Mä en ala!! Oikea olkapääni kiukuttelee eli kutominen meinaa olla tuskaa :( En vain osaa olla kutomatta eli ratkaisin ongelman sillä, että pidän välillä taukoja. Eipä tämä tietokoneella istuminen taida olla todellista taukoilua ja käden lepuuttamista...
Olen kyllä tänäänkin kutonut ja meinaan kutoa lisääkin. Nih.

Kultsi poikkesi aamukahvilla.Oli tosi mukava, kun hän kävi - niin kuin aina. Kultsin käytyä olen hieman kutonut, mutta enemmän kyllä taukoillut.

Ulkona on ihana aurinkoinen päivä. Täytyisi lähteä kävelemään ja "kellottaa" tuo matka sinne työkokeilupaikkaan. Sekin alkaa ensi tiistaina. Pakko myöntää, että se stressaa ja jännittää jo nyt. Varsinaisesti en osaa eritellä, mikä siinä jännittää ja stressaa... Ehkä ne, että miten jaksan keskittyä siellä ja se, osaanko tehdä mitään, mitä siellä pitäisi tehdä. Joo, tiedän ettei kukaan ole seppä syntyessään ja uuteen paikkaan mennessä ei tarvitse osata heti kaikkea, mutta silti...

Olen suunnitellut, että leipoisin perjantaina tai lauantaina pullaa ja rahkapiirakan. Saas nähdä - jos tuo olkapää on kovin kipeä, leipominen varmaan jää. Olen kyllä uhonnut sillä leipomisella sen verran, että pullakahvin kärkkyjiä on jo ilmoittautunut ;D Olisihan se noloa perua suunnitelmat, vai mitä?

Täytyisi penkoa lankoja, jos jotain raaskisi myydä.. Olisi vähän pakkorako; ongelma on siinä, että jäljellä on langat, joista en haluaisi luopua. Yritä tässä nyt sitten löytää jotain myytävää. Höh! Tulisi nyt kerrankin sellainen kuukausi, ettei olisi tätä tilannetta.

Ystävättärenikin poikkesi kahvilla. Hänen käyntinsä töiden jälkeen ovat tuoneet mukavaa vaihtelua päiviini - ihan niin kuin Kultsinkin käynnit. Onneksi minulla on ihania ystäviä! He ovat kullanarvoisia.

Nyt taas hetkeksi kokeilemaan, miten käsi kestää kutomista ;)