon tule. Kuulin kyllä ystävältäni, että monella on sama ilmiö - varsi ja lehdet kasvavat,mut satoa ei tule. Amppelitomaatissa on sen sijaan niin paljon raakileira, että olen jo toistamiseen tukenut oksia, etteivät katkea.
Miesystäväni yllätti minut eilen. Hän ihan yxkax soitti ja kysyi, lähdettäisiinkö ajelemaan, että minunkin tulisi joskus lähdettyä neljän seinän ulkopuolelle. Vähän pitkin hampain suostuin - mieluiten olisin kutonut, kun olin taas saanut otettua kutimen käteen.
En sinänsä kiinnittänyt suuntaan huomiota, koska olin ymmärtänyt että käymme tuossa lähellä Cruisingissa eli katsomassa Amerikan autojen kokoontumista. Ajettiin se alue läpi, minkä jälkeen emme lähteneetkään kotiin vaan suuntasimme matkaa ihan vastakkaiseen suuntaan.
Loppujen lopuksi minullekin selvisi, minne mennään. Matka suuntautui moikkaamaan entistä naapuria, jonka muutettua tästä kaksiosta pois, minä muutin tähän. Oli tosi ihana nähdä hänet pitkästä pitkästä aikaa. Viivähdettiin parisen tuntia ja höpöteltiin. Kotimatkalla minut vietiin vielä ulos syömään, ettei tarvinnut alkaa laittaa kotona ruokaa. On minulla ihan huomaavainen miesystävä. :)
Illalla sitten hetken kudoin, mutta rähjäännyin reissussa sen verran, että Nukku-Matti tuli aika nopeasti.
Tänään olen koettanut heilutella puikkoja, mutta on nihkeää. Auttaisikohan se, että keittäisi kupin kahvia ja yrittäisi sitten uudella innolla.... Taidan kokeilla.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Jos viime viikolla oltiin Musareilla Valkeakoskella, niin nyt sitten jatketaan sitä täällä. Mallusjoella alkoi sunnuntaina Takinkääntö viikko ja eilen miesystävän pomon bändi esiintyi siellä. Ei kun nokka kohti Mallusjokea ja kuuntelemaan. Lähdettiin joskus klo 21 haminoilla ja kello oli yli 23, kun kotiuduttiin. Ihan hyvää musaa The new Bat -bandi soitti.
Tämä päivä on mennyt jotenkin ohi. Iltapäivän aluksi kävin kaverilla kahvilla, minkä jälkeen suuntasin arvauskeskukseen, kun verenpaineet ovat "hieman" koholla. Samalla kuulin saarnan siitä, kuinka pitäisi syödä tasaisin väliajoin, kun verensokeria ottaessa tuli ilmi, että syömiseni on mitä on. Onneksi verensokeri oli just ja just alle 6. Tuli siinä samalla puheeksi käsieni tärinä, joka alkoi jo ollessani 15-16 vee eli se on jatkunut pauttiarallaa 30 vuotta. Sain terveyskeskuksen ihanimmalle lääkärille ajan tuon käsien tärinän takia. Ei ole normaalia, että syödessä kädet tärrää niin paljon, ettei meinaa saada ruokaa suuhun. Kotona nyt voi porsastella, mutta en edes halua syödä julkisissa paikoissa, koska tuo käsien tärinä vaikeuttaa syömistä. Koska tuota tärinää on pahana kotonakin, ei kyse ole mistään kahvikuppineuroosista tai vastaavasta.
Toivottavasti saadaan siihenkin joku selvyys.
Heinäkuu alkaa olla lopuillaan eikä kesästä ole näkynyt kuin pieni vilahdus. Uintisaldo taitaa jäädä yhteen, mutta tulipahan talviturkki kastettua. Vaikken helteitä rakastakaan, niin ei tämäkään sää ollut kiva. Tietysti, jos hakemalla hakee hyviäpuolia, niin en palanut tänä kesänä ;D
Niinkuin tuolla aiemmin kerroin, laitoin parvekkeelle kesäkukkien lisäksi tomaattiamppelin ja kaksi runkotomaattia. Alkaa näyttää siltä, että täällä on kohta tomaattiköynnös. Nuo runkotomaatit kasvattavat varsia ja lehtiä hirveää vauhtia, mutta tomaatteja ei ole tulossa kuin muutama. Onkohan joku nimeltämainitsematon laittanut liikaa lannoitevettä niille.... Mitä olette mieltä?
Tällä hetkellä tomaatit ovat kasvaneet tuostakin. Pisimmät latvat ovat tuon amppelin purkin yläreunan kohdalla kiipeämässä kohti kattoa.
Amppelitomaatista keräsin eilen tomaatteja, jotka pitäisi käsitellä vihreiksi säilyketomaateiksi. No, jos huomenna tai ylihuomenna keittelisi liemen ja tomaatit.
Viime torstaina lähdettiin miesystäväni kanssa Koskiin kavereill...ystävilleni viettämään pitkää viikonloppua. Koskissa oli Musarit ja torstaina oli Popeda, joten olihan sinne pakko päästä. Ystäväni antoi kolmen päivän rannekkeen synttärilahjaksi, joten sekin mahdollisti sinne menon.
Pakko sanoa, että kyllä Pate jaksaa edelleen vetää tosi hyvän keikan - niin kuin muutkin popedalaiset. Miesystäväni otti kuvia, koska pitempänä hän sai otettua korkeammalta kuin minä. Oltiin porukalla aika edessä, muttei kuitenkaan nyt ihan eturiviin ängetty. Oli hauska huomata,että Popedaa oli katsomassa hyvin laaja ikähaitari - jos ei nyt lapsenlaset ja mummot/vaarit ja kaikki siltä väliltä, niin hyvin lähellä sitä. Patesta tuli otettua enemmän kuvia, kun hänen takanaan ei ollut koko aikaa niin paha vastavalo kuin Costellon takana. (olisin halunnut enemmän kuvia Costellosta) Laitan tähän nyt muutaman kuvan, jotta tekin pääsette fiilistelemään :)
Popedan lisäksi siellä oli mm.Maija Vilkkumaa, Jenni Vartiainen, Egotrippi ja Viikate. Vartiaisesta on pari kuvaa, mutta ne on niin kaukaa otettu, että olisi voinut yhtä hyvin jättää ottamatta.
Yllättäen illat venyivät pitkälle yöhön, kun kotiuduttuamme majoituimme vielä istuskelemaan kuistille ja turisemaan. Sellaista se on, kun käy vain kerran vuodessa. Vastapainona aamuisin kyllä sitten nukuttiin aikas myöhään.
Muutaman kaverinkin näin vuosien tauon jälkeen, mikä oli tosi ihanaa. Esimerkiksi näin yhden parhaista kavereistani ala-asteelta. On nähty kerran ala-asteen jälkeen vuonna '94 eli ei turhan usein :D
Lisäksi näin pari sellaista tyyppiä, jotka moikkasivat käyttäen nimeäni, mutta minun on pakko myöntää, ettei ole käsitystäkään siitä, ketä he olivat. Hups.....
Kaiken kaikkiaan minulle teki kyllä henkisesti hyvää käydä Koskissa ja olla muutama päivä pois näistä samanlailla pyörivistä päivistä. Ylellisintä oli se, että sain vain olla ja joku muu huolehti ruuat ym. Tarjouduin kyllä auttamaan, mutta kun käskettiin vain olla, niin mitä siitä riitaa tekemään ;)
Samalla Koskin reissulla käytiin moikkaamassa tätiäni ja kahvittelemassa sekä ennen lähtöä kotiin moikattiin pikkuserkkuani. Vaihdettiin samalla pikkuserkkuni kanssa synttärilahjat. Vein hänelle vihreitä säilöttyjä tomaatteja sekä sukat. Ystävättäreni täällä kotona sai aiemmin jo samanlaiset, mutta vaaleansiniset. Ovat samalla Kyjy -töitä.Tarkoitan siis tällaisia sukkia:
Nyt pitäisi taas alkaa tikuttaa niitä Helavyösukkia, mutta kun motivaatio on nolla. Täytyy toivoa, että se motivaatio löytyy. Varmaan yksi syy, miksi motivaatio on hukassa, on se, että kaksi kynttä katkesi tosi pahasti ja ko. sormet ovat kipeät. Peukalonkynsi katkesi puolestavälistä kynttä ja laastarista huolimatta repesi niin pitkälle, että se oli pakko repäistä pois - olisi kuitenkin jäänyt johonkin kiinni. Toisen käden nimettömän kynsi taas katkesi hieman sormenpään alapuolelta. Ei hitto, mä kuulostan diivalta, joka järkyttyy,kun kynsi katkeaa.... Ei ollut tarkoitus. Ärsyttää vaan ja ne on aika kipeät.
On se, mennään heinäkuun puoltaväliä, eikä kauniita päiviä ole ollut kuin muutama. On tämäkin kesä. Aamu-uinnit ovat jääneet yhteen - sateiset ja kylmät aamut eivät kauheasti houkuttele. Sitä kun oli niin odottanut koko vuoden aamu-uinteja. *huoh* Nytkin sataa taas vaihteeksi.
Kutominen on jäänyt aika vähiin. Ei vain yksinkertaisesti huvita. Pitäisi kyllä huvittaa, koska niitä tilaussukkiakin on vielä vaikka kuinka paljon tekemättä. Täytyy joku päivä tässä kuvata niitä tännekin, ne kun ovat osa KyJyä. Jostain vain pitäisi löytää kadoksissa oleva motivaatio. Jos joku näkee sitä, niin laita ihmeessä takaisin tänne ;)
Muuten on ollut aika tasapaksua matalapainetta. Viime torstaina kyllä kaikki kärjistyi, kun alkoi särkeä korvaa - ja siitä asti sitä on särkenyt ja se on ihan lukossa. Yritin saada lääkärille aikaa, mutta eihän sitä täällä lääkärille pääse. Toisin sanoen, ensin hoitajien mielivallan läpi ja sitten ehkä voi päästä oikein lääkärille. En tykkää tästä systeemistä. Okei, hoitajiakin tarvitaan, mutta mielestäni pitäisi olla mahdollisuus päästä myös suoraan lääkärille. Ihmettelen, mitä tuo hoitaja minun korvalleni tekee muuta kuin katsoo. Käsittääkseni hoitajat eivät saa kirjoittaa reseptejä...
Muutenkin ketuttaa tuo korva ja jos vielä joutuu odottamaan tuon hoitajakäynnin jälkeen ties kuinka kauan lääkärille pääsyä, menee hermot. Muutenkin tuo korva on saanut minut jo kiukkuiseksi ja lyhytpinnaiseksi.
Kun nyt kestäisi vielä huomiseen. Onneksi se aika on ennen puoltapäivää.
Ei maar, kai menen kiukkuamaan tämän korvan kanssa kutimen viereen.
Nähdään taas :)
