Alkaa olla syyskuu puolivälissä. Äkkiä se aika menee.
Mulla on joku ihme ensaamitäänaikaan -kausi menossa; kaikkein mieluiten vain nukkuisin. Siis nukkumista ajankuluksi. Kutominen ei huvita, vaikka nyt sen olis syy huvittaa - edelleen puuttuu ne muutamat sukat, ne 2 peittoa ja 2 isoa huivia. Peitot vievät väkisin kuukauden, ehkä vähän enemmän, huiveihin voi laskea melkein kuukauden yhteensä eli nyt mennään jo marraskuussa. Siihen päälle vielä ne sukat. Ukkokullan lahjasukkia ei ole edes laskettu tähän eikä hänen pomolleen ja yhdelle työkaverille meneviä sukkia, koska ne ehtii viedä vielä just ennen joulua.

Marraskuun alussa täytyy tehdä kuivakakut maustumaan. Viikon homma, mutta onpahan sitten tehty. Joo, saisi ne nopeamminkin, mutten viitsi vetää itseäni ihan piippuun ja stressiin, vaan teen muutaman kakun päivässä. Sitten taas ihmetellään, minne ne saa säilytykseen. Omat voi laittaa pakastimeen, mutta minne ne loput. Sääli, että ystiksen talon kylmäkellari otettiin pois käytöstä. Toista se oli mun lapsuudessani, kun oli kylmäkellarit käytössä,kun ihmiset viisivät itse tehdä säilykkeet itse (kurkut,punajuuret,mehut,hillot ym) Jotkut jatkaisivat sitä, jos olisi paikka missä säilyttää. (minä nostan käteni ylös) Asuessani eksän kanssa omakotitalossa, nautin siitä,kun sai tehdä syksyllä säilykkeitä ja nauttia omatekemiä sitten talvella.

Palatakseni nyt näihin "akuutteihin" puuhiin, kuten kutomiseen, niin mitä tehdä, kun ei huvita! Kertokaa, mistä löytyy se kadonnut inspis. Lisäksi voisin antaa hyvään kotiin hieman unenlahjoja, mulla on tällä hetkellä liikaa sitä sorttia.

Vetkuttelin koko aamun ja arvoin,laitanko pesukoneen päälle vai en. Kyllähän kone ne pesee, mutta se ripustaminen - ja tietenkin kone on ihan täynnä. plääh!!!!! Ei huvita! Ei huvita! ei huvita!

Ystis kävi kahvilla ja se piristi. Ilmankos en ole menossa tirsoille vaan tulin kirjoittamaan muutaman rivin tänne. Pitäisi kuvata kolmet sukat ja laittaa kuvat tänne, mutta taidan jättää seuraavaan kertaan - voi tulla useampikin kuva (hah! uskoo ken haluaa)

Vilkaisin leikilläni, montako kävijää mun kirjoituksilla on - ei montaa. Tuntuu, että kirjoitan tätä vain itselleni ja kahdelle muulle. No, ajankulua tämäkin.

Taidan jatkaa haahuilua! Olkaa te tarmokkaampia!

Heipähei!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Ukkokulta saa pitää viimeisen kesälomaviikkonsa. Eilen käytiin Lahdessa, kun molempien uudet kännyt tarvitsivat mikrosimmit. DNA:lla siirsivät kuvat,numerot ja viestit uudelle kortille 20e korvausta vastaan, mutta Ukkokulta joutui siirtämään numerot käsin, kun Elisalla ei ollut sellaista palvelua.
Sillä välin, kun mun kännyä operoitiin, käytiin Lahden satamassa kahvilla ja juustosarvilla. Ahneita kun ollaan, otettiin isot juustosarvet, vaikka mä tiesin niiden olevan todelliset tyrmäysherkut. Sinne sarven sisään on tungettu ainakin puoli pakettia Koskenlaskijaa. Mut ne on niiiiiiiiiin hyviä, myös Raksun mielestä. Ehkä menemme toistekin 😉

Kotiuduttuamme molemmat aloimme tutustua puhelimiimme ja pakko myöntää, että välillä lenteli ärräpäät. Menee jo liian tekniseksi nuo puhelimet. Lopulta todettiin, että eka tirsat ja sitten jatkuu. Tirsojen jälkeen saatiin puhelimet jonkinlaiseen ojennukseen.

Piti illalla tehdä makaronilaatikko, mutta mun motivaatio hävisi tuon puhelin hässäkän myötä. Niinpä päätettiin, että syödään vasta tiistaina. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Raksu sanoi haluavansa viedä mut ulos syömään. Ja ei kun taas Lahteen .... ja Heseen. No, onhan sekin ulkona syömistä 😜

( Hitsinpimpula... huomasin vasta, että tuolta palkista saa hymiöitä tekstiin. Miten en ole ennen huomannut vai onko ne uusi juttu?)

Aloin tuossa pari päivää sitten kutoa kaverille raidallisia perussukkia. Ette usko, miten mua tympii kutoa niitä. Jotenkin kyllästynyt nyt raidoittamaan. olen kahden vaiheilla, jätänkö nuo kesken ja aloitan pitsi-,palmikko- tai kuviosukat vai sinnittelenkö nuo keskeneräiset loppuun. Puuttuu vielä 1,5 sukkaa. En muistakaan, koska jonkin kutominen olisi ollut näin plääh.

Päivän ekat tirsat otettu. En ymmärrä, miksi olen taas näin väsynyt. Virikkeiden puutetta vai mitä....
No, kohta täytyy tehdä ruokaa eli jos se tästä vielä muuttuisi iloksi.

Mukavaa päivää ja kiitos, kun kävit lukemassa.

Kertokaa mulle

...miksi tämä kirjoittaminen on niin vaikeaa? Monena päivänä on pitänyt kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta.

Toisaalta, olen kutonut tosi paljon ja viime lauantaina leivoin 4 pellillistä omenapiirakkaa. Soitin Ystiksen kahville ja että uunituore omenapiirakka vaniljakastikkeella osasikin olla hyvää. Ukkokulta otti kotiuduttuaan aperitiiviksi puoli pellillistä sitä. No, hän on niin laiha eikä häneen tartu mikään, niin hyvähän se on herkutella. Itse ei tarvitse kuin ajatella jotain hyvää,niin johan tulee pari kiloa lisää. Saatiin sitä piirakkaa 2.5 pellillistä pakastimeen asti. Eri asia kauanko ne sielläkään säilyy. ( tai siis säilyisihän ne, mutta tiedän meidän herkuttelijan ottavan sieltä niitä pussi kerrallaan sulamaan)
Enkä mä oikeasti mutise; musta on kiva tehdä ( ainakin välillä ), kun on joku joka tykkää syödä niitä <3

Sukkia valmistuu tasaseen tahtiin, vaikka välillä kutominen on pakkopullaa. Pakko kuitenkin kutoa - joulu tulee. Laskinkohan mä, että sukkia puuttuu 5-6 paria. Lisäksi puuttuu 2 isoa torkkupeittoa ja 2 isoa huivia. Täytyy tehdä nuo isot pois heti, kun ilma viilenee tarpeeksi.
Sitten varmaan tulee 1-2 paria pitkiä tilaussukkia em. lisäksi. Ja taas mulla on joulupaniikki.

Muruseni soitti äsken ja kertoi ajelevansa mun autolla taas muutaman päivän. Nyt kun se sai muuten autonsa kuntoon, niin nyt siitä hajos ohjaustehostin. No, enpä mä autoa pahemmin tarvi. Ja toisekseen, Allu kiukkus mulle tänään jokaisessa paikassa, missä joutui sammuttamaan auton. Ensin taistelin autotallissa 20 min ennen kuin se lähti käymään.Seuraava taistelu, 10min, oli Ystiksen pihassa ja viimeinen 10 min taistelu K- marketin pihassa. Alkaa ärsyttää hiljalleen. Vika lienee virtalukossa, mutta missä siellä. Pitäisi purkaa koko hökötys, mutta koska. Ja saako Raksu sitä kuntoon vai pitäisikö viedä oikein korjaamolle. Ja sehän sitten maksaakin erilailla. Kettu sentään!!!


Tässä saldo niistä sukista, mitä on valmistunut:

"sirot" koon 48 sukat Ukkokullan työkaverille

.

Ystikselle sukat

Ystikselle sukat

Serkun pojalle koon 46 sukat

serkun tytön avokille sukat

serkun tytölle Niina Laitisen "twist or not" -sukat

Laitan tänään tuonne "Myytävät" -sivulle muutamat kotia etsivät sukat. 

Tervehdys!

Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa)
Yllätän kaikki, jopa itseni, kirjoittamalla näin pian. Itse asiassa tulin hehkuttamaan ihanaa viileää aamua (kello on n. 06.00) Naatiskelin aamukahvin varjossa olevalla parvekkeella kaikessa rauhassa ja nautin viileydestä. Pitää yrittää varastoida viileää tunnetta, silloin kun siihen on mahdollisuus ;D
Lupaavat / uhkailevat, että seuraavien 10 päivän aikana "kylmin" päivälämpötila on +21 astetta. Toivottavasti ovat oikeassa. Ei kai saisi valittaa, mutta riittäisi jo nämä helteet. Ollut liian kauan liian kuuma yhtäjaksoisesti. Olisi edes viileämpiä (esim. +20 - +24 astetta) päiviä välissä. Alkaa olla jo tuskainen olo, kun tämä kuumuus vain jatkuu.

Helteistä huolimatta yritän heilutella puikkoja. Pahasti uupuu joululahjoja vielä, vaikka muka tänä vuonna aloitin ajoissa. Huom! Jouluun on vielä 22 viikkoa, mutta äkkiäkös ne menee ja huomataan, että pitää aloittaa leipomiset ja lahjojakin on kutomatta. Eniten mua ehkä stressaa ne 2 torkkupeittoa ja se iso huivi - korjaan, 2 isoa huivia. No, ehkä ne valmistuu ajallaan ja ajoissa.

Ystis kävi aamulla värjäämässä mun hiukset. Kokeiltiin uutta väriä, tai siis sävyä, kun mun käyttämä väri on aika tyyris. Tämän löysin Riihimäen vahinkotavarakeskuksesta hintaan     
2,20e / kpl. Niitä oli kolme ja kaikki lähtivät mukaan. Kannatti ottaa, sillä tämä on tosi hyvän värinen.

Viikonlopun olimme Ukkokullan kanssa Koskissa. Ensin oltiin mun pikkuserkulla yksi yö, minkä jälkeen menimme mun kaverille. Ei järkevää - kaverini oli itse Venäjällä töissä, vaimokkeensa heidän tontilla Keuruulla ja meille piti seuraa kaverin vaimokkeen 23-vuotias tytär. ( 23v) Todettiin Ukkokullan kanssa, että ensi vuonna olemme yön mun pikkuserkulla ja max yhden yön mun kaverilla ( Riippuen tietysti siitä, ketä musareilla on esiintymässä. Tänä vuonna  ei ollut mitään kiinnostavaa) Toisaalta saattaa olla, että käydään vaan siellä min kaverilla kahvilla ja suunnataan sitten kotiin.

Ainoa tosi ihana asia, pikkuserkulla oleilun lisäksi, oli se,  että  tehtiin mun entisen luokkakaverin kanssa "treffit" Ei oltu nähtykään sitten vuoden 1983 kevään. Mitä nyt yksi 35 vuotta välissä. Vaikka olinkin nähnyt Jarkon kuvan Facessa, en ollut varma, tuntisinko livenä. Ei hätää, Jarkko bongas mut jo kaukaa.  Leikilläni kysyin,mistä hän tunnisti mut,niin vastaus tuli samantien "hiuksista". Ihan niin kuin muutama vuosi sitten sanoi toinen mun luokkakaverini ala-asteelta. Kaikki muuttuu, paitsi mun punaiset hiukseni.
Jarkko oli tosi kiva koulussa ja on edelleen. Jarkko ei koskaan haukkunut mun pyöreydestäni eikä mennyt muiden mukana,jotka nälvivät mulle. Oikeastaan luokalla oli 4 sellaista poikaa, jotka eivät ikinä haukkuneet mua ja olivat " salaa" mun kavereita, kun muut eivät nähneet.

Nyt ei irtoa tämän enempää!  Hyvää kuunvaihdetta! Tää lähtee nyt kutomaan!

Aika kuluu ihan huomaamatta

Jotenkin tässä on mennyt taas yli kuukausi kirjoittamatta. Sovitaan, että se johtuu näistä helteistä. En vaan ole jaksanut kirjoittaa - olen vain ollut tuskastuneena tähän kuumuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kesällä saa valittaa kuumuudesta, kunhan ei talvella valita kylmästä. Kylmää vastaan pystyy pukeutumaan, mutta helteellä ei ole mitään konstia.
Kaiken huippu on se, että ainoa kunnon uintipaikkakin on mennyt oudoksi näiden helteiden takia, vaikka onkin lähdepohjainen järvi. Itse en ole siellä käynyt,mutta kuulin, että iho jää limaiseksi uinnin jälkeen eli kotona on pakko mennä suihkuun. Niinpä ratkaisin asian siten, että käyn vain suihkussa kotona - enpähän polta nahkaani auringossa. Toisekseen, mä saan niin helpolla ihottuman, että olisi silkkaa tyhmyyttä mennä uimaan sinne. Tieto tuosta limaisuudesta tuli kaverilta, joten uskon sen pitävän paikkansa.

Kotonakaan ei pääse kuumuutta pakoon. Olisi kyllä ilmastointikone,muttei paikkaa,mihin sen saisi. Eksä kyllä teki "vaihtoikkunan"missä on paikka ilmastointikoneen poistoputkelle, mutta saranat ovat joka ikkunaan väärällä puolella. Eipä sille muutenkaan oikein paikkaa olisi. Jos sitten joskus, kun muutan Mäntymäelle Ukkokullan luokse.
Niinpä ratkaisuna on ollut, että verhot visusti kiinni ja kaksi pöytätuuletinta pörrää viipperät punaisena. Helpottaa vähän.....kun on viipperän vieressä.

Syöminen on jäänyt tosi vähiin. Joo, tiedän, että pitäisi syödäkin juomisen lisäksi. Mä en vaan jaksa ( eikä huvita) laittaa ruokaa. Pitäisi tehdä joku salaatti tms. Kaikki vaan on kiinni Ukkokullasta, kun se "omi" mun auton,kun omansa on rikki. Meillä syödään sitä,mitä hän sattuu tuomaan kaupasta. Eilen toi Italian padan ja jauhelihaa,mutta lopputulos oli se, ettei kumpikaan halunnut syödä mitään lämmintä.

Tuli tuossa parisen viikkoa sitten täytettyä vuosia :( Enää yksi numero välissä ennen 50ntä. Mä en halua olla näin vanha. Joo, tiedän, että ikä on vain numeroita,mutta siitä huolimatta... Mulla on vielä liian paljon kutomatonta lankaa enkä muutenkaan ole vielä kutonut tarpeeksi. Muutenkin on paljon asioita,mitä pitää vielä tehdä,nähdä ja olla.
Yksi syy mun vanhenemiskam..ahdinkooni on se, että isä oli just täyttänyt 65v ja äiti oli 62v kuollessaan. Fiksuna olen laskenut, että tuolla kaavalla mä olen 59v kuollessani. Arvatkaa, ahdistaako tuo ajatus, joka on ollut korvien välissä jo monen monituista vuotta. ( laskin sen aika pian äidin poismenon jälkeen ja siitäkin tulee tänä vuonna 12 vuotta)

Siitä  olen tyytyväinen, että olen jaksanut heilutella puikkoja, vaikka onkin ollut näin kuuma. Tein pikkuserkulle 70vee lahjaksi huivin ja parit sukat sekä joululahjojakin on valmistunut. Olisikohan tämä se vuosi, ettei tule joulupaniikki. Toisaalta - jouluun on enää vajaat 23 viikkoa, jos laskin oikein.

joululahjaksi Piirakkasukat

joululahjaksi Niina Laitisen Twist or not -sukat

varressa kierrejoustin. Nämäkin menossa joululahjaksi

Lisää piirakkasukkia joululahjapakettiin

toiset kierrejoustin sukat Pukin konttiin

Kamun raitasukat

Novita Elegiasta tehty huivi 70 vee lahjaksi pikkuserkulle

tärähtänyt kuva ekoista tekemistäni ampiaispesistä. Uskomatonta, mutta ne toimii. Ei ole koko kesänä ollut parvekkeella amppareita sen jälkeen,kun laitoin yhden pesän sinne

Oltiin viime viikon torstaina "Noitien" kanssa viettämässä mökkipäivää Urajärvellä, mistä yksi Noita oli vuokrannut mökin kesäksi. Osui sitten lähestulkoon kesän ainoa viileä/kylmä päivä. Sisukkaasti istuttiin rannassa kutomassa -  Fleece takit päällä. Oltiin niin suunniteltu uivamme ja lilluvamme järvessä, muttei ilma houkutellut.  (Noita --nimitys tulee käsityöpiiristämme, jolle ulkopuolinen keksi nimen Noitapiiri) Niinpä me nautimme mökkipäivästä muuten - syötiin hyvin,höpötettiin ja naureskeltiin.

Asiasta kuudenteen, sain toukokuussa Kamulta nimpparilahjaksi Karjalanneidon. Siitä sanotaan, ettei se viihdy paahteisella paikalla. Ilmeisesti mulle tulleille ei ole kerrottu sitä, koska mun parveke on tosi paahteinen. Jos se viihtyi viime vuonna siellä, niin viihtyy se nytkin, vaikka on paljon kuumempaa kuin viime kesänä.

Eka kuva otettu 26.5. ja toinen kuva pari päivää sitten. Päätelkää itse, viihtyykö Karjalanneito mun partsilla :D

Pitkästä aikaa paljon kuvia :)

Nyt tää menee keittämään kahvia ja siirtyy sitten kutomaan. Kuten sanottu - joulu tulee väistämättä koko ajan lähemmäksi.

Aurinkoisia kesäpäiviä kunnes jälleen kohtaamme. Yritän kirjoittaa nopeammin kuin viimeksi....

Jatketaan...

Nyt tulee paljon voimasanoja!!!! Olin kirjoittanut ties kuinka paljon, kun tää päätti ihan omatoimisesti hävittää kaiken tekstin. Voitte uskoa, että nyt sieppaa ja lujaa. Miksei tämän automaattisesta tallennuksesta voi jäädä edes jotain luonnokseksi?? Mä vaan kysyn....

Ukkokulta yllätti mut eilen tultuaan töistä. Hänellä alkoi tästä päivästä ( tiistaista) 2 viikon kesäloma. Loput 2 viikkoa on sitten myöhemmin kesällä. Viikko ainakin on siinä kohtaa, kun mennään viettämään pidennettyä viikonloppua mun kavereille.

Tämä yskä alkaa hiljalleen ärsyttää. Heräsin taas viime yönä kolmen tunnin unien jälkeen yskimiseen. Olin tunnin kaksi hereillä, kun mietin, kannattaako mennä vai jatkuuko yskiminen. Päätin kuitenkin mennä yrittämään ja yllätys. sainkin nukuttua 3 tuntia lisää. Teki hyvää; kahden kolmen tunnin yöunet ovat liian lyhyet.
ä ja
Alkaa mennä hermot tuon huivin kanssa . Yhden kerroksen tekeminen kestää iäisyyden. Juu, tiedän ettei iso huivi valmistu päivässä, mutta silti...
Jotenkin huomaa, että pitkäjänteisyyteni on ihan kadoksissa. Sukkien ja tumppujen tekoon sitä riittää, mutta iso huivi... e-hei. No, on mulla vielä reilu kuukausi aikaa kutoa se valmiiksi.
Kurjaa vaan, että alkaa kaksi  juhannus-jouluaatto neuletempausta, joihin olen molempiin ilmoittautunut. Toisin sanoen, tuo huivi pitäisi saada valmiiksi 24.6. mennessä, että pääsisin heti aloittamaan nuo tempaukset. Tuskin onnistuu.

Meillä kävi viime yönä ukkonen ja satoi. Vettä tuli sen verran, että uskon / toivon sen tuoneen siitepölyt maahan. Nyt sitten mielenkiinnolla seuraamme, onko sillä ja antihistamiineilla mitään vaikutusta oloon (siis nuhaan ja yskään)

Kai se täytyy mennä kutomaan.
Tulen lisäilemään tekstiä, jos jotain tulee mieleen.

Aurinkoista tiistaita!

Ajatuksia pitkästä aikaa

Se ei kyllä tiedä hyvää, kun alan ajatella ;)
Viime akoina on ollut hyviä öitä aikaa ajatella, kun yskänpuuskat herättävät keskellä yötä. Melkein siinä tulee pari tuntia sitten valvottua, kun ei uskalla mennä takas nukkumaan, kun epäilee sen yskän alkavan uudestaan. Käy niin Ukkokulta sääliksi, että melkein siirryn öisin sohvalle nukkumaan ja yskimään, jotta toinen saa nukuttua.

Pari yötä takaperin tuli tuossa aamuyöllä mieleeni, miten nuoruusajan ja varhaisaikuisuuden kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Samalla paikkakunnalla asuessa pidettiin tosi paljon yhteyttä, mutta kun muutin pois, jäi yhteydenpitokin. Mä muutaman kerran soitin kyselläkseni kuulumisia, mutta kun se jäi yksipuoliseksi, mäkin lopetin. Oltiinko me kuitenkaan ns. oikeita kavereita? Toki tajuan sen, että ajat muuttuu ja tulee uusia juttuja ja kavereita vanhojen tilalle, mutta silti. Eipä niiltä ajoilta jäänyt kuin pari hassua kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin aamuyön pimeinä tunteina.

Onneksi olen saanut täältä  uusia kavereita / ystäviä, joiden kanssa voi höpistä, puhua henkeviä ja tehdä kaikkea kivaa :)

Eikä pidä unohtaa paria muutakin ystävää, joiden kanssa puhutaan / tekstaillaan lähes päivittäin.

Käsityörintamalla on hidasta edistymistä. Yhdet sukat sain valmiiksi, mutta muuten aika menee tuon yhden huivin kutomisessa. Alkaa puolipyöreässä huivissa olla jo sen verran silmukoita, että kerroksen kutomiseen menee aikaa. Alkuunpääseminen oli työn ja tuskan takana, mutta lopulta onnistui. Kerran jouduin purkamaan 30cm ja aloittamaan ihan alusta, mutta sitten älysin alkaa laittaa elämänlankaa, ettei tarvitse ihan alkuun purkaa tai purkaa silmukka kerrallaan. Mutta sitä mä ihmettelen, että edellisellä kerroksella kaikki silmukat täsmäsivät ja niitä oli tarpeeksi, mutta seuraavalla kierroksella viimeisestä sektorista puuttui 13 silmukkaa. Juu, kaikki muut olivat kuten piti ja kuvio tuli niin kuin piti. Ihme juttu!

Tällainen siitä pitäisi tulla paitsi sinisävyinen. Lankana Novita Elegia

Mulla olis Elegiaa violetti-harmaanakin...Vähän polttelisi tehdä toinenkin jossain kohtaa. Tämä nyt tekeillä oleva menee 70 vee lahjaksi kesällä.

Mutta sen mä sanon, että mä olisin varmaan vetänyt itseni jo leukakeinuun, ellei mulla olisi noita käsitöitä ja Ukkokultaa. Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa.

Joulupaniikki meinaa jo iskeä. Onkohan mulla 3 valmiina ja paljon tekemättä. Ja marraskuun alkupuolella alkaa taas se kakkuruljanssi.Se on kuulkaas 27 viikkoa jouluun. Kyl se siitä.