Toukokuu alkaa lähestyä loppua. Tässä kuussa on tullut elämää mullistavia asioita, jotka hiljalleen alkavat asettua paikoilleen ja alan olla sinut niiden kanssa.
Tänään tuli kyllä ihan yllättäen hirveä ikävä... isää. Yleensä ikävöin äitiä, mutta nyt oli selkeästi ikävä isää, joka kuoli 1993 eli aikaa on mennyt 23 vuotta. Hui, miten isolta luvulta tuo vaikuttaa. Laskin oikein uudestaan ja pääsin samaan tulokseen. Äidinkin kuolemasta tulee joulun alla 10 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet? Mitä olen saanut niiden vuosien kuluessa aikaan? *tyhjentävä hymähdys*

Jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli suuret suunnitelmat ja luja luotto siihen, että saa vakituisen työpaikan tai työpaikan yleensä, ja että elää normaalia elämää. Toisaalta, mikä on normaalia?
Silloin, kun oli sen ikäinen, että olisi siirtynyt työelämään, tuli 90 -luvun lama ja tämä minun ikäluokkani oli näitä, jotka tipahtivat tukitoimien ym. ulkopuolelle. Esimerkiksi tuli se, että alle 25-vuotiaat pyrittiin työllistämään ja mites kävi - me olimme täyttäneet 25v. Ja siitä se sitten alkoikin. Mitä olen jutellut omanikäisteni kanssa, on hyvin moni meistä elänyt samansuuntaisesti kuin allekirjoittanut; pätkätöitä ja työkkärin kursseja, jotka muka auttavat työllistymisessä. Hah! Nyt sitten olemme sen ikäisiä, ettei meitä oikein enää huolita mihinkään, kun olemme näin "vanhoja".
No, enää en stressaa asiasta niin paljon kuin aiemmin, mutta olisi se ollut ihan kiva, jos olisi ollut normaali elämä normaalein töissäkäynnein jne.

Mutta on jotain leveilyn aihettakin: kävin eilen heittämässä talviturkin. kieltämättä vesi oli kylmää. Toisaalta, tuon kylmemmäksi se ei voi enää kesäaikana mennä eli tästä voi vain olosuhteet parantua. Kävin oikein pari kertaa uimassa muutaman vedon, jotta voin sanoa todellakin uineeni :D

Eipä tässä kai tänään tämän ihmeempiä.

Huomenna pitäisi katsoa lankaa myyntiin sekä tehdä muutama vyyhti ja pitkästä aikaa kokeilla taas Kool Aidilla värjäämistä. Toisin sanoen, paljon pitäisi - eri asia, mitä saa aikaan.

Mutta nyt heipä hei tältä päivältä!

Aurinko paistaa ja tuulee eli ei ole ollut kovin lämmin päivä. Olisiko ollut jotain +15..tai sinnepäin.

Olen jotenkin jämähtänyt; en saa aloitettua mitään ja jos saankin, en saa vietyä sitä loppuun. Vasen olkapää on  kipeä ja oikea jalkaterä on ollut nyt kipeä 3 viikkoa. Varpaiden kipristäminen sattuu, samoin kävelyn se vaihe, missä varpaat taipuvat  ja jalkapöytä on ollut koko tämän kolme viikkoa turvoksissa. Pitäisiköhän mennä jo näyttämään sitä lääkärille....?
Mutta kun sekin maksaa yli 30e (arvauskeskusmaksu) Toisaalta, ei se näytä itsekseenkään parantuvan.

Pääsääntöisesti olen ollut kotona. Ei ole tuon jalan kanssa tehnyt mieli lähteä mihinkään, kun sen lisäksi, että astuminen tekee kipeää, ei meinaa mikään kenkä mahtua jalkaan tuon turvotuksen takia.
Eilen minut kyllä saatiin houkuteltua lähtemään kahville, mutta sainpahan samalla käytyä postissa.
Täytyy varmaan huomenna käydä postissa toivottamassa meidän ihanille postintädeille hyvää jatkoa - meidän postimme lakkaa ja siirtyy K-supermarkettiin. Ihan mälsää.

Yksi pysäyttävä tilanne oli se, että kuntoutustukeni loppui ja muuttui työkyvyttömyyseläkkeeksi. Aikamoinen paukku sekin. En uskonut olevani niin surkeassa jamassa, mutta jos minut ekan kerran nähnyt lääkäri näki "naamioni" alle ja tietoni luettuaan, tuli siihen tulokseen, että haki minulle työkyvyttömyyseläkettä kuntoutustuen sijaan, niin pakko se on uskoa. Jos tilanne kirkastuu, voi eläkkeen kuulemma laittaa lepäämään ja mennä töihin. Lisäksi eläkkeeni on niin pieni, että saisin tienata sievoisen summan ennen kuin se vaikuttaa eläkkeen suuruuteen.
Niin tai näin, tunnen itseni luuseriksi ja täysin epäkelvoksi tähän yhteiskuntaan. ( ainakin pari viimeistä päivää tuo tunne on ollut aika vahva )

Lupasin kaverille ottaa Party Lite -kutsut, että hän sai haluamansa seinähärpäkkeen. No, kutsut ovat tulevana maanantaina eikä minua huvittaisi yhtään. Pakko yrittää skarpata, että olen "oma hyväntuulinen itseni" ( hah! ) Itseni tuntien, saan sen onnistumaan.
Olin suunnitellut leipovani sinne mokkapaloja ja kaurakeksejä, mutta saas nähdä. Tässä törmätään siihen aloittamisen vaikeuteen. Onneksi voi aina hakea kaupasta pullat ym.

Taidan mennä laittamaan kylmäkääreen tuohon koipeeni, jos se vähän auttaisi särkyyn ja turvotukseen.

Heipä hei!

Se olisi Toukokuu

... ja aurinko paistaa. Lämmintä on n. +20 ja sininen taivas. Parvekkeella on niin lämmin, ettei siellä voi kauan olla. Melkein tekisi mieleni mennä heittämään talviturkki, mutta ehkä ei pidä kuitenkaan liioitella ;D

Käytiin tuossa viime viikolla miesystävän kanssa ajelemassa ja siitä muotoutui varsinainen luontoretki. Näimme matkalla kaksi Kanadan hanhea, kurkia, joutsenia ja töyhtöhyypän. En muistakaan, koska olen moisia nähnyt. ( joutsenia on kyllä osunut silmiin useastikin, mutta muita)

Muuten tässä on ollut aikamoisia muutoksia ja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet hieman fiilikseen ja olemiseen.En nyt viitsi sen enempää tässä niistä vuodattaa, mutta osittain ovat olleet tosi isoja asioita.

Puikkoja olen yrittänyt heilutella, mutta nekin toimivat vaihtelevasti. Paljon olisi ideoita, mutta vain kaksi kättä eli ideavihko senkuin täyttyy. Ehkä jonain päivänä saan ne toteutettua ellei sitten tule parempia ideoita. Hih!

Naapurin vanhimo kysyi eilen, leikkaisinko hänen tukkansa ja heikkona hetkenäni menin lupaamaan. Tänään hän sitten kävi meillä parturoitavana. On se jotenkin jännempää kuin miesystäväni hiustenleikkuu.

Nyt tämä tyttö menee viettämään siestaa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pakko oli vielä tulla illalla hehkuttamaan, kuinka Ukkokulta yllätti viemällä kahville ja jäätelölle Vääksyn kanavalle. Kotimatkalla vielä syötiin ulkona. Aivan ihana ilta <3
Jos nyt yrittäisi niitä puikkoja käteen ;)