keskiviikko 27. elokuuta 2014

En tiedä kumpi on parempi / pahempi - nukkuminen vai valvominen. Olen parina viime yönä nähnyt pitkiä unia edesmenneestä äidistäni. Jokaisessa unessa huudan äitiä, mutta hän ei ilmeisesti kuule, koska hän ei reagoi. Toinen on, että yritän soittaa äidille, mutta kauhukseni huomaan, etten muista puhelinnumeroa. Tietty nuo unet voivat johtua siitä, että on ollut taas ikävä äitiä ja olisi niin paljon kerrottavaa, kuten esim. lähestyvä yläasteen luokkakokous. Toinen ahdistusta aiheuttava uni on sellainen, että putoan korkealta ja ehdin pudotessani miettiä vaikka mitä, kuten kuinka paljon sattuu, kun tömähdän maahan. Aina unen loputtua säpsähdän hereille, jonka jälkeen menee pitkä tovi ennen kuin "uskallan" nukahtaa uudestaan.
Tiedä sitten mikä nuo unet taas aiheuttaa.

Soitin eilen yläasteaikaiselle luokkakaverilleni ( tai no, oikeastaan olemme olleet samalla luokalla tarhasta alkaen aina lukion loppuun asti) ja kyselin kuulumisia. Pakko myöntää, että minulla oli ketunhäntä kainalossa - kysyin sopisiko hänelle ja toiselle pitkäaikaiselle luokkakaverilleni, että nähtäisiin jossain ennen luokkakokouksen alkua ja mentäisiin samaa matkaa. ( ihan niin kuin yläasteelle mennessäkin menimme) Hänelle sopi se. Naureskeltiinkin, että jotkut asiat eivät muutu 31 vuodessakaan ;)

Laitoin taas pesukoneenkin töihin. Yhtään  ei olisi huvittanut, mutta pakko se on, kun olen kerran varannut kuivaushuoneenkin. Kertyi isoa lakanapyykkiä, kun oli yövieraita ja ne on paljon helpompi kuivattaa tuolla alhaalla.
Kun tuo kone saa pestyä, täytyy lähteä kauppaan. Ei niin, että olisi rahaa sijoitettavaksi ruokaan, mutta pakko se on, kun jääkaapissa on valo ja pari purkkia sieniä. Pakkasesta otin viimeiset jauhelihat, joista teen lihapullia. Niiden olisi syy riittää ainakin kolmeksi päiväksi.

Tässä oli tauko, kun kävin asioilla.
Minulle tuli eilen postin koodi pakettiautomaattiin, enkä kuolemaksenikaan ymmärtänyt miksi. Mielestäni en ollut tilannut mitään. Tänään sitten hain paketin ja avasin sen ihan kysymysmerkkinä.
Paketista paljastui palasista koottu peitto, jonka erään palan taskussa oli nenäliinoja, jotka tulivat tarpeeseen, kun luin mukana tulleita kortteja. Te ette ymmärräkään, millaisen tunnemyrskyn tuo paketti sai aikaan. Voin vain lämmöllä ja nöyränä kiittää kaikkia siihen osallistuneita ja ennen kaikkea Webaa, joka oli alkuunpanevana voimana. Peitto on aivan sanoinkuvaamattoman kaunis ja todellista väriterapiaa. Lisäksi mukana oli vielä pieni kassi, jossa voin kuljettaa esim. keskeneräista käsityötä tai sitten rahapussia ja avaimia.
 
Vielä kerran lämpimät kiitokset kaikille! Voinee ajatella, etten ole ihan paska ihminen. Kyllä minun kelpaa kääriytyä peittoon ja kutoa tai vain oleilla sen lämpimien ajatusten keskellä. KIITOS!

3 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että peitto tuli perille ja piristi päivääsi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se piristi tosi paljon - enemmän kuin sanoin voi kuvata! Tuntuu vain niin oudolta, että joku näki tällaisen yllärin vaivan mun takia. Tuhannet ja tuhannet kiitokset. Toivottavasti voin joskus tehdä saman sulle tai jollekin muulle.

      Poista

Kiitos, kun kävit. Jätähän viestiä käynnistäsi ;)